Salibandyn miesten MM-kisat jatkuvat tänään enemmän kuin kihelmöivällä välierällä Sveitsi-Suomi. Sveitsissä fanikulttuuri kukoistaa ja olut virtaa hallissa. Zurichin Hallenstadionilla on melkoinen meininki, kun isännät haastavat kaksinkertaisen hallitsevan maailmanmestarin. Mielikuvitukseton urheilutoimittaja voisi todeta, että ilmassa on urheilujuhlan tuntua.

Isännillä parempi valmennus ja yleisön tuki

Välierän mielenkiintoa vain lisää joukkueiden valmentajakuviot. Viime kisojen mahalaskun, neljännen sijan jälkeen Sveitsin Salibandyliitto päätti, että kotikisoissa pelit eivät jää ainakaan panostuksesta kiinni. Suomen kahteen kultaan johtaneen Petteri Nykyn eteen lyötiin sellainen kasa frangeja, että kieltäytyminen oli mahdotonta. Näin siitä huolimatta, että Nykky oli palannut kotimaahan ja työskenteli Suomen golf-liitossa. Sveitsiläiset saivat haluamansa. Mukaansa Nykky otti vanhan aisaparinsa Suomesta, Jussi Jäntin. Toiseksi apulaiseksi tuli Heikki Luukkonen, joka valmentaa käkikellomaan ehdotonta ykkösjoukkuetta SV Wiler-Ersigeniä. Nykky ja Jäntti ovat ”lentäviä valmentajia”. Vain Luukkonen asuu Sveitsissä ja puhuu Saksaa.

Salibandyliitolla Nykyn siirtymiseen ei ollut sanan sijaa. Se oli jo ennen kotikisoja ilmoittanut, että niiden jälkeen päävalmentaja vaihtuu Nykyn apuriin Petri Kettuseen. Nämä siirrot tarkoittivat, että mestari vaihtui kisälliin. Kaksinkertaisen maailmanmestarin, kokeneen ketun tilalle tuli noviisi.

Vaihdos on merkittävä. Se ei vaikuta vain valmennukseen. Sillä on merkitystä myös Suomen pelaajien kannalta. Kuuden vuoden päävalmentajakaudellaan Nykky muodosti hieman karrikoiden maajoukkueesta oman lahkonsa, jota hän guruna johti. Kaikki kulminoitui kotikisoissa, joissa Suomi pelasi kuin kollektiivisessa transsissa.

Hallenstadionilla Suomi kohtaa siis mestarinsa hurjan kotiyleisön tukemana. Guru onkin nyt vastapuolella. Tässä asetelmassa on sanomattakin selvää, että psyykkinen ja sosiaalinen puoli näyttelevät ratkaisevaa roolia. Kuinka Suomi käsittelee mestarin kohtaamisen tiukassa paikassa yksilöinä ja joukkueena? Kumpi joukkue pystyy kääntämään yleisön pauhun edukseen? Kumpi kykenee nauttimaan siitä, ammentamaan siitä energiaa? Suomi pystyi siihen kaksi vuotta sitten Areenalla, mutta nyt yleisö on vastaan, ei puolesta. Onko kotiyleisö isännille tuki vai riippakivi?

Valmennusjohtojen ja pelaajajohtajien joukkueen valmistaminen on ratkaisevaa. Nykyllä ja Jäntillä on näyttö, että he kykenevät siihen, mutta nyt apuna ei ole Mikael Järveä ja kumppaneita. Kettusen aikana Suomen peli on ollut kumman tahmeaa ja pelokasta. Se herättää kysymyksen päävalmentajan kyvystä rentouttaa joukkuetta. Apuvalmentaja Mika Ahosella on todella vahvat näytöt henkisestä valmistamisesta. Mutta ne ovat Salibandyliigasta. Suomen onneksi pelaajajohto on edelleen sama kultainen sukupolvi, Järvi ja kumppanit.

Kotiyleisöllä on vaikutuksensa myös tuomareihin. Pahimmillaan Suomella voi siis olla vastassa kahdeksan vastustajaa kuuden sijasta. Ruotsalaistuomareihin voinee kuitenkin luottaa, että he eivät peliä ratkaise. Helpoin ratkaisu on salliva linja. Jäähyt saattavat olla vähissä. Se olisi Suomen etu, koska Herhiläiset ovat fyysisempiä kuin isännät.

Suomella vahvempi materiaali

Nykyn ja kumppaneiden todennäköiset avausviisikot ovat seuraavat:

1. ketju (”Hoffbauerit”)
23 Philipp Fankhauser (Wiler) – 19 Mathias Hoffbauer (Wiler) – 15 Christoph Hoffbauer (Wiler)
12 Simon Bichsel (Wiler) – 20 Martin Gerber (Tigers)

2. ketju (”Stuckit”)
68 Emmanuel Antener (Köniz) – 51 Simon Stucki (Tigers) – 21 Joel Krähenb¨uhl (Tigers)
26 Daniel Bill (Köniz) – 8 Kaspar Schmocker (Wiler)

3. ketju
91 Nico Scalvinoni (GC) – 81 Michael Z¨urcher (GC) – 17 Adrian Zimmerman (Wiler)
10 Dave Wittwer (Wiler) – 9 Marc Dysli (Tigers)

4. ketju
24 Benjamin Reusser (Nokian Krp) – 18 Armin Brunner (Malans) – 93 Manuel Engel (Tigers)

Kettunen, Ahonen ja Ray Backman vastaavat:

1. ketju (Kohoset)
Tero Tiitu – Mika Kohonen – Lassi Vänttinen
Tatu Väänänen – Mika Savolainen

2. ketju (SSV)
Mikael Järvi – Harri Forsten – Mikko Kohonen
Juha Kivilehto – Oscar Hänninen

3. ketju (KKK)
Lauri Kapanen – Jani Kukkola – Kari Koskelainen/Mika Moilanen
Oliver Wardi – Esa Jussila

Viltti: Henri Johansson, Sami Koski

Sveitsillä on kaksi todella vaarallista viisikkoa. Hoffbauereiden ympärille rakennettu kenttä on huippuluokkaa. He ovat myös tottuneet pelaamaan yhdessä. Kyseessä on Gerberiä lukuunottamatta Wilerin seurakenttä.

Stuckin viisikko on ollut kovassa vireessä kisoissa, vaikka Norjaa vastaan puolivälierässä ei aivan kulkenut. Vasen laita, rightin hyökkääjä Antener johtaa pistepörssiä. Hän on parantanut fysiikkaansa rajusti. Tossu liikkuu kevyemmin kuin koskaan. Viisikon johtaja Stucki on todella fiksu pelaaja. Hän osaa sekä syöttää että laukoa. Stucki mahtuisi mihin tahansa Salibandyliigajoukkueeseen isoon rooliin. Puolustuksessa Schmocker on kova ja tekee vaarallisia nousuja.

Isäntien kolmanteen kenttään taso tippuu selvästi. Viisikko onnistui häviämään Norjaa vastaan osuutensa 1-2. Muutokset siihen ovat siis hyvin mahdollisia. Sveitsi saattaakin käyttää myös neljättä ketjua, jossa pelannee Nokian Reusser.

Viisikko viisikkoa vastaan Suomen pitäisi olla vahvoilla. Wilerin kenttä on kova, mutta ennakolta Kohoset ovat vielä kovempia. SSV-kentällä on ollut tahmeaa, mutta uskon heidän pelaavan Sveitsin kolmosta vastaan vähintään nollat. Kokeneita sotaratsuja voidaan käyttää myös nollaamaan jompikumpi isäntien parhaista kentistä. Silloin KKK-kenttä pääsisi rummuttamaan Sveitsin kolmosta vastaan, mikä antaisi Suomelle merkittävää etua. KKK pystyy kyllä lyömään Stuckitkin, jos Stucki ei saa piiskattua viisikkoaan aivan huippuvireeseen. Yksi tärkeä kysymys tosin on, kuka Suomen oikeista puolustajista pelaa Anteneria vastaan.

Joka tapauksessa Herhiläisten materiaali on sekä terävämpi että leveämpi kuin isännillä. Ero pitää vain saada näkymään kentällä.

Maalivahtiosastolla Suomella pitäisi olla ehdoton etu. Wilerin ja isäntien selkeä ykkösvasti Daniel Streit (Wiler) on huippumies, mutta Henri Toivoniemi on maailman paras. Tsekkiä vastaan Toivoniemi osoitti olevansa taas elävä muuri.

Ylivoimalla ässät hihasta?

Suomi on ollut toistaiseksi tehokas ylivoimalla ja vapaalyönneissä, vaikka ylivoima ei ole kovin kummoista ollutkaan. Tähän otteluun valmennusjohdon on todennäköisesti otettava käyttöön erikoiskentät. Niitä on harjoiteltu viimeisillä leireillä. Päävalmentaja Kettunen on salannut ymmärrettävästi koostumukset, joten niitä ei voida paljastaa.

Sveitsillä ylivoimavastuun on toistaiseksi kantanut erikoiskenttä, jossa Hoffbauereista Fankhäuser on korvattu Antenerilla ja Bichsel Stuckilla. Koostumus on ollut hyvin tehokas. Perusmuodostelmassa Antener ja M. Hoffbauer pelaavat righteina vasenta laitaa, Gerber on pohjalla, Stucki oikealla ja C. Hoffbauer keskellä tai syvällä oikealla. Paikkoja vaihdetaan. Muodostelma ei ole staattinen.

Myös Nykyllä ja kumppaneilla saattaa olla ässä hihassa ylivoimaan. Suomen alivoimaa ei ole vielä juuri koeteltu. Tsekkiä vastaan käytettiin kahta erikoiskenttää, jotka oli muodostettu Kohosista ja SSV:stä. Todennäköisesti samat koostumukset jatkavat. Heiltä vaaditaan erinomaista isäntien ylivoiman lukua ja kommunikaatiota. Samat sanat pätevät vapaalyöntien puolustamiseen.

Viisikkopelissä kohtaavat kopiot

Viisikkopelillisesti joukkueet tuntevat toisensa läpikotaisin. Vastakkain on pelattu vuosia samoilla rungoilla. Jäntti ja Nykky loivat Ahosen kanssa pelitavan, jota molemmat nyt noudattavat: lyhytsyöttöpeli ja aktiivinen koko kentän puolustus. Aina tietysti voi olla ässiä hihassa. Sikäli kannattaa olla tarkkana.

Sveitsi puolustaa kuten Suomi alueellista miesvartiointia. Pelillisiä avainkysymyksiä siis on, kumpi onnistuu toisaalta toteuttamaan aluemiestään paremmin ja kumpi saa murrettua toisen puolustuksen.

Alueellinen miesvartiointi eroaa Suomen toistaiseksi kohtaamista aluepuolustuksista pienellä mutta oleellisella tavalla. Aluepuolustuksessa vartioidaan tiettyä aluetta ja miestä siellä. Liikutaan viisikkona harjoitellulla tavalla. Miehitetään pelin puolta. Siirrytään siis viisikkona kohti palloa. Alueellisessa miesvartioinnissa merkataan oma mies ja vartioidaan häntä tietyillä alueilla läheltä, jopa iholta. Jokainen vastustaja on siis koko ajan periaatteessa merkattu. Miehiä kuitenkin vaihdetaan, jos tulee paikanvaihtoja. Pyritään pitämään pelipaikat (esim. Suomen 2-1-2). Ei myöskään liikuta viisikkona samalla tavalla palloa kohti kuin puhtaassa aluepuolustuksessa.

Mitä tämä tarkoittaa ensinnäkin hyökkäämisen ja toiseksi puolustamisen kannalta?

