Tällä hetkellä suomalaisen salibandyn kuuma peruna on miesten maajoukkueen päävalmentajakysymys. Käytetäänkö Petri Kettusen sopimuksen optio Zurichin mahalaskun jälkeen vai ei?
Aiemmin viikolla Salibandyliiton uusi puheenjohtaja Mika Kaltala otti aiheeseen kantaa. Hänen mukaansa ennen uuden liittohallituksen ensimmäistä kokousta 15.1. mitään ei tapahdu.
Päävalmentajehdokkaista on käyty värikästä keskustelua varsinkin Pääkallon keskustelupalstalla. Useita nimiä on kannatettu ja vastustettu, kiihkeästikin.
Keskustelua herätti varsinkin edellinen bloggaukseni, jossa kävin läpi kriteerejä päävalmentajalle. Tärkeimpiä ovat ihmisjohtajuus, sosiaaliset taidot ja kansainvälisyys. Lajiasioissakaan ei saisi olla täysi turisti. Näihin on syytä lisätä, että miesten päävalmentajalla täytyy olla menestystä miesten salibandystä tai ainakin poikien tai naisten kansainvälisistä peleistä.
Kuka nämä kriteerit voisi parhaiten täyttää? Kuten valinnoissa tapana on, olen koonnut kaksi kandidaattijoukkoa: lyhyen listan parhaista ehdokkaista ja haastajalistan kakkosryhmästä. Päävalmentajapörssini. Ehdokkaat ovat kummassakin kategoriassa aakkosjärjestyksessä. Mielestäni näiden valmentajien ulkopuolelta ei löydy uskottavaa päävalmentajaehdokasta. Valmennustiimi on sitten eri asia. Hyviä apulaiskandidaatteja on muitakin, kuten Jussi Jäntti ja Joonas Naava.
Lyhyt lista
Mika Ahonen (SSV, miesten apuvalmentaja)
SSV:n veljeskunnan ja dynastian kultasormi ei vaikuta ulospäin suurelta ihmisjohtajalta. Vino pino mestaruuksia koti- ja ulkomailta ei ole kuitenkaan tullut turhaan. Tiedot veljeskunnan sisältä kertovat, että Ahonen osaa johtaa miesjoukkoa, kun apuna on Mikael Järvi tai hänen tapaisensa pelaajajohtaja. Sosiaalisia taitoja löytyy. Meriiteiltään Ahonen onkin täysin ylivoimainen suomalaisvalmentaja salibandyssä. Lajivalmentajana aivan maailman huippua, yksi suomalaisen pelitavan isistä. Takaisi siis jatkuvuuden.
Ahosen heikkouksia ovat kieli- ja esiintymistaito. Hän ei viihdy parrasvaloissa. Nämä asiat ovat kuitenkin paikattavissa apulaisilla ja joukkueenjohtaja Kimmo Nurmisella, joka on ammattihurmaaja. Myöskään nuorten pelaajien kehittäjänä Ahosta ei tunneta. Yhteydet ulkomaille ovat olemassa, mutta osaako Ahonen niitä käyttää? Jotkut pitävät häntä myös kikkailijana: erilaiset hassut tempaukset ennen ratkaisupelejä eivät kaikkia vakuuta.
Akseli Ahtiainen (Alligator Malans, Sveitsi)
On/off-valmentaja, joka saa joukkueestaan aina paljon irti. Vyöllä Suomesta yksi miesten mestaruus Oilersista täysin ylivoimaisella esityksellä. Entinen suunnistaja uskoo työntekoon ja perusasioihin eikä suuriin puheisiin. Siinä mielessä tyypillinen suomalainen mies.
Ahtiainen on kuitenkin persoona, jonka aivoituksista ei aina ota selvää. Tästä huolimatta hän on osoittanut ihmisjohtamistaitoa jopa Sveitsin haastavissa olosuhteissa. Ulkomaan vuodet ovat myös rakentaneet tärkeät suhteet alppimaahan ja opettaneet sujuvan saksan. Kansainvälisyys ehdotonta plussaa. Osaisi varmasti myös vaatia liitolta resursseja.
