Eilen torstaina, viimeinen päivä toukokuuta vuonna 2012, Helsingissä pidettiin merkittävä urheilutapahtuma. SLU-talolla palkittiin salibandyn kauden parhaat. Vai pidettiinkö?
Niinpä. Ei sitä ainakaan urheilumediaa lukemalla juurikaan huomannut. Se ei ole ihme, koska paikalla oli vain muutama toimittaja liiton Markku Huoposen lisäksi.
Esitän seuraavaksi, kuinka salibandyn kauden kotimainen päätös takuulla huomataan.
Ruotsissa on jo joitakin vuosia ratkottu naisten ja miesten mestaruudet yhdessä ottelussa. Ne on pelattu samana päivänä samassa paikassa. Finaalien ympärille on rakennettu tapahtuma. Yleisömäärät eivät ole olleet ongelma.
Suomessa on jo jonkin aikaa puhuttu vastaavasta yhden finaalin systeemistä. Mielestäni sitä olisi kokeiltava kolmen kauden ajan. Huhujen mukaan jotain tällaista onkin suunnitteilla. Koska ensi kausi tulee liian nopeasti, kokeilu tulisi tehdä keväällä 2014-2016.
Korostan, että kyseessä olisi kokeilu. Kun olisi kokeiltu, sen jälkeen oltaisiin viisaampia ja voitaisiin aina tarvittaessa palata vanhaan eli nykyiseen ottelusarjaloppuotteluun. Nykyinen järjestelmä kyllä tunnetaan. Kaikkea ei kuitenkaan kannata kokeilla – kysykää vaikka Samuli Edelmanilta. Miksi siis yhtä loppuottelua kannattaisi kokeilla? Sehän on selvästi epäurheilullisempi ratkaisu kuin nykyinen paras viidestä -järjestelmä.
Olen samaa mieltä. Paremmuus ratkaistaan luotettavammin, kun pitää voittaa kolme kertaa. Yhdessä ottelussa sattumalla on suurempi merkitys (toisaalta myös yllätykset ovat osa urheilua). Perusteeni yhden finaalin kokeilulle ovat kuitenkin pikemmin markkinoinnilliset kuin urheilulliset. Sillä tavalla kotimainen salibandykausi saataisiin päätökseen tavalla, joka herättäisi takuulla huomiota – ainakin SLU-talon väsynyttä näytelmää enemmän.
Ensinnäkin, yksi finaali lisää dramatiikan todennäköisyyttä. Dramatiikka kiinnostaa kaikkia: lajiväkeä, faneja, mediaa. Toiseksi, jo välieriin voitaisiin saada enemmän kiinnostavuutta. Yhden finaalin järjestelmä tarkoittaisi käytännössä nimittäin sitä, että ainakin välierät täytyisi pelata paras seitsemästä järjestelmällä. Muuten finaalijoukkueille ei tulisi niiden ansaitsemaa pelimäärää. Mutta muutaman vuoden päästä “legendaariset game sevenit” voisivat olla hyvin mahdollisia välierissä.
Kauden päätöstä ei pitäisi toteuttaa normaaliin Salibandyliigan puolivillaiseen tyyliin: varataan SLU-talon sali ja J-P Lehtonen soittaa Jani Alkion juontamaan. Se pitäisi toteuttaa isosti. Siitä pitäisi saada Tapahtuma – jossain määrin jopa lajipiirien ulkopuolella. Tapahtumapaikkana olisi Helsingin tai Espoon Areena, joka täytettäisiin salibandyväellä kuten MM-finaalissa. Tunnelma olisi taattu.
Näissä fasiliteeteissä myös oheisohjelma olisi helppo järjestää. Esimerkiksi mailavalmistajat kasaisivat standinsä varmasti mielummin Hjalliksen (ja Kummolan) hallin käytävälle kuin hämyisen hallin kahvioon.
Jotta tämä onnistuisi, liigan ja liiton ulkopuolisten henkilöiden apua kannattaisi hyödyntää. Saataisiin uutta näkökulmaa ja draivia tapahtuman toteuttamiseen. Harkita voisi jopa kiistanalaisia hahmoja kuten Tom Sandell ja Hexi Arteva. Tommy Koposella ja Pasi Peltolalla on kokemusta ihmisten saamisesta katsomoihin. Antti Ruokonen on kova mies keräämään rahaa. Toki liiton ja liigan kokemus MM-kisojen järjestämisestä kannattaisi ottaa käyttöön. Järjestelyryhmä toimisi tietenkin tietyissä taloudellisissa puitteissa.
Hyvin oleellista olisi, että päätöksestä saataisiin koko lajikentän kauden päätöstapahtuma. Suurin osa kentästä pitäisi saada sitoutumaan siihen: tämä on yhteinen asia, joka on kaikkien hyväksi, pelasi finaalissa sitten Oilers, Josba, Pori tai OLS. Tähän pelkkä käskyttäminen ja naisten ja miesten finaalien pelaaminen eivät riitä. Lajikentän sitouttamisen lisäksi tarvitaan myös porkkanaa. Yksi porkkana olisi gaala, jossa kauden parhaat palkittaisiin ja jonne jokainen halukas laji-ihminen voisi osallistua. Gaalan jälkeen olisi kauden parhaat bileet jossakin ravitsemusliikkeessä.
Lisäporkkanana tapahtumaan voisi myös yhdistää tyttöjen ja poikien finaalit ainakin A:ssa. Ne pelattaisiin edellisenä iltana. Tällä tavalla tapahtumapaikkakunnalle saataisiin houkuteltua lisää väkeä. Koska naisten ja miesten finaalit tulisi pelata isolla areenalla, voisivat junioreiden loppuottelut olla saman paikkakunnan hieman pienemmällä näyttämöllä.
