Kiimaisista puolivälieräsarjoista on nyt päästy eteenpäin ja täytyy näin penkkiurheilijana todeta, että asetelmat eivät juurikaan herkullisemmat voisi olla lähdettäessä välierävaiheeseen. Mukana neljä kovaa. SSV, Happee, Classic ja Oilers. Ohessa on arvioini Salibandyliigan välieräpareista.

—

SSV-Happee

Joukkueet kohtasivat samaisessa vaiheessa myös viime keväänä. Silloin SSV matkasi finaaleihin tylyin 3-0-voitoin, vaikka Happeella oli allaan Suomen cupin ja runkosarjan voitto. Pureskellaan joukkueet läpi vastakkainasettelun tapaan ja käydään pala palalta läpi mitä tapahtui puoliväerissä. Tämän kautta sitten päästään siihen, mitä todennäköisesti tulee tapahtumaan välieräsarjassa.

Tulos:
SSV voitti oman puolivälieräsarjansa NST:a vastaan puhtaasti 3-0. Vaikka joukkue ei vielä näyttänytkään parasta osaamistaan, niin tämä riitti. Täytyy muistaa, että paljon vaikuttaa aina myös se, kuinka vastustaja peliään pelaa. NST haastoi hyvin ja luotti omaan tekemiseensä, mutta jälleen SSV:n ote peliin oli eri tasolla.

Happee puolestaan joutui jälleen puolivälierävaiheessa selkä seinää vasten, kun Tapanilan Erä pakotti sen viidenteen peliin Jyväskylän monitoimitalolle. Voitot siis 3-2. Tänä vuonna Happee joutui jälleen painimaan sen kuuluisan ”sipulin” kanssa edetäkseen välieriin. Vierasottelut olivat tahmeita ja melkein voikin sanoa, että Happeen pelastukseksi nousi kotikenttäetu ja raivokas kotiyleisön kannustus.

Taktiikka:
SSV käyttää peruskarvauksenaan W/2-1-2-karvausta hieman yli puolesta kentästä. Tässä se pyrkii ohjaamaan vastustajaa avaukseen SSV:stä katsottuna vasenta laitaa pitkin ja joukkueen vasen puolustaja määrittää oman tasonsa sen mukaan kuinka vastustajan vasemman puolen pelaaja tekee töitä. Joukkueen kärki ei anna kovasti painetta pallolliselle ja joukkue luottaakin siihen, että näin paketti pysyy paremmin kasassa. Vastustajan on näin ollen usein tyydyttävä pelaamaan peliään laidoilla ja kun keskustaan pyritään, niin silloin SSV iskee kovaa kiinni.

Happee pelaa saman tyyppistä karvausta (W), mutta hieman aggressiivisemmin. Happeella kärkipelaaja pelaa ylempänä ja pyrkii ohjaamaan voimakkaammin ja antaa kovaa paineen pallolliselle puolustajalle, jos aistii tällä minkään näköistä epävarmuutta, pallo karkaa tai alkaa pomppimaan. Erää vastaan Happee nosti usein, varsinkin kotikentällään, tästä karvauksesta kovan paineen Erän puolustajalle, jolloin koko viisikko nosti painopisteen vastustajan kenttäpuoliskolle. Käytännössä tämä karvaus myös ratkaisi voiton Happeelle puolivälierissä. Happeen elinehto tässä sarjassa onkin se, että SSV haastetaan kovalla fyysisellä juoksupelillä. Happee ei osaa tarpeeksi laadukkaasti pelata passiivista puolenkentän peliä joten vauhtia on pidettävä.

Kentälliset:
SSV:llä on tässä vertailussa selkeästi kokeneempi ryhmä ja omaa kolme todella kovaa kentällistä. Paljon joukkueen kovuudesta kertoo se, että kolmoskenttänä pelaa viime kauden komeettakentällinen Riku Kekkosen johdolla.

– Järvi-Forsten-Järvinen Toivonen-Lehti
– Helenius-Meyer-Kailiala Lax-Stenfors
– Olkkonen-Kekkonen-Laasonen Kinnunen-Lehtonen

Happee joutui rukkaamaan kentällisiään Veli-Matti Hynysen ja Janne Kainulaisen loukkaannuttua sarjan aikana. Isoihin saappaisiin ratkaisevassa viidennessä ottelussa nousi kovaa asennetta näyttäneet joukkueen kakkos- ja kolmoskentälliset. Jalo Kouvosen pelikielto päättyy ensimmäisen välierän jälkeen ja hän onkin todella kaivattu apu Happeen puolustukseen.

– Heikkinen-Kauko-Manninen Tikka-Ukkonen(Kouvonen)
– Jokinen-Pylsy-Hoikkanen Kunelius-Junkkarinen
– Kotilainen-Kuosmanen-Kääriäinen Kaasalainen-Savinainen

Maalivahdit:
SSV:n maalia vartio rautaisella otteella Henri Toivoniemi. SSV:n täytyy todella toivoa, ettei Toivoniemi loukkaannu, koska joukkueella ei leveyttä tällä rintamalla löydy. Käytännössä mestaruuden voi unohtaa, jos Toivoniemelle jotain sattuu.

Eero Kosonen ja Tuomas Turunen vartioivat liigan parhaana kaksikkona Happeen maalia. Tässä Happeella siis pieni etu ja heidän pelinsä ei kaadu siihen, jos maalivahti osastolla tapahtuu jotain mullistavaa. Kosonen kuitenkin selkeä ykkönen ja pelaa varmasti kaikki pelit kunnossa ollessaan.

Ylivoima:
SSV:n ylivoiman moottorina toimii Tohtori Harri Forsten (X1). SSV:llä on käytössään hyvin rightin pelaajia ja he hyödyntävät heitä tehokkaasti tässä ylivoimassa. Forsten pyrkii löytämään joko keskellä itselleen laukaisupaikkaa tekevän Jani Heleniuksen (X4), vasemmassa laidassa viilettävän liuhuletin Mikael Järven (X3) tai maalinedustassa maailman tehokkainta viimeistelyä tuottavan Juho Järvisen (X5). Forsten ja viivassa hääräävä Miko Kailiala (X2) tekevät peliä ja koittavat sitten löytää nämä muut heti, kun vastustajan alivoima tekee pienen virheen ja tilaa aukeaa. Kailiala käyttää useasti myös kovaa laukaustaan kaukaa ja on iso pelote tässä ylivoimassa.

Happeen ylivoima pyörii käytännössä kapteeni Petri Kaukon (X1) ja Otto Tikan (X2) kautta. Kauko harvoin leftin pelaajana pyrkii itse laukomaan, mutta hänellä on neljä eri syöttösuuntaa (Huom! kaikki leftejä) joille hän yrittää vetopaikkaa pedata. X3 on tässä tapauksessa Veli-Matti Hynynen, X4 Jami Manninen ja X5 Juuso Heikkinen. Heikkinen tekee tilaa maalin edustassa ja pyrkii välillä nostamaan ylemmäksi keskelle, jolloin puolustus joutuu häneen reagoimaan enemmän ja tilaa tulee muille. Otto Tikka vaarallisen vetonsa ansiosta on yksi valtakunnan parhaita tällä YV-paikalla ja onkin tuosta tällä kaudella varsin kiitettävästi myös onnistunut maalinteossa.

Ylivoimapelissä SSV:llä on mielestäni etu, koska he uskaltavat käyttää rohkeammin kahta ylivoimakentällistä. Happee puolestaan ei anna kovinkaan helposti vastuuta heidän kakkosylivoimalleen, vaikka ykkösylivoima pyörisi kuinka luokattomasti tahansa. Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka saattavat ratkaista näitä sarjoja, koska tunnetusti ylivoiman merkitys korostuu mitä pidemmälle kevääseen mennään.

Pörssit TOP 5 (playoff 2014):

SSV
1. Lax Mikael 3+3=6
2. Forsten Harri 3+3=6
3. Järvi Mikael 4+1=5
4. Kailiala Miko 2+2=4
5. Helenius Jani 2+1=3

Happee
1. Manninen Jami 5+3=8
2. Heikkinen Juuso 5+3=8
3. Kauko Petri 5+1=6
4. Pylsy Joonas 3+3=6
5. Tikka Otto 1+4=5

Valmennus:
Mika Ahonen on jälleen löytänyt keinonsa saada joukkue iskuun juuri oikeaan aikaan. Joukkue ei ole hävinnyt tänä vuonna vielä yhtään peliä! Käsittämätön suoritus mielestäni näin tasaisessa sarjassa, varsinkin nyt kun kaikkien joukkueiden peli pitäisi olla parhaimmillaan. Ahonen on Suomessa voittanut valmentajana kaiken, mutta tämä ei joukkueen perustekemistä ja hänen vaatimustasoaan heilauta tippaakaan. Joukkue tietää, että Ahonen vaatii pelaajiltaan paljon ja jos peli ei luista, niin selässä olevasta nimilapusta huolimatta penkki kutsuu. Joitakin yllättäviä juttuja Ahoselta nähdään aina tässä vaiheessa kevättä. Hän pystyy vuodesta toiseen luotsaamaan joukkueensa loppuotteluihin ja on tällä kaudella näyttänyt, että pystyy valmentajana myös uudistumaan.

