Otti aika, että sai koottua ajatuksia päättyneestä kaudesta. Salibandykausi 2013–2014 oli kokonaisuutena huima ja historiallinen, jos mietitään koko salibandyn elinkaarta Suomessa. Kevät on ollut lajipiireissä kuhinaa täynnä ja kaikilla on ennennäkemätön into kehittää lajia eteenpäin. Ja miksipä ei olisi? Kausi sai mielettömän lopun – enkä nyt tarkoita pelkästään Happeen voittoa. Mielestäni laji voitti kaikkinensa aika paljon.
Ensin ajattelin, että teen joukkueita koskevan viiltävän analyysin, mutta aika tarkkaanhan nuo koluttiin läpi jo kauden aikana. Sitten ajattelin, että otan kantaa finaalijärjestelmään, josta on aika paljon jauhettu ympäri sosiaalisen median karttaa. No, siihenkin olen jo aika paljon ottanut kantaa. Enkä olisi kuitenkaan parempaa tekstiä saanut tuotettua kuin Pääkallo.fi:n toimituspäällikkö Joel Siltanen ja lajianalyytikko Jani Hakkarainen ovat tuottaneet. Toisaalta ajattelin, että olisi pureskeltu läpi Happeen menestystarina, mutta siitäkin on jo niin paljon kirjoitettu, että en olisi siihenkään paljoakaan pystynyt lisäämään.
Kauden päätökseeni haluankin nostaa niitä onnistumisia, joita salibandyrintamalla on kokonaisuudessaan nähty ja mitä minulle on jäänyt erityisesti mieleen. Niin kentällä kuin kentän laidallakin. Eli posin kautta mennään, toteaisi muuan Ylijohtava. Valitsin kymmenen kovinta onnistujaa/onnistumista. Saatte vapaasti jatkaa listaa ja toivonkin lisää hehkutuksia kauden varrelta. Nämä eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä vaan näistä kaikki ovat kauden huippuhetkiä.
Jo ennen varsinaista asiaa eli listaa kiitokset kaikille kirjoitusteni kommentoinneista ja muista palautteista, joita olen kauden aikana saanut.
—
Salibandykauden 2013–2014 suurimmat onnistujaa/onnistumista
10. Uuden sukupolven esiinmarssi
Kuinka hienoa se olikaan nyt nähdä, että valtakunnan juniorilupaukset ottivat sen vaadittavan harppauksen aikuisten tasolla ja pelasivat joukkueensa finaaleihin. Niin Happeessa kuin Classicissakin. Uusi sukupolvi on nyt pelannut itsensä lopullisesti valtakunnan eliittiin Johanssonin, Salon, Junkkarisen, Tikan, Savosen, Pylsyn ja Kotilaisten johdolla. Vain muutamia mainitakseni…
9. Tero Töyrylä
Onko kovempaa kaveria, joka on omalla esimerkillään saanut ihmiset kannattamaan ja kannustamaan? Ei kyllä ole. Iso hatunnosto ei tässä tapauksessa edes riitä. Mieleeni jäivät erityisesti nuorten maajoukkuepelit Lahdessa, jossa Tero otti paikalla olleet junioripelurit mukaan kannustamaan, kun me vanhat ja mieleltämme rajoittuneet emme uskaltaneet – taaskaan. Myös finaalien aikana tehty pyyteetön ja omistautunut karnevaali jäi lähtemättömästi ja lämpimästi mieleeni.
8. Nico Salo
Halusin yhden pelaajan nostaa tähän kärkikymppiin ja valintani kohdistui Saloon. Se huikea kehitys, minkä olen läheltä päässyt näkemään ja kuulemaan, ei voisi enempää lämmittää – varsinkin kun mietitään salibandya urheilun ja urheilullisuuden kehittämisen näkökulmasta. Vaikeasta loukkaantumisesta kärsinyt mies teki joka päivä kaiken niin hyvin kuin vain ikinä pystyi ja käytti lukemattomia tunteja itsensä kuntoon laittamiseen. Tulos näkyi finaaleissa. Varmuudella yksi Suomen suurimpia tähtiä tulevaisuudessa pelillisesti. Pystyy pelaamaan korkealla tasolla niin hyökkääjänä kuin puolustajanakin. Mikaeljärvimäinen johtaja kentän ulkopuolella. Täydellinen esimerkki uuden sukupolven pelaajille.
7. Ylen televisiointi
Salibandyliitolle iso hatunnosto tv-sopimuksesta. Vaikkakin televisioinnit venyttivätkin finaaleja tuskastuttavaan pitkiksi, niin silti se on yksi kovimmista sopimuksista, joita tällä rintamalla on tehty suomalaisessa salibandyssä. Urheiluviikonloppu toi loistavaa näkyvyyttä lajille ja siellä päästiin kuulemaan omia asiantuntijoitamme laajasti. Ylen ammattitaitoinen henkilökunta Kaj Kunnaksen johdolla markkinoi lajia hienosti.
6. Champions Cup, Tampere
Hienoa oli nähdä se taso, jolla maailman parhaat seurajoukkueet pelaavat. Valmennuksellisesta näkökulmasta ajateltuna ei yhdeltä turnaukselta voi enempää vaatia. Falun perusti pelinsä kahden ylivertaisen kentällisen pallolliseen peliin, Alligator Malans uskalsi Akseli Ahtiaisen johdolla karvata aktiivisesti päätylankusta kaikkia vastustajiaan vastaan, SPV perusti oman pelinsä tehokkaaseen vastahyökkäyspeliin ja Classic sekoitti pakkaa pallollisen pelin ja vastahyökkäyspelin sekoituksella. Turnauksessa nähtiin myös maailman tämän hetken kovin pelaaja, joka käytännössä yksin ratkaisi mestaruuden Falunille: Alexander Galante Carlström.
5. Valmennukselliset rohkeat ratkaisut
SSV hävisi käytännössä runkosarjan voittonsa syksyn pelilliseen kokeiluun, jossa se lähti ajamaan joukkueeseen sisään uutta 2-2-1-pelitapaa. Tämän vuoksi se menetti pisteitä alkukaudesta, mutta nousi jälleen kärkikahinoihin kevään voittoputkensa ansiosta, kun muutti pelitapaansa tutumpaan formaattiin. Mika ”Amu” Ahoselle kiitokset siitä, että lähti rohkeasti muuttamaan vielä vanhojen sotaratsujen peliä. Näitä ratkaisuja on vain jossain vaiheessa tehtävä, kun halutaan lajia kehittää.
Myös Indians ja TPS toivat uusia pelitavallisia tuulia ja antoivat lisää näkökulmia ja ajattelemisen aihetta siihen, mitä erilaisia tapoja meillä voi olla pelata tätä peliä. Tylsä sarjahan tämä olisi, jos kaikki joukkueet pelaisivat lähes samanlaisilla tavoilla. Jatkossa toivonkin, että valmentajat uskaltavat rohkeasti kehittää lisää uusia asioita ja murtaa omia mallejaan pelata peliä. Uusi taitava sukupolvi antaa siihen paljon mahdollisuuksia.
4. Pääkallo.fi
Yksi suurimmista kehittyjistä viimeisen kauden aikana salibandyrintamalla. Paljon uusia innokkaita tekijöitä on lähtenyt pyyteettömästi ja innolla tekemään juttuja peleistä ja tapahtumista ympäri Suomen ja välillä jopa muihin maihin. Pääkallo.fi pitää salibandykansan ajan tasalla päivittäin ja mikä tärkeintä, se pyrkii kehittämään toimintaansa koko ajan. Omasta puolestani kiitos kaikille juttujen tekijöille ja muille, jotka ovat hommaan osallistuneet.
3. Pelien nettilähetykset
Paljon parantui nettilähetysten taso jälleen tällä kaudelle. Kiitos seuroille ja liitolle/liigalle, jotka panostivat tähän puoleen niin paljon kuin vain suinkin pystyivät. Myös seurojen mielipiteitä pyrittiin kiitettävästi ottamaan huomioon. Toivotaan jatkoon, että tätä puolta kehitettäisiin edelleen televisiointien rinnalla ja saataisiin lisää laadukkaita lähetyksiä mahdollisimman useista otteluista.
2. Happeen mestaruus jäähallihuipennuksessa
Pitkä tarina on kuljettu seuran kanssa siitä, kun itse aloitin pelaamisen seuran ensimmäisessä juniorijoukkueessa 1990-luvun alkupuolella. Tämä tuntui yhtä hyvältä kuin ensimmäinen pelaajana voittamani mestaruus. Suuren lisäarvon mestaruudelle toi vielä jäähalliin rakennettu Hirviteatteri kokonaisuudessaan. Keski-Suomalainen salibandyperhe oli koossa ja kaikki vilpittömästi toivoivat ja uskoivat Happeen voittoon.
1. Veljekset finaalissa
En olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että tämä hetki tulee eteen jo tänä keväänä. Finaalisarja oli aika piinaavaa aikaa, kun näki ja kuuli molempien joukkueiden tilanteet lähes päivittäin. Velipojat ottivat jälleen omalla kehityskaarellaan huiman askeleen eteenpäin ja kaikille jäi varmasti unohtumattomasti mieleen sarjan viimeinen peli. Toivotaan tätä herkkua lisää tulevalle kaudelle. Onnittelut kaikille kolmelle huikasta kaudesta ja kultaisesta ja hopeisista tunnelmista pelien päätyttyä.
Olipa hyvä lista! Muutamiin kohtiin pari kommenttia, posin kautta.
Tero Töyrylä on tehnyt suomalaisen salibandyn kulttuurille jotain sellaista mitä liitto tai yksikään seura ei olisi koskaan pystynyt tekemään. Välittämättä mahdollisesta hullun maineesta, Tero on kiertänyt ympäri Suomea kannustamassa mitä joukkuetta milloinkin ja luonut näin positiivista fanitusilmapiiriä jokaiseen vierailemaansa paikkaan. Aitona lajifanina hän on esimerkillään näyttänyt, ettei fanittaminen ole ryppyotsaista yhden seuran kannattamista, vaan laajempaa lajista nauttimista. Hänelle pitäisi järjestää jonkinlainen erityinen VIP-kortti jokaiseen Suomessa pelattavaan säbäpeliin, mukaan lukien kaikki mj-pelit (mukaan lukien ainakin kahvit ja pullat).
Televisiointi oli syksyllä ihan perseestä (näytettiinkö edes neljää peliä?), mutta finaalisarja oli ok. Ok vain siksi, että sarja venyi niiden takia liikaa. Enkä oikeasti usko lajin saavan hirveästi uusia katsojia TV:n kautta. Itse en katsonut yhtään koris, lentopallo, tai muun ”uuden” lajin peliä TV:stä koko vuotena.
Pääkallo on loistava. Joka päivä tulee luettua läpi uusimmat jutut ja kommentit.
Nettilähetykset: huonokin streami on parempi kuin ei mitään. Some- ja nettiaktiivisena lajina tähän tulisi kiinnittää huomiota.
Liiton pitäisi kerätä kaikki mahdolliset live streamit yhden ja saman sivun alle, ja mahdollisesti tarjota pieni taloudellinen tuki seuroille, jotka suunnittelevat live streamin tuottamista ensi kaudella.
Happee ja finaalit: Ihmettelen suunnattomasti minkä takia tämän sarjan jälkeen vielä keskustellaan yhdestä finaalista. Ottakaa nyt oppia Happeesta… ja Classicistakin, vaikka finaalisarjan katsojamäärät olivatkin Tampereella pettymys. Kummatkin seurat ovat tehneet pitkäjänteistä ruohonjuurityötä katsojamäärien eteen. Ei ne katsojamäärät sillä kasva, että peliä mainostetaan paikallisessa sanomalehdessä. Kyllä se vaatii paljon muutakin.
Tästä syystä, ja siitäkin huolimatta että finaalisarjan valmistelu vaati laji- ja joukkuerajoja ylittävää yhteistyötä, josta minulla ei ole mitään tietoa, haluaisin nostaa Tero Töyrylän ohella vuoden suureksi onnistujaksi Lasse Riitesuon. Erittäin aktiivinen ja mukaansa tempaava some-aktiivisuus oli omasta mielestäni yksi kauden positiivisimmista asioista.
Tosin some-puolelta löytyy paljon muutakin kehuttavaa. Mm. Classicin ja Indiansinsin twitterikommentit olivat joskus ihan uskomattoman hauskoja (ja junnupuolella ehkä jopa parempia: esim Happee A-junnut).
Vuoden ainoa epäonnistuja tänä vuonna oli liiga viime hetken yhden finaalin painostuksellaan (jos yrityksessä tj ei nauti hallituksen luottamusta, tj vaihdetaan, ei päinvastoin).
Toive ensi vuodelle: Säbä tarvitsee persoonia. Nyt kun Pekka Niemisen sanallisesta annista saatiin hetki nauttia, hän päätti siirtyä eläkkeelle. Vastaavanlaisia persoonia tarvitaan lajiin ja osa tästä puutteesta on median luomaa. Ei edes haluta haastatella ”persoonallisesti”, vaan muokataan kaikki yhteen muottiin. Hiukan lisää sellaisia 7 päivää tyyppisiä juttuja kiitos.
Piti oikein tarkistaa, mutta johdannossa puhuttiin ”salibandykaudesta” ja ”salibandyrintamasta” eikä ”Salibandyliigasta, joten lisään hiukan.
SB-Pron huikeat esitykset Champions Cupissa, Suomen Cupissa ja naisten Salibandyliigassa. Vallankumous. Ei siksi, että Classic olisi taantunut vaan koska Pro rymisteli eteenpäin.
SB-Pron Kujalan, Kujalan ja Wickmanin käsittämätön hyökkäysteho ennätysmurskajaisineen. Ja päälle My Kippilän nousu aikuisten pