Tyttöjen SM-sarjan kausi 2013-2014 on runkosarjan osalta edennyt puoliväliin, kun osa joukkueista on pelannut yhdeksän ja osa kahdeksan ottelua. SB-Pro on edennyt syyskaudella vakuuttavasti voitosta voittoon ja Merikoski SBT on edelleen ilman avauspisteitä, mutta muilta osin sarja on ollut odotetun kaltainen eli tasainen.

Miten syyskausi eteni?
SB-Pro:n kovatasoinen joukkue on tehnyt tasaisen vahvaa tulosta sarjan kärjessä. Päällekkäiset ottelut naisten liigan kanssa ovat näkyneet kokoonpanojen osalta eniten Kooveen ja PSS:n peleissä, mutta molemmat joukkueet ovat suoriutuneet näistäkin otteluista pääosin hyvin. KaPa-65 on esiintynyt odotetun vahvasti, ja varsinkin kotikentällään joukkue on kahminut pisteitä.

Syyskauden positiivisia yllättäjiä ovat olleet OLS ja Joutsenon Kataja. OLS on pelannut vahvasti myös otteluissa, joissa naisten liigaringin pelaajat eivät ole olleet mukana. Joutseno on nousijajoukkueena ollut erinomainen varsinkin omalla vahvuusalueellaan, eli terävällä vastahyökkäyspelillään.

Classic on esiintynyt omalla tasollaan varsin tasaisesti. Syyskauden pieniä pettymyksiä ovat olleet Erä ja NST. Tosin molempien joukkueiden koostumuksessa on niin paljon potentiaalia, että kevätkaudella nähtäneen erilaisia esityksiä. Nousijajoukkueen Merikosken pelit eivät ainakaan syyskaudella ole olleet SM-sarjan vaatimaa tasoa, ja ilman urheilullista superihmettä joukkue tuleekin putoamaan sarjasta.

Syyskauden kuumimmat pelaajat?
SB-Pro on siis edennyt syyskauden ilman pistemenetyksiä. Aina kun joukkueen kokoonpanossa on ollut syyskauden ehdottomasti kovin parivaljakko Mira Wickman & My Kippilä, on joukkue edennyt murskavoitosta toiseen. Kaksikko on sarjan pistepörssin kärjessä ja he kuuluvat syyskauden kuumimpien nimien joukkoon myös naisten liigassa. Parivaljakon peli Ella Sundströmillä täydennettynä on varsinkin hyökkäyssuuntaan sellainen yhdistelmä luovuutta ja taitoa, että sitä on voinut vierasjoukkueen katsomostakin ihaillen seurata.

Syksyn kuumin puheenaihe sarjassa?
Joulukuussa pelattu naisten MM-turnaus herätti paljon keskustelua naissalibandyn tasosta nyt ja jatkossa. Tyttöjen SM-sarja tarjoaa näkymän naissalibandyn tulevaisuuteen. Tyttöjen sarjan kärjen ja häntäpään tasoero on ollut ainakin syyskaudella melkoinen, mutta yleisilmeeltään sarja on ollut pelillisesti erittäin tasainen ja hyvätasoinen. Kärkipään joukkueiden ottelut ovat vähintään samalla tasolla naisten liigan sarjataulukon alimpien joukkueiden kanssa, ja parhaimmillaan ohittavatkin ne jokaisella pelin osa-alueella fyysistä peliä lukuun ottamatta. Huomion arvoista on se, että nyt ja jatkossa tyttöjen SM-sarjan pelaajista isolla osalla on takanaan harjoitteluvuosia iso määrä naisten liigan kokeneeseen kaartiin verrattuna. Tämä ei voi olla näkymättä tasossa, varsinkaan tulevilla kausilla.

Edelliseen liittyy yksi kauden ilmiöistä: sarjan kaikkein nuorimpien ikäluokkien pelaajien esiinmarssi joukkueidensa todellisiksi runkopelaajiksi. 1999-ikäluokasta Milla Jaatinen (Erä), Annina Levälampi (PSS) ja Aino Tuokkola (Erä), sekä 1998-ikäluokasta Emmiina Hapuoja (Koovee), Fanny Holmberg (PSS) ja Jenna Ruokostenpohja (Classic) ovat olleet näkyvästi esillä. Monia muitakin taitavia nuoria toki edellä mainittujen lisäksi on, ja he tulevat ajallaan nousemaan parrasvaloihin.

Sarjan ikuisena ongelmana on edelleenkin joukkueiden käytettävissä olevien pelaajamäärien erilaisuus. Suurimmissa seuroissa joukkueiden ringissä voi olla lähes 40 pelaajaa, kun pienimmät joutuvat selviytymään 15 pelaajalla, jotka pelaavat samanaikaisesti myös seuran naisten edustusjoukkueen pelejä. Yksi tämän kauden erikoisuuksista onkin ollut hämeenlinnalaisten tyttöjunioreiden ja OLS:in yhteistyö, jossa naisjoukkueita Steelers ja Pekolan Isku edustavat juniorit pelaavat rinnakkaisedustuksella OLS:in tyttöjen SM-sarjan joukkueessa. Yhteistyö on välimatkasta huolimatta toiminut hyvin.

Sarjataulukko & pistepörssi

Teksti: Esa Takalo