Naiset

”Mäkihonko ja Classicin kakkoskenttä mestaruuden pääarkkitehdit”

13.04.
2012
3 Kommenttia
0
Naiset

Kuva: Mikko Hyvärinen

Classic voitti SB-Pron lukemin 4-3 Energia-Areenalla pelatussa neljännessä finaaliottelussa ja mestaruus matkasi Tampereelle viidennen kerran peräkkäin. Pääkallon toimittajat seurasivat ottelua paikan päällä ja Jarkko Hannuksela kertoo nyt omat näkemyksensä ottelusta ja finaalisarjasta.

Jarkko, millainen ottelu Energia-Areenalla nähtiin?
– Neljäs finaaliottelu oli laadukasta tekemistä molemmilta joukkueilta ja myös hyvin yleisöystävällistä. Erittäin hyvää mainosta naissalibandylle. Minun mielestäni oli hyvä veto SB-Prolta tuoda neljäs ottelu pelattavaksi Energia-Areenalle finaaliotteluiden arvoisiin puitteisiin. Molempien joukkueiden kannattajaryhmät takasivat hallissa hienon tunnelman.

– Mitä itse otteluun tulee, niin vastakkain oli kaksi tasavahvaa joukkuetta, jossa ne kuuluisat marginaaliset erot pelin sisällä olivat Classicin voiton avaintekijöitä. Nuo pienet erot syntyivät torstaina maalivahtipelissä, pallollisessa pelaamisessa ja viimeistelyn tehokkuudessa.

Voisitko avata noita eroja hieman lisää?
– Mielelläni. Classicin tärkein pelaaja neljännessä finaaliottelussa oli maalivahti Jonna Mäkihonko. Hän oli itse varmuus koko pelin ajan ja teki ottelun krittisillä hetkillä muutaman huipputorjunnan kolmannessa erässä. SB-Pron maaleille hän ei voinut mitään. Jos olisin itse ollut palkintoraadissa, niin Mäkihonko olisi mahtunut heittämällä kolmen parhaan joukkoon.

– Oman joukkueen pallollisessa pelissä Classic oli koko ottelusarjan hieman SB-Prota edellä. Mutta tähän vaikutti myös joukkueiden ideologinen ero pelata peliä. Siinä missä SB-Pro toimitti palloa huonommistakin sektoreista suoraviivaisesti kohti Classicin maalia, niin tamperelaisjoukkue hallitsi pelivälinettä ja pyrki hakemaan syöttökombinaatioiden kautta maalipaikan parempaan sektoriin. Tämä ero tuli siis selvästi esille hyökkäyspään 5vs5-pelissä, vastahyökkäykset oli taas oma lukunsa. Myös pallollinen peli omassa päässä vastustajan antaessa kovaa painetta oli Classicilla aavistuksen parempaa. Viimeistelyn tehokkuutta tuskin tarvitsee selittää sen enempää.

Mitä muita huomioita teit ottelusta?
Vaikka SB-Pro veikin avauserän nimiinsä, niin heille sattui siinä muutama karmea merkkausvirhe, joista Classic olisi voinut rokottaa 3-4 maalia. Näissä tilanteissa maalivahti Laura Loisa piti joukkuetta pystyssä. Myös se pisti silmään, että Anne Suomalaisen lähtö joukkueesta kesken kauden vaikutti todella paljon varsinkin Katriina Saarisen pelaamiseen. Viime vuosien ykkösnyrkistä Sipiläinen-Saarinen-Suomalainen Classicin kapteeni oli menettänyt molemmat pelaajat viereltään Sipiläisen pelatessa puolustajana kakkoskentällisessä ja se näkyi väistämättä myös Saarisen pelaamisessa. Nuoret Alisa Pöllänen ja Tiia Raitanen tekivät vahvan vaikutuksen, siinä on tulevaisuuden naisten maajoukkuepelaajia vuorenvarmasti.

– Vaikka aina puhutaan että Classicilla on laaja pelaajamateriaali, niin kyllä huomioni kiinnittyi illan ottelussa SB-Pron vaihtopenkkiin ja siellä mailan tuppea pureskeleviin pelaajiin. Jos joukkueella on varaa pitää sivussa koko ottelun ajan sellaisia nimiä kuin Eerika Suominen, Veera Simola, Miina Veijanen ja Viivi Lehtimäki, niin kyllä pelaajamateriaalin leveydessä ero oli SB-Pron puolella. Kujalat nousivat tässä ottelussa siiheen rooliin, jota heiltä odotettiinkin, mutta valitettavasti Hietamäen siskoksille osui tähän neljänteen finaali-iltaan hieman huonompi päivä. Mira Wickmanin taidokasta peliä on myös ilo seurata ja Jenni Morottajan lopettaminen tulee jättämään ison aukon SB-Pron puolustukseen. Tulevaisuuden nimistä My Kippilä ja Mirva Laitinen kuuluvat jo nyt joukkueen eliittiin.

Vedä vielä tiiviisti koko naisten finaalisarja nippuun, mihin ottelusarja ratkesi?
– Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että ottelusarjan kulminaatiopiste oli toisen kamppailun rangaistuslaukauskilpailu ja sitä seurannut kolmas ottelu Tampereella. En tiedä, yrittikö SB-Pron valmennus jotenkin yllättää Classicin kolmannessa ottelussa valitsemallaan pelisuunnitelmalla, mutta se oli joka tapauksessa virhe. SB-Pro luopui kolmannessa ottelussa omasta peli-identiteetistään eli ei pelannut enää omien vahvuuksien kautta. Tämä sopi Classicille kuin nyrkki silmään. Neljänteen otteluun SB-Pro palasi omaan peli-identiteettiin ja oli erittäin lähellä siirtää ratkaisun viidenteen otteluun. Tällä kertaa Classic oli vain hitusen verran parempi.

– Classicin mestaruuden pääarkkitehdit olivat maalivahti Jonna Mäkihonko ja Classicin kakkoskenttä Raitanen-Sipiläinen-Rantala-Luomaniemi-Alanko. Totta kai mestaruuteen vaikuttavat kaikki 20 pelaajaa, mutta tämä oli ensimmäinen mestaruus Classicille, kun tutkapari Saarinen-Suomalainen ei ollut pääroolissa mestaruuden saavuttamisessa. Classicin maalivahtiruletti on sitten jo ihan oma hieno lukunsa. Tsekkivahti Daniela Kreisingerova kantoi päävastuun runkosarjassa, Kreeta Lakkala puolivälierissä ja välierissä ja Jonna Mäkihonko finaaleissa. Toki Classicin valmennus joutui tekemään maalivahtivaihdokset osin pakon sanelemana, mutta melko ainutlaatuinen tapaus kaiken kaikkiaan.

– Sanon tämä vielä kerran. Naisten finaalisarja oli hieno, tasainen näytös ja erinomaista mainosta naissalibandylle.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Timo Mäkynen
Timo Mäkynen
Twitter: @tirsamaa