Valitettavasti kaikki tapahtumat eivät mahdu samalle päivälle, kun myös gaalalle pitää varata aikaa. Finaalitapahtuma voidaan kuitenkin toteuttaa myös pelkkänä naisten ja miesten finaalina sekä gaalana ja bileinä, jos niin halutaan.
Tapahtumaan myytäisiin erilaisia, kohtuuhintaisia lippupaketteja. Tavoitteena olisi nollatulos. Seurat saisivat osan myymiensä lippujen tuloista. Mukana olisi myös kokonaispaketteja, jotka sisältävät lippujen lisäksi majoituksen – vaikka koko joukkueelle saunoineen päivineen.
Mediaa ei pidä unohtaa. Sen on paljon helpompi tehdä tarinansa mestaruusjuhlista ja kannun dramaattisesta häviämisestä, kun jo paljon aikaisemmin on selvää, että mestaruus ratkaistaan esimerkiksi 14.4.2014 – pääkaupunkiseudulla. Sekä naisten että miesten finaalit saataisiin televisioitua isohkolla tuotannolla, koska rahaa ei tarvitsisi laittaa Seinäjoelle matkustamiseen.
Salibandyssäkin salibandy on tietenkin tärkeintä eikä media, mutta salibandyllä ei ole mitään varaa ylenkatsoa median tarpeita. Lisäksi tulisi varmistaa, että tapahtumapäivänä Suomessa ei urheilla mitään muuta merkittävää. Kyseessä olisi salibandyn päivä.
Päivämäärään 14.4.2014 on alle kaksi vuotta. Järjestelyt olisi syytä aloittaa mahdollisimman pian.
Yhden finaalin systeemi on mielestäni erittäin huono idea. Syy tämän pohdintaan johtuu siitä, että pääkaupunkiseudun joukkueet eivät onnistu houkuttelemaan yleisöä paikalle, ja yhden ottelun systeemissä ainutkertaisen mahdollisuuden toivotaan motivoivan porukkaa paikalle. Tätä ongelmaa ei ole esim. Joensuussa, Tampereella, Jyväskylässä tai todistetusti Seinäjoella. Siellä kannattajia löytyy ilman ilmaislippuja tai ainutkertaista mahdollisuutta. Miksi siis toteuttaa mallia, jonka perusteena on pääkaupunkiseudun huonosti brändätyt / markkinoidut joukkueet? Miksi muiden pitäisi kärsiä tästä? Millä tavoin yhden ottelun mallissa hävityt lipputulot korvataan?
Ymmärtääkseni Ruotsissa ollaan suunnittelemassa siirtymistä useaan finaaliin, joten ei se tilanne ole sielläkään sen parempi.
Mietitäänpä tämän kauden finaaleja, ja mitä olisi jäänyt kokematta ilman finaalisarjaa. SSV voitti ensimmäisen kohtaamisen, ja kaikki liputtivat sen puolesta. Sitten tuli Tuutsi-show, nousu takaa ohi, murskavoitto Seinäjoella ja viimeisen finaalin tunnelma. Kaikki tämä olisi jäänyt kokematta, jos oltaisiin toteutettu ehdottamaasi yhden ottelun mallia.
Nyt tässä yritetään korjata seurausta, ei alkuperäistä syytä. Seuraus on yleisökato (vai voiko sitä sanoa kadoksi, jos sitä ei ole koskaan ollutkaan), mutta syyt ovat aivan muualla, kuin yhden tai useamman ottelun mallissa.
Vetoankin teihin Helsinkiläisiin. Nyt alatte tekemään nöyrää työtä sen eteen, että teidän joukkueellenne syntyy edes jonkinlainen identiteetti, joka kiinnostaa yleisöä. Rakentakaa kunnon tapahtumia, laittakaa oheispalvelut kuntoon ja tehkää joukkueistanne sellainen, että juniorit liimaavat pelaajien julisteita seinälle. Älkää vierittäkö heikkouksinne muiden niskaan!
Sami puhuu paljon asiaa ja olen kaikessa samaa mieltä. Hyvä kirjoitus!
Ei kai tämä väkisin kaikkien päähän tungettu jatkuvan talouskasvunkaan tavoittelu ole maailmaa paremmaksi vienyt, vaikka siitä joka paikassa puhutaan. Jos itse laji ei jostain syystä kiinnosta katsojia, niin tuntuisi järjettömältä hakea kasvua tekemällä kauden ratkaisusta osittain tuuripeliä. Tai jollain mailamerkkien esittelyillä tai muulla yritysmyyntikikkailulla ei varmasti luoda katsomoon yhtään enempää tunnelmaa. Eikö kasvua voisi hakea ihan luonnollisesti pitemmällä aikavälillä luomalla olosuhteet muuten hyviksi. Mieluiten siis itse näkisin salibandyn juhlaa keväisin, jossa pelilliset asiat ratkaisee. Tuskin kovin moni oululainen juniori pääsee yhteen Helsingin supermegahyperfinaaliin, jos vaikka OLS sinne joskus pääsisi? Vai olisiko tämän yhden finaalin malli suunniteltukin ainoastaan ajamaan Etelä-Suomen asiaa?
Ruotsissa Dalenin äijä puhui huonosta systeemistä, hävisivät finaalin vaikka johtivat sitä parilla maalilla kun mokasivat. En tiedä ollaanko sarjamuotoista finaalia siellä enempikin suunnittelemassa, pääkallossahan tämä mielipide uutisoitiin kuin kommenttina aiempien yhtä finaalia puoltavia kommentteja vastaan koreammalta auktoriteetilta 😉
Finaalisarja ei tällä hetkellä kiinnosta tarpeeksi edes lajiväkeä, jos ottelut ovat kauempana eivätkä näy maksutta televisiossa. Oman paikkakunnan faneja nyt tietysti varsinkin SPV:llä ja Tampereella. Yksi finaali palvelisi markkinoinnin ohella myös sitä, että kun tapahtuma on suurempi ja kiinnostavampi, myös media kiinnostuu ja ehkä tätä kautta ei tarvitse ostella kanavapaketteja muutamaa salibandyottelua varten.