Happeen Seppo Pulkkinen on päävalmentajana kasannut itselleen huipputiimin, jossa jokainen kantaa oman ison roolinsa joukkueen menestyksestä. Pääarkkitehtina vastustajan tarkkailusta ja joukkueen fyysisestä ilmeestä vastaa Jyri Korsman, joka on joukkueen keskuudessa jo saanut gurun maineen. Mikko Lehto vastaa peluutuksesta pelien aikana yhdessä Sepon kanssa. Jyrin raporttien perusteella nämä kolme herraa sitten laativat joukkueensa sotasuunnitelman vastustajan pään menoksi. Seppo on voittanut kahtena viime kautena kerran runkosarjan ja Suomen cupin viime kaudella. Valitettavasti playoff–saldo on jäänyt vaatimattomaksi. Viimeiseen kahteen vuoteen välierävaiheen jälkeen voittosarake näyttää yhä tyhjää.

Historia:
Niin kuin edellä mainitsin, niin joukkueet kohtasivat viime vuonna samaisessa vaiheessa. Happeella oli menossa kova kausi ja SSV oli puolestaan pelaajamateriaaliltaan hieman kapealla joukkueella viime vuoden sarjassa. Siltikin joukkue pystyi kääntämään sarjan itselleen kolmessa pelissä, joista viimeinen päättyi rangaistuslaukaustrilleriin. Tänä vuonna joukkueet kohtasivat kauden aikana kolmesti. Syksyllä sarjan alussa Happee kävi hakemassa vierasvoiton 2-5. Joulukuussa SSV voitti Happeen Suomen cupin välierä vaiheessa, ja otti revanssin edellisvuodelta samaisesta pelistä. Tammikuussa runkosarjassa joukkueet pelasivat 5-5-tasatuloksen. Happeen kahden viime kauden tilastot ovat välierävaiheesta kuusi tappiota ja kahdesta pronssiottelusta kaksi tappiota. SSV puolestaan on saalistanut kahdelta viimekaudelta kaksi hopeista mitalia.

Oma arvioni:
SSV pääsi pelaamaan aikalailla suunnitelmiensa mukaiset puolivälierät. Joukkue ei ainakaan ulkoisesti kärsinyt suurista loukkaantumisista ja poissaoloista. Ja kun sarja katkesi 3-0, niin myöskään fyysinen rasitus ei vielä noussut tappiinsa.

Happee puolestaan joutui käyttämään kaikki konstinsa, jotta se pääsi ensimmäisestä parista eteenpäin. Veli-Matti Hynysen ikävät loukkaantumiset rassaavat ryhmää ja joukkue menetti Jalo Kouvosen neljäksi peliksi pelikiellon myötä. Myös Janne Kainulainen loukkasi hieman itseään kolmannessa kohtaamisessa, eikä pystynyt pelaamaan sarjan kahta viimeistä peliä. Happeen ja sarjan kannalta toivon, että joukkue saa nämä kaikki herrat vielä riveihinsä. Fyysinen rasitus on Happeella ollut tähän mennessä huomattavasti suurempi.

Happeelle tuotti suuria vaikeuksia pelata vieraskaukalossa Pasilassa. Joukkue siis pystyi voittoihin Erää vastaan ainoastaan kotikentällään ja kun jälleen palataan Pasilaan, niin se ei varmasti paras mahdollinen tilanne ole.

Uskon, että tämän sarjan ratkaisuksi nousee SSV:n hieman tasaisempi kolmen kentän pelaajamateriaali, kokemus ja kotikenttäetu.

SSV finaaleihin voitoin 3-1.

—

Classic-Oilers

Joukkueet selvisivät hieman erilaisten vaiheiden kautta välieriin. Kumpikaan joukkue ei tanssien sinne edennyt vaan joutui käymään todella kovat väännöt omia vastustajiaan vastaan ensimmäisessä vaiheessa.

Tulos:
Classic eteni välieriin voitoin 3-1 Westend Indiansia vastaan. Joukkue joutui todella kovan paikan eteen neljännessä ottelussa, kun se menetti jo varmalta näyttäneen voittonsa Indiansin tasoittaen vielä pelin. Ratkaisijaksi nousi jatkoajalla maaliruisku Mikko Leikkanen, joka päästi joukkueensa piinasta napauttaen juoksusta ranteella takaylänurkkaan. Classic joutui todella koville Indiansin ykköskentällisen kanssa, joka veikin Classicin vastaavaa sarjassa ajoittain kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Lassi Vänttisen poissaolo sarjan neljännessä pelissä näkyi selkeästi joukkueen tehokkuudessa.

Oilers puolestaan laittoi kesälomille kaksi edellistä mestaruutta saavuttaneen SPV:n myös voitoin 3-1. Joukkueet pelasivat tasaisen sarjan ja pienet marginaalit ja viimeisessä neljännessä kohtaamisessa SPV:ä vaivannut tehottomuus nousivat sarjan ratkaisuksi. Neljäs ottelu päättyi Oilersin 1-0-voittoon.

Taktiikka:
Oilersin perusformaatti 1-2-2 putosi viimeisessä kotipelissään puoleen kenttään. Tämä oli jäätävä veto Oilersin valmennukselta, koska sillä se pystyi täysin eliminoimaan SPV:n vastahyökkäyspelin. SPV ei pystynyt omaa pallollista peliään kehittämään sille tasolle, että se olisi sillä voinut Oilersia haastaa ja espoolaisten pakka pysyi kiitettävästi kasassa. Nähtäväksi jää millä taktiikalla Oilers lähtee haastamaan Classicia. Tamperelaiset ovat tunnetusti pallollisesti erittäin vahva joukkue, eikä Oilers näin ollen voi vetää karvaustaan noin alas ja antaa Classicin mielin määrin jauhaa pallon kanssa. Uskoisinkin, että Oilers tulee antamaan enemmän painetta Classicin puolustukseen ja pakottavat heidät nopeampiin avauksiin ja nopeampaan peliin.

Classic puolestaan on kauden aikana kasannut kolme kentällistä, jotka kaikki pelaavat hieman erilaisella pelityylillä. Ykköskenttä pelaa Wmuodostelmassa hieman yli puolessa kentässä. Kakkoskentällinen puolestaan käytti 1-3-1-tyyppistä muodostelmaa ja kolmas kentällinen karvasi 2-1-2-muodostelmassa, josta se pyrki antamaan kovan paineen päädystä, jos vähänkään paikka aukesi. Classic ei varmastikaan näitä karvauksia tule paljoakaan muuttamaan, koska kentälliset ovat aikalailla naimisissa kukin oman pelityylinsä kanssa.

Molemmat joukkueet pyrkivät kovaan pallokontrolliin ja sitä kautta pitämään vastustajan pois maalipaikoilta omassa päässään. Joukkueiden pallolliset pelityylit ovatkin todella lähellä toisiaan, joten tällä osastolla se kumpi onnistuu ja uskaltaa haastaa vastustajan puolustusta on lähempänä voittoa.

Kentälliset:
Classic saa kasaan kolme erityylistä ja tasaisesti hyökkäysvoimaltaan kovaa kentällistä. Kokemusta on myös vastustajaansa enemmän, joten Classicilla etu pelaajamateriaalissa.

– Leikkanen-Luukko-Vänttinen Lamminen-Savolainen
– Kulmala-Piha-Johansson Salo-Savonen
– Kotilainen-Mäkipää-Kotilainen Jääskeläinen-Wigren

Oilersilla on kaksi todella kovaa kentällistä ja kolmannessa vähän nuorempaa kaartia. Kolmoskentällisten taisto saattaakin olla juuri se ratkaiseva etu, joka sarjan kääntää.

– Pfitzner-Hänninen-Pajukoski J.Lindfors-Kinnunen
– Raikamo-O.Wardi-S.Lindfors P.Wardi-Kaartinen
– Talvitie-Uronen-Huusko Markelin-Alanko

Maalivahdit:
Classicin maalissa on Pekka Nieminen, joka on parhaimmillaan valtakunnan aivan kärkimaalivahteja, mutta suoritukset ovat ailahdelleet ajoittain. Toki joukkueen hyökkäävä pelitapa tuottaa tilanteita paljon myös omaan päähän ja maalivahti jää ajoittain vaikeaan tilanteeseen puolustuksen vuotaessa. Jos joukkueen paketti pysyy kasassa, niin en usko, että Classic maalivahtiinsa kaatuu. Hyvänä kakkosena komppaa nuori Lassi Toriseva.

Oilersin maalissa torjuu huippuotteita läpi kauden esittänyt Tomi Ikonen. Hän oli suorastaan jäätävä puolivälierien kahdessa viimeisessä kohtaamisessa. Menestyäkseen Oilers tarvitsee nyt maalivahtiaan enemmän kuin koskaan. Kuten SSV:kin kohdalla ykkösmaalivahdin poissaoloon ei joukkueella ole varaa.

Ylivoima:
Tämä on itseasiassa aikalailla peilikuva Happeen ylivoimaan. Tässä kapelimestarina toimii Lassi Vänttinen (X1), joka pyrkii tarjoilemaan paikkaa joukkueesta löytyville rightin puolen pelaajille. Tämä ylivoima on tehnyt eniten tuhoa Mikko Leikkasen (X3) oikeaoppisella ajoituksella alivoiman keskustaan, josta lähtee suoraan syötöstä todella kova ja tarkka laukaus. Lisää vaarallisuutta ja variaatioita tarjoavat hyökkääjistä Sami Johansson (X4) ja Peter Kotilainen (X5). Peliä tekevä puolustaja Janne Lamminen (X2) tekee myös välillä hyviä nousuja taustalle ja herkuttelee sieltä Vänttisen napupasseista palloa sisään.

Oilersin ylivoima pyrkii tuottamaan vetopaikan jollekin joukkueen useista rightin pelureista. Tässä ylivoimassa Oliver Wardi (X1) pyrkii Oskar Hännisen (X2) ja Perttu Pajukosken (X5) kanssa pelaamaan vetopaikan, joko Ilari Talvitielle (X4) tai Casper Pfitznerille (X3). Oilersin vahvuus on tässä se, että rightin pelaajat ovat liikkeessä ja vaihtavat myös paikkaa niin, että keskellä oleva leikkaa maalivahdin edestä vasenpaan laitaan ja toinen tulee antamaan syöttösuunnan alivoiman keskustaan. Oscar Hänninen harvoin lähtee itse laukomaan, mutta Pajukoski saattaa itse nousta kulmasta myös maalintekoon, jos tilaa aukeaa.

Pörssit TOP 5 (playoff 2014):

Classic
1. Vänttinen Lassi 3+7=10
2. Johansson Sami 8+0=8
3. Lamminen Janne 3+3=5
4. Kotilainen Peter 4+1=5
5. Leikkanen Mikko 2+2=4

Oilers
1. Raikamo Sylvester 4+1=5
2. Wardi Patrick 2+3=5
3. Kaartinen Matias 3+1=4
4. Lindfors Santeri 1+2=3
5. Pfitzner Casper 2+0=2

Valmennus:
Classicin päävalmentaja Jarkko Rantala on tehnyt nousujohteista työtä ja tästä osoituksena ensin viime kaudelta pronssimitali, ja nyt tältä kaudelta Suomen cupin ja sitten runkosarjan voitto. Rantala johtaa peliä ”puhelimet päässään” ja käyttää näin aktiivisesti katsomovalmennuksen tukea. Pelinaikaisesta peluutuksesta vastaa Keijo Matilainen, joka pitää myös huolta siitä, että joukkue on parhaassa mahdollisessa fyysisessä kunnossa pelien aikana.

Oilersin penkin taakse hyppäsi kesken kauden räväkkä Teemu Varis. Varis loi joukkueelle hyvän ilmeen runkosarjan loppuun ja hakkasi playoffien ensimmäisellä kierroksella SPV:n valmentajan Tommy Koposen taktisesti mennen tullen. Varis muistetaan myös räväkästä sarjasta viime vuoden playoffseissa Happeeta vastaan, kun hän onnistui omalla hämmentämisellään pääsemään Happeen ihon alle. Mielenkiintoista nähdä kuinka Varis onnistuu tämän vuoden taistoissa.

Historia:
Oilers ei ole pystynyt viimeisen kahden vuoden aikana pystynyt voittamaan Classicia runkosarjassa. Edellisellä kaudella molemmat runkosarjamittelöt päättyivät 6-6-tasatulokseen ja tällä kaudella on tullut kahdesti tappio lukemin 6-8 ja 8-5.

Oma arvioni:
Oilers vastustajana sopii Classicille täydellisesti, koska he pelaavat niin samantyyppistä pallollista peliä. Classic on hyökkäysvoimaltaan tehokkaampi, sillä on kokeneempi valmennus sekä pelaajisto ja sen ylivoimapeli on vastustajaansa myrkyllisempää. Tässä sarjassa en usko, että kumpikaan joukkue hyötyy suuresti kotikentästään.

Classic etenee finaaleihin voitoin 3-1.