Miesten maajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen sekä apuvalmentajat Mika Ahonen ja Ray Backman valitsivat MM-kisajoukkueen, joka on pikasilmäyksellä rakenteeltaan erikoinen:
– kaksi maalivahtia
– kahdeksan tai yhdeksän laitahyökkääjää (neljä paria + mahdollisesti yksi)
– neljä sentteriä
– viisi tai kuusi puolustajaa
Aluksi täytyy todeta, että hyökkäyspäässä muutaman nimen perään on turha huudella. Tuukka Kiviranta ja Hannes Öhman eivät onnistuneet Ruotsin turnauksessa viime viikonloppuna. Toki vasemmalle, missä Öhman pelaa, valittu Henri Johansson ei ollut sen parempi. Hän kuitenkin sopii pelitapaan paremmin. Sami Koski nousi vasemmalle lopulta yllätysaseena.
Kisajoukkueen laitahyökkääjien ja puolustajien määrä riippuu Tero Tiitun lopullisesta pelipaikasta: onko hän vasen laita vai vasen puolustaja. Esa Jussila on tässä rakenteessa laskettu alakertaan, missä hän todennäköisesti pelaa.
Lisäksi senttereistä Mika Kohonen ja Oscar Hänninen pelaavat myös puolustajaa, Hänninen aloitti itse asiassa uransa laitahyökkääjänä. Kuvion tekee mielenkiintoiseksi myös Jussilan pelipaikka seurajoukkueessaan: keskushyökkääjä.
Lopulta ryhmässä on mukana vain kolme pelkkää puolustajaa: Juha Kivilehto, Mika Savolainen ja Tatu Väänänen. Oliver Wardi on pelannut nimittäin vasenta laitaakin.
Valinnat kielivät kroonisesta huippupuolustajapulasta Suomessa. Varsinkaan kansainvälisen tason puolustavia puolustajia, jotka voisivat panostaa kisoihin riittävästi, ei kertakaikkiaan ole. Jouni Vehkaoja ja Mika Kavekari ovat lopettaneet. Liigatason miehiä kyllä löytyy, mutta MM-kisojen loppupelit ovat tasoltaan jotakin aivan muuta.
Savolaisen tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen. Viime kausi ei häneltä riemuhuutoja aiheuttanut. Tämä kausi on käynnistynyt paremmin. Ruotsin turnauksessa Savolaisella oli kuitenkin suuria vaikeuksia pysyä naapurin nopeiden hyökkääjien perässä. Hänen sopivuutensa Suomen maailman nopeimpaan salibandyyn on myös kysymysmerkki. Mikael Lax olisi saattanut olla parempi valinta.
Pitäisikö tilanteesta siis huolestua? Onko peli jo maailmanmestaruuden osalta menetetty? Viimeisessä EFT-turnauksessahan Suomen puolustajilla oli suuria merkkausongelmia varsinkin liukkaita ruotsalaisnuorukaisia vastaan. Löytyykö ratkaisupeleihin mitat täyttävät kuusi puolustajaa?
Ranteita ei kannata viiltää auki ainakaan vielä. Neljän ketjun peluutusmahdollisuus saattaa olla raskaissa kisoissa ratkaisevaa. Lisäksi salibandy on kulkemassa kohti paikattoman pelin suuntaa. Suomella onkin onneksi aivan kärkipään yleispelaajia: Mika Kohonen, Esa Jussila, Tero Tiitu ja Oscar Hänninen. He pystyvät kyllä kaivamaan itsestään kaiken irti ratkaisuotteluissa.
Parasta kyllä tullaan todellakin vaatimaan. Suomen pelitapa on vaativa. On neljän miehen vauhtilähdöt. Puolustuspelissä alueellinen miesvartiointi on pitkälti 1 vs. 1 -pelaamista. Päävastustajat ovat menneet selvästi eteeenpäin kahdessa vuodessa. Ruotsin peli on paljon nopeampaa. Sveitsin suomalaisvalmennus on päivittänyt pelitavan. Tsekki on aiheuttanut fyysisyydellään ja tiiviillä viisikkopelillään Suomelle vaikeuksia kuluvalla kisaperiodilla.
”On neljän miehen vauhtilähdöt.”
Pikkuisen toivoisin avaamista bloggajalta tän suhteen. Se, että sena tekee ”lätkämäisen” volttilähdön ja pakki avaa sille, ei tee vielä avauspelistä rintamahyökkäystä. Eihän sekoiteta lajeja keskenään…
Oman pään pelistä sen verran, että eft:ssä 5vs5 -päätypelissä maaleja tehtiin hyökkääjien virheistä, eikä pakkien. Eiköhän se Savo pärjää!
Vauhtilähdöissä on kyse Suomen avauspelistä, jota on harjoiteltu koko Kettusen kausi. Avaan asiaa kyllä kisoje yhteydessä. Se ei sopinut tähän juttuun.
Savolainen nukkui kyllä esimerkiksi yhden Ruotsin maalin, jossa mies unohtui selän taakse. Asian voi tarkistaa tuolta: http://www.tv4play.se/program/innebandy?video_id=2236770
Juu ei vauhtilahtöjä ollut EFT turnauksessa!
Kaikki kolme Suomen peliä nähneenä ihmettelen edelleen, Ketusen uutta ”maaillman nopeinta salibandyä”, eipä vielä ole esitelty.
Mielestäni salibandy on kehitynyt huimasti viimeisen neljän vuoden aikana ja parhaiten se edistys näkyy maajoukkutasolla Ruotsin joukkeen pelitavassa.
Seuratasolla salibandyliigassa on muutos ollut näkyvilla jo Happeen, Tepsin, Oilerssin, Seinäjoen ja nyt tällä kaudella Kooveen pelitavassa.
Vanhan ”seisovan tyylin” joukkueita ovat edelleen esim. SSV ja Suomen maajoukkue, tämä osittain voi johtua kokeneista valmentajista ja pelaajista jotka eivät ole halunneet tai pystyneet uudistumaan.
Tänään illalla nähdään lähes maailman nopeinta salibandyä kun Oilers ja Tepsi kohtaavat. Molemmissa joukkueissa nuoret ja lahjakkaat pelajat tarjoavat viihteellistä sabää ja heissä olisi se lajin tulevaisuus jos mj-valmennus joskus heitä valitsee, ennen kun ehtivät lopettaa?
Maajoukkueen tarkoituksena ei todellakaan ole seisoa vaan pelata pääasiassa suoria hyökkäyksiä kohti vastustajan maalia ja jatkaa mahdollisen menetyksen jälkeen prässillä. Vielä ei oikein onnistunut. Toivottavasti kisoissa. Pelitapa on itse asiassa todella rohkea, koska neljällä pelaajalla tarkoitus mennä rintamana.
Näyttää myös siltä, että SSV haluaa viedä peliä tähän suuntaan.
Mielestäni Luistinseurakin pyrkii hyökkäämään rintamana suorilla hyökkäyksillä ja jatkamaan prässillä.
Hakkaraiselle: no hyvä jos tarkoitus on muuttaa pelitapaa, mutta niin kun sanotkin, ei oikein vielä onnistunut.
Voi myös johtua pelaajista jotka eivät omissa joukkueissaan ole toteuttaneet tätä rohkeaa pelitapaa. Valmentajilla on myös oma vastuunsa kun valitsevat pelaajat jotka eivät pysty noudattamaan ohjeita.
Nuorempi pelaajamateriaali olsi ollut otollisempi maaperä uudella toimintamallille, näin valittiin Ruotsissa.
Olen kyllä sitä mieltä että ei ne suuret puheet auta vaan teot/tulokset ratkaisee, ja se nähdään sitten Joulukuusa.
Turha tietenkin valittaa valintoja jälkikäteen.
Toivottavasti saamme nähdä paljon onnistumisia kisoissa ja loppuottelussa Suomelle kultaa!
Jos nuorennusleikkaus olisi tehty, se olisi pitänyt tehdä ehdottomasti heti viime kisojen jälkeen. Nyt on aivan liian myöhäistä.
Nuorien pelaajien kanssa on oikeasti ongelma, että he eivät ole vielä kv-tasolla. MM-kisojen ratkaisuottelut ovat selvästi liigapelejä tasokkaampia.
Toki tietenkin mielestäni Savolaisen tilalle olisi voitu nähdä nuorempi Lax. Ja eiköhän näiden kisojen jälkeen nuorten määrä lisäänny väkistenkin.
”Nuorien pelaajien kanssa on oikeasti ongelma, että he eivät ole vielä kv-tasolla” Mihin perustuu tämä väitteesi, eihän nuorempia siis 18-25 vuotiaita lahjakkuuksia ole kunnolla edes kokeiltu maajoukkuetasolla kuten muissa joukkuelajeissa Suomessa (esim. Puojanpalo, Pukki, Granlind jne.) nyt tehdään.
Muuten olen samaa mieltä että nyt syksyllä oli myöhäistä muuttaa valittua linjaa ja näillä valinnoilla siis mennään ja toivottavasti kultaa saadaan.
Lätkään paha verrata koska siellä aina osa lähtee änäriin ja sitä kautta tilaa maajengissä syntyy nuorillekin. Sabassa lähes kaikki aina käytettävissä, vaikeampi murtautua.
Väite perustuu nykyiseltä ja entiseltä päävalmentajalta saatuun informaatioon ja pelien vertailuun. Kyse ei ole pelkästään pelitaidoista vaan kokonaisvaltaisesta urheilijana olemisesta. Siinä melkein kaikki nuoret jäävät kokeneiden kärkikaartista kuulemma jälkeen ja pahasti.