Mutta onko yksinäinen susi todella halukas liiton hommiin? Avusti Kettusta epävirallisesti Sveitsin kisoissa.
Petteri Nykky (Sveitsin miesten päävalmentaja)
Kandidaatti, joka täyttäisi kriteerit parhaiten. Vaatii tosin oikean valmennustiimin, haalarimiehet tuekseen, yksin ei ole oikeastaan mitään näillä markkinoilla. Ilmeisesti Sveitsistä kuitenkin tarjottu jatkoa. Lisäksi Nykyn valinta osoittaisi pahaa jumittumista häneen, mikä saattaa pitkällä aikavälillä muodostua kehityksen esteeksi – kuten esimerkiksi Gunnersissa kävi aikoinaan Mika Myllyniemen kohdalla ja nyt näyttää käyneen Joensuussa Antti Ruokosen tapauksessa.
Jarkko Rantala (Classic, poikien päävalmentaja)
Tamperelaistuneen lappeenrantalaisen tähti on kovassa nousussa. Toissa keväänä tuli poikien maailmanmestaruus Saksasta. Tällä kaudella Classic on jyrännyt liigan kärjessä. Rantala on tiukka johtaja, jonka vaatimustaso on korkealla. Hän keskustelee kyllä asioista, mutta haluaa lopulta päättää itse. Ja sen, minkä Rantala päättää, se myös pitää. Siitä ei lipeä yksikään pelaaja – tai sitten ei ole kenelläkään hauskaa. Rantala kantti kestäisi varmasti myös suuretkin tappiot ja vaikeudet nuorennusleikkausprojektissa.
“Kusipääsalibandyn” isän eräs heikkous on hyvin yksiviivainen, vastahyökkäysalibandyyn perustuva pelikäsitys. Lisäksi vaikka kansainvälistä kokemusta ja menestystä pojista on, miehistä huippumeriitit vielä puuttuvat. Kielitaito ja yhteydet ulkomaille ovat kysymysmerkkejä.
Bubbling Under
Petri Kettunen (miesten päävalmentaja)
Kettunen on ammattivalmentaja, joka täyttää kriteerit varsin pitkälle. Hän on esimerkiksi älykäs, koulutettu, kielitaitoinen ja esiintymiskykyinen. Jotain kuitenkin puuttuu. Päävalmentajauralla ei menestystä ole toistaiseksi tullut.
Mielestäni tärkein este Kettusen jatkolle on kuitenkin uskottavuusongelma. Onko hänellä täysi luotto pelaajistossa, kun viime kisaperiodilla valinnoissa oli liikaa soutamista ja huopaamista (esim. Henri Johanssonin tapaus)? Periaatteen mies söi periaatteensa näissä tapauksessa. MM-finaali heikentää myös uskottavuutta. Uskottavuutta seuraavan 2-4 vuoden aikana tullaan tarvitsemaan, kun joukkue nuorentuu. Luotto ei saa mennä kovistakaan tappioista.
Kettusen kannalta saattaisikin olla parasta siirtyä takaisin seurapuolelle hankkimaan kannuksia esimerkiksi Sveitsissä.
Tommy Koponen (SPV)
Mies, joka nosti todella kovalla ja tinkimättömällä työllä SPV:n Suomen mestariksi. Fysiikkafriikki on oppinut koko ajan enemmän ja enemmän salibandystä myös pelinä. Työn sankari ei luovuta koskaan vaan painaa hommia suurella sydämellä kunnes palkinto on käsissä. Hän osaa ottaa nöyrästi oppia koviltakin kriitikoilta. Liikunnanopettaja osaa myös käsitellä ihmisiä. Pedagogiset ja sosiaaliset taidot ovat koulutuksen ja työn tuloksena hallussa.
Koponen olisi ehdottomasti lyhyellä listalla, jos hänellä olisi vielä yksi vahvuus: kansainvälinen kokemus. Sitä “Sheikillä” ei kuitenkaan ole. Ainoana kannuksena on viime syksyn Champions Cup, jossa SPV putosi niukasti mestari Storvretalle välierässä. Kun Koponen hankkii kansainväliset kannukset ja rakentaa yhteydet ulkomaille, on hän valmis ottamaan maajoukkueen johtoonsa. Sen sijaan Koposen uskonnollisuudella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Heikki Luukkonen (SV Wiler-Ersigen, Sveitsi ja Sveitsin miesten apuvalmentaja)
Viime vuoden Sveitsin mestari. Maan parhaalla pelaajamateriaalilla tuli kuitenkin cupin finaalissa kuokkaan. Kaksi Champions Cupia Wilerin peräsimessä ovat sujuneet myös tuloksellisesti huonommin kuin odotettiin. Suomesta miesten huippumeriittejä ei ole. Nykyn tiimissä, merkittävällä vastuulla, MM-kisoista tulijaisena oli pronssi. Finaali oli maalin päässä.
Ohuista meriiteistä huolimatta Luukkonen täyttää kriteerit muuten kuitenkin oikein hyvin. Hän on kansainvälinen tyyppi, jonka kielitaito kattaa englannin, ruotsin, saksan, italian ja portugalin. Luukkonen on mestariverkostoituja, jonka sosiaaliset taidot ovat korkeat. Luukkosen käsitys valmentamisesta on hyvin kokonaisvaltainen: hän hallitsee sekä ihmisjohtamisen että lajivalmentamisen. Kyseessä on todellinen salibandyfriikki, jonka aika Suomessakin tulee vielä. Aika ei ole kuitenkaan vielä kypsä – eikä Luukkonen.
Iiro Parviainen (IBK Dalen, Ruotsi ja Latvian miesten päävalmentaja)
Entinen kansainvälisen tason erotuomari, joka siirtyi valmennuspuolelle. Viime keväänä tuli hyllytys Loviisasta kesken pudotuspelien, jonne Parviainen oli joukkueen ensi kertaa johtanut. Muita huippumeriittejä Suomesta miesten puolelta ei oikeastaan ole. Silti kutsu kävi ensimmäiseksi suomalaiseksi päävalmentajaksi Ruotsin Superliganiin (jos ruotsinsuomalaisia ei lasketa). Kutsun takana oli varmasti hyvä työ Latvian päävalmentajana. Suomen kisoista tuli viides sija. Joulukuussa Latvian pudotti alkulohkossa Tsekin Suomea vastaan puolivälierissä, mutta sössi itsensä ulos neljän joukosta Saksaa vastaan.
Parviaisen ehdottomana vahvuutena ovat siis kansainväliset näytöt ja kokemus, joka on kehittänyt kielitaitoakin. Hänellä on yhteydet kaikkiin salibandyn suurmaihin, vaikka Sveitsin reissu aikoinaan päättyi vähemmän onnellisissa merkeissä. Jätkämäinen luonne saa myös sytytettyä miesjoukkueen. Kuten Rantalalla, heikkoutena on hieman yksiviivainen peliajatus. Parviainen osaa myös hämmentää ja yllättää, mikä saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia liiton johdossa.
Seppo Pulkkinen (Happee)
Rehtori, filosofian tohtori, köyhän miehen Nykky, jonka erikoisalaa on ihmisjohtaminen. Sosiaaliset taidot ovat hanskassa. Kansainvälistä kokemusta ja muutama mitali löytyvät naisten puolelta. Viettää paljon aikaa Espanjassa. Kansainvälinen tyyppi sopii siis kriteereihin oikein hyvin.
Heikkoutena kuitenkin toistaiseksi vaatimattomat meriitit miesten puolella. Tosin olosuhteet Happeessa eivät ole aina todellakaan päätä huimanneet. Kuten Nykky, vaatii myös juuri oikean valmennustiimin, koska lajipuoli ei todellakaan ole Pulkkisen vahvuus.
