Suomen maailman nopein salibandy voidaan toistaiseksi unohtaa. Se pistetään hyllylle odottamaan parempia aikoja. Viimeistään välierä Sveitsiä vastaan osoitti, että Herhiläiset eivät kykene sitä toteuttamaan. Nyt on siis tärkeintä, että huomenna Ruotsi voitetaan MM-finaalissa. Vain tuloksella on merkitystä, ei millään muulla.

Kulta antaisi nimittäin uudelle valmennusjohdolle selkänojan viedä eteenpäin sinänsä oikeaa ja johdonmukaista projektia. Oleellisinta on siis löytää keinot rakkaan naapurin kaatamiseen kolmannen kerran peräkkäin loppuottelussa. Ihanteet vaihtuvat käytännölisyyteen, prosessi tulokseen, Guardiola Mourinhoon.

Sama vanha tuttu Ruotsi

Paljon on puhuttu Ruotsin uudistuneesta pelistä. Paljon sitä on hehkutettu. Tosiasia kuitenkin on, että sinikeltaisten pelitavan ydin on edelleen sitä vanhaa ja tuttua. Ruotsalainen salibandyajattelu perustuu yksilötaitoon. Pelitapa rakennetaan toisaalta pallollisen osaamisen ja toisaalta kaksinkamppailuvoiman varaan. Viisikkopelillä ei ole niin väliä.

Tämä näkyy nykyisenkin Ruotsin pelissä. Päävalmentajaksi on vaihtunut ruotsinsuomalainen Jan-Erik Vaara. Peli on nopeutunut. Kaikki tapahtuu nopeammin. Vastuun kantavat 80-luvun lopulla syntyneet superlahjakkuudet. He ovat nuoria. He ovat nopeita. Vanhat tähdet on siirretty kylmästi syrjään. Näin on käynyt muiden muassa Warbergin maalitykki Magnus Svenssonille. Mukaan on tullut muutamia asioita Suomen lyhytsyöttöpelistä: haastoja alhaalta keskelle ja sisääntuloja vauhdilla vastustajan alueelle kuljettamalla.

Silti viisikkopelin rakenne on sama vanha tuttu. Keskialueen karvaus on alueellinen W eli porrastettu 2-1-2, jota on käsitelty jo useasti kisojen aikana. Omassa päässä puolustetaan perinteistä noppavitosta myös alueena. Jos halutaan prässätä koko kentällä, laitahyökkääjät hoitavat kaksi alinta vastustajaa, puolustajat kaksi ylintä ja keskushyökkääjä viidennen vastustajan siinä välissä.

Pahimmillaan Ruotsin viisikko venyy prässissä järkyttävän pitkäksi, jopa 30 metrin mittaiseksi. Sama uskomaton hajanaisuus vaivaa usein hyökkäyspeliä. Varsinkin kun Ruotsi avaa pelin tai sen pakit laukovat, sinikeltaiset ovat monesti levinneet laidoille. Rakkaan naapurin viisikkopelissä on rakenteellinen ongelma.

Kuinka tämä on mahdollista? Eivätkö ruotsalaisvalmentajat, edes maajoukkueen päävalmentaja Vaara hallitse tällaista joukkuepelien perusasiaa? Onko joku kurssi jäänyt käymättä? Ovatko he näin pihalla?

Eivät suoranaisesti. He vain ajattelevat asian eri tavalla. Kun pelaajat ovat tarpeeksi hyviä yksilöinä, voidaan pelata näin hajanaista viisikkopeliä ja voittaa silti. Kun 1v1-tilanteet molempiin suuntiin voitetaan pääsääntöisesti, yleensä peli kääntyy itselle. Lisäksi Ruotsissa on aina luotettu puolustajiin, jotka pystyvät toimittamaan pallon vaarallisen keskialueen yli luotettavasti. Syvällä vastustajan alueella taitavat hyökkääjät tekevät sitten tuhojaan.

Perinteinen ruotsalainen ajattelutapa on ymmärrettävä. Silti se on suuri riski. Hajanainen viisikko antaa vastustajalle mahdollisuuden. Se helpottaa sekä puolustuspeliä että mahdollistaa ylivoimahyökkäykset vastaiskuista.

Kultaiset keinot käyttöön

Suomi voi siis käyttää vanhoja keinoja, niitä ydinasioita, joihin kaksi viimeistä finaalivoittoa pohjimmiltaan perustui. Puolustetaan Ruotsin hyökkäyspeli pois alueellisella miesvartioinnilla. Liimataan naapurin pallottomat pelaajat omalla alueella todella tiukasti. Pallolliselta viedään tila ja aika pois. Pyritään riistämään pallo ruotsalaisten pitkistä avauksista, puolustajien laukauksista ja hyökkääjien kanteista. Uhrataan kroppa vetojen eteen. Käännetään peliä näistä riistoista nopeasti ja ajetaan kohti Ruotsin maalia, jos keskusta on naapurilla ollut tyhjä.

Nyt vain miesten merkkaamisessa pitää olla tarkempi, kun sinikeltaiset pallottomat liikkuvat nopeammin ja vaihtavat jopa paikkoja hyökkääjä-puolustaja. Puhuminen nousee tärkeään rooliin.

Vaaran Kolme kruunua myös ampuu kantista vielä enemmän kuin ennen. Esimerkiksi nuori vipeltäjä Rasmus Enström on todella vaarallinen näissä tilanteissa. Suomen on siis pelattava sääntöjen rajamailla. Kanttaavia ruotsalaisia on ajettava runkoon aina kuin mahdollista.

Myös Henri Toivoniemen edessä syntyy painipareja, koska Ruotsilla on aina yksi tai kaksi pelaajaa vastustajan maalin edessä. Oman pelin ytimessä on oltava kova.

Jäähyjä on kuitenkin syytä välttää niin pitkälle kuin mahdollista. Kolmea kruunua ei saa päästää ylivoimalle, jossa naapurin yksilötaito tulee esille. Yleensä tuomarilinja finaalissa on erittäin salliva, mikä mahdollistaa todella kovan kaksinkamppailupelaamisen. Suomen on syytä käyttää se hyväkseen. Sillä tavalla saadaan kavennettua nuorten ruotsalaishyökkääjien liike-etu.

Kolme kruunun viisikko saadaan venymään myös avauspelissä työntämällä keskialueen karvauksesta prässiin. Samalla Ruotsin kokematon puolustajaosasto joutuu paineeseen. Växjön EFT-pelissä työntäminen nosti Suomen takaisin peliin. Kaksi vuotta sitten se oli Areenan murskajaisten yksi syistä.

Hyökkäyspelissä käytetään Ruotsin puhdas aluepuolustus hyväksi. Käytännössä tämä tarkoittaa nopeaa pallollista peliä Ruotsin viisikon välien kautta. Erityisesti päädyn käyttö on arvossaan. Ruotsin pakit eivät merkkaa kaikkia vastustajia siellä. Päädystä on siis hyvä rakentaa paikkoja maalin eteen.

Avauksessa oikeaa laitaa on turha puskea jatkuvasti, vaikka kaikissa kentissä hyökkäyksien päättäjä on yleensä rightin pelaaja, jolloin on luontevaa avata oikealta. Ruotsin W-karvaus jättää tilan vasemmalle kuten olen läpi kisaviikon korostanut.

Ei päästetä naapuria vastahyökkäyksiin. Pelataan pallon kanssa varsinkin keskialueella huolellisesti. Pidetään viisikon rakenne koko ajan hyvänä: pelaajien etäisyydet ovat pienet ja keskustassa on liikennettä.

Mistä toteuttajat?

Ennen finaalipäivää Suomen valmennusjohdon tehtävä on ollut valita avauskokoonpanoon kokeneesta kaartista ne pelaajat, jotka pystyvät toteuttamaan nämä kultaiset keinot. Pelikentällä. Ei puheissa. Siinä onkin ollut pohtimista.

Vaaralla on nimittäin asettaa vastaan kolme kovaa kenttää:

1. ketju (”Samuelssonit”)
17 Rasmus Enström – 2 Johan Samuelsson – Henrik Stenberg
14 Henrik Quist – 13 Mattias Samuelsson

2. ketju (”Nilssonit”)
89 Patrik Malmström – 16 Karl-Johan Nilsson – 7 Kim Nilsson
21 Jesper Berggren – 11 Martin Östholm

3. ketju (”Kanebjörkit”)
66 Rasmus Sundstedt – 5 Joel Kanebjörk – 20 Linus Nordgren
4 Anton Karlsson – 97 Robin Nilsberth

Viltti:
3 Johannes Larsson, 10 Rikard Eriksson, 6 Mattias Wallgren

MV: Viktor Klinsten (Patrik Åman)

Ruotsin materiaalin leveyttä kuvaa se, että maailman kallein salibandypelaaja, Storvretan Rasmus Sundstedt pelaa saman seuran voimahyökkääjän Kanebjörkin laidassa. Kolmoskentässä.

Nilssonit rakentuvat nimensä mukaisesti AIK:n Nilssoneiden akselin ympärille. Ykkösviisikossa peliä johtaa kenties maailman paras sentteri tällä hetkellä: Johan Samuelsson. Hänen tarjoilustaan nauttivat huippuluokan snaipperit Enström ja Stenberg. Viivapommittajia rakkaalla naapurilla riittää.

Kokematon Kolme kruunua päässyt helpolla

Suomen peliä voi helpottaa Ruotsin kokemattomuus. Kolmella kruunulla on vain yksi pelaaja, joka on voittanut maailmanmestaruuden isossa roolissa: Quist. Suomella näitä pelaajia riittää.

Naapuri ei myöskään ole joutunut pelaamaan yhtään kovaa peliä näissä kisoissa. Peli on ollut pelkkää tanssia toistaiseksi. Nyt pitää löytää aivan uusi vaihde.

Lisäksi maalivahtipelissä Toivoniemellä on hyvä mahdollisuus lyödä Klinsten. Tällä kertaa ei vain ole varaa helppoon kuten Sveitsiä vastaan ensimmäisessä maalissa.

Jani Hakkaraisen MM-ennakot ja -analyysit:

Saksa-Suomi 1-10
Teesit Saksaa vastaan
Suomen pallottomassa liikkumisessa parantamisen varaa

Suomi–Venäjä 16–1
Teesit Venäjää vastaan
Suomi iski Venäjän ytimeen

Suomi-Kanada 29-3
Kanadan elävät keilat kumoon – Sami Koski 6+3

Suomi-Tshekki 4-1
Suomen viisikkopeli valovuoden Tsekkiä edellä
Suomi vei puolustuskamppailun
Tilastot Tshekki-voiton takana

Sveitsi-Suomi 3–4 ja.
Korvien väli voi pudottaa Suomen pronssiotteluun
Suomi nousi ikivanhoilla keinoilla

Hakkaraisen ja Tirsamaan kisavedonlyönti
Tirsamaa: Luvattu mikä luvattu
Hakkarainen: Tirsamaan haaste vastaan