Kyllä sb-maajoukkueessakin on kokeiltu peleissä ja leireillä, esim. Jääskeläistä, Kailialaa ja Järviötä.
Lisäksi ovat olleet B-maajoukkueen tapahtumat.
Tietenkin kv-tasolle on myös mahdollista kasvattaa. Nuorennusleikkaus viime kisojen jälkeen olisi ollut yksi linja. Silloin tähtäin olisi ollut vuodessa 2014, kuten Ruotsilla. Veikkaan kuitenkin, että uusi valmennusjohto haluaa mm:n vyölleen ennen näin radikaalia toimenpidettä.
”Neljän ketjun peluutusmahdollisuus saattaa olla raskaissa kisoissa ratkaisevaa.”
Tarkoitetaanko tällä fyysistä vai psyykkistä? Fyysisesti kisoja tuskin voi erityisen raskaaksi luonnehtia.
Epäilen psyykkistä puolta suurempana haasteena koska on todella raskasta lähteä otteluun aina ennakkosuosikkina, siksihän pyttyjen puolustaminen on pääasiassa hankalampaa perinteisimmissä lajeissa. Otetaanpas Champions liigaa fudiksen puolelta perusteeksi ajatuksiin.
PS: Ei vielä ole koskaan onnistunut nykymuotoisena kilpailuna.
Pääkallo voisi tehdä jutun paljonko on maksanut runkosarja piste joukkueille: veikkaisin että kärjessä on nokia, sitten classic. Nuo maksaja veljekset ilman mainittavaa menestystä.
Mm-kisoissa pelataan 18 kenttäpelaajalla kahdeksan päivän aikana kuusi peliä. Kaksi viimeistä peliä ovat fyysisesti varsin haastavia. Silloin tarvitsisi olla terävimmillään. Kyllä salibandyn miesten mm-kisat ovat siis fyysisestikin rankat.
Onneksi nykyinen joukkue on testien mukaan Suomen kautta aikojen kovakuntoisin.
SWE pelaa muuten todennäköisesti kolmella. Tässä Suomella mahdollisuus etuun.
Nyt valittu Ruotsin joukkue siis keski-iältään 5 vuotta nuorempi kun Suomen joukkue. Erikoista kun jopa 90-luvulla syntyneet kelpaavat joukkueeseen. Suomessa tälläiset junnut saavat kasvaa rauhassa ja sittten 25-vuotiaana aikaisintaan ovat kypsiä edustamaan maatamme. Saa nähdä kumman valinnat ovat olleet oikeita?
Suomen olisi pitänyt tehdä sama liike vajaat kaksi vuotta sitten, jos nuorennusleikkaus olisi haluttu tehdä jo näihin kisoihin. Näin ei tehty. Yhtenä syynä oli varmaankin uusi valmennusjohto, jolla ei ollut maailmanmestaruuksien selkänojaa takanaan eikä päävalmentajalla mestaruuksia vastuuvalmentajan.
Tulevaisuus näyttää, kumpi teki oikean liikkeen, Ruotsi vai Suomi.
Suomella ei samanlaista mahdollisuutta ollut. Ruotsilla 80 -luvun loppupuolella syntyneet pelaajat ovat aivan eri tasoa kuin Suomella, esim. Emil Julkunen (-90), Rasmus Enström (-89), Galante Carlström (-89), Martin Karlsson (-89), Kim Nilsson (-88), Linus Nordgren (-89), Henrik Stenberg (-90), Alexander Rudd (-91).
Ruotsi teki nuorennusleikkauksen koska heillä oli mahdollisuus siihen, Suomella samojen ikäluokkien kärjet ovat erittäin kaukana naapurimaan vastaavista.
Ja jatkoa vielä edelliseen, esimerkkinä vaikkapa U19 MM-kisat 2007, eli -89 (ja sitä nuorempien) ikäluokan kisat – jonka ikäiset alkavat olemaan miehen mitoissa.
Suomi voitti kyseisissä kisoissa pronssia, kaataen pronssiottelussa Sveitsin niukasti 3-2, jonka Ruotsi oli lyönyt edellisen päivän välierässä nöyrästi 14-1.
Ruotsin käytössä olevat nuoret pelaajat ovat niin paljon laadukkaampia kuin Suomen, että KUN Suomi ei voita maailmanmestaruutta, on turha siltikään etsiä syitä nuorennusleikkauksen puuttumisesta.
Toki nuorennusleikkausta olisi voinut aloittaa MM2014/2016 silmällä pitäen, mutta silloin jälki tulevissa kisoissa olisi erittäin rumaa.
Tämä on erittäin tärkeä näkökohta.Vaikka Suomella on 90-luvun puolenvälin lupauksia, kannattaa nuorentaa porrastetusti, miten puhumani nuorennusleikkaus toteutettaisiin.