Suomi oli Venäjää järkyttävästi parempi. Joko naapuri oli ottelussa täysin jäässä tai sitten se ei joukkuetta ymmärrettävästi paljon kiinnostanut. Ero Kanada-otteluun oli silmiinpistävä. Tero Tiitun mukaan Venäjän kapteeni oli sanonut, että jännitti. Kyseessä saattoi kuitenkin olla heikko motivaatio.

Tärkeämpi ottelu Venäjällä on puolivälieräpaikan ratkaiseva peli Saksaa vastaan, joka pelataan jo tänään iltapäivällä. Lisäksi päävalmentaja Sergei Taldonov laittoi tolppien väliin kakkosmaalivahti Jevgeni Zabugan, joka on selvästi heikompi kuin ykkönen Ivan Ponomarev.

Joka tapauksessa Venäjän peli näytti melkein höntsyltä. MM-kisoissa. Sosiaalisessa mediassa nousikin välittömästi kohinaa tasoeroista.

Tasoerot ovat tosiasia. Niillä tai Venäjän mahdollisella höntsävaihteella ei ole kuitenkaan tässä turnauksessa Suomen kannalta mitään merkitystä. Suomelle merkitsee ainoastaan oman pelin taso: kuinka sinivalkoinen pelitapa toimii. Vain se ratkaisee, muu on turhaa parranpärinää.

Ottelun alkupuoliskosta “herhiläiset” saavat hyvän arvosanan. Saksaa vastaan peli oli siinä vaiheessa 0-2 Suomelle. Nyt se oli 12-1. Venäjän karhua vastaan tultiin rennosti ja terävästi. Valmennus oli valinnut kenties parhaat kentälliset. Karhun selkäranka katkaistiin heti alussa. Toinen puolisko saatettiinkin sitten säästellä. Mutta ennen kaikkea oman pelitavan toteutuksessa oli paljon hyvää.

Nyt Suomi pääsi iskemään vastustajan puolustuksen ytimeen: laukomaan parhaalta maalintekosektorilta. Pelkästään Mika Kohosen ja Jani Kukkolan johtamien viisikkojen lukema oli Jussi Kaupin MyCoazhin mukaan 26. Saksaa vastaa se oli koko joukkueella 15. SSV-viisikko selviytyi tästä huonommin, mutta siitä alla lisää.

Syynä keskelle pääsemiseen oli herhiläisten parantunut syöttötyöskentely. MyCoazhin mukaan peliä edistäviä syöttöjä annettiin 25 % enemmän kuin Saksaa vastaan. Niissä järjestelmä näyttää onnistumisprosenttia 85 %, joka on hyvän raja. Kohosilta ja Kukkoloilta löytyy vielä korkeampia lukemia: Kohosten lyhyet syötöt onnistuivat 91 prosenttisesti ja Kukkoloiden pitkät syötöt näyttävät lukemaa 90.

Pelillisesti parantunut syöttöjen laatu johtui nähdäkseni kahdesta tekijästä. Ensinnäkin Suomen karvaus toimi nyt paremmin kuin Saksaa vastaan. Saatiin hyviä riistoja, joista oli helppo kääntää peliä järjestäytymätöntä puolustusta vastaan, mikä helpottaa syöttötyöskentelyä. Näin tapahtui erityisesti 2-2-1-prässin ansiosta (katso Pasi Kotilaisen selitys). Suomi käytti sitä sekä hyökkäysten jälkeen tilanneprässinä että monista Venäjän kulmalyönneistä. Prässi oli Venäjän puukätisille pakeille myrkkyä. Suomen siirtyminen prässiin oli nopeata.

Toinen syy parantuneeseen syöttöjen laatuun oli pallottomien liikkuminen. Pelaajat olivat vastanneet huutoon. Nyt pallottomat liikkuivat oikealla ajoituksella pelattavaksi huomattavasti paremmin kuin Saksaa vastaan. Näin oli varsinkin Venäjän puolustuksen väleissä ja harmailla alueilla, joilla vartioinnissa on epäselvyyttä. Erityisesti Lauri Kapasen pelaaminen oli tällä osa-alueella jälleen ihailtavaa.

Pallottomassa hyökkäyspelissä merkillepantavaa oli myös alatuki. Toisin kuin Saksaa vastaan Suomella oli jatkuvasti yksi pelaaja alla. Hänen kauttaan päästiinkin heilauttamaan peli nopeasti laidalta toiselle.

Oikea palloton pelaaminen oli tarpeen, kun peli meni jälleen pesukoneeksi. Venäjä laskeutui järkyttävän huonoon ja passiiviseen noppavitoseen suoraan omalle alueelle. Monesti naapurin muodostelma oli pikemmin 3-2 kuin 2-1-2. Heidän laiturinsa vielä levisivät laidoille eivätkä porrastaneet ja pakit pelasivat kapealla. Suomella oli siis helppo työ pyörittää pesukonetta Venäjän viisikon ympäri ja väleissä. Suoria hyökkäyksiä järjestäytynyttä puolustusta ei juuri nähty. Suorat olivat lähes täysin nopeita. Suomi ei siis vieläkään päässyt myllyttämään vauhtilähtöjään ja rintamahyökkäyksiään, joita tarvitaan huomenna Tsekkiä vastaan puolivälierässä.
Erikoistilanteissa Suomi on toistaiseksi iskenyt mukavasti maaleja vapaalyönneistä. Kermana kakun päällä on Esa Jussilan nopea oivallus, josta Mika Moilanen iski lukemat 4-0:an.

Venäjää vastaan päästiin myös ylivoimalle kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä palloa kaivettiin naapurin verkosta. Suomen ylivoimateho oli siis 2/3:sta, mikä on oikein hyvä lukema. Pallo liikkui mukavasti yhdellä kosketuksella ja laukaukset lähtivät terävästi suoraan syötöstä. Kapanen teki pieniä liikkeitä keskellä oikealla ajoituksella. Turnauksen loppua kohden pallottomat pelaajat pitää kuitenkin saada paremmin liikkeelle. Nyt ylivoima oli vielä aivan liian seisovaa. Kolmannen erän maalittomassa ylivoimassa sorruttiin vielä väkinäisen pitkään poikittaissyötön hakemiseen seisovin jaloin.

Yksilötasolla löytyy monia onnistujia. Tiitu, Mika Kohonen, Lassi Vänttinen, Mika Savolainen, Oscar Hänninen, Kapanen, Moilanen ja Jussila jatkoivat oikein hyviä otteitaan. Moilasen arvosanaa laskee vain heikko syöttöjen onnistumisprosentti. Mutta maalintekijälle se sallittaneen.

Sen sijaan SSV-kentälle sekä Henri Johanssonille ja Sami Koskelle jäi paljon parannettavan varaa. MyCoazh kertoo hieman yllättävääkin dataa Harri Forstenin viisikon pelistä. Laukaukset ykkössektorilta vastustajaa vastaan 4-4. Lyhytsyöttöspesialistien onnistuivat niissä ainoastaan 79-prosenttisesti. Viisikon johtajan lukema oli vain 76. Lisäksi Forsten antoi liikaa harhasyöttöjä omalla alueella.

Vielä surkeammat luvut merkkautti puolustaja Juha Kivilehto: 71 kaikissa syötöissä. Kivilehto jatkoi siis Saksa-ottelun puskutraktorivaihdetta. Mikael Järvi Ja Mikko Kohonen avasivat maalitilinsä, mutta he olivat vielä kaukana parhaasta tasostaan. Tason on syytä noustaa viimeistään huomenna.

Johansson jatkoi vaikeaa, väkinäistä pelaamistaan, vaikka hän liikkui muutaman kerran kapasmaisesti hyvin Venäjän viisikon väliin. Kosken jää näytti pieniä sulamisen merkkejä. Alku penkiltä oli vaikea, mutta loppuun tuli avausmaali MM-kisoissa.

Kanukkeja vastaan vasenta laitaa

Suomi kohtaa viimeisessä alkusarjaottelussaan illalla Kanadan. Kanada on heikentynyt viime kisoista. Joukkueessa on vain yksi todellinen pelimies: Kooveen puolustaja Lauri Hannelius. Ainakin Venäjä-ottelun perusteella heikompi materiaali näkyy myös pelissä.

Joukkuetta valmentaa ruotsalaisen huippujoukkueen Pixbon päävalmentajan David Jansson. Hänen johdollaan Kanada puolustaa alueellisella W:llä (porrastava 2-1-2, joissain piireissä 1-2-2) sekä karvauksessa että omassa päässä. Kun nikkarit saavat pallon, he lähtevät suoraan kohti vastustajan maalia tuttuun tyyliin.

Kanada-ottelun lähtökohta on Suomen kannalta yksinkertainen. Venäjä ottelun alkupuoliskon hyökkäyspeliä on pystyttävä jatkamaan. Ylivoima ja vapaalyönnit on käytettävä tehokkaasti hyväksi. Kuten oheisesta kaavakuvasta on helppo nähdä, Kanadan W korostaa vasemman laidan käyttöä viisikkohyökkäyksessä. Systeemi pyrkii sulkemaan oikean laidan. Sinne ei siis kannata jatkuvasti puskea – näin siis myös syvällä Kanadan päädyssä.

Tämä näkökohta on hyvin tärkeä pudotuspelejä ajatellen. Växjön EFT-turnauksessa kisojen alla Tsekki karvasi Suomea vastaan juuri niin. Jos Suomi kohtaa Ruotsin finaalissa, kolme kruunua karvaa todennäköisesti W:llä.

Toivottavaa myös olisi, että Kanada karvaisi edes hieman yli puolen kentän. Silloin Suomi pääsisi harjoittelemaan vauhtilähtöjään: suoria hyökkäyksiä järjestäytynyttä puolustusta vastaan.

Jani Hakkaraisen MM-ennakot ja -analyysit:

Saksa-Suomi 1-10
Teesit Saksaa vastaan
Suomen pallottomassa liikkumisessa parantamisen varaa

Suomi–Venäjä 16–1
Teesit Venäjää vastaan

Hakkaraisen ja Tirsamaan kisavedonlyönti
Tirsamaa: Luvattu mikä luvattu
Hakkarainen: Tirsamaan haaste vastaan