Urheilullisesti yksittäinen ottelu saattaa olla hieman enempi sattuman kautta voittamista mahdollistava, mutta hyvä joukkue minimoi ne vahingot ja voittaa jos on parempi.
Kyllä salibandyn mestaruuden ratkaisun pitää tapahtua mielellään arvokkaasti, niin että suunnilleen ”koko lajiväki” (lajista ”tosissaan” kiinnostuneet) kiinnostuu myös seuraamaan sen. Pitäisi ajatella muitakin kuin innokkaita faneja jotka maksavat varmasti lipun hinnan ja pukevat pelipaitaa päällensä. Seitsemän ottelun sarja pitkine taukoineen ennen finaalien alkua saattaa jo syödä kiinnostusta. Yksittäistä ottelua seurattaisiin varmasti aktiivisemmin. Urheilijat varmasti arvostavat myös tunnelmaa, vaikka joutuvatkin kovemman paineen alle varomaan ratkaisevia virheitä..
MM-kultakin muuten ratkaistaan yksittäisellä finaalilla 🙂
Yksittäinen finaali olisi ehdottomasti kokeilemisen arvoinen Hakkaraisen esittämin argumentein. Tällä hetkellä salibandyn finaalit eivät kummoisesti herätä yleistä huomiota lajin sisäpiirin ulkopuolella. Massiivisella ja ammattitaitoisella tapahtumalla kiinnostuksen herättäminen laajemmin olisi mahdollista. Se on totta, että sählyliiton väki ei kykene tuottamaan tarkoittamaani laadukasta tapahtumaa, mutta siihen löytyy ammattilaisia, jotka voisivat ottaa tapahtumatuotannon vastuulleen. Tuo kauden päätösgaala saman päivän iltaan on hyvä lisämauste.
Yksittäinen finaali olisi vain sirkustemppu, jolla lyhyellä aikavälillä pyrittäisiin maksimoimaan huomio, mutta tulisi kokemaan inflaation. Tärkeintä on pitkän aikavälin kehitys ja normaalit pudotuspelisarjat tuovat vastakkainasettelua ja kulttuuria, mikä tuo sille oman taikansa. Täytyy miettiä, mitä voidaan kehittää nykyisessä markkinoinnissa tai mitä on tehty väärin. Nyt on jo cup, missä on kerrasta poikki systeemi.
Samilta oikein osuva kirjoitus ensimmäisenä kommenttina. Siihen liittyen kyllä se SSV:n finaaliputkikin tulee katkeamaan jo lähivuosina, silloin saa normijärjestelmäkin uutta energiaa.
Samaa mieltä samin kanssa.
Se mikä suomessa mättää, on se, että toisin kuin ruotsissa, tunnelma olisi huono finaalissa, koska suomessa ei tulisi 2500 fania kumpaankin päätyyn kuten ruotsissa. Olen yhtä finaalia vastaan. Tosin sitä voisi kokeilla yhtenä vuotena. Kannatan kuitenkin nykysysteemiä muutettuna koko playarit paras seitsemästä -muotoon.
Yksittäinen finaali vs ottelusarja on periaatteessa helppo pohdinta:
– Jos halutaan yleisön huomio niin yksittäinen finaali on parempi
– Jos korostetaan urheilullisuutta niin finaalisarja on parempi
Pääkaupunkiseudullakin on nähty että ratkaiseva finaali kerää katsojia ja mediaa ihan eri tavalla kuin ottelusarjan ensimmäiset pelit. Toisaalta on myös nähty että ottelusarja voi tarjota todella upeaa urhiludraamaa.
Yksittäinen finaalitapahtuma ei ole mikään itsestään toimiva ihmelääke: Esim jääpallossa pelataan yksittäinen finaali, mutta ei siitä mitään kansallista riehapäivää ole muodostunut vaikka ihan onnistunut tapahtuma onkin.
Kannattaa muistaa että playoffit ovat markkinamiesten kehitelmä, oikeasti urheilullisin tapa olisi pelata fudiksen tapaan kaksinkertainen sarja ilman teennäisiä pudotuspelejä.
Ihan hyvää pohdintaa puolesta ja vastaan. Allekirjoitan kyllä tuon väitteen, että ei se sitä lajikulttuuria nähdäkseni vielä korjaa, vaikka yhtä finaalia kokeiltaisiinkin.
Jokatapauksessa, en minä näe mitään estettä sillekään, että tuota systeemiä testattaisiin vaikka parin kauden ajan. Kovat paukut peliin ja katsotaan, toimiiko paremmin.
”Kannattaa muistaa että playoffit ovat markkinamiesten kehitelmä, oikeasti urheilullisin tapa olisi pelata fudiksen tapaan kaksinkertainen sarja ilman teennäisiä pudotuspelejä.”
Vai että markkinamiesten kehitelmä. Tietääkseni jopa maailman vanhin jalkapalloturnaus on pelattu aina Cup-muotoisena. Urheilullisinta minusta ovat nimenomaan isoja kausia tai turnauksia päättävät kuolemanpelit ja niissä nähtävät suurten urheilijoiden sankaritarinat ja sulamiset. Surua ja juhlaa, ison pelin painetta ja draamaa.
Tietty jos arvostaa enemmän tilastotiedettä kuin tunnetta, on sarjamuoto aina parempi.
