Salibandyn miesten MM-kisoissa rikottiin virkistävällä tavalla tuttu kaava, kun Iiro Parviaisen luotsaama Latvia yllätti Tsekin 5-4. Latvia voitti lohkonsa ja Tsekki jäi kakkoseksi. Suomi sai siis puolivälierävastustajakseen olutmaan balttien sijasta. Latvialla on hyvä sauma päästä neljän joukkoon puolivälierässä Suomen lohkon kakkosta Saksaa vastaan.

Ensimmäistä kertaa historiassa Suomelta vaaditaan jo välieriin pääsemiseksi kärkimaan kaatamista. Tsekki oli kaksi vuotta sitten pronssilla. Vaikka Suomen valmennusjohto oli ainakin henkisesti valmistautunut tähänkin vaihtoehtoon, sitä tuskin toivottiin. Menneellä kisaperiodilla Tsekki on nimittäin ollut Suomelle yllättävän hankala vastustaja. Kolmesta viime kohtaamisesta sinivalkoisilla on vain yksi voitto: 3-1 viime keväältä Sveitsistä. Reilu vuosi sitten Suomi onnistui jopa häviämään Tsekille sen kotikentällä 5-7. Kisojen alla pelattiin sopuisasti tasan Växjössä.

Kuten jääkiekossa, Tsekin peli-identiteetti on salibandyssäkin aina perustunut vastahyökkäyksiin. Parhaimmillaan joukkue puolustaa hyvin tiiviisti. Valtaosa pelaajista on fyysisiä vääntäjiä – habitukseltaan he muistuttavat käsipalloilijoita. Kooveen ajokoira Tomás Sladký on poikkeus. Suomelle vaikeuksia onkin tuottanut juuri Tsekin puolustuksen avaaminen ja fyysinen vääntäminen. Lisäksi rohkea hyökkääminen on aiheuttanut virheitä, joista tsekit ovat päässeet iskemään terävästi vastaan.

Suomi voi lähteä puolivälierään kuitenkin levollisin mielin. Maaottelut ovat maaotteluita. MM-kisat ovat eri asia. Sinivalkoisten pelin taso on myös aivan eri luokkaa kuin reilu kuukausi sitten Växjössä. Mutta ennen kaikkea viisikkopelissä Suomi on Tsekkiä valovuoden edellä. Olutmaa on jäänyt hyökkäyspelin kohdalla polkemaan pelitavallisesti paikalleen. Muut meinaavat karata. Se pelaa edelleen vanhan liiton seisovaa hyökkäyspeliä, jota Suomessa nähtiin kymmenen vuotta sitten. Petri Kettusen suojattien pitäisi siis pystyä riisumaan Tsekki aseista suhteellisen vaivattomasti ja iskemään sen heikkouksiin.

Kolme Tsekin heikkoutta

Tsekin suurin viisikkopelillinen heikkous löytyy avauspelistä. Se on seisovaa. Pääsääntöisesti kaksi pakkia seisoo leveällä. Hyökkääjistä yksi on syvällä ja kaksi liikkuvat keskialueella. Monesti jopa keskialueen hyökkääjät jäävät päivystämään laitoihin. Seurauksena keskellä ei usein ole yhtä ainutta tsekkiä. Avaus tulee vanhaan kunnon tyyliin laidasta syvälle syötöllä tai kuljetuksella. Sieltä tsekit pyrkivät maalin eteen. Välillä annetaan suora pystysyöttö luukulle.

Tsekki avaa siis kuten ruotsalaiset joukkueet ovat perinteisesti rakentaneet peliään. Juuri sitä vastaan Suomen puolustusjärjestelmä on kehitetty. Kun vielä Tsekillä on usein keskusta aivan tyhjänä eli pelaajat ovat levinneet laidoille, Suomen on mukava kääntää peliä riistoista. Tyhjästä keskustasta päästään myös iskemään mukavasti suoraan olutmaan maalille. Puolustusta pitää vain toteuttaa oikein. Kuinka Suomen sitten pitäisi puolustaa?

Oletetaan, että Suomi on joutunut pudottamaan keskialueen karvaukseen. Sitä tehdään W:llä alueellisen miesvartiointina (oikeasti porrastettu 2-1-2, toisille 1-2-2). Toisaalta pyritään pitämään muodostelmana oikealle kyljelleen kaatunut W: oikea laita ylin, sitten vasen laita, sentteri, vasen pakki ja oikea puolustaja. Tavoitteena on siis pitää pelipaikat. Toisaalta merkataan miehet ja vartioidaan heitä alakerrassa ja keskellä läheltä. Vartioitavaa kuitenkin vaihdetaan, jos vastustaja vaihtaa paikkaa.

Suomen W:n pitäisi ensinnäkin tukkia Tsekin avauspeli täysin, koska se on seisovaa ja miehet on merkattu. Vapaita miehiä avata peli ei pitäisi olla. Oman maalin edusta on erityisen tärkeä alue, koska sinne Tsekit pyrkivät hanakasti. Kaksinkamppailut sillä alueella korostuvat. Voittamalla niitä ja 1vs1-tilanteita muualla Suomen pitäisi saada riistoja, joista on hyvä iskeä laidoille levinneitä vastustajia vastaan.

Mikäli riisto ei onnistu, saadaan tsekeille vähintään sormi suuhun: mitä pallollisen nyt pitäisi tehdä? Tällöin heidän viisikkonsa alkaa helposti venyä ja pallo polttaa pakkien lavassa. Silloin sinivalkoiset iskevät työntämällä. Pallollista puolustava laitahyökkääjä alkaa työntää häntä kohti omaa maalia. Muut seuraavat miestensä kanssa mukana tukemaan karvausta. Jos Tsekki saadaan työnnettyä omaan päähän, voidaan vaihtaa alueelliseen 2-2-1-prässiin. Se tuottaa varmasti hyviä riistoja, joista päästään maalipaikoille.

Toiseksi Suomi kykenee kääntämään tsekkien fyysisyyden ja puolustusorientoituneisuuden heitä vastaan. Suomella on mahdollisuus pistää tsekit näyttämään kömpelöiltä pallon ja miesten nopealla liikkeellä. Fyysiseen, seisovaan vääntöön ei saa sortua. Pallo liikkeelle nopeilla yhden kosketuksen syötöillä, syöttöketjuja ja terävää, oikein ajoitettu pallotonta liikettä päälle, niin Tsekin puolustus aukeaa.

Tsekki karvasi sekä Växjön ottelussa että Latviaa vastaan myös W:llä hieman puolen kentän yläpuolelta. Erona Suomeen on karvauksen puhdas alueellisuus: pelaajat vartioivat aluetta ja miestä siellä sekä liikkuvat harjoitellun kaavan mukaan. Jos tätä järjestelmää toteutetaan kurinalaisesti ja liikkeet ovat nopeita, sitä on vaikea murtaa. Tähän tsekit pystyvät parhaimmillaan.

Lääkkeet Tsekin W:n murtamiseen ovat kuitenkin olemassa Suomen työkalupakissa. Nyt siis viimeistään kaivataan koko kisaperiodin harjoiteltuja vauhtilähtöjä. Muutama nopea syöttö alhaalla. Vastustaja liikkeelle. Keskustanmurto syöttämällä tai haastamalla Tsekin sentterin eteen. Siitä pallo liikkeeseen vasempaan laitaan joko suoraan tai alakautta. Rintamana kohti maalia vauhdilla ja ollaan ainakin vastustajan alueella. Tärkeintä on nimenomaan käyttää vasemman laidan tila, jonka piirros yllä näyttää selvästi. Växjön ottelussa Suomi rummutti oikealle ja vaikeata oli.

Omassa päässä Tsekki puolustaa noppavitosella alueena. Keinot sen murtamiseen ovat tutut Saksa- ja Venäjä-otteluista. Nopeat yhden kosketuksen syöttöketjut, pallottomien oikea-aikainen liike harmaille alueille viisikon väleihin, myös haastot niihin, syötä-liiku-jatkumot, pelin levittäminen, kaukovedot ja reboundit.

Kolmas Tsekin selkeä heikkous löytyy tolppien välistä. Ylijohtavan salibandy(maalivahti)analyytikko Toni Lötjösen mukaan sekä Helsingborgin David Rytych että Tatran Stresovicen Tomas Kafka ovat molemmat vahvoja lähitorjunnoissa, mutta liikkuminen on huonoa. Laukaukset suoraan syötöstä tai poikittaisliikkeestä ovat siis myrkkyä. Usein kaukolaukauksetkin uppoavat. Suomen laukaisunapin on siis syytä olla näissä tilanteissa herkkänä. Pitkälti kannattaa myös hyökätä maalivahdin edestä eikä päädyn kautta, koska silloin päästään laukomaan pallon poikittaisliikkeestä. Asia on takuulla tiedossa, koska Rytych pelasi viime vuonna SSV:ssä ja Kafka on tuttu mies jo vuosien takaa.

Olutmaa vahva vastahyökkäyksissä ja erikoistilanteissa

Fyysisyyden ja tiiviin puolustuspelin lisäksi Tsekin vahvuudet ovat vastahyökkäykset ja erikoistilanteet. Vastassa on siis todellakin tyypillinen vastahyökkäysjoukkue. Kun Suomi pimentää nämä vahvuudet, Tsekin pitäisi olla varsin aseeton heikon pitkän hyökkäyspelinsä vuoksi. Vastahyökkäykset pimennetään parhaiten avaamalla Tsekin puolustus, jolloin he eivät saa hyviä riistoja. Keinot siihen käytiin läpi yllä. Samalla hyökkäyspelissä on säilytettävä hyvä puolustusvalmius eli tasapaino: pelaajat ovat lähellä toisiaan, viisikko on tiivis paketti ja keskusta miehitetty. Tämä helpottaa kolmatta korostuvaa seikkaa: siirtymistä puolustuspeliin. Se on vaivattomampaa ja nopeampaa, kun hyökkäyspelin rakenne on kunnossa.

Mitä paremmin Suomi peliä ja palloa hallitsee, sitä pienempi on rikkeiden riski. Päinvastoin: Tsekki joutuu rikkomaan eikä pääse käyttämään erikoistilanneosaamistaan hyökkäyssuuntaan. Joka tapauksessa Suomen on vain oltava vapaalyöntien puolustamisessa hereillä ja hoidettava mahdolliset alivoimat kunnolla.

Tsekin ylivoimista Martin Richerin (8) johtama koostumus pelaa varsin perinteistä takakolmiota, jolloin liikkuminen, tilanteen lukeminen, ennakointi ja vetojen sekä syöttöjen peittäminen ei pitäisi olla ylivoimaista. Toinen, IBK Dalenin Milan Tomasikin (7) ylivoima liikkuu enemmän ja vaihtelee takakolmion ja kahden pakin pudotusylivoiman välillä. Silloin sinivalkoisten kommunikaatiolta ja tilanteen lukemiselta vaaditaan enemmän.

Suomi voittaa viisikkovertailun

Tsekin päävalmentaja Tomás Trnavský tuskin lähtee sekoittamaan viisikoitaan, vaikka alla on tappio Latvialle. Tsekin kokoonpanossa on nimittäin kisoissa ollut selvä rakenne. Ykköskentällinen on Tatranin viisikko, kakkonen rakentuu pelaajista, jotka ovat alunperin Vitkovicesta ja kolmonen on sekakenttä. Trnavský on itse Tatranin miehiä pelaajauraltaan. Hän on johdonmukaisesti luottanut “omiin poikiin”, mikä on Pääkallon tietojen mukaan aiheuttanut nurinaa varsinkin Vitkovicen leirissä. Tsekin joukkueen sisällä on siis ainakin alustava juopa.

Uskon, että Trnavský luottaa seuraavaan kokoonpanoon:

I (“Tatran”)
8 Richter – 27 Milan Fridrich – 18 Martin Ostranský (Malans, SUI)
10 Marek Deutsch – 16 Milan Garcar (Helsinborg)

II (“Vitkovice”)
25 Tomas Ondrusek – 7 Tomasik – Tomás Sladký (Koovee)
15 Patrik Suchánek – 33 Jan Jelinek (Nokian Krp)

II (“keräilyerät”)
19 Ales Zalesný (ex-Rangers, Kirkkonummi) – 28 Matej Jendrisak – 20 Martin Tokoŝ
17 Petr Kolos – 21 Tomás Chrápek

MV: Kafka (Rytych)

Suomen oletettu vastaus:

I (“Kohonen”)

Tero Tiitu (Henri Johansson) – Mika Kohonen – Lassi Vänttinen
Tatu Väänänen – Mika Savolainen

II (“SSV”)
Mikael Järvi (Sami Koski) – Harri Forsten – Mikko Kohonen
Juha Kivilehto – Oscar Hänninen

III (“KKK”)
Lauri Kapanen – Jani Kukkola – Mika Moilanen (Kari Koskelainen)
Oliver Wardi – Esa Jussila

MV: Henri Toivoniemi (Eero Kosonen)

Myös viisikko- ja maalivahtivertailussa sinivalkoisten pitäisi olla Tsekkiä vahvemmilla. Normaalipäivänä sekä Toivoniemi että Kosonen hakkaavat Kafkan ja Rytychin mennen tullen.

Kohoset kykenevät viemään Tatrania, joka on pelannut toistaiseksi yllättävän heikosti. Tsekin paras viisikko on ollut Vitkovice, jolla hyökkääjien palloton liike on ehdottomasti kehittyneintä. Sen pimentämiseen Suomelta sopii SSV-kenttä. Vaikka he eivät ole vielä onnistuneet, puolustuspelin kokeneet sotaratsut osaavat aivan varmasti – ja riistoista vastaan iskemisen.

Odotan myös ratsujen heräävän tosipaikassa. Lisäksi tämä vapauttaa KKK:n olutmaan keräilyeriä vastaan, joka joutunee vauhtimyllyssä lähinnä keräilemään kamppeitaan. Suomella tuskin vilttimiehetkään jää ilman peliaikaa, mikä tasaa rasitusta ja jalat pysyvät terävinä. Uskon, että heitä käytetään välillä Tiitun, Järven ja Moilasen paikalla. Siksi vilttimiesten nimet näiden kavereiden jälkeen suluissa.

Jani Hakkaraisen MM-ennakot ja -analyysit:

Saksa-Suomi 1-10
Teesit Saksaa vastaan
Suomen pallottomassa liikkumisessa parantamisen varaa

Suomi–Venäjä 16–1
Teesit Venäjää vastaan
Suomi iski Venäjän ytimeen

Suomi-Kanada 29-3
Kanadan elävät keilat kumoon – Sami Koski 6+3

Hakkaraisen ja Tirsamaan kisavedonlyönti
Tirsamaa: Luvattu mikä luvattu
Hakkarainen: Tirsamaan haaste vastaan