Arto Riihimäki (Koovee ja B-maajoukkueen päävalmentaja)
Viime keväänä Riihimäen osakkeet olivat varsin korkealla. Hän johdatti Kooveen pronssille joukkueella, joka hävisi pelaajistoltaan selvästi esimerkiksi paikalliskilpailija Classicille. Pronssi oli Kooveen mestaruus, joka tuli monen vuoden järjestelmällisen työn ansiosta. Riihimäki on siis osoittanut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Myös pelin lukijana hän on varsin hyvä. Muutokset ottelun aikana osuvat hyvällä prosentilla oikeaan. Jätkämäisenä luonteena Riihimäki osaa käsitellä miesryhmää.
Tampereen miehen heikkoutena on kuitenkin kansainvälisyys. Vaikka takana ovat mm. opiskelijoiden mm-kisat viime keväältä Prahasta, on Riihimäki kansainvälisessä salibandyssä vihreä. Kielitaidossakin olisi petraamista.
Mihin tarvii että on yhteyksiä ulkomaille? Eikös se ole tärkeintä miten joukkuettaan johtaa? Voitko avata vähän? Miks pitäis osata puhua kieliä jos valmentaa suomenmaajoukkuetta. Sai semmosen käsityksen et se on sun kriteereistä jotenkin tärkeintä. Valot päälle
Toimintaympäristö ei rajoitu Suomeen vaan on kansainvälinen. Esimerkiksi pelaajia ulkomaisissa seuroissa, joihin on pidettävä yhteyksiä. Valot ovat siis päällä. 😉
Tuo kielitaito ja kansainvälisyys ovat kyllä prioriteeteissa kaukana tärkeistä asioista päävalmentajan valinnassa. Toki kielitaito on ihan kiva lisä, mutta ei todellakaan mikään oleellinen asia.
Ja ketäköhän tässä lähtisi uskomaan? Miestä, joka on Suomen arvostetuimpia salibandyanalyytikoita ja omaa 15 vuoden valmennuskokemuksen, vai kahta nimimerkkien taakse piiloutuvaa kaveria(ties vaikka oikein puulaakitasoa), jotka eivät esitä minkäänlaisia argumentteja väitteilleen? Miettikääpä ketä itse kuuntelisitte.
Aidosti noista vaihtoehtoja on tasan kettunen uudella avustajakaartilla, ahtiainen jos suostuu ottamaan jotain kokeneita apuun ja nykky jäntin ja kuotusen samun kanssa.
Ei amulla ole käyttöä,, jäätyy liian monesti oikeasti tiukassa paikassa, näin mm finaaleissa ja eurocupeissa.. Backen jutut on nähty nyt maajengissäkin ja hakkarainenkaan ei mainitse, liekö kuullut juttuja..
Rantalan vuoro tulee sitten aikanaan JOS pystyy aidosti kokeneita johtamaan tiukassa tilanteessa.. Tenavien kanssa hyvä näyttö mutta aikuistennrekordi aika heikko. Jos classic menee finaaleihin, niin uskottavuus kasvaa..
Pulkkinen tarvitsee älyttömän hyvän tiimin ja uskaltaako silloinkaan antaa ns. Kakkosmiehille aidosti eväät tehdä oikein.. Naisten peräsimessä melkein onnistuminen, mutta ei luottanut oikeasti kavereihin. Jos ei voi peluuttaa tuolla tasolla vaikka kolmea vasenta laitaa ja muuten kahta vitjaa, niin ei mitään käyttöä..
Koposen Tommy on hieno mies mutta ei kykene johtamaan isoja egoja.. Muut listalla on ihan turisteja tässä joukossa enemmän tai vähemmän vaikka hyviä koutseja kotimaahan kaikki.. Muutama vuosi ja TPS:n peräsimestä kuuluu myös.. Oikeesti suomen salibandyn tulevaisuus lepää tällä hetkellä kettusen tai nykyn kortin varassa.
Jos Pete saa toimivan ja hyvän tiimin edellisen tilalle ja suostuu tosiasiat myöntämään uudesta pelitavasta, niin mahdollisuus on.. Nykyiset ”nopeat” pelaajat eivät osaa yhtään sitä pallotonta puolustavaa roolia, joten hurja opettaminen edessä. Kerkeehän sen kun leirittää paljon.. Seuroissa ei näytä opetettavan..
Ahtiainen osais mutta lienee maajoukkueeseen ihan liian yksilö ja oman tiensä tallaaja eika ehkä ole edes kiinnostunut.
Nykyllä on oma historiansa ja miten kun luottopelaajat on hävinneet, löytyykö uudistusvalmiutta ja ruotsin pelin aukaisemishalua kun historia on huono liiton kanssa..
Nimimerkkikin sen kertoo. Ihan Huuhailua koko kommentti. Kettunen SAA jatkaa, jos on ihan pakko, eikä muita todellisia halukkaita ole.
Ahonen sai siipeensä Kettusen ohessa mm-finaalissa,Nykky olisi vähän kuten sanoit jumiutumista vanhaan.Ahtiainen saattaisi olla hyvä lisä valmennus ryhmään kuten myös Luukkonen,Riihimäki ja Petteri Bergman.Päävalmentajan tehtävään Rantala olisi varmastikin kärkinimi ja mielestäni apuvalmentajien valitseminen on puhtaasti päävalmentajan homma.Jos Rantala olisi päävalmentaja olisiko mahdollisesti mukana Mikko Laurikainen nuorten mm-kulta valmentajista. Ja kuka valmentajista suomesta olisi paras videovalmentaja tuottamaan tärkeitä klippejä vastustajien pelaamisesta ja omasta koheltamisesta maajoukkueen valmennuksen käyttöön.Ray Backman,vaiko joku muu ,onko Hakkaraisella näkemystä tästä asiasta.
Nyt on kyllä huuhailu haahuillu melkoisesti metsään. Ahonen jäätyy tiukassa paikassa kuten MM finaalissa. Eiköhän päävalmentaja vastaa viimekädessä kuitenkin joukkueesta, joten sinun mainitsemasi ainoa oikea vaihtoehto oli se ketä jääty ja pahasti. Toki työ on tiimityötä mutta kuten mainitsin, vastuu on päävalmentajalla. Ahosella taitaa olla ainoana valmentajana Suomessa CC ja EC kulta ja Suomen mestaruuksia varmaan lähes kymmenen, ellei enemmän, eli näiden varjolla toisaan jäätyy tiukassa paikassa. Rantalan aikuisten rekordit ovat aika ohuet, toki ei Kettusenkaan sen vahvemmat ole. Kannatisi huuhailu hiukan perehtyä asioihin ennen aivopieruja. Ahtiainen olisi tulevaisuuden MJ koutsi, jos itse kiinnostunut. Nyt mukaan valmennusryhmään ja sit jossain vaiheessa päävalmentajaksi 2-4 vuoden päästä. Silloin Johanssonin tyyppisillä vapaamatkustajilla ei olisi asiaa joukkueeseen.
Jos halutaan valmentaja jolla on näyttöjä ja onnistumisia ”muutosjohtamisesta” ja on modernin salibandyn osaaja valmentajana, niin kyllä Ahtiainen on paras vaihtoehto, tuekseen sitten vaikka Bergman?
Kyllähän paras kaksikko olisi Ahtiainen-Rantala, mikäli kaksi vahvaa persoonaa saavat yhteistyön toimimaan. Jaskalla erinomainen kommentti tuosta videoiden työstäjästä. Siinä on tulevaisuus millä valmistaudutaan niihin ratkaisupeleihin. Aksulle ja Rantalalle avuksi tosiaan joku videonikkari.
Jälleen kerran loistava juttu Hakkaraiselta hyvien spekulaatioiden kera. Jo on kumma kun Urheilulehdessä ei kyseistä juttue julkaista?
Mihin sä Hakkarainen unohdit Bergmanin?
Toisekseen mihin helvettiin tarvitaan valmiita kontakteja? Siinä vaiheessa, kun työ alkaa, niin voi soittaa tai mailata sinne Ruotsiin tai Sveitsiin: ”Suomen maajoukkueen pääkoutsi XX terve, mites meidän ukot on reenannu ja sopiiko audienssi, kun tullaan käymään?”
