Pelikauden virallista alkua odotellessa ajattelin pohtia järjestöasioita. Suomen Salibandyliitolle valitaan marraskuussa uusi puheenjohtaja. Millaista miestä tällaiseen tehtävään tarvitaan?
Termi ”miestä” lienee paikallaan, sillä ei kai kukaan usko Salibandyliiton johtoon valittavan naista. Minun mielestäni ei ole mitään estettä naispuolisen puheenjohtajan valinnalle, mutta kriteerit täyttävää naisehdokasta saattaa olla vaikea löytää.
Salibandyliiton joka toinen vuosi pidettävä liittokokous on 24. marraskuuta. Silloin liitolle valitaan puheenjohtaja, hallitus ja valtuusto kahdeksi vuodeksi. Puheenjohtajuus on luottamustoimi, josta maksetaan joitain korvauksia, mutta päätoimiseksi tehtäväksi sitä ei liene tarkoitettu. Salibandyväki näkee puheenjohtajan lähinnä maaotteluissa katsomon etupenkillä ja kauden päätteeksi SM-finaaleissa jakamassa mitaleja. Seurojen edustajien pitää marraskuussa valita uusi ykkösmies lajille. Puheenjohtajan työssä palkintojen jakaminen on vain yksi sivujuonne. Hänen pitäisi seuraavina vuosina visioida liiton ja lajin tulevaisuutta, asettaa liittohallituksen kanssa tavoitteita ja toimia niin, että tavoitteet toteutuvat.
Avokatsomossa salibandyekspertti Mika Hilska pohti tätä asiaa jo elokuussa. Millainen puheenjohtaja halutaan? Poliitikko, joka tuntee kaikki? Tehokas myyntimies? Päättäväinen rautakansleri? Laji-ihminen, mutta ei mielellään niin sanotusta sisäpiiristä?
Nykyinen puheenjohtaja Matti Ahde on ollut tehtävässään kymmenen vuotta, eikä ole enää ehdokkaana. Ahde tunnetaan parhaiten poliitikkona, entisenä kansanedustajana ja ministerinä. Toki hän on uransa aikana ollut myös merkittävissä urheilun järjestötehtävissä esimerkiksi Olympiakomitean ja Työväen Urheiluliiton johtopaikoilla. Matti Ahde on 66-vuotias. Salibandyliiton johtoon tullessaan hän oli 56-vuotias. Miettimiset voi aloittaa tästä. Mielestäni nuorisourheiluun painottuvan Salibandyliiton puheenjohtajan pitää olla alle 50-vuotias, mieluimmin 35–40-vuotias. Alle 30-vuotiaita tärkeimmät kriteerit täyttäviä ehdokkaita ei varmaan löydy. Pelkkä pelaajaura ei oikein tähän tehtävään riitä. Ahde on ollut pitkäaikainen yhteiskunnallinen päättäjä ja järjestöjyrä. Sellaisesta kokemuksesta on hyötyä, mutta viime vuosina Ahde on ollut jo poissa yhteiskunnan ykkösketjuista.
Liiton puheenjohtaja johtaa liittohallituksen kokoukset ja edustaa liittoa erilaisissa tilaisuuksissa. Hän myös esittää liiton kannanottoja julkisuuteen ja hoitaa liiton suhteita muuhun yhteiskuntaan. Nämä ovat selviä asioita, ja vaativat tiettyjä valmiuksia. Sen sijaan on syytä pohtia sitä, pitääkö puheenjohtajan olla talousmies, joka hankkii liitolle rahaa. Mielestäni puheenjohtajan ei tarvitse olla talousmies. Varainhankinta kuuluu enemmän kuukausipalkkaa nauttivalle toiminnanjohtajalle tai tarvittaessa erilliselle talouspäällikölle.
Piinkova talousmies puheenjohtajaksi ei ole paras ratkaisu, sillä niin monta kertaa on nähty se, että urheiluelämässä varainhankinta on aivan toisenlaista kuin bisneksen tekeminen suuressa firmassa. Puheenjohtaja ei voi tehdä kaikkea mahdollista. Supermiehiä ei oikeasti ole. Jokaisella kovallakin kundilla on heikkouksia ja puutteita. Pitää myös muistaa ajankäytön resurssit. Puheenjohtaja on varsinaisessa leipätyössään todennäköisesti ainakin 40 tuntia viikossa, ja salibandyn asioita hän ehtii hoitaa vain arkisin työajan ulkopuolella ja viikonloppuisin. Hänellä on varmaan perhe ja muitakin harrastuksia kuin Salibandyliitto.
Riittääkö liitolle keulakuva, kuten Palloliitolle Sauli Niinistö? Pitääkö puheenjohtajan olla poliitikko? Mielestäni ei välttämättä tai ei ollenkaan.
Yhteiskuntasuhteita voi olla ministeriöiden ja eduskunnan ulkopuolellakin. Suomen Palloliiton uudeksi puheenjohtajaksi (valinta 14. lokakuuta) on pyrkimässä muiden muassa Lasse Lehtinen, kovan tason lobbari. Hänet valittiin pari vuotta sitten jalkapalloliigan puheenjohtajaksi. Lasse arveli selviävänsä johtamalla Helsingissä muutaman kokouksen vuodessa ja käymällä katsomassa jalkapallopelejä eri puolilla Suomea ja ulkomaita. Kuinkas kävi? Juuri kun Lehtinen astui tehtäväänsä, alkoi jalkapallopiirejä horjuttaa sovituista ottelutuloksista syntynyt skandaali. Liigan puheenjohtaja sai kuukausien ajan selvittää asiaa jos toistakin, eikä julkisuus välttämättä ollut positiivista. Valtakunnallisen järjestön puheenjohtajuus ei aina ole mukava homma.
Palloliiton johtoon pyrkivät myös entinen liiton pääsihteeri Pertti Alaja, Eerikkilän urheiluopiston rehtori Göran Enckelman, Kuopion Palloseuran omistaja Ari Lahti, entinen maajoukkuetoppari Hannu Tihinen ja liiton nykyinen vt. puheenjohtaja Markku Lehtola. Heistä Alaja, Enckelman ja Tihinen ovat entisiä maajoukkuetähtiä ja miljonääri Lahti kova talousmies. Salibandyliitolla ei valitettavasti ole käytettävissään oman lajin parista tämäntasoisia nimiä. Palloliitossakin on pohdittu sitä, voiko puheenjohtaja tulla lajin ulkopuolelta (Niinistö), pitääkö hänen hallita lajin tuntemus ja asiakysymykset (toimisto hoitaa?), tarvitaanko välttämättä yhteiskuntasuhteita (Lehtinen) vai haetaanko johtamisen ja hallitustyöskentelyn ammattilaista? Kukaan tulevista ehdokkaista ei Salibandyliitossakaan voi täyttää kaikkien toiveita. Yhteiskuntasuhteista on lisäarvoa liitolle, mutta pelkästään niiden perusteella valittava johtaja ilman lajituntemusta on arveluttava ratkaisu.
Jääkiekkoliitossa on ollut hyvä tilanne. Sanotaan puheenjohtaja Kalervo Kummolasta mitä tahansa, niin hänellä on lajitaustaa, järjestötaustaa, talouskokemusta ja yhteiskunnallisia suhteita. Niin, jääkiekon viime MM-kisat tuottivat 8,2 miljoonaa euroa voittoa. Salibandyväki saa olla kateellinen.
Salibandy on niin nuori urheilulaji (vajaat 30 vuotta), että lajin parista ei ole vielä kasvanut kovin monia suuria johtajia tai vaikuttajia siviilielämään. Puheenjohtajaehdokkaita etsitään parhaillaan eri puolilla maata. Matti Ahde oli sen verran kova nimi, että hänelle ei haastajia helposti löytynyt. Kaksi vuotta sitten pohjoissavolainen salibandypersoona Harri Väänänen oli ehdokkaana, mutta Ahteen kannatus oli ylivoimainen. Nyt pöytä on puhdas, ja nimiä alkanee ilmestyä julkisuuteen lokakuussa.
Maantieteelläkin on merkitystä. Salibandyseuroja on eniten Uudellamaalla ja liiton toimisto Helsingissä. Joensuusta, Kuopiosta, Seinäjoelta tai Oulusta valittava puheenjohtaja joutuisi heti kättelyssä suuriin ongelmiin ajankäytön suhteen. Helsingissä pitäisi olla paikalla varmaan elokuusta toukokuuhun joka viikko jossain tilaisuudessa. Mitä sanoo työnantaja ja perhe?
Siispä puheenjohtaja valitaan pääkaupunkiseudun seuroista? Sekin aiheuttaa omat kommenttinsa. Löytyykö jostain Espoossa asuva 36-vuotias kauppatieteen maisteri, joka on pelannut salibandyliigassa, toiminut vähintään kakkosdivaritason seuran tehtävissä (tuntee lajin arkipäivän) ja on hankkinut johtamiskokemusta liike-elämästä ja vähintään maakunnallisesta päätöksenteosta? Palataan asiaan marraskuussa, kun ehdokkaat ovat tiedossa.
Löytyy, tosin en tiedä nykyisestä asuinpaikasta tai yhteiskuntavaikuttamiskokemuksesta, mutta muut ehdot täyttyy: Jaakko Hintikka. Maajengi-legenda, äärimmäisen intohimoinen lajiniilo, mukava seuramies ja vakuuttava ulosanti.
olisi Räty vapaana, tartukaa tilaisuuteen…
Erinomainen nuori ehdokas voisi olla Saramon Jussi, jos sitä tehtävä kiinnostaisi. Lajitaustaahan on varmaan melkein kaikista mahdollisista hommista, ja on nouseva poliitikko, ja hyväveli-lankojakin varmaan jo kivasti kun on nykyisin Veikkauksen hallintoneuvostossa ja Kulttuuri- ja urheiluministerin erityisavustaja.
Toki Saramon poliittinen ura taitaa olla siinä määrin nousussa, että ei häntä ehkä saisi houkuteltua tällaiseen projektiin.
Heikki Vienola täyttäisi kaikki kriteerit kirkkaasti. Todellinen lajileganda, luonut huikean uran liike-elämässä ja on vieläkin lajissa mukana SSV:n taustoilla. Ikää n. 50 v. joten ei mikään ikäloppu.
Saramo taitaa olla vasuri joten ei kiitos. Tarvitaan kaveri joka oikeasti osaa jotain eikä populistia.
Vienola ja Hintikka ovat loistavia ehdokkaita, taustat ja persoonat sopisivat..onko kysytty
Halukkaita raskaan sarjan ehdokkaita ei salibandyyn ole kovin helppo löytää, sillä pesti ei ole imagoltaan tai yhteiskunnallisesti mikään eturivin tehtävä joka hyödyttäisi omaa uraa. Pitää siis löytää tyyppi jolla on aidosti pyytetön halu viedä lajia eteenpäin. Ahde oli aikanaan Veikkauksen toimitusjohtajana ryvettynyt ahdistelujupakassa ja halusi salibandyliiton puheenjohtajuudella kiillottaa kilpeään.
Itseni mielestä tuo onko kysytty?-kysymys on erittäin mielenkiintoinen, tai siis lähinnä siitä kimpoava suora vastakysymys siitä kenen tätä puheenjohtajaa tulee etsiä.
Toimintasääntöjemme mukaisesti puheenjohtajaehdokkaat asettelee Suomen Salibandyliito Ry:n jäsenet, eli seurat. Kenelläkään muulla ei ole oikeutta ehdokkaita asettaa. Jäsenet myöskin valitsevat omista ehdokkaistaan sitten hallituksen ja sille puheenjohtajan.
Mitä tapahtuu mikäli puheenjohtajakandidaatteja ei löydy, tai valinta osuu täysin kelvottomaan henkilöön? Kenen vastuu? Saako silloin liiton eli Suomen salibandyliitto Ry:n toimihenkilöt toiminnanjohtaja etunenässä kerrankin avautua oikein huolella seuroille päin, ja sanoa että tämmöisen tunarivelliperseenkö te meille esimieheksi ja johtajaksi hommasitte? Tämä on skandaali, olette amatöörejä koko sakki!
Eli vain keski-ikäinen helsinkiläinen kelpaa. Entäs jos kuitenkin valittaisiin pätevyyden perusteella paras mies tai nainen. Jos muitakin perusteita käytetään, niin ainakin salibandyjoukkueiden koon, menestyksen ja yleisömäärien mukaan mitaten lajin keskus näyttäisi olevan nykyisin selvästi pohjoisempana, Tampereella ehkä? Olisiko Peltola käytettävissä?
n.36v lajitaustaa jne. Mites Erä(s)Petteri Bergman. Täyttäisi Antin kriteerit aikalailla.
Pasi Haavisto Turusta. Kaikki Antin vaatimukset täyttyy, paitsi ikä on vasta 33. Mutta ei näitä tehtäviä numeroilla hoideta..