Valitettavasti yksittäinen finaali keräisi maksimissaan 4000 katsojaa. Kannattaako siis viedä joukkueilta, jotka ovat kehittämässä lajikulttuuria paikkakunnalla (kuten Seinäjoki ja Tampere), yksi tärkeä osanen pois. Kyllä finaalisarjat kasvattavat (kenties Helsinkiä lukuunottamatta) seuran sisällä me henkeä, ja tämä taas tuo lisää katsojia perus sarjaotteluihin.
Jo muutaman vuoden ajan Ruotsissa joukkueet olisivat halunneet luopua yksittäisestä finaalista. Joten kannattaako meidän mennä sama tie ja todeta, että ei toimi. Sillä fakta on, että Ruotsissa on helpompi järjestää seuratasolla ”super tapahtumia” kuin Suomessa.
Edelleen en ole kovinkaan hanakasti puolesta tai vastaan, mutta jotain perusteluja kaipais noillekin näkemyksille, Näätä. Missä on todettu, että seurat haluavat ruotsissa pois tästä systeemistä? Ainut kommentti minkä itse olen nähnyt, on kuultu yksittäiseltä finaalin juuri hävinneeltä pelaajalta…
Miksi ruotsissa on seuratasolla helpompi järjestää ”supertapahtumia” kuin täällä?
Ja olisihan siinä sekin, että yksittäisen finaalin saaminen kotipeliksi olisi ainakin kunnon etu – lisäisi hieman runkosarjasijoituksen merkitystä.
Vain kokeilemalla tämä selviää. Siihen saakka mielipiteet ovat vain spekulaatiota. Nykyinen systeemi on nähty, ja tuskin parin vuoden kokeilulla pystytään mitään korvaamatonta vahinkoa lajille tekemään. Parin vuoden kokemusten perusteella on helpompi tehdä tulevaisuuden päätöksiä. Nyt vain ennakkoluuttomasti tämä systeemi käyttöön, ja ennen kaikkea riittävän laadukkaasti tehtynä.
Nykyisen kaltainen paras viidestä systeemi on paras.
Finaalisarjan markkinointiin soisi lajiliitonkin jotenkin antavan näkyvyyttä ja panostuksia. Hei, me pelataan!
Super-tapahtumalla saadaan toki näkyvys päiväksi ja voittaja silläkin, mutta joku spv-ssv -finaali tuskin vuosiin vielä tapahtumana houkuttelee ja kiinnostaa paikalle muita kuin Vesakeskisiä ja Käpynarskuja.
Seinäjoella pelattiin kolme finaaliottelua. Perheellisenä minulle lankesi oikeus ostaa noihin kolmeen otteluun itselle ja lapsille yhteensä 15 pääsylippua. Liput oli kalliita, mutta kyllä kannatti. Jos olisi pelattu yksi finaali Helsingissä, niin emme olisi ostaneet sinne yhtään lippua.
Joo Suomessa on uutisoitu ainoastaan yhen seurajohtajan mielipide, mutta ruotsissa asia on jokavuotinen keskustelun aihe. Ja kysymys on oman seuran faneista, eli yksitäiseen otteluun kun joutuu matkustamaan montasataa kilometriä, jää moni ns. oma fani pois.
Toistaiseksi, kun laji on kuitenkin kohtalaisen pieni vielä, niin näen että alueellinen markkinointi on edelleen tärkeämpi kuin valtakunnallinen.
Ruotsissa on helpompi järjestää ”supertapahtumia”, kokska ruotsalaiset käyvät suomalaisia enemmän erillaisissa tapahtumissa. Tämä ei koske pelkästään urheilua, vaa kaikenlaisia tapahtumia. Suomessa tapahtumakulttuuri urheilupuolella sitoutuu todella vahvasti ainoastaan maajoukkuetasolla.
Finaalin pelaamista runkosarjan voittajan kotona, ei välttämättä ajallisesta syystä onnistu ainakaan kaikilta, mutta hallitsevan mestarin kotona kylläkin. Liiton tuntien finaali pelattaisiin Helsingin jommassa kummassa jäähhallissa puoli tyhjälle katsomolle.
Finaalin todellinen näkyvyyshän tulee median ja tv-lähetyksen kautta, toki liveyleisökin on tärkeä pointti. Tällaisesta suurtapahtumasta voisi olla myös pääkanavat (nelonen, Yle) kiinnostuneita, varsinkin jos päivä on huolella valittu. Siis siten ettei paljoa olisi päällekkäisiä urheilutapahtumia. Nykyinen mediahuomio ja tv-katsojaluvut ovat todella surkealla tasolla myös finaalien aikaan.
Vaikka järjestettäisiin yksi finaali ja se saisi tiedotusvälineissä massiivisen julkisuuden, niin mitä sillä saavutetaan. Mitä lisäarvoa se oikeasti tuo lajille? Puhutaan sponsoreiden kiinnostuksesta lajia kohtaan ja muista hatarista kriteereistä, mutta oleellista on kysyä, kenelle nuo rahat menevät. Ne, joita laji ei nyt kiinnosta, eivät siitä kiinnostu yhden finaalin ansiosta.
Jos kävitte esimerkiksi paikanpäällä seuraamassa Seinäjoen finaaleja, tai edes runkosarjan pelejä, voitte hyvin helposti huomata, että laji kiinnostaa ainakin paikallisesti. Voin sanoa, että sponsorit ja yleisö saavat rahoilleen vastinetta.
Jos siirrytään yhteen finaaliin, niin siinä kärsivät eniten ne joukkueet, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin ja hyötyjien puolella ovat huonosti hoidetut seurat. Mielestäni kannattajat ovat myös häviäjien puolella.
Jos seuraa sitä huumaa, joka Seinäjoella oli finaalien aikaan, tajuaa mikä merkitys ottelusarjalla oli esimerkiksi junioritoiminnalle ja sitä kautta koko lajille. Miksi pelata pitkä kausi puolivaloilla ja kauden kliimaksi kuitattaisiin yhdessä 60 minuutissa? Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä!
Finaalikeskustelu on mielestäni aika turha. Enemmän tulisi keskittyä siihen, miten joukkueista saisi tasaisemman, koska kauden aikana tuli liian paljon ”haukottelupelejä”. Voittaja on selvillä, kun katsoo alkulämmittelyn ja vetää omat johtopäätöksensä. Tämä on suurin ongelma koko lajin kannalta! Kentällä tulee nähdä taistelua, ei neppailua. Esim. finaalien ja runkosarjan välillä oli aivän käsittämätön eri intensiteetissä.
Entäs sitten kun finaalisarja meneekin taas 3-0? Kaksi viime vuotta ollaan menty päätyyn saakka ”kuolemanpeliin”, mikä on ollut varmasti hienoa. Helsingissäkin saatiin yleisöä paikalle. Mutta mitäs sitten jos vaikka ensi kaudella SSV vahvistuksineen jauhaa pelin 3-0 katki parilla pelillään kotiluolassa. Melkoinen lässähdys olisi.
Useat isot pytyt ratkaistaan cup-muotoisesti ja yksittäinen finaalitapahtuma aivan varmasti nostaisi sen perus-säbäpoppoon kiinnostusta ehkä lähteä paikan päälle. Markkinointia ja ajankohdan valintaa se vaatisi siltikin hieman ja tapahtuman rakentamista järkeväksi. Nykyisellään ei moni ”Classiccilainen” lähde katsomaan SSV-SPV -matsia Helsinkiin, yksittäiseen tapahtumaan lähtisi varmasti mielellään jos liput ei törkykalliita olisi.
Jos televisiointiin innostuisi sitten joku valtakanavista, joita ei erikseen tarvitse hankkia ja media muutenkin kiinnostuisi, niin kyllähän se vaan väkisinkin lajia nostaisi uudelle tasolle. Tietoisuus ja sponsorinäkyvyys toisivat rahaa salibandyyn ja sitähän se huipputasolla kaipaa, jotta ammattimaisuus lisääntyy ja pelin tasokin siten nousee.
Liigamme finaalin tulisi kiinnostaa muitakin kuin finaalijoukkueiden faneja, vaikka onkin hienoa että SPV:llä oli katsomossa porukkaa. Fanejakin tietysti pitäisi paikalle saada, mutta hyvä tapahtuma kyllä luo tunnelmaa vaikka et fanaattisesti kumpaakaan kannattaisi itse. Kyllä siellä käsiä yhteen voi lyödä hyvistä suorituksista muutenkin.
Yksittäisillä mielipiteillä nyt ei sinänsä ole suurta painoarvoa, mutta kyllähän tuo pitää paikkansa, että kuolemanpeliä olisi varmasti lähtenyt katsomaan paikanpäälle hesaan tai seinäjoelle. Normifinaaliin esim. 1-1 otteluvoittotilanteessa tuo kiinnostus onkin huomattavasti matalampi.
Palasi mieleen Ilta-Sanomiin kirjoittamani kommentti:
http://paakallo.fi/2012/06/tahan-ei-yksi-finaali-pysty/
Kiitoksia kommenteista, tämä on ollut asiallista keskustelua. On esitetty perusteita puolesta ja vastaan. Mielestäni pointti on, että on riittävästi perusteluita puolesta, jotta ehdottamaani Tapahtumaa kannattaisi kokeilla. Sen jälkeen ei tarvitsisi spekuloida, sitten tiedettäisiin. Eikä kolmessa vuodessa salibandyä tapeta, koska laji on jo nyt Suomessa niin vahva.
Haluaisin myös korostaa, että yhden finaalin Tapahtuma ja lajin muu kehittäminen esim. paikallisesti eivät ole mustavalkoinen asetelma, jossa vaihtoehdot sulkevat itsensä pois. Salibandyn kehitys tarvitsee molempia, jos lajista halutaan suuri yleisölaji edes Suomessa, koska media on avainasemassa tässä. Jos sitä ei haluta, voidaan tyytyä nykyiseen.
Korostan vielä, etten ole helsinkiläinen vaan tamperelainen. Pääkaupunkiseutu sopii vain paikaksi juuri fasiliteettien ja median vuoksi.
Tapahtuma edellyttää uhrauksia muiden vuoksi – myös Seinäjoella. 😉
Seinäjoella uhraus olisi kymmeniä tuhansia euroja. Reilu palkinto vuosien työlle.:)
JOS SPV olisi finaalissa – ja välierissä voisi kompensoida.
Avain tapahtuman onnistumiselle on ne kisabileet!! Se että suurinta osaa katsojista ei finaalijoukkueiden paremmuus kiinnosta paikataan sillä jokavuotisella ryyppybileellä missä säbäpiirien yhteisöllisyys pääsee valloilleen. Eli yksi finaali, koko säbäkunnan bileet sirkukseen mm-kisojen tapaan.
Heh.. alakatsomo:D Seinäjoelle on mestaruuden myötä taattu jatkossakin vuosittain 2-3 kotifinaalipeliä nykyisellä systeemillä?
Ei ole taattu. Keskityn ainoastaan vuoteen 2014;)
Paras viidestä ehdottomasti. Mitä enemmän pelejä, sitä enemmän viihdettä.
Ei se yhden pelin finaali häävi ole jos toisella sattuu huono päivä ja peli on ekan erän jälkeen 5-0.
Mutta eikös toisaalta tämän vuoden cup-finaalissa voisi melkein nähdä samaa kuin tällaisessa yhden finaalin systeemissä. Isot katsomot, kotijoukkue kentällä, ylen televisiointi ym ym. Silti en oikein vakuuttunut, kun tyhjiä penkkejä oli aika reippaasti, eikä tunnelmakaan mitenkään erityiseksi noussut. Mikä kyseisessä tapahtumassa oli niin paljon huonommin, että Helsingissä samantyylinen tapahtuma onnistuisi huikean yleisön huutaessa?
Suomen cupin vertaaminen tähän ehdotettuun Tapahtumaan ontuu siksi, että koko Suomen Cup kärsii suosion puutteesta. Cupin peleissä käy aina vähemmän väkeä kuin liigapeleissä, ja muutenkin koko cup on jäänyt kiinnostuksessa heikkoon asemaan. Tampereen finaalitapahtumassa oli todella heikosti väkeä suhteessa odotuksiin ja siksi ilmoitettuja yleisömääriä kaunisteltiin aika reippaasti ylöspäin. Kyllä liiga ja sen mestaruus ovat kotimaisen pelaamisen kiinnostavin asia, ja se tulisi näkymään myös loppuhuipennuksen yleisömäärissä. Kompensaationa yksittäisen finaalin vähemmästä pelimäärästä, voitaisiin aiemmat playoff-kierrokset pelata paras seitsämästä periaatteella.
Suomen Cup pitäisi pelata eri aikaan kuin liiga, kuten Sveitsissä ja vaikka Saksassa. Kauden jälkeen vois olla ihan hyvä. Tiedä sitten mitä pelaajat on mieltä, jos haluavat jo lomille. Playoffeissa pudonneet joukkueet saattaisivat ainakin olla nälkäisiä. Arvostus nousisi varmasti, kun ajoitus ainakin ratkaisupeleille cupissa olis eri kuin liigan runkosarjan käydessä kuumimmillaan.
Nokia – NST matsista ei ollut ”juuri kenelläkään” edes tietoa, ellei ollut sitä hankkinut itse jotain kautta. Itsekin aika paljon salibandya seurailen, mutta meni ihan ohi että tällainen matsi olis edes ollut tarjolla nähtäväksi.
Classicin kohdalla kannattaa huomioida myös se, että runkosarjassa ihan oikeasti monta sataa katsojaa per peli saavat vapaalipun, joita jaetaan vuorotellen pirkanmaalaisiin salibandyseuroihin. Sitten kun Happee tulee vastaan playoffeissa, on ekassa matsissa alle puolet runkosarjan hyvien matsien katsojista. Lippujen hinnat olivat melko kalliita tällaisista puolivälieristä, yli tuplat runkosarjaan, eikä vapaalippuja ilmeisesti enää jaettu 🙂
Yksi finaali olisi hyvä, ja paikkakunta vaihtuvaksi, aloitetaan vaikka oulusta jatketaan siitä joensuuhun ja sitten vaikka jyväskylään.
Olen kanssa sitä mieltä, että cuppia pitäisi kehittää jotenkin. Kiertävä finaalipaikkakunta, suuremmat palkintorahat, vuosittainen ylen televisiointi jne. Puolivälierät ja välierät voitaisiin pelata kahden ottelun ”yhteistuloksella” (voitosta 2p tasurista 1p). Divarifinaalikin olisi hyvä, saataisiin monet divarijengit innostumaan.
Paras seitsemästä systeemiä voidaan kokeilla vain, jos ottelut ovat oikeasti tasaisia. Tällä kaudella katsoin kaikki SPV:n playoff-ottelut ja vasta finaalissa oli oikeasti sata lasissa. Paras seitsemästä olisi ollut järjettömän puuduttavaa.
Tämä ei ole SPV:n kehumista, vaan pikemminkin vain haluan todeta, että on turha lisätä ottelumääriä, jos lopputulos tiedetään kahden ottelun perusteella, kuten kävi Loviisa ja Happee sarjoissa.
Cupin arvostuksen kasvattaminen ja siinä yhden pelin loppuhuipennuksen rakentaminen olisi oikea tapa hypettää lajia.
Yleisön mielenkiinto kerrasta poikki finaaliin on viime vuosina selvitetty monta kertaa; viidennet ottelut ovat olleet niitä Hakkaraisen kaipaamia kerrasta poikki matseja. Eipä ole tulleet tamperelaiset tai turkulaiset katsomaan ko. pelejä Seinäjoelle tai Helsinkiin. Muutama vuosi sitten seinäjokiset ei menneet katsomaan Erän ja SSV:n viidettä finaalia…
Suomen Cupin kiinnostuksen kasvattaminen on erittäin haastava tehtävä. En oikein keksi siihen keinoa. Joukkueiden kiinnostuksen saa kasvatettua kasvattamalla palkintopottia, mutta ei se vaikuta yleisöön mitenkään. Koko cup on vähän puolivillainen perusideana. Ainoastaan jalkapallossa sillä on vahva asema, kiitos pitkien perinteiden.
Itse ajattelen kuuluvani siihen kohderyhmään, jonka oletetaan liikkuvan kerrasta poikki finaalin perässä. Olen pelannut lajia 18 vuotta ja käynyt katsomassa pelejä ”riittävästi”. En pystyisi kuvittelemaan, että minua kiinnostaisi lähteä katsomaan esim. Erä-Happee -finaalia, vain siitä syystä, että se on kerrasta poikki. ”Oman joukkueen”, eli SPV:n, kerrasta poikki peliä varmasti lähtisin katsomaan esim. Helsinkiin.
Olettaisin, että tilanne on sama muiden osalta. HC-fanit liikkuvat paikkakunnasta riippumatta oman joukkueen perässä. Se onkin sitten toinen asia, minkä kokoinen fanipohja kenelläkin on. Happeella ja Loviisalla näytti olevan hyvä meininki, mutta esim. SSV on lähinnä surkuhuipaisa esimerkki olemattomasta fanipohjasta. Muut joukkueet löytyvät em. esimerkkien välistä.
