John Liljelund: Todellinen venäläinen ruletti

Vuoden aikana kansainvälisessä urheilussa on tapahtunut selvä siirtyminen itään, enkä nyt puhu Aasiasta, vaan veli venäläinen on edennyt Zhukovin panssariarmeijan tavoin kaikilla urheilun rintamilla.

Venäjä on ilmoittanut haluavansa olla urheilun mahtimaa vuoteen 2020 mennessä. He ovatkin saaneet järjestettäväkseen kaikki suuret urheilutapahtumat olympialaisten kesäkisoja lukuun ottamatta. Siellä oli kesällä Universiaadit Kazanissa, on yleisurheilun MM-kisat, Sotshin talviolympialaiset ja futiksen MM-kisat – siis lähes täydellinen värisuora.

Ei siis ole ihmeellistä, että herra Rotenberg onkin löytänyt tarvetta laajentaa venäläistä urheiluimperiumiaan Ilmalaan asti. Mutta mitä helkutin tekemistä venäläisten ekspansiopolitiikalla on suomalaisen sählyn kanssa? Näin saattaa epätietoinen Pääkallo.fi:n lukija kysyä. Vastaus on: ihan pirusti.

Kansainvälisellä Salibandyliitolla on tavoitteena päästä olympialaisten ehdokaslajiksi vuoden 2024 kesäkisoihin, mutta nyt KOK:n uuden puheenjohtajan Thomas Bachin valinnan myötä on hetkellisesti valuttu epätietoisuuteen asian etenemisestä. Bach on aiemmin ollut voimakkaasti sitä mieltä, ettei kesäkisoihin juurikaan tuoda uusia lajeja. Siis urheilulajeja, ei ole puhuttu mitään uusista alalajeista.

Joten Bachin valinta saattaa hidasta salibandyn mahdollisuuksia päästä kisoihin, sillä mikäli KOK ei järjestä short list -hakua uusille lajeille 2015, saattaa mennä hetki laatia uusi strategia. Kaikki kisoihin haluavat lajit käyvät läpi 2–3 vuoden hakuprosessin, jota KOK:ssa kutsutaan ”short listiksiksi”, kunhan hakija ensin täyttää KOK:n 58 kriteeriä. Toisaalta Bach on avannut oven toteamalla, että olympialiikkeen pitää löytää urheileva nuoriso, eikä vain ne, jotka seuraavat urheilua televisiosta. Siis kuin tarjottu mahdollisuus salibandylle, jolla on voimakkaasti kasvavan nuoriso-urheilun leima kaikkialla maailmassa.

Meillä floorballissa on sellainen tapa, että meillä ”speklataan” aika reippaasti aina välillä. Nyt on hyvä hetki tehdä sitä. Vaikka Bach onkin ollut erittäin kriittinen uusien lajien kisoihin tuomisesta kohtaan, niin kuitenkin hän on antanut ymmärtää, että uudistuksia tarvitaan. Paini, joka lopulta piti paikkansa aika selvin luvuin kisoissa, joutui tekemään erittäin isoja muutoksia varsinkin sääntöihin, painoluokkiin ja tuomaan lisää naisten sarjoja kisoihin.

Tämä avaa mielestäni meille kaksi selvää mahdollisuutta. Voimme yrittää short listille uutena lajina tai sitten tehdä niin kuin beach volley, eli kiivetä jonkun muun tuella kisoihin. Eri asia sitten on, löytyykö nyt halukkaita ottamaan käenpoikanen pesäänsä. Mutta kun muutokset lähtevät KOK:ssa liikkeelle, saattaa joillakin olla kiinnostusta. Mielenkiintoista KOK:n yleiskokouksessa oli, että Bach valittiin samalla äänimäärällä (49 ääntä), jolla paini säilytti paikkansa kisoissa ja Tokio valittiin 2020 kisa-isännäksi – eli siis jonkinlainen yhteensattuma.

Mutta niihin venäläisiin palatakseni. Ensimmäinen Bachin onnittelija KOK:n puheenjohtajavaalin ratkettua oli judoka Vladimir Putin. Ja Putin piti hiljattain kynää kädessään, kun FIFA sai vuoden 2018 futiksen MM-kisojen huiman sponsorisopimuksen Venäjältä. Eli lajisuosion kasvattaminen Venäjällä on tässä valossa erittäin tärkeä tekijä. Nyt Venäjän liitto on murroksessa, lajiliitto on saanut urheiluministeriön väliaikaisen tunnustuksen ja yritys kerätä porukat kokoon on menossa. Suomalaisella salibandyllä on ainutlaatuinen mahdollisuus auttaa itäistä naapuriamme pelaamalla heidän jengejään vastaan ja aloittamaan vierailuja Venäjällä, missä eri arvioiden mukaan on useita tuhansia pelaajia.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa salibandylle kansainvälisesti? Jotta lajia saadaan vietyä eteenpäin, pitää lajin kansainvälistä näkyvyyttä saada lisättyä ja pelaajien ylpeyttä lajistaan nostettua. Hiljattain sai kateudella seurata koripallon Susijengiin nostamaa hypeä Suomessa. Se oli hyvin rakennettu systeemi. Kaikki propsit siitä koripallolle.

Ensiarvoisen tärkeää on pitää mielessä, että olemme lajina liian ”isoja” kaikkiin multi-sport-kisoihin tällä hetkellä (olympialaiset, World Games, universiadit, PanAm Games, Asian Games). Kun kisat ovat paisuneet, niin millään kisoilla ei ole mahdollista ottaa vastaan 320–480 urheilijaa, mikä olisi lukumäärä, jos kisat pelataan 8+8 tai 12+12 joukkueella. Nyt joku vääräleuka miettii, ettei niitä naisia tarvitse ottaa mukaan. Mutta totuus on, että jos haluamme kisoihin, niin sinne päästään vain naisten ollessa mukana. Tästä on varoittavana esimerkkinä baseball, joka tämän vuoden hakua varten jopa yhdistyi naisten ”vastaavaan” lajiin softballiin kanssa, mutta eipä sekään enää toiminut.

Eli meille jää ainoana mahdollisuutena tuoda perinteisen sählyn ja salibandyn lisäksi uutena huippusalibandyn kilpailumuotona hieman kansainvälisesti kilpailevampi muoto. Kun suunnittelin tämän blogin kirjoitusta, sain viikonloppuna soiton Otto Moilaselta Joensuusta. Hän kyseli mitä mieltä olin pelaamisesta 4 vs. 4 pienemmällä kentällä. Olen Oton kanssa ihan samaa mieltä. Maailmassa on liian vähän 20 x 40 m kenttää, käsipallosta huolimatta. Mutta maailmalla riittää lentis- ja koriskenttiä.

Omasta mielestäni paras vaihtoehto on jollain aikavälillä siirtyä pelaamaan huippusalibandya pienemmässä (16 x 36 m) kaukalossa ja 4 vs. 4 -ryhmityksellä, jolloin joukkueen kokoa voidaan pienentää noin 12–14 pelaajaan, vaikka tämä muuttaakin lajin luonnetta.

Tämä auttaisi erittäin paljon kisoihin pääsyä, sillä se olisi paljon halvempaa järjestää. Samalla liigajengien ja sarjojen pyörittäminen olisi kansallisesti helpompaa logistisesti ja ehkä myös taloudellisesti. Uskon myös, että tämä voisi mahdollistaa salibandyn paremman kaupallistamisen huippusarjoissa, jolloin pelaajaurien pituus voisi kasvaa, kun seuroilla olisi enemmän mahdollisuuksia antaa pelaajille parempi toimentulo. Myös tähtien luominen markkinoille voisi olla helpompaa ja kilpailu liigan pelipaikoista olisi kovempaa. Saataisiin nostettua kaikkien liigojen tasoa.

Kunhan Bach pääsee KOK:ssa vauhtiin, niin saamme varmasti seuraavan puolen vuoden aikana tietää, mihin suuntaan KOK tulee menemään. IFF:lle jää tehtäväksi arvioida mitä lajin pitää tehdä, jotta kisoihin päästään. Tähän prosessiin pitää salibandyväen valmistautua ainakin henkisesti.

John Liljelund

Kirjoittaja on entinen liiga- ja nykyinen seniorimaalivahti. Valmennuskokemusta on karttunut mm. miesten ja naisten pääsarjoista sekä naisten maajoukkueesta. Lievästi lisää painoarvoa Pääkallon vieraskynäsanoille tuo tämänhetkinen toimi Kansainvälisen Salibandyliiton (IFF) pääsihteerinä.

John Liljelundin edellinen Vieraskynä-bloggaus:
Pääkallo.fi 24.9.2012: Viedään floorball olympialaisiin