Eikö kenenkään äly ole riittäny nostamaan tänne Laurikaisen Mikon nimee? No, mun äly riittää! Aivan huikeeta jälkee tehny nuorella joukkueella divarissa! Ja myös junnumaajoukkueessa kakkosena! Kannattas valita, menestys on taattu sen jälkeen!
Tässä on yksi pointti, johon kukaan ei ole tarttunut, kun viittaa kielitaitoon ja kansainvälisyyteen. Voiko maailman johtavien maiden peräsimessä olla kielitaidottomia mörököllejä?
Niin ja se pointti on halu olla olympialaisissa mukana.
Mitenhän toimisi Ahtiainen kera Pulkkisen?
Kyllähän ” Karski ” puhuu asiaa. Ahosella ainoat kunnon näytöt kotimaasta- ja ulkomailta, vertaansa vailla.
Mukaan tähän ryhmään vaikkapa Ahtiainen.
Hienoja kommentteja viisailta ihmisiltä. En tiedä mitä Nykyllä olisi nuorille annettavaa, mutta antaisin sille ainakin mahdollisuuden.
Tätä kielitaitoasiaa on ilmeisesti vielä syytä tarkentaa ja selittää. Kirjoituksesta saattoi tulla väärä kuva siitä, etten pitäisi joukkueen valmentamista ydintoimintona. Tietenkin asia on niin. En sitä halunnut kieltää.
Mutta yhtälailla tosiasia on, että maajoukkuetoimintaan käytännössä kuuluu erilaiset kontaktit ihmisiin, jotka eivät puhu suomea.
Otetaan kaksi esimerkkiä. 1. Kun Kettunen oli julkaissut kisajoukkueen, hänen puhelimensa alkoi soida. Osa puheluista tuli Ruotsista. Ruotsalaiselle sb-medialle piti kommentoida valintoja. 2. Dramaattisesti hävityn MM-finaalin jälkeen välittömästi kommentteja esimerkiksi Ruotsin tv:lle.
Lisäksi on vielä jatkuva kontakti ulkomaisiin seuroihin, joissa pelaa mj-kandidaatteja, kommunikointi tuomareiden ja toimihenkilöiden kanssa jne.
Toki nämä voidaan hoitaa kokoamalla johtoryhmä siten, että joku osaa esim. tulkata päävalmentajaa. Joka tapauksessa tämä puoli hommaa on vain pakko ottaa huomioon. Sitä ei pääse pakoon ja se vaikuttaa maajoukkueen toimintaan myös.
Yksi kova videovalmentaja voisi olla Happeen Jyri Korsman, joka on Pulkkisen apureita.
Laurikaisen uran kehitystä seuraan tarkasti. Aika ei ole kuitenkaan vielä kypsä: näytöt divarista miehissä. Kv-pelit eri asia.
Kirjoitukseen olisi pitänyt lisätä vielä yksi tärkeä näkökohta: kenellä riittää sekä uskottavuus että kantti, jos nuorennusleikkaus johtaa suuriin tappioihin? Tässä suhteessa Nykky on varmasti ylivoimainen, mutta uskon Ahosen ja Ahtiaisen pärjäävän myöskin hyvin. Pelkkä kantti kestää varmasti kaikilla.
Sveitsissä uutisoitu, että Nykyn halutaan jatkavan siellä: http://unihockey.ch/nationalteams/mnner-a/news/wollen-mit-nykky-weitermachen-11530/
Maajoukkue koutsille kielitaidoksi pitäisi riittää sujuva englanti, toki lisäksi suomen osaaminen helpottaa kommunikointia merkittävästi. Ruotsi ja saksa voivat olla kiva nyanssi, mutta ei mitenkään välttämättömyys. Tekstissä mainitut italia ja portugali ovat ihan hyödyllisiä kieliä jossain päin maailmaa, mutta salibandyn maajoukkuevalmennuksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
On Suomella kansainvälisemmissäkin lajeissa ollut päävalmentajia, joiden kielitaito rajoittuu pelkkään englantiin. Ei kai tähän uutta Mannerheimia olla etsimässä, joka puhui venäjän, ruotsin, ranskan, saksan lisäksi vähän suomea ja mahdollisesti hieman englantia.