Tuskin muidenkaan joukkueiden faneja kiinnostaa SPV:n pelit, jos oma joukkue on tippunut.
Jos olen oikeassa, niin 4000 katsojan finaalit ovat vain märkä päiväuni, varsinkin jos peli on Helsingissä. Olen mielelläni väärässä, tässäkin asiassa.
Samin kanssa samaa mieltä, ei yleisö liiku vieraan joukkueen perässä pitkiä matkoja. Ei kai niin tapahdu muissakaan lajeissa? Tuosta 4000 katsojan ”unesta” olen osin eri mieltä, se raja menee rikki heti, kun finaalissa ei ole mukana SSV.
Minä ainakin melko varmasti lähtisin katsomaan yksittäistä finaalia Tampereelta vaikka Helsinkiin, miksei minne vain muuallekin kohtuullisen matkan päähän (muutama sata kilsaa?) olkoot ettei Tamperelainen jengi sielä pelaisi. En muutenkaan tunnusta mitään väriä, joten pelejä tulee käytyä aikataulujen, vastustajan, hinnan ja muun mukaan täälläkin.
Lisäarvoa tapahtumaan tulee varmasti siitä, jos sinne on saatu muutakin järkevää ympättyä lajin puitteissa. Ei todellakaan kiinnosta isommin väliaikashow, mutta jos vaikkapa varustevalmistajat myyvät hyvin tarjouksin kamojaan ja esittelevät niitä. Suomessa ei valitettavasti ole salibandyn erikoisliikkeetä samassa mittakaavassa kuin Ruotsissa, mikä saattaa tätä hieman hankaloittaa. Valmistajat voisivat itse kaupata säläänsä tai urheiluliikkeet panostaa sen verran. Lajiväen tapaamisena tuo toimisi samalla ja ehkä jotkut bileetkin siihen tosiaan voisi ympätä. Ei tuo palkintogaalakaan huono olisi siihen väliin illalle, sillä en usko että perus”fania” tuollainen gaala erikseen kiinnostaisi.
Yhden finaalin tapahtuman toimiminen tietysti edellyttäisi hyvää meininkiä hallissa, siis että meteliäkin vähän olisi. Tällöin se olisi pelaajillekin mieluisa kokemus.
Lajilla on varmasti perusseuraajia, joita homma ei niin täysiä kiinnosta. Eivät lähde reissaamaan tämän lajin yhden finaalin takia. Paljon on kuitenkin meitä, joita ei tippaakaan kiinnosta joku eka tai toka SSV-SPV, mutta lähtisimme kyllä ratkaisua katsomaan vaikka nytkin jos etukäteen tietää, että se viides finaali ON tulossa ja tietää päivämäärän. Siinäkin on se, että kyllä se yksittäinen matsi on eri juttu kuin odottaa se viides ottelu ja sitten käydä se katsomassa, jos se tulee. Yksittäisessä finaalissa todistaa kerralla koko finaalin eikä tarvitse odotella toteutuuko vai ei. Jokunen kaveri kun lähtee reissuun, niin äkkiä niitä vähän passiivisempiakin innostuu mukaan… Ihan varmasti saa halliin täytettä, jos tuo tapahtuma on jotenkin järkevästi rakennettu ja liput sopivissa hinnoissa. Kyllä siitä reilun parikymppiä maksaa reissun lisäksi, mutta joku 40 euroa on liikaa.
Cupin tilanteen parantaminen lähtisi mielestäni aika helposti sillä, että sen ratkaisut pelattaisiin vasta liigakauden jälkeen. Ennen ei taida onnistua, enkä kyllä tiedä miten joukkueiden ja pelaajien puolesta tämä toimisi… Mutta liigan pelien välissä sen suosio tuskin tulee nousemaan mainostuksella. Mallia Sveitsistä siis? Tässähän se tylsä aika on, kun ehkä sitten elokuussa alkaa harjoituspelejä ja -turnauksia pyöriä.
Tiiviimpi ohjelma edesauttais myös mielenkiinnon pysymistä ja tietysti nettisivujen osalta Cupin tiedotus on heikkoa. Otteluohjelmaa ja tuloksia saa kaivaa useamman linkin takaa.
Tai sitten finaalisarja paras kolmesta pidennettynä viikonloppuna pe-su yhdessä kaupungissa ja siihen mahtuisi muitakin sarjoja/ikäluokkia/gaaloja/bileitä samoille päiville.
Haluan idean vastustajille painottaa yhtä asiaa. Tapahtumaa ei toteutettaisiin puolivillaiseen tyyliin vaan siihen todella panostettaisiin. Tämä tarkoittaa sekä markkinointia, puitteita että lajiväen innostamista mukaan. Tarkoitus olisi tehdä tapahtumasta pikemmin MM-loppuottelun kuin cup-finaalin kaltainen tapahtuma.
Mutta onko mahdollista, että MM-finaalissakin se kiinnostava asia on OMAN joukkueen kannustaminen ja itse peli maailmanmestaruudesta. Ehkä katsojia olisi ilman hienoja puitteita tai oheisohjelmaa tai vaikka finaali olisi moniosainen? En tiedä olenko sitten liian vanhanaikainen, mutta finaalisarjassa nautin kaikista peleistä ihan yhtä paljon, koska laji itsessään kiinnostaa ja se herättää tunteita puolesta ja vastaan. Ainakin viime vuosina finaalien joukkueet on onnistuneet joko ärsyttämään tai innostamaan, vaikka oma ykkössuosikki ei mukana olisikaan.