Alueellisen miesvartioinnin heikkous on miesten vaihtaminen. Mitä nopeammin vastustajan paikat vaihtuvat ja mitä nopeammin pallo liikkuu, sitä vaikeampaa miesten vaihtaminen on. Alueellista miesvartiointia vastaan kaiken a ja o on siten jatkuva, nopea palloton liike ja nopea yhden kosketuksen syöttöpeli. Muuten tällainen puolustus ei aukea. Jos näissä asioissa taas onnistutaan, puolustukselle tulee virheitä. Syntyy vapaita miehiä, joiden kautta peliä päästään rakentamaan – jopa iskemään maaleja.

Haastamisesta vastustajan viisikon väleihin ei ole samanlaista hyötyä kuin aluepuolusta vastaan. Vastustajan viisikko ei liiku niin paljoa palloa kohden. Haastot eivät siis luo samalla tavalla tilaa kuin aluepuolustusta vastaan. Tilanne tosin muuttuu, jos päästään kuljettamalla selvästi ohi vastustajasta. Silloin syntyy alueellinen ylivoimatilanne, joka pystytään käyttämään hyväksi esimerkiksi seinäsyötöllä ja päästään toisestakin vastustajasta ohi.

Puolustuksen kannalta juuri miesten vaihtaminen ratkaisee alueellisen miesvartioinnin toimimisen. Jos niissä tulee liikaa viivettä tai epäonnistumisia, vastustajia jää vapaaksi kentälle, mikä on vaarallista varsinkin lähellä maalia. Toinen ratkaisuseikka on luonnollisesti 1v1-tilanteiden voittaminen. Mikäli niitä hävitään paljon, alueellinen miesvartiointi ei voi toimia alkuunkaan, kuten ei miesvartiointikaan. Aluepuolustuksen paikkaamisen mahdollisuutta ei samaan tapaan ole.

Hallenstadionin kentällä Suomen ja Sveitsin on siis voittaakseen kyettävä ensinnäkin nopeaan pallottomien pelaajien ja pallon liikkeeseen. Pitää pystyä synnyttämään syöttö-liike-jatkumoita: syötöt ketjuina liikkeesta liikkeeseen. Vastustajien ohittaminen on arvossaan, kuljettamalla ja seinäsyötöillä. Näin syntyy suoria hyökkäyksiä, joilla maalit tehdään ja pistetään vastustaja paineeseen.

Silti koko ajan on säilytettävä oikea viisikon rakenne, joka useimmiten on 1-3-1: tuet keskellä, alla, syvällä ja leveällä. Kun viisikko on tällä tavalla tiivis ja porrastettu, syöttöpeli on helppoa, syntyy laukaisupaikkoja (keskelle) ja siirtyminen puolustuspeliin on helppoa ja nopeaa.

Toiseksi puolustuspelissä pelaajien kommunikaatio nousee arvoon arvaamattomaan. Molemmat vaihtavat paikkoja hyökkäyspelissä. Miestä on siis pystyttävä vaihtamaan nopeasti ja lukemaan molempien viisikoiden liikkeet oikein. Samalla vastustajan syöttöpeliä on hidastettava kaikin mahdollisin keinoin. Omassa päässä pallolliseen on saatava paine. Karvauksessa työntöpaikat keskialueelta prässiin olisi syytä käyttää hyväksi.

Jani Hakkaraisen MM-ennakot ja -analyysit:

Saksa-Suomi 1-10
Teesit Saksaa vastaan
Suomen pallottomassa liikkumisessa parantamisen varaa

Suomi–Venäjä 16–1
Teesit Venäjää vastaan
Suomi iski Venäjän ytimeen

Suomi-Kanada 29-3
Kanadan elävät keilat kumoon – Sami Koski 6+3

Suomi-Tshekki 4-1
Suomen viisikkopeli valovuoden Tsekkiä edellä
Suomi vei puolustuskamppailun
Tilastot Tshekki-voiton takana

Hakkaraisen ja Tirsamaan kisavedonlyönti
Tirsamaa: Luvattu mikä luvattu
Hakkarainen: Tirsamaan haaste vastaan