Kielitaito on toissijainen kriteeri, kunhan englantia osaa. Ei jalkapallossakaan tarvitse osata puolta Euroopan kielistä, että saa maajoukkueen toimimaan, ja siinä Suomi sentään on ns. marginaalimaa, jolloin suhteiden hoidossa luulisi olevan enemmän merkitys ulkourheilullisilla asioilla. Sen sijaan sosiaaliset taidot ovat sellaiset, jotka ovat tärkeitä, sekä suhdetyössä että valmennuksessa. Ehdottomasti tärkeintä on lajitieto/-taito, motivaatiokyky, organisointitaidot ja johdonmukaisuus tekemisessä. Kielitaito ja jo olemassa oleva kv-kokemus tulevat vasta näiden jälkeen.
Englanti on tietenkin riittävä, mutta ruotsista ja saksasta on hyötyä.
Pitää muistaa, että edes salibandyssä ei valmenneta Suomi-umpiossa, kun ollaan kv-kentillä. Kuten ei liigassakaan valmenneta esim. OLS-umpiossa.
Onhan se nyt ihan vitsi että valmentajan pitäisi osata muita kieliä kun Suomi ja Englanti.
Luuletteko että joku ruotsalainen valmentaja puhuu Suomea (jos ei ole suomalaiset vanhemmat)?
Englanti pitää kyllä olla halussa, jos ei päävalmentajalla niin ainakin jollakin valmennustiimiin kuuluvalla henkilöllä.
Mitä tulee kykyyn johtaa isoja egoja, niin mielestäni valmentajan tehtävä on putsata joukkue isoista egoista, eli ns. joukkuetta isommista pelaajista.
Hakkaraiselta hyvää spekulointia valmentajasta, joten kiitos siitä.
Niinkuin keskusteluista huomataan on valinnan tekeminen vaikeata.
Jos haluamme pysyä kehityksessä mukana, niin oltaisiinko nyt valmiita ottamaan
ulkomaalainen päävalmentaja? Kisojen jälkeen jokainen oli valmis myöntään,
että ruotsalaiset olivat parempia joukkueena ja yksilöinä.
Miksi ei otettaisi oppia sieltä niin meidänkin tulevaisuuden valmentajat
saisivat oppia miten pelaajia on siellä valmennettu.
Kyse ei ole siitä, että meillä ei olisi päteviä valmentajia, mutta tekisikö
uudet valmennusmenetelmät hyvää koko yhteisölle?
Suomessa kuvitellaan lähes lajissa kuin lajissa, että ulkomaalainen on parempi vaihtoehto. Hohhoijaa. Ollaan maailman kärkimaita salibandyssa edelleen, joten eiköhän meiltä löydy omastakin takaa joku ukko hommaan.
Kunhan vaan koutsi on heppu, joka tajuaa pyörremyrsky- pelitavan olevan tehokeino, ei pelitapa. Se on huonosti menneen kisaruletin suurin yksittäinen syy.
Indiansin Laurikainen on potentiaalinen tyyppi vaikka A-maajoukkueen koutsiksi, ansioita jo 90-luvulla NST:n junnuvalmentajana (mitali melkein joka kevät), mutta ei taida osata peruskoulupohjalta edes auttavaa englantia, eli tarvitsisi tulkin. Tosin minunkin mielestäni keskustelu kielitaidosta on aivan sivuseikka. Periaatteessa ja käytännössäkin sujuva suomi riittää.
No kyllä ne tulkit löytyy kun pitää keskustella mukavia ulkomaan seuroihin tai lehdistöön.Tärkeintä olisi löytää nyt vaan sellainen päävalmentaja jolla toimiva visio siitä millä mestaruuksia otetaan ja näkemys siitä millaisia pelaajia ja apuvalmentajia siihen tarvitaan ja miten heitä johdetaan.Tausta organisaation oltava sitten sen verran vahva ja osaava joka pystyy nämä asiat tuottamaan ja huolehtimaan siitä että päävalmentajalla ja pelaajilla on riittävät resurssit ja rauha keskittyä omaan tekemiseensä, eli otteluiden voittamiseen.
En ymmärrä, miksi tuohon kansainvälisyys- ja kielitaitoasiaan tartutaan noin kovasti. Ei minun uutistenlukutaitoni perusteella Hakkaraisen tekstissä puhuta siitä minään pääprioriteettina, vaan pikemminkin tärkeänä lisänä, josta ei ainakaan haittaa ole.
Ja niin, kukaan ei varmasti voi väittää, että siitä olisi haittaa. Suomen ja englannin taito varmasti riittää valmentamiseen ja lehdistön kanssa jutusteluun, mutta kyllä se on pelkkää bonusta jos suhteet ulkomaille ovat hyvät ja siinä sivussa vielä taipuu muutkin kielet, reikäpallon saralla etenkin saksa ja ruotsi.
Salibandy on kansainvälisesti nouseva laji ja mielestäni isojen maiden päävalmentajien, tai vähintään niiden valmennustiimien, olisi hyvä olla kansainvälisellä tasolla edustavia. Ei sinänsä liity itse valmentamiseen, eikä se ole tietenkään se seikka, millä valmentaja tulisi missään suhteessa valita, mutta jos salibandya halutaan viedä eteenpäin laajemmalle alueelle, kehittää pienempiä maita ja päästä olympialajien listalle, on isoissa salibandymaissa pelkästään fiksua ajatella maajoukkueen päävalmentajan tontille mahdollisimman kansainvälisesti edustuskelpoista kaveria, mikäli se on mahdollista. Suomestakin tällaisia ehdokkaita kuitenkin löytyy.
Eiköhän tämänkin nyt joku lue sillä tavalla, että pidän kansainvälisyyttä ykkösjuttuna valmentajavalinnassa, mutta lukekoot, sitä en tosiaankaan tarkoita. Päävalmentajan tärkeimmät ominaisuudet ovat kuitenkin jotain aivan muuta, niin kuin täälläkin on jo moneen otteeseen todettu.
Otetaanpa vielä kerran, jos tulisi aivan varmasti selväksi…
Maajoukkuevalmentamisen ydin on tietenkin maajoukkueen, siis tietyn suomalaisen pelaajaryhmän valmentaminen. Tässä tapauksessa nämä pelaajat osaavat suomea tai ruotsia/englantia (joukossa voi olla joku ruotsinsuomalainen, joka ei osaa suomea). Jos valmentaja on siis kotimainen, hän valmentaa joukkuetta suomeksi (ja ruotsiksi/englanniksi). Maajoukkueen valmentamisessa on monta osa-aluetta: laji (sisältää pelaajatarkkailun), korvien väli, ryhmän toiminta, fysiikka.
Silti on väistämätön tosiseikka, että maajoukkueen kilpakenttä on kansainvälinen. Vastustajat ovat muita maita, pelit pelataan useimmiten ulkomailla, tuomarit ja toimihenkilöt ovat harvoin suomalaisia, media on pääsääntöisesti ulkomaista jne. Maajoukkueen päävalmentajan on kyettävä valmentamaan tässä ympäristössä. Toimintaa kv-ympäristössä ei siis voi täysin irroittaa valmentamisesta, kun on kyse maajoukkuevalmentamisesta. Esim. kielitaito on siis elimellinen osa maajoukkuevalmentamisesta.
Mutta korostetaan vielä, että se ei ole ydinosa-alue. Päävalmentajan kielitaidottomuutta voidaan siis paikata johtoryhmän muiden jäsenien avulla (ja englanti riittää).
Halusin kuitenkin tuoda esille myös kv-puolen maajoukkuvalmennuksessa erona seuravalmennukseen.
mites petteri bergman?
Ehdottomasti Tommy Koponen!
Maajoukkekoutsin paikka pitää aiemmilla seuravalmennuksen ansioilla ansaita. Ei sinne mennä enää auktoriteettia hankkimaan, se pitää olla jo.
Ei tällöin todellisia ehdokkaita ole kuin: Pulkkinen ja Koponen.
Sekä tietenkin Leppoisa Amu-setä, Ahonen SSV.