Liigapeleissä käydessä huomaan ilman sen tarkempaa asiaan perehtymistä, että katsomossa todellakin istuu aina samat naamat omilla vakiopaikoillaan. Vasta niissä pudotuspelien ratkaisupeleissä sekaan ilmestyy suuremmissa määrin muitakin, mutta ovatko nämä VAIN ratkaisupeleistä innostuvat niitä, ketä pitää erityisesti palvella? He tuntevat jo lajin jotenkin, mutta silti vain ratkaisupelit innostaa katsomoon asti, vaikka pelit on omalla asuinseudulla. Onko heistä nostamaan lajin profiilia muuten, kuin paperilla sen kyseisen pelin katsojamäärän osalta? Ei heitä näy enää syksyllä, kun seuraava kausi alkaa. Lähtisivätkö he ajamaan vaikka 300 km suuntaansa kertafinaalin takia? Epäilen.
En tahdo kategorisesti vastustaa uudistuksia, mutta uudistuksilla pitää olla kestävät perusteet. Mielestäni uudistuksiin pätevä syy olisi uusien aktiivikatsojien ja fanien saaminen katsomoon, ei kertakuluttajien, joille on lopulta ihan sama kuka voittaa, kun pelaajistakaan ei tunneta nimeltä kuin kohonen ja sekin on vaan sen Kohosen veli. Vaikka kertafinaalilla saavutettaisiin 8000 katsojaa, niin viekö se liigaa enemmän eteenpäin, kun huonoimmassa tapauksessa pitkän kauden päättävä mestaruus ratkaistaan tuuripompulla? Tiedän, että se pomppu voi tulla myös viidennessä pelissä, mutta silloin sen mahdollisuus on sentään jo minimoitu ja ratkaisupaikkoja on ollut muitakin.
Jääkiekko on Suomen suosituin laji. Ei puhuta mestaruuden ratkaisemista yhdessä ottelussa. Se olisikin melkoista tuhlausta. Palkintogaalakin kiinnostaa mediaa vaikka finaalisarja on usein pidempi kuin säbässä.
Imholle: tarkoitin, että nimenomaan tapahtumana tilaisuus olisi tarkoistus saada lähemmäs mm-finaalia kuin cup-finaalia. Toisin sanoen isompi ja kiinnostavampi. Olet aivan oikeassa, että _pelinä_ mm-finaali on tietenkin eri asia. Varmasti se vaikuttaa myös kiinnostavuuteen, mutta kysymys on myös siitä, kuinka yksi finaalipäivä toteutettaisiin.
Minun mielestäni ideaa tulisi ehdottomasti kokeilla. Viime vuosina on moni finaali jäänyt sen takia väliin, että itselle on sattunut oma peli tai suunniteltu meno samalle päivälle. Yhden finaalin hyvä puoli olisi juuri se, että sen voisi laittaa kalenteriin jo vuotta aikaisemmin. Tuona päivänä ei luonnollisesti pelattaisi muita salibandyn sarjapelejä. Minulle ihan sama ketkä pelaa jos tapahtuma on kunnossa. Tapahtuma olisi koko salibandyväen yhteinen päätös vkl Tampereella, Turussa tai Helsingissä.
http://www.youtube.com/watch?v=eXoO4HDwf7I
imho:lle – nimenomaan lajista nauttivat eivät reissaa nyt niihin finaaleihin kauemmaksi, kuin korkeintaan siihen viimeiseen ja varmasti ratkaisevaan. Siis suuri osa heistä. Fanaattisimmat ehkä käyvät katsomassa jotain peliä muutenkin. Yhtä finaalia lähtevät katsomaan moni heistäkin, jotka sarjakauden aikana käyvät ehkä muutaman matsin seuraamassa. Hyvällä tapahtumalla mukaan liittyy paljon heitä passiivisempiakin. Kaveriporukalla on hauska lähteä tapahtumaan ja yksittäinen finaali sekä yleinen säbäkauden päätös tekee tästä finaalipäivästä tapahtuman, ei vain jonkun matsin.
Salibandyssa piirit on aika pienet, pelikentiltä saattaa olla tuttuja jätkiä tosi monessa liigajengissä jotain kautta. Suuria tähtiä heistä ei monestakaan silti vielä ole tehty – tässä olisi markkinoinnilla ja joukkueille tekemistä. Pelaajat eivät yleensä näy julkisuudessa ”persoonina” jotain tylsää Tiitua, vähän särmikkäämpiä Kohosen Mikkoa ja Mikke Järveä lukuunottamatta.
Lätkäjoukkueilla on paljon vahvempi fanipohja ihan sellaisistakin ihmisistä, jotka eivät hetkeen ole lajia itse pelanneet. Finaalisarjoihin riittää hyvin yleisöä joukkueista riippumatta ja nimenomaan niitä omia faneja, jotka pitävät meteliä ja maksavat kalliimmankin hinnan. Salibandyssa tilanne ei ole aivan sama ja jos jollakin ilveellä vaikkapa joku KRP pelaisi finaalissa SSV:tä vastaan, niin aika tyhjää olisi Helsingin matseissa 🙂
Kyllä MM-finaalissakin monia katsojia kiehtoo sen (oman) lajin tärkeimpien hetkien seuraaminen. Ei välttämättä vain Suomen kannustaminen, vaikka oma kansallisuus melkein väkisin tulee myös mukaan. Kun lajista todella nauttii, seuraa mielellään niitä vierasjoukkueenkin pelaajien taidonnäytteitä, eikä pelkästään toivo omalle tiimille menestystä pelin tasosta välittämättä… Voisin jopa väittää että suurin osa katsojista perus liigamatsissa (päällimmäisenä nyt mielessä joku Classicin kotimatsi missä tulee käytyä) ovat tällaisia laji-ihmisiä, eivätkä kotijoukkueen (saati vierasjoukkueen) kannattajia.