Vuoden aikana kansainvälisessä urheilussa on tapahtunut selvä siirtyminen itään, enkä nyt puhu Aasiasta, vaan veli venäläinen on edennyt Zhukovin panssariarmeijan tavoin kaikilla urheilun rintamilla.
Venäjä on ilmoittanut haluavansa olla urheilun mahtimaa vuoteen 2020 mennessä. He ovatkin saaneet järjestettäväkseen kaikki suuret urheilutapahtumat olympialaisten kesäkisoja lukuun ottamatta. Siellä oli kesällä Universiaadit Kazanissa, on yleisurheilun MM-kisat, Sotshin talviolympialaiset ja futiksen MM-kisat – siis lähes täydellinen värisuora.
Ei siis ole ihmeellistä, että herra Rotenberg onkin löytänyt tarvetta laajentaa venäläistä urheiluimperiumiaan Ilmalaan asti. Mutta mitä helkutin tekemistä venäläisten ekspansiopolitiikalla on suomalaisen sählyn kanssa? Näin saattaa epätietoinen Pääkallo.fi:n lukija kysyä. Vastaus on: ihan pirusti.
Kansainvälisellä Salibandyliitolla on tavoitteena päästä olympialaisten ehdokaslajiksi vuoden 2024 kesäkisoihin, mutta nyt KOK:n uuden puheenjohtajan Thomas Bachin valinnan myötä on hetkellisesti valuttu epätietoisuuteen asian etenemisestä. Bach on aiemmin ollut voimakkaasti sitä mieltä, ettei kesäkisoihin juurikaan tuoda uusia lajeja. Siis urheilulajeja, ei ole puhuttu mitään uusista alalajeista.
Joten Bachin valinta saattaa hidasta salibandyn mahdollisuuksia päästä kisoihin, sillä mikäli KOK ei järjestä short list -hakua uusille lajeille 2015, saattaa mennä hetki laatia uusi strategia. Kaikki kisoihin haluavat lajit käyvät läpi 2–3 vuoden hakuprosessin, jota KOK:ssa kutsutaan ”short listiksiksi”, kunhan hakija ensin täyttää KOK:n 58 kriteeriä. Toisaalta Bach on avannut oven toteamalla, että olympialiikkeen pitää löytää urheileva nuoriso, eikä vain ne, jotka seuraavat urheilua televisiosta. Siis kuin tarjottu mahdollisuus salibandylle, jolla on voimakkaasti kasvavan nuoriso-urheilun leima kaikkialla maailmassa.
Meillä floorballissa on sellainen tapa, että meillä ”speklataan” aika reippaasti aina välillä. Nyt on hyvä hetki tehdä sitä. Vaikka Bach onkin ollut erittäin kriittinen uusien lajien kisoihin tuomisesta kohtaan, niin kuitenkin hän on antanut ymmärtää, että uudistuksia tarvitaan. Paini, joka lopulta piti paikkansa aika selvin luvuin kisoissa, joutui tekemään erittäin isoja muutoksia varsinkin sääntöihin, painoluokkiin ja tuomaan lisää naisten sarjoja kisoihin.
Tämä avaa mielestäni meille kaksi selvää mahdollisuutta. Voimme yrittää short listille uutena lajina tai sitten tehdä niin kuin beach volley, eli kiivetä jonkun muun tuella kisoihin. Eri asia sitten on, löytyykö nyt halukkaita ottamaan käenpoikanen pesäänsä. Mutta kun muutokset lähtevät KOK:ssa liikkeelle, saattaa joillakin olla kiinnostusta. Mielenkiintoista KOK:n yleiskokouksessa oli, että Bach valittiin samalla äänimäärällä (49 ääntä), jolla paini säilytti paikkansa kisoissa ja Tokio valittiin 2020 kisa-isännäksi – eli siis jonkinlainen yhteensattuma.
Mutta niihin venäläisiin palatakseni. Ensimmäinen Bachin onnittelija KOK:n puheenjohtajavaalin ratkettua oli judoka Vladimir Putin. Ja Putin piti hiljattain kynää kädessään, kun FIFA sai vuoden 2018 futiksen MM-kisojen huiman sponsorisopimuksen Venäjältä. Eli lajisuosion kasvattaminen Venäjällä on tässä valossa erittäin tärkeä tekijä. Nyt Venäjän liitto on murroksessa, lajiliitto on saanut urheiluministeriön väliaikaisen tunnustuksen ja yritys kerätä porukat kokoon on menossa. Suomalaisella salibandyllä on ainutlaatuinen mahdollisuus auttaa itäistä naapuriamme pelaamalla heidän jengejään vastaan ja aloittamaan vierailuja Venäjällä, missä eri arvioiden mukaan on useita tuhansia pelaajia.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa salibandylle kansainvälisesti? Jotta lajia saadaan vietyä eteenpäin, pitää lajin kansainvälistä näkyvyyttä saada lisättyä ja pelaajien ylpeyttä lajistaan nostettua. Hiljattain sai kateudella seurata koripallon Susijengiin nostamaa hypeä Suomessa. Se oli hyvin rakennettu systeemi. Kaikki propsit siitä koripallolle.
Ensiarvoisen tärkeää on pitää mielessä, että olemme lajina liian ”isoja” kaikkiin multi-sport-kisoihin tällä hetkellä (olympialaiset, World Games, universiadit, PanAm Games, Asian Games). Kun kisat ovat paisuneet, niin millään kisoilla ei ole mahdollista ottaa vastaan 320–480 urheilijaa, mikä olisi lukumäärä, jos kisat pelataan 8+8 tai 12+12 joukkueella. Nyt joku vääräleuka miettii, ettei niitä naisia tarvitse ottaa mukaan. Mutta totuus on, että jos haluamme kisoihin, niin sinne päästään vain naisten ollessa mukana. Tästä on varoittavana esimerkkinä baseball, joka tämän vuoden hakua varten jopa yhdistyi naisten ”vastaavaan” lajiin softballiin kanssa, mutta eipä sekään enää toiminut.
Eli meille jää ainoana mahdollisuutena tuoda perinteisen sählyn ja salibandyn lisäksi uutena huippusalibandyn kilpailumuotona hieman kansainvälisesti kilpailevampi muoto. Kun suunnittelin tämän blogin kirjoitusta, sain viikonloppuna soiton Otto Moilaselta Joensuusta. Hän kyseli mitä mieltä olin pelaamisesta 4 vs. 4 pienemmällä kentällä. Olen Oton kanssa ihan samaa mieltä. Maailmassa on liian vähän 20 x 40 m kenttää, käsipallosta huolimatta. Mutta maailmalla riittää lentis- ja koriskenttiä.
Omasta mielestäni paras vaihtoehto on jollain aikavälillä siirtyä pelaamaan huippusalibandya pienemmässä (16 x 36 m) kaukalossa ja 4 vs. 4 -ryhmityksellä, jolloin joukkueen kokoa voidaan pienentää noin 12–14 pelaajaan, vaikka tämä muuttaakin lajin luonnetta.
Tämä auttaisi erittäin paljon kisoihin pääsyä, sillä se olisi paljon halvempaa järjestää. Samalla liigajengien ja sarjojen pyörittäminen olisi kansallisesti helpompaa logistisesti ja ehkä myös taloudellisesti. Uskon myös, että tämä voisi mahdollistaa salibandyn paremman kaupallistamisen huippusarjoissa, jolloin pelaajaurien pituus voisi kasvaa, kun seuroilla olisi enemmän mahdollisuuksia antaa pelaajille parempi toimentulo. Myös tähtien luominen markkinoille voisi olla helpompaa ja kilpailu liigan pelipaikoista olisi kovempaa. Saataisiin nostettua kaikkien liigojen tasoa.
Kunhan Bach pääsee KOK:ssa vauhtiin, niin saamme varmasti seuraavan puolen vuoden aikana tietää, mihin suuntaan KOK tulee menemään. IFF:lle jää tehtäväksi arvioida mitä lajin pitää tehdä, jotta kisoihin päästään. Tähän prosessiin pitää salibandyväen valmistautua ainakin henkisesti.
Kirjoittaja on entinen liiga- ja nykyinen seniorimaalivahti. Valmennuskokemusta on karttunut mm. miesten ja naisten pääsarjoista sekä naisten maajoukkueesta. Lievästi lisää painoarvoa Pääkallon vieraskynäsanoille tuo tämänhetkinen toimi Kansainvälisen Salibandyliiton (IFF) pääsihteerinä.
John Liljelundin edellinen Vieraskynä-bloggaus:
Pääkallo.fi 24.9.2012: Viedään floorball olympialaisiin
Rohkea, mutta aiheellinen ehdotus. Pistetään hautumaan.
Olisiko myös muita ajatuksia lajin edistämiselle?
harjoitus olosuhteisiin monella paikkakunnalla toisi kyllä helpotusta. Isoja kenttiä kun on vähemmän tarjolla…
Tarkoittaako Olympialaisiin pääsy 4 vs 4 joukkueilla todella lajin eteenpäin menoa? Onko kaikki lajit jotka ovat olymppialaisissa menneet automaattisesti eteenpäin? Vertaa curling, paini, jousiammunta jne…
Kaikki varmasti suosittua jossain päin maailmaa, mutta tuskinpa tuli jäätävää harrastaja piikkiä mihinkään noista lajeista, kun saatiin kisoihin mukaan…
Parahin susi.
Väitätkö tosiaan, ettei curlingin harrastakamäärät kasvaneet Suomessa sen jälkeen kun U15 johdatti joukkueensa olympiahopealle vuonna 2006 Torinossa. Koko kansakunta hengitti U15:sta määrämittaisten tahdissa. Nyt onkin ollut vähän hiljaisempaa kun Suomi ei kamppaile arvokisamitaleista.
Jos salibandy olisi mukana olympialaisissa, olisi mitali lähempänä kuin keihäänheitossa ja silloin koko Suomen kansa olisi innoissaan ”herhiläisistä”. Salibandypelaajat olisivat julkkiksia, Tero Tiitu kansanedustaja ja mainosraha virtaisi. Että uskallan väittää olympiastatuksen vievän lajia eteenpäin.
Kyllä se useampiakin lajeja on vienyt eteenpäin. Sekä uusia maita, että uusia harrastajia on tullut olympiastatuksen myötä. Hyvä kirjoitus ja rohkea idea Pi:lta.
Voi morjens. Eli muokataan lajista KOK:n ynnä muiden lajista mitään ymmärtämättömien mieliksi täysin eri peli? Samalla logiikalla FIFA olisi jo aikaa sitten määrännyt futiksen pelattavaksi puolta pienemmällä kentällä, että suomipoika pystyy treenaamaan paremmin halleissa talvet. Eihän lajia voida kirveelläkään kehittää olympiastatus edellä, varsinkaan jos se vaatisi näin radikaaleja muutoksia. Toivon, että tämä puheenvuoro oli puhdas trolli.
Erittäin hyvä idea lajin kansainväliseen levittämiseen. Valmiita koriskentän kokoisia kenttiä löytyy käytännössä kaikista maista, joten sitä estettä lajin levittämiselle ei olisi. Jos pitäydytään nykyisessä kenttä koossa, niin kansainvälinen kasvuvauhti hidastuu merkittävästi. Suomessakin sai odottaa 20 vuotta, että salibandyn täysimittaisia kenttiä alkoi löytymään laajemmin. Monessa paikassa ei ole vieläkään täysimittaista kenttää, vaikka paikkakunnalla pelataan liigaa tai divaria.
Kyllähän sitä kenttää voisi pienentää 5v5-pelaajamäärilläkin, jolloin muutos ei olisi ihan niin suuri. 4v4 panee valmennukselliset asiat täysin uusiksi ja tekee eri pelin. Mutta 5v5 ja 36×16 kenttäkin voi toimia, kunhan peli pidetään matolla, eikä mennä parketeille hakkaamaan. Jos olympialajiksi pääsy on miljardibisneksen kisoissa kiinni joukkueiden koosta, niin voidaan pysyäkin poissa.
Voihan sinne olympialaisiin mennä katusählyllä, menihän lentopallokin beachvolleyllä.
Ei se silti lajin kehittymistä ja pelaamista estä, vaikka kenttä ei kaikkialla maksimikokoinen olekaan. Luulisi että 1-2 kenttää löytyy joka paikasta isompien turnauksien järjestämiseen. Rohkea ehdotus ja propsit siitä, mutta samalla se on myös aika typerä. Laji on jotain muuta silloin. Ei futsalkaan ole perinteiseltä futikselta vienyt jalansijaa ja pelaahan ne jotain ihmeen maahockeytakin kummallisilla mailoilla olympialaisissa. Ei tätä nyt oikeen liian isoilla joukkueen pelaajamäärilläkään selitetä.
Uusia lajeja voi keksiä aina, mutta ei niillä koskaan ole helppoa päästä nykyaikaisiin olympialaisiin. Ainakaan kesällä.
No ompas ehdotus, aamu vai iltalääke ottamatta Johnilta? Miksei suoraan 3 vs 3, kentttiä mahtuu enemmän ja mahtuis porukka kulkemaan pienemmillä autoilla.
Rohkea ja paljon ajatuksia herättävä keskustelunavaus. Ensimmäisenä tulee mieleen kuinka paljon peli muuttuisi. Mutta onko tasavajaalla nykyisin pelattaessa kyse todellakin eri lajista, vai pelottaako vain joukkuetaktiikoihin väistämättä tuleva muutos.
Saman oloista keskusteluahan on käyty koripallon ympärillä. Pitäisikö peliä muuttaa enemmän katukoris-tyyppiseksi 3 vs 3 peliksi.
En nyt ihan pureskelematta niele, mutta olympia-statuksen tuomat hyödyt olisivat niin suuret, ettei radikaalejakaan muutoksia voi saman tien tyrmätä. Mielenkiintoinen kommentti myös Venäjän tilanteesta ja kuinka se voitaisiin saada tiiviimmin osaksi kansainvälistä kehitystä.
Jos salibandysta todella halutaan iso, maailmanlaajuinen laji, on todella tehtävä jotain sellaista mitä mr. Liljelund ehdotti ja aivan varmasti on pokkuroitava KOK:n suuntaan ja päästävä keinolla millä hyvänsä olympialaisiin. Muutosvastarinta on ihan ymmärrettävää, mutta ilman isoja muutoksia salibandysta ei koskaan tule merkittävää ammattilaisurheilulajia. Jalkapallo on yksi harvoista lajeista, jonka ei tarvitse nöyrtyä KOK:n edessä. Se on valtava laji olematta merkittävä olympialaji. Kaikille pienille lajeille olympiastatus on ainoa tie todelliseen maailmanlaajuiseen kasvuun.
Rohkea ja kokeilemisen arvoinen ehdotus.
Parhaiten voidaan testata esimerkiksi näytösottelussa, nähdään kuinka peli tulee muuttumaan.
Itä-Länsi matsi sallibandyyn kauden puolessa välisiä voisi piristää ja saadaan kiinnostava tapahtuma myös medialle?
4 vs 4 voidaan kokeilla liigassa jatkoajalla nyt heti jos halutaan, tosin kenttä olisi nykyisen kokoinen
Pari huomiota kommenteihin liittyen:
FIBA ajaa 3vs3 monilaji tapahtumiin ja aloitti Youth Olympic Gamesissä, joten konsepti on ison palloilulajin kokeilema.
Salibandy tarvitsee osallistumista isoihin kisoihin, jotta laji voisi kasvaa isoissa palloilumaissa, kuten Kanada, USA, Saksa, Venäjä, Brasilia, Kiina, Espanja, Ranska jne… Ei Salibandyn asema Suomessa muutu, vaikka palttaisiin kisoissa kovinkaan paljon, mutta rahaa tulisi lajille 🙂
Momnissa maissa ei ole virallisesti edes olemassa kuin Olympia urheilu!
Eli kaikki lääkkeet on kyllä tullut otettua 🙂
Olympialaiset voi pitää tunkkinsa, laji on aivan hyvä sellaisenaan.
tämä herra nyt se kuuluisa ”sählyääliö”? 🙂
Ennemmin katusähly olympialajiksi. Ei tilaongelmia, ei pelaajamääräongelmia. Problem solved.
Ei todellakaan aleta muuttamaan omaa lajia olympialaisten takia! Toki olympiastatus toisi varmasti rahaa ja näkyvyyttä, mutta ei mielestäni ole sen arvoista. Tää on taas tällänen perusuomalainen ajatus et on pakko muuttua saadakseen hyväksynnän muilta. Ei ei todellakaan. Kuinka moni teistä värjäisi hiukset vaikka vaaleanpunaiseksi ja meni sukupuoli leikkaukseen, jos vuokaisäntä sellaista vaatisi? Väitän että aika moni vaihtaisi mieluumin kämppää..
Ja jos kerta ruvetaan supistamaan pelaajien määrää, níin tyhjennetään sitten kerralla koko pajatso: valitaan joukkueeseen yksi veskari ja yksi kenttäpelaaja ja sitten ammutaan pelkät rankkarit. aivan varmasti säästetään selvää rahaa! 😉
nimim. Seuraaja kirjoitti yllä sallibandysta, siinäpä vasta idea!
Kolme pelaajaa kummallakin ja kaikkien pitää istua salli-satulatuoleilla pelatessaan. Liikkuminen olisi SALLIttua vain kun pallo ei ole selvästi kenenkään hallussa. Maalit korvattaisiin pienellä reiällä kentässä, johon pallo pitäisi saada. Rangaistuslyönnin voi suorittaa lyömällä mailalla vastustajan sääreen ja sivurajaheitto pelin jatkamiseen kun pallo menee laidan yli. Pelin henki säilyisi entisellään, oikeastaan mikään ei muuttuisi! Eiku…
Samantien valita pelkästään yhtä pelaajaa ja pelistä tulis 1 vs 1 pienillä maaleilla…
Jos ammuttais vain rankkareita, niin ei tarvisi kuin murto-osan oikeasta kentästä.
Sen verran lajin ulkopuolelta, että esim jalkapallon lisäksi maailmalla pelataan paljon erilaisia five-a-side -pelejä, futsalia yms. Ja jos erääseen parin vuoden takaiseen kommenttiin on uskomista, niin SSV ei ollut harjoitellut 5vs5-pelaamista ennen joulua. Eihän nämä nyt tietenkään samantasoisia eroja ole, kuin koko lajin muuttaminen mutta eipä tuo 4vs4:kään. Ainakaan omasta mielestäni ..
Miten me voidaan edes verrata koripallon ja Susijengin hyvin rakennettua kisahypeä salibandyyn, kun maajoukkueen general managerina häärii Hexi Arteva? Taaksepäin ollaan menty.
Mielessäni nousee pintaan tällä hetkellä kaksi asiaa ylitse muiden; katsojan viihtyvyys, ja lajin kansainvälisyys/levinneisyys.
Tottakai, mitä enemmän pelaajia, sitä enemmän seuraajia, ja on muoto mikä tahansa, olisi salibandymaila ja pallo saada tutuksi mahdollisimman laajalle.
Lajin viihdyttävyys saisi ihmiset kiinnostumaan lajista toista kautta. Mikäli siirryttäisiin 4v4 pelaamiseen pienemmillä kentillä, olisi pelaaminen sekä sen katsominenkin yksitoikkoisempaa, joista esimerkkejä:
Maalien rakentumista ei näkisi (vert. jalkapallon, jossa kaunis katko puolustusalueella, levitys toiseen laitaan, jossa kaunis riplaus, keskitys ja kaunistakin kauniimpi volley yläbörsään.). 4v4 pelissä maali rakentuisi kahden sekunnin sisään.
Maalit muistuttaisivat toisiaan.
Vähemmän tilaa supersiisteille spinnareille, isoille kärkikynille, sekä selville 1v1 haastoille, jossa tilanteen rakentumisen ehtisi nähdä.
Siinä muutama asia, jotka näin iltamyöhään tuli helposti mieleen. Salibandyn erottaa muista lajeista mm. juuri sen nopeus, mutta mielestäni 4v4 olisi jo liikaa.
Aiheeseen: Olympialajiksi pääseminen olisi tärkeä edistysaskel, mutta hinta olisi liikaa. Lajeja on nykyään vaikka minkälaisia, jonka takia viihdearvo on erittäin suuri asia kestävän kehityksen kannalta.
Ei hyvää päivää mitä ehdotuksia, ja tää kaveri johtaa ihan oikeasti kansainvälistä liittoa…? Onneks oma pelaajaura alkaa olla ehtoopuolella, olihan tätä kiva pelata tää lähes 20 vuotta mut ei tuu kyllä ikävä jos tällasia muutoksia aletaan tekemään.
Ajatuksia ja keskustelua pitää herättää, mutta onhan tämä 4vs4-ajatus aivan järkyttävän huono. En edes ymmärrä miten täällä sitä pidetään kokeilemisen arvoisena. Kyllä pitää löytyä keinot viemään laji maailmalle muilla keinoin.
Meillä on hieno peli hienoilla ominaisuuksilla, kyllä se on vaan raaka duuni joka asoita vie eteenpäin. Ei radikaalit muutokset. Ei muuta kun tukijoita ettimään ja jalkautumaan maailmalle. Tässä pystytään toimimaan jo oikeanlaisella seuratyöllä, eikä vaadi edes liiton taholta suuria ponnisteluita. Ilmoittakaa vaan siellä liitossa niin tulen pitämään luennon 🙂
Ihan hyvä ehdotus, mutta olen silti erittäin vahvasti vastaan. Ei lajia pitäisi muuttaa vain sen näkyvyyden takia.
4 vs 4 olisi ainoa oikea tapa kehittää salibandya.
Ehdottelin tätä ajatusta itse jo 90 – luvun puolessa välissä lajin pariin tullessani. Hyödyt olisivat kiistattomat:
-tilaongelma – käytännössä ratkaistu
-pääsy olympialaisiin – merkittävästi helpompaa
-kv levittäytyminen – merkittävästi helpompaa
-seuratalouden pyörittäminen – jonkin verran helpompaa
-huippupelaajien vaatimustason nousu – parannusta tähän
-lajin arvostuksen, urheilullisuuden yms kehittyminen – paranisi myös
4 vs 4 peli olisi mielestäni tod näk myös yleisöystävällisempää. Itse olisin valmis jopa rajaamaan joukkueen koon asteittain 10-12 kenttäpelaajaan ja mahdollisesti myös lyhentämään peliaikaa. Tietenkään näitä muutoksia ei tulisi tehdä heti, vaan esim 10-20 vuoden aikajänteellä. Esim ensin kenttäpelaajien määrä neljään jatkoajoille, myöhemmin koko peliajaksi, sitten kentän pienennys asteittain, joukkueiden koon rajaaminen ja vaikka viimeisenä peliaika..
Miksi sinne Olympialaisiin on pakko päästä?
Mitä se antaa lajille? Onko tämä nyt pienen piirin fetissi?
Pistetään ensiksi oma pääty kuntoon(Katsojamäärät,TV-näkyvyys,Olosuhteet jne jne) ja sen jälkeen ruvetaan miettimään isompia kuvioita.
Olympialaisiin pääsyä kannattaa tavoitella koska se on kansainvälisesti urheilulajien tärkein olemassaolon mittari. Olympialajien painoarvo on merkittävästi suurempi poliittisessa päätöksenteossa ja mm valtioiden tukisysteemeissä.
Eli Olympia -paikan tavoittelu vaikuttaa suoraan ja välillisesti ”Kysyn vain” -vaatimiin asioihin. Eli jos salibandyssa laitetaan olosuhteet kuntoon niin Olympia-status irtoaa helpommin, toisaalta taas Olympia-status olisi hyvä työkalu jonka auttaisi kehittämään olosuhteitakin.