En usko että Vienola haluaa, mutta olisihan se tuulahdus saada sinne mies jolla on historiaa liiton kanssa. (Dalmac)
Ei se tarvitse olla välttämättä politikko tai ex-pelaaja. Lajin parissa taustoilla on hienoja tyyppejä, joita voisi ihan hyvin käyttää,jos kiinnostusta riittää.Onhan näitä tarjolla Oilersista Wardi,Peltola Classicista, Erästä Mäki-Arvela, Asko Mäyry SPVstä tai KooVeen Esa Koivisto. Passoa lukuunottamatta ei mitään nimimiehiä, mutta kavereita jotka sais jämähtäneeseen liigaan ryhtiä.
Arvon kolumnisti kantaa huolta pohojalaisten ja savolaisten salibandyvaikuttajien perheitten ja työnantajien suhtautumisesta mahdolliseen puheenjohtajuuteen. Oletko ihan tosissaan? Tällä perusteellako rajaat ehdokasjoukon helsinkiläisiin ja espoolaisiin? Nurmijärvikin on jo epäilyttävää landea?
Nimimerkille ”tosissaan?”. En halua mitenkään rajata ehdokasjoukkoa. Totean vain yleisen elämänkokemuksen ja käytännön järjestelyjen perusteella, että esimerkiksi Seinäjoella tai Kuopiossa asuva puheenjohtaja voisi joutua ylipääsemättömien ongelmien eteen, kun Helsingin seudulla pitäisi olla kokouksissa, neuvotteluissa, edustustilaisuuksissa ja vastaavissa suunnilleen joka viikko jonakin päivänä tai päivinä.
Oletan, että valituksi tuleva puheenjohtaja on työssä kotiseudullaan. Työnantajalta vaaditaan ymmärrystä, jos johtavassa asemassa firmassa oleva työntekijä (sellaisen oletan pj:n olevan) lähtee joka viikko reissuun Helsinkiin omissa harrastusasioissaan. Venymistä se vaatii myös mahdolliselta perheeltä.
Tietysti pohjalainen tai savolainen pj voi ilmoittaa liitolle, että hän ei tule joka viikko Helsinkiin. Se vaan vähän rajoittaa pj:n työtä, ja teettää enemmän töitä varapuheenjohtajilla ja toimiston väellä.
Tätä taustaa vasten pj:n homma on helpompi hoitaa jos asuu Kehä kolmosen sisäpuolella tai korkeintaan 100 kilometrin päässä liiton toimistosta. Tämä on arjen realismia, ei sen kummempaa.
Itse asun 220 kilometrin päässä Helsingistä, enkä tosiaankaan varsinaisesti kannata pääkaupunkiseutulaisten etuasemaa valinnoissa, koska Salibandyliiton jäseniä (seuroja) on ihan ympäri Suomen. Muualta tulevan pj:n on kuitenkin syytä ennen ehdokkaaksi ryhtymistään keskustella työnantajansa kanssa, ettei sitten tule yllätyksiä.
Tämä on tietysti vain yksi kriteeri valinnassa, mutta sekin kannattaa ottaa huomioon.
Eiköhän paras mies hommaan ole jo liiton/liigan leivissä, J-P Lehtonen nimittäin. Mutta kuka ottaisi J-P:n hommat, eli Hintikan Jaakko tähän virkaan valitaan.
Vai että JP pitäisi valita puheenjohtajaksi. Valinnan tekevät seurat. Saattavat olla eri mieltä valinnasta.
Ei ehkä kaikkein arvostetuin tekijä varsinkaan liigajoukkueiden piirissä.
Miltäs Aleksi Valavuori kuulostaa?
Jos yhtään samankaltaista intohimoa hehkuisi salibandyn suuntaan, kuin Bisonsia ja koripalloa kohtaan, niin uskaltaisin väittää että Valavuori olisi aivan ässä.
Aleksi Valavuori (@Valavuori) vastaa tähän Twitterissä:
”Eiköhän sieltä löydy aika paljon pätevämpiä kavereita. Hieno laji, joka kaipaisi ihan uuden ulostulon.”
Kyllä mä Zaramolta kysyin.
Ei ehdi.
Jos. Oikein radikaaleja haluaa olla.
Classicista Passo tai Kassu.
Tehtävään valitaan Mika Kaltala.
Huhu kertoo, että Olvin toimitusjohtaja Lasse Aho olisi lähdössä ehdokkaaksi. Samalla kisaan saataisiin hieman toisen kaliiberin ehdokas ja innokas urheilumies.