Pasi Kotilainen: Askelmerkkejä maajoukkueen tulevaisuudelle

Pääkallo.fi

@paakallofi

4.2.2013 15:47

Lauantainen miesten Ruotsi–Suomi-maaottelu oli erittäin positiivinen yllätys Suomen osalta. Lähtökohdat otteluun vaihtelivat epätoivon, epätietoisuuden, mielenkiinnon ja kysymysmerkkien maailmassa. Juuri kukaan ei tiennyt mitä tuleman pitää. Olihan Ruotsi niin ylivoimainen maiden edellisessä kohtaamisessa MM-finaalissa. Tähän vielä lisättynä Suomen totaalinen pelaajavaihdos ja peräti yhdeksän pelimiehen ensimmäinen maaottelu Suomi-paidassa.

Ottelu alkoi Suomen kannalta positiivisesti. Palloa liikuteltiin rohkeasti pieniinkin väleihin ja niihin myös liikuttiin hanakasti. Selkeästi huomasi, että tämä on monelle tulevaisuuden pelaajille ainutlaatuinen hetki ja näytön paikka.

Vahvasti uskon myös siihen, että valmennus painotti pelaajille rohkeaa ja ennakkoluulotonta peliä. Ja teema oli, että ”mitään menetettävää ei ole”. Varmasti siellä käytettiin myös sanoja ”virheitä ei kannata pelätä ja niitä saa tehdä”. Ainakin itse olisin lähestynyt tilannetta valmentajana näin.

Pelin loppupuolella tuli kuva, että valmennus jäätyi, eikä riittäviä ratkaisuja tehty yksittäisen pelin voittamiseksi. Uskon kuitenkin, että valmennus ei tarkoituksella lähtenyt liikaa sekoittamaan pakkaa. Annettiin poikien pelata – liikaa hifistelemättä. Tästä valmennusjohdolle pisteet. Kamppailun edetessä Ruotsi sitten otti kotiyleisönsä edessä pelin haltuun ja suoritti ”rutiinipöllyytyksen”.

Täytyy kuitenkin nähdä tuloksen taakse ja hakea sieltä ne tärkeät seikat, joilla miesten maajoukkuetta lähdetään viemään eteenpäin. Listaan seuraavassa omat mielipiteeni tarvittaviin toimiin. Eri mieltä saa ja pitää olla. Keskustelua toivon. Tässä yksi näkökulma asiaan.

Päävalmentajan valinta

Prioriteetti numero yksi on valmennusryhmän kasaaminen ja sitä tietysti edeltää päävalmentajan valinta. Petri Kettunen osoitti toistaiseksi viimeisessä maaottelussaan, toki pakon sanelemana, että ryhmä uudistuu ja nuorentuu nyt kunnolla. Mukaan valittiin liigassamme onnistuneita pelaajia, jotka vastasivat huutoon pelaamalla ajoittain hyvin yhteen, vaikka valmistautumisaika oli olematon. Kettunen ei siis ole huono vaihto valmentajaksi. Parempi kuitenkin löytyy.

Tulevaksi päävalmentajaksi pitäisi valita Petteri Nykky. Perustelut: Moni sanoo, että Nykyn aika maajoukkueen päävalmentajana on ohi, eikä hän osaa käsitellä ja valmentaa nuoria pelaajia oikein. Huuhaata sanon minä. Eihän kukaan ole oppinut viime vuosina enemmän salibandyvalmentamisesta kuin hän. Neljä vuotta Suomen päävalmentajana ja sitä ennen vuosia valmennustiimissä mukana. Ja viimeiset kaksi vuotta Sveitsin organisaatiossa.

Viimeisimmässä Veikkaaja-lehdessä hän ilmoitti, että kyse on siitä, kuinka hyvin pelaajat sitoutuvat tulevaan projektiin. Ja tämä on juuri se Nykyn suurin vahvuus. Hän saa porukan sitoutumaan yhteiseen projektiin täysillä mukaan. Ja ne jotka eivät sitoudu, niin ”paska tippuu rattailta”. Niille pelaajille ei ole käyttöä. Nyt puhutaan paljon laajemmasta pelaajamateriaalista ajatellen seuraavaa projektia kuin mitä hänellä on aikaisemmin ollut käytössä. Okei, vielä huippuyksilöitä ei ole niin paljon, mutta tulevia huippuja kylläkin.

On kyse sitten joukkueen huoltajasta, kakkosvalmentajasta, joukkueenjohtajasta tai pelillisesti ylivoimaisesta liideristä, niin hän saa kaikki toimijat menemään määrätietoisesti kohti yhteistä päämäärää. Nykky myös itse korostaa aina sitä, että on valmentajana vasta aloitteleva koutsi. Paljon on opittavaa. Mutta Nykky on kuitenkin ainoa vaihtoehdoista, joka on nähnyt salibandykartalla valmentajistamme kaikkein eniten.

Päävalmentajan apulainen

Aisaparikseen hän tarvitsee ehdottomasti Jussi Jäntin. Jäntti on myös nähnyt tätä salibandymaailmaa riittävästi ja tuntee toimintatavat täysin – sekä tietysti tuntee Nykyn paremmin kuin Petteri itse. Nykyn ja Jäntin varaan siis on täydellistä rakentaa tuleva valmennus.

Mutta valmennukseen kuuluu muutakin kuin pelkästään leirien ja maaottelutapahtumien läpivienti. Valmennusryhmän pitää pystyä sitoutumaan seuratyöhön paljon edellisiä aikakausia paremmin. Se ei riitä, että vieraillaan kunkin joukkueen harjoituksissa kerran kaudessa ja vedetään siellä yhdet harjoitukset. Potentiaalinen pelaajamäärä on niin laaja tällä hetkellä ajatelle seuraavia kisoja, että työ niiden pelaajien kanssa, jotka sitoutuvat projektiin, tulee olla huomattavasti aikaisempaa tiiviimpää. Ja siinä pitää myös ottaa paljon enemmän asioita huomioon yksilötasolla kuin aikaisemmin.

Näiden nuorten pelaajien kokonaisvaltainen kehittäminen yhdessä seurojen kanssa korostuu nyt huomattavasti. Fyysiset ominaisuudet, ravinto, lepo, siviilipuolen asioiden järjestelyt… Tässä muutamia mainitakseni, joiden tiedän olevan tärkeitä myös tälle valmennuskaksikolle. Nykky puhui näistä seikoista jo edellisen valmennuspestinsä yhteydessä, mutta silloin liitolla ei ollut toimintaan riittävästi resursseja.

Yksi tärkeä seikka, josta Nykky myös mainitsi Veikkaajassa, on se, että toimintaedellytykset pitää olla hyvät. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että rahaa toimintaan tulee olla riittävästi. Nykyn ajatusmaailmassa kaikkien valmennusryhmässä ja joukkueessa toimijoiden tulee saada tekemästään työstään riittävän hyvä ja motivoiva korvaus, joilloin kenelläkään tekemisen taso ei jää siitä kiinni. Jos yhdenkään toimijan ei tarvitse ajatella sitä, että kuinka paljon siihen uhraa omaa aikaansa ja rahaansa, niin silloin pystyy keskittymään täysillä kohti yhteistä päämäärää. Uskon siis, että Nykky ei todellakaan ajattele vain omaa palkkapussiaan, vaan sitä, että homma on kokonaisvaltaisesti kaikille mielekästä.

Muut valmennusryhmän jäsenet

Valmennusryhmän tulee Nykyn ja Jäntin lisäksi koostua eri alan osaajista. Fysiikkapuolelle tarvitaan oma valmentaja. Tällä hetkellä paras vaihtoehto tähän olisi Classicin kakkosvalmentaja Keijo Matilainen, joka vastaa myös salibandymiehistämme Lahden Urheilujoukoissa. Matilainen toimi muutaman kauden SSV:n fysiikkakoutsina ja nyt siis Classicissa. Kenelläkään ei ole kaverista poikkinaista sanottavaa. Päinvastoin. Hänellä on myös laaja ajankohtainen tietotaito muista lajeista. Matilainen tuntee myös jo paljon näitä nuoria pelaajia ja on tehnyt heidän kanssaan työtä pitkään.

Valmennusryhmän muihin rooleihin löytyy varmasti oikeat ihmiset, jos päävalmentaja saa kasata täysin oman tiiminsä. Se on myös toimintaedellytysten yksi kriteereistä. Siellä voisi hyvinkin olla nyt maajoukkueessa lopettaneita pelaajia, esimerkiksi Mika Kohonen tai Esa Jussila.

Tärkeimmät pelaajat

Seuraavaksi on sitten pelaajamateriaalin tärkeimmät pelaajat, jotka pitää saada sitoutettua jatkoon. Jääkiekkomies Juhani Tamminen jauhaa aina sitä, että hyvä maalivahti on puolet joukkueesta. Näinhän se tietysti on. Tähän meillä löytyy varmat vaihtoehdot. Happeen Eero Kosonen näytti lauantaisessa pelissä, että koppeja tarttuu Ruotsiakin vastaan. Kova haastaja löytyy Tampereen Kooveesta. Joni Järviö pitää käytännössä Kooveeta noinkin ylhäällä sarjataulukossa ja vielä pleijaripaikassa kiinni.

Kenttäpelaajista Tatu Väänänen, Jani Kukkola ja Tero Tiitu olisivat sellaiset kaverit, joita nuoret pelaajat tarvitsevat ehdottomasti suunnannäyttäjiksi maajoukkueessa. Myös Mikael Laxin näkisin mielelläni tulevaisuuden johtohahmona. Kuten aikaisemminkin sanoin, niin potentiaalisten nuorten pelaajien materiaali on vielä niin laaja, että sieltä voi vielä nousta ketä tahansa mukaan taistoon.

Pallo on nyt siis täydellisesti liiton käsissä. Liiton päätöksistä riippuu mihin suuntaan maajoukkuetta lähdetään viemään. Pelkillä päivärahoilla homma ei enää toimi, jos halutaan olla maailman paras salibandymaa ja voittaa maailmanmestaruuksia. Uskon vahvasti, että pelaajista se ei jää kiinni. Meillä on maailman parhaat pelaajat.

Salibandyliitolle terveiset Samppa Linnan sanoin: ”Saa käyttää, mut ei oo pakko, hei.”

Kirjoittaja pelasi Salibandyliigassa yhteensä 15 kautta Happeen, Oilersin ja SPV:n riveissä. Happeessa hän on ollut myös valmentajana. Nykyisin hän päävalmentaa Suolahden Urhon kakkosdivarijoukkuetta ja toimii Keski-Suomen salibandyakatemian koordinaattorina ja valmentajana.

Pasi Kotilaisen edellinen Pääkallo.fi:n Vieraskynä-bloggaus:
Maailman nopeinta peliä?

23 comments

Pasi ei sinällään tuo mitään uutta tuohon valmentajakeskusteluun. Toistaa sitä mitä monet muutkin mielipiteet. Entäpä jos valkku olisi vaikka Ruotsista? Liekö selvitetty mahdollisia ehdokkaita. Kurre toi aikanaan lätkään uuden johtamiskulttuurin ja yhdessä suomalaisen tiimin kanssa homma toimi. Säbään tarvittaisiin jotain aivan uutta näkökulmaa ja tuo voisi olla askel siihen suuntaan. Johtotiimiin sitten nuoria kotimaisia voimia kasvamaan. Miksi kaivaa naftaliinista vuorotellen aina ne samat vanhat? Homma ei kehity niin. Siellä on ne samat asenteet ja hyvä veli -kerhot, jotka estävät loppupeleissä aitoa kehitystä ja eteenpäin menoa. Ruotsissa on hyvä palloilukulttuuri, fiksu johtamiskulttuuri ja taktisesti osaavia valkkuja. Vaara on hyvä esimerkki peliin pelin sisälläkin osaavasti reagoivasta valkusta. Tuo viime maaottelu näytti sen eka erän takkuamisen jälkeen. On niitä varmaan muitakin. Tulisiko kukaan, se on toinen juttu.