Lauantainen miesten Ruotsi–Suomi-maaottelu oli erittäin positiivinen yllätys Suomen osalta. Lähtökohdat otteluun vaihtelivat epätoivon, epätietoisuuden, mielenkiinnon ja kysymysmerkkien maailmassa. Juuri kukaan ei tiennyt mitä tuleman pitää. Olihan Ruotsi niin ylivoimainen maiden edellisessä kohtaamisessa MM-finaalissa. Tähän vielä lisättynä Suomen totaalinen pelaajavaihdos ja peräti yhdeksän pelimiehen ensimmäinen maaottelu Suomi-paidassa.
Ottelu alkoi Suomen kannalta positiivisesti. Palloa liikuteltiin rohkeasti pieniinkin väleihin ja niihin myös liikuttiin hanakasti. Selkeästi huomasi, että tämä on monelle tulevaisuuden pelaajille ainutlaatuinen hetki ja näytön paikka.
Vahvasti uskon myös siihen, että valmennus painotti pelaajille rohkeaa ja ennakkoluulotonta peliä. Ja teema oli, että ”mitään menetettävää ei ole”. Varmasti siellä käytettiin myös sanoja ”virheitä ei kannata pelätä ja niitä saa tehdä”. Ainakin itse olisin lähestynyt tilannetta valmentajana näin.
Pelin loppupuolella tuli kuva, että valmennus jäätyi, eikä riittäviä ratkaisuja tehty yksittäisen pelin voittamiseksi. Uskon kuitenkin, että valmennus ei tarkoituksella lähtenyt liikaa sekoittamaan pakkaa. Annettiin poikien pelata – liikaa hifistelemättä. Tästä valmennusjohdolle pisteet. Kamppailun edetessä Ruotsi sitten otti kotiyleisönsä edessä pelin haltuun ja suoritti ”rutiinipöllyytyksen”.
Täytyy kuitenkin nähdä tuloksen taakse ja hakea sieltä ne tärkeät seikat, joilla miesten maajoukkuetta lähdetään viemään eteenpäin. Listaan seuraavassa omat mielipiteeni tarvittaviin toimiin. Eri mieltä saa ja pitää olla. Keskustelua toivon. Tässä yksi näkökulma asiaan.
Päävalmentajan valinta
Prioriteetti numero yksi on valmennusryhmän kasaaminen ja sitä tietysti edeltää päävalmentajan valinta. Petri Kettunen osoitti toistaiseksi viimeisessä maaottelussaan, toki pakon sanelemana, että ryhmä uudistuu ja nuorentuu nyt kunnolla. Mukaan valittiin liigassamme onnistuneita pelaajia, jotka vastasivat huutoon pelaamalla ajoittain hyvin yhteen, vaikka valmistautumisaika oli olematon. Kettunen ei siis ole huono vaihto valmentajaksi. Parempi kuitenkin löytyy.
Tulevaksi päävalmentajaksi pitäisi valita Petteri Nykky. Perustelut: Moni sanoo, että Nykyn aika maajoukkueen päävalmentajana on ohi, eikä hän osaa käsitellä ja valmentaa nuoria pelaajia oikein. Huuhaata sanon minä. Eihän kukaan ole oppinut viime vuosina enemmän salibandyvalmentamisesta kuin hän. Neljä vuotta Suomen päävalmentajana ja sitä ennen vuosia valmennustiimissä mukana. Ja viimeiset kaksi vuotta Sveitsin organisaatiossa.
Viimeisimmässä Veikkaaja-lehdessä hän ilmoitti, että kyse on siitä, kuinka hyvin pelaajat sitoutuvat tulevaan projektiin. Ja tämä on juuri se Nykyn suurin vahvuus. Hän saa porukan sitoutumaan yhteiseen projektiin täysillä mukaan. Ja ne jotka eivät sitoudu, niin ”paska tippuu rattailta”. Niille pelaajille ei ole käyttöä. Nyt puhutaan paljon laajemmasta pelaajamateriaalista ajatellen seuraavaa projektia kuin mitä hänellä on aikaisemmin ollut käytössä. Okei, vielä huippuyksilöitä ei ole niin paljon, mutta tulevia huippuja kylläkin.
On kyse sitten joukkueen huoltajasta, kakkosvalmentajasta, joukkueenjohtajasta tai pelillisesti ylivoimaisesta liideristä, niin hän saa kaikki toimijat menemään määrätietoisesti kohti yhteistä päämäärää. Nykky myös itse korostaa aina sitä, että on valmentajana vasta aloitteleva koutsi. Paljon on opittavaa. Mutta Nykky on kuitenkin ainoa vaihtoehdoista, joka on nähnyt salibandykartalla valmentajistamme kaikkein eniten.
Päävalmentajan apulainen
Aisaparikseen hän tarvitsee ehdottomasti Jussi Jäntin. Jäntti on myös nähnyt tätä salibandymaailmaa riittävästi ja tuntee toimintatavat täysin – sekä tietysti tuntee Nykyn paremmin kuin Petteri itse. Nykyn ja Jäntin varaan siis on täydellistä rakentaa tuleva valmennus.
Mutta valmennukseen kuuluu muutakin kuin pelkästään leirien ja maaottelutapahtumien läpivienti. Valmennusryhmän pitää pystyä sitoutumaan seuratyöhön paljon edellisiä aikakausia paremmin. Se ei riitä, että vieraillaan kunkin joukkueen harjoituksissa kerran kaudessa ja vedetään siellä yhdet harjoitukset. Potentiaalinen pelaajamäärä on niin laaja tällä hetkellä ajatelle seuraavia kisoja, että työ niiden pelaajien kanssa, jotka sitoutuvat projektiin, tulee olla huomattavasti aikaisempaa tiiviimpää. Ja siinä pitää myös ottaa paljon enemmän asioita huomioon yksilötasolla kuin aikaisemmin.
Näiden nuorten pelaajien kokonaisvaltainen kehittäminen yhdessä seurojen kanssa korostuu nyt huomattavasti. Fyysiset ominaisuudet, ravinto, lepo, siviilipuolen asioiden järjestelyt… Tässä muutamia mainitakseni, joiden tiedän olevan tärkeitä myös tälle valmennuskaksikolle. Nykky puhui näistä seikoista jo edellisen valmennuspestinsä yhteydessä, mutta silloin liitolla ei ollut toimintaan riittävästi resursseja.
Yksi tärkeä seikka, josta Nykky myös mainitsi Veikkaajassa, on se, että toimintaedellytykset pitää olla hyvät. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että rahaa toimintaan tulee olla riittävästi. Nykyn ajatusmaailmassa kaikkien valmennusryhmässä ja joukkueessa toimijoiden tulee saada tekemästään työstään riittävän hyvä ja motivoiva korvaus, joilloin kenelläkään tekemisen taso ei jää siitä kiinni. Jos yhdenkään toimijan ei tarvitse ajatella sitä, että kuinka paljon siihen uhraa omaa aikaansa ja rahaansa, niin silloin pystyy keskittymään täysillä kohti yhteistä päämäärää. Uskon siis, että Nykky ei todellakaan ajattele vain omaa palkkapussiaan, vaan sitä, että homma on kokonaisvaltaisesti kaikille mielekästä.
Muut valmennusryhmän jäsenet
Valmennusryhmän tulee Nykyn ja Jäntin lisäksi koostua eri alan osaajista. Fysiikkapuolelle tarvitaan oma valmentaja. Tällä hetkellä paras vaihtoehto tähän olisi Classicin kakkosvalmentaja Keijo Matilainen, joka vastaa myös salibandymiehistämme Lahden Urheilujoukoissa. Matilainen toimi muutaman kauden SSV:n fysiikkakoutsina ja nyt siis Classicissa. Kenelläkään ei ole kaverista poikkinaista sanottavaa. Päinvastoin. Hänellä on myös laaja ajankohtainen tietotaito muista lajeista. Matilainen tuntee myös jo paljon näitä nuoria pelaajia ja on tehnyt heidän kanssaan työtä pitkään.
Valmennusryhmän muihin rooleihin löytyy varmasti oikeat ihmiset, jos päävalmentaja saa kasata täysin oman tiiminsä. Se on myös toimintaedellytysten yksi kriteereistä. Siellä voisi hyvinkin olla nyt maajoukkueessa lopettaneita pelaajia, esimerkiksi Mika Kohonen tai Esa Jussila.
Tärkeimmät pelaajat
Seuraavaksi on sitten pelaajamateriaalin tärkeimmät pelaajat, jotka pitää saada sitoutettua jatkoon. Jääkiekkomies Juhani Tamminen jauhaa aina sitä, että hyvä maalivahti on puolet joukkueesta. Näinhän se tietysti on. Tähän meillä löytyy varmat vaihtoehdot. Happeen Eero Kosonen näytti lauantaisessa pelissä, että koppeja tarttuu Ruotsiakin vastaan. Kova haastaja löytyy Tampereen Kooveesta. Joni Järviö pitää käytännössä Kooveeta noinkin ylhäällä sarjataulukossa ja vielä pleijaripaikassa kiinni.
Kenttäpelaajista Tatu Väänänen, Jani Kukkola ja Tero Tiitu olisivat sellaiset kaverit, joita nuoret pelaajat tarvitsevat ehdottomasti suunnannäyttäjiksi maajoukkueessa. Myös Mikael Laxin näkisin mielelläni tulevaisuuden johtohahmona. Kuten aikaisemminkin sanoin, niin potentiaalisten nuorten pelaajien materiaali on vielä niin laaja, että sieltä voi vielä nousta ketä tahansa mukaan taistoon.
Pallo on nyt siis täydellisesti liiton käsissä. Liiton päätöksistä riippuu mihin suuntaan maajoukkuetta lähdetään viemään. Pelkillä päivärahoilla homma ei enää toimi, jos halutaan olla maailman paras salibandymaa ja voittaa maailmanmestaruuksia. Uskon vahvasti, että pelaajista se ei jää kiinni. Meillä on maailman parhaat pelaajat.
Salibandyliitolle terveiset Samppa Linnan sanoin: ”Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.”
Kirjoittaja pelasi Salibandyliigassa yhteensä 15 kautta Happeen, Oilersin ja SPV:n riveissä. Happeessa hän on ollut myös valmentajana. Nykyisin hän päävalmentaa Suolahden Urhon kakkosdivarijoukkuetta ja toimii Keski-Suomen salibandyakatemian koordinaattorina ja valmentajana.
Pasi Kotilaisen edellinen Pääkallo.fi:n Vieraskynä-bloggaus:
Maailman nopeinta peliä?
Pasi ei sinällään tuo mitään uutta tuohon valmentajakeskusteluun. Toistaa sitä mitä monet muutkin mielipiteet. Entäpä jos valkku olisi vaikka Ruotsista? Liekö selvitetty mahdollisia ehdokkaita. Kurre toi aikanaan lätkään uuden johtamiskulttuurin ja yhdessä suomalaisen tiimin kanssa homma toimi. Säbään tarvittaisiin jotain aivan uutta näkökulmaa ja tuo voisi olla askel siihen suuntaan. Johtotiimiin sitten nuoria kotimaisia voimia kasvamaan. Miksi kaivaa naftaliinista vuorotellen aina ne samat vanhat? Homma ei kehity niin. Siellä on ne samat asenteet ja hyvä veli -kerhot, jotka estävät loppupeleissä aitoa kehitystä ja eteenpäin menoa. Ruotsissa on hyvä palloilukulttuuri, fiksu johtamiskulttuuri ja taktisesti osaavia valkkuja. Vaara on hyvä esimerkki peliin pelin sisälläkin osaavasti reagoivasta valkusta. Tuo viime maaottelu näytti sen eka erän takkuamisen jälkeen. On niitä varmaan muitakin. Tulisiko kukaan, se on toinen juttu.
Kun Nykkyä ei kehdata uudelleen valita, on valinta oltava Happeen Seppo.
Voi olla että Nykyn olis pitänyt koutsata tämä viimeisin turnaus. Oli samat pelaajat mukana nytkin kuin hänellä ollu ringissä, homma olis varmasti toiminu paremmin kuin nähtiin. Myöskin ”projekti olis jatkunu”. Toisaalta ens vuonna (siis jo nyt) jengi on jo vaihtunu niin paljon, että Nykky ei ehkä ole ihan niin ylivoimainen, ainoa oikea valinta. Varmaan hänelle itsellekin ihan eri tilanne ajatella maajengin koutsaamista, kun ei ole kuin muutamia pelaajia vanhasta dream teamista jäljellä..? Ei välttämättä kaikkein motivoivin tilanne, jos saa sitten arpoa uusiksi että ketkä ovat yhtä lailla täysillä mukana 🙂
Miten olisi kolme lahjakkainta ”nuorta” koutsia: Mikko Laurikainen, Teemu Varis ja Jyri Korsman. Olisi tuota tulevaa sukupolvea valmentamaan tottuneita, oikeasti pelissä sisällä olevia valmentajia.
Tämä on itse asiassa huippuehdotus sillä substanssia ja modernia pelillistä näkemystä näillä kolmella olisi todella paljon. Näin näkemyksellistä valintaa ei kuitenkaan tehdä – ymmärrän kyllä. Pääkoutsiksi Jäntti ja siihen apuun kaksi edellä esitetyistä.
Ahonen, Jäntti & Kuitunen. Nykkyä eivät halua, nöyrry tai jtn muuta..
Ketäs nuo jonin ehdottamat on. Jotain divariheppujako
Joo. Laurikainen on ollut voittamassa Merikoskea divarin kotiottelussa. Vahva on näyttö. Tiimiin mukaan vaan.
Mielenkiintoista on kuinka Pääkallo.fi on sulkenut lähes kaikki kommentointimahdollisuudet päävalmentajakeskusteluun. Puolueetonta mediaa? No tiedä häntä. Asiaan: Aivan turha lähteä liikaa uudistamaan kuviota joka toimii. (Kettus-setti siis ei toiminut) Oma ehdotelmani olisi Nykky, Koponen ja Jäntti, ehkä myös Amu jos mukaan mahtuu. Siitä vaan sopparia kirjoittamaan. 😀
Hetkinen, sulkenut kaikki kommentointimahdollisuudet? Tämän bloggauksen ns. puffiuutisen kommentointi on suljettu, jotta kaikki tämän aiheen kommentit ohjautusivat samaan paikkaan eli tähän blogggaukseen.
Pääkallo.fi:ssä saa ja pitää keskustella mistä tahansa salibandyaiheesta, kun keskustelu on asiallista.
MM-kisojen jälkeen meille kävi yksi täydellinen lapsus, kun maajoukkueen valmennusta koskevaa uutista ei voinut kommentoida. Asia selvisi meille kaikessa MM-hässäkässä vähän liian myöhään. Lapsus johtui siitä, että yksi ruksi oli julkaisujärjestelmässä väärässä paikassa. Jos ”Api” siis tähän kyseiseen uutiseen viittaa…
Puolueelliseksi tai puolueetomaksi tai ihan miksi tahansa mediaksi meitä saa toki silti syyttää ihan vapaasti.
Petteri Bergman ei olis myöskään huono vaihtoehto mielestäni
Laurikaisella ei kuuppa kestä edes divaripeleissä. Turha esittää mihinkään muualle. Kerää Indiansin hyvien junnuvalmentajien hedelmät.
Kotilaiselta hyvä teksti.
Mulla on semmonen käsitys, että Kettunen on liiton ”joo-joo -mies”, joka periaatteessa osaa, muttei sitte kuitenkaan saa osaamistaan tuotua joukkueelle. Kettunen on nyt nähty.
Tiimijohtajan pitäis itse saada valita tiiminsä, johon luottaa.
MJ-valkulla pitäis olla mielestäni vankka kokemus liigapelaajien menestykseen johtavasta valmentamisesta. Ketä näitä ny on? Nykky, Ahonen, Koponen, no pienellä varauksella Peltola, Bergman, Pulkkinen, Ahtiainen, Ruokonen, Ahlstedt ja Eriksson. Ehkä samaan porukkaan vois mennä Iiro Parviainen. Muutaman vuoden päästä Rantala. Backmanilla taitaa olla vaan suuret puheet saavutusten sijaan. Kiinnostusta pitäis tietty koutsilla olla. Tässä kai ne oikeasti potentiaaliset päävalmentajat on. Tiimit sitte koutsin mukaan.
Siinä teille jengi ja valmennus valmiiksi. Ykkönen ”pelaajia parhaassa iässä” ja jo MM-kokemusta. Kakkonen raikasta uutta tuulahdusta. Kolmonen edustaa linkkiä mestaruudentekijöihin. Ja lisäksi Pajukoski haastamaan Heikkistä, Pfitzner Kotilaista ja Töllikkö Junkkarista/Aroa. Maalivahtiosasto selvä.
Ei valita vain pistepörssistä parhaita vaan pelaajia jotka voi pelata sitä nopeinta salibandyä. Siksi ei mukana esimerkiksi Koskea. Tarvitaan myös sitoutumista. Siksi ei mukana esimerkiksi Johanssonia.
Kapanen-Kukkola-Moilanen
Väänänen-Aro
Kotilainen-Manninen-Kailiala
O.Wardi-Junkkarinen
Tiitu-Forsten-Heikkinen
Lax-Kivilehto
Kosonen
Järviö
Pfitzner
Pajukoski
Töllikkö
Nykky, Jäntti, joku heppu.
Poro ehti tuossa jo jotain vääntää mutta jätetäänkö ruokoset, ahlstedtit ja erikssonit sinne minne kuuluvatkin eli 90-luvulle.
Hyvä Sepi
Oikeita ajatuksia; tipautit Hännisen pois, pilas lauantaina kakkoskentän pelin täysin, Pfitzner ja Pajukoski pystyis kyllä pelaamaan sitä nopeinta peliä mitä kuulutetaan mutta se reikäpallo vaan jäi aina Hännisen lapaan tai lähti taaksepäin.
Olen kyllä eri mieltä kuin Pasi ja moni muu:Nykky ei ole vaihtoehto kun pitää kasvattaa pojista miehiä. Kokeneita johtaa kyllä ok. Mm. Haki-projekti oli floppi kun rosteri koostui epätasaisesta materiaalista. Tietyt nuoret hemmot ovat nyt kaikkien hehkutuksessa, mutta siellä on monta,jotka voivat nousta jatkossa mukaan (Kotovaara, Parviainen, Savinainen jne.)Lahjakkuudesta on hyötyä, mutta monen nuoren kaverin peli on vielä pahasti vaiheissa. Sitten kun joukkueen onnistuminen alkaa oikeasti kiinnostaa enemmän kuin omat pojot, ollaan oikealla tiellä.Snaippereiden lisäksi tarvitaan hyviä pelinrakentajia, jotka lukee peliä, pystyy pitämään palloa ja pystyvät vielä jakamaan sitä palloa. Eli haetaan eri rooleihin pelaajia,jotka sopeutuu ja oppii nopeasti. Seuroissa roolittamiseen on aikaa, MJ:saa ei niinkään.
Poro tuossa listasi kaikki valmentajat jotka muistaa, riippumatta onko osaamista vai ei. Poro unohti Rstas, Sipilä, Myllyniemi, Paju, Kalnainen ja kaikki muut liigassa joskus valmentaneet. On hienoa, että Poro muistaa noin monta valmentajaa nimeltä, mutta kun keskustelussa pitäisi miettiä kenellä on oikeasti osaamista.
ja meinaako profeetta että näillä sitten on? Myllyniemi? Heh heh…
Väärinymmärtäjien kerho selvästi kokoontuu täällä. 😀
”meillä on maailman parhaat pelaajat”..vai niin..
Joopa joo. Omaa tietämystänihän mää yritinki pönkittää. Profeetta taitaa olla paremminkin Proveetta. 🙂
Sepille: Käsittääkseni Ruokonen on valmentanut vielä tälläkin kaudella liigassa.
Ei, vaan siinä oli lista sellaisista päävalmentajista (tiimijohtajista, vink vink), jotka tiettävästi ovat vähintään liigatasolla jotain kilpailullista menestystä saavuttaneet. Myönnän, että ehkä Ahlstedt oli vähän kaukaa haettu, mutta äijämäisenä johtajana kenties… kuka tietää. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa valmentaa/johtaa. Kaikkihan me tiedämme, mikä on maajoukkueemme tavoite. Kilpailullinen menestys. Kakkossija saadaan Kettusellakin. 🙂
Oscar Hännisestä olen ylempänä kirjoittaneiden kanssa eri mieltä. Mielestäni Hänninen on tällä hetkellä yks parhaista pelaajista maajoukkueessa. Pallovarma, pystyy pelaamaan eteenpäin, omaa kansainvälisten pelien kovuutta ja liikenopeutta pallon kanssa. Eri asia, onko hänen paikkansa Pajukosken ja Pfitznerin kanssa, koska se kokoonpano ei toiminut viimeks.
Ei se oo kakkossijakaan itsestäänselvyys, kun Sveitsi pitää Petteristä paremmin kii. Kai meil on se ongelma, et tuli kotikisoista liikaa voittoo ja nyt sit vähän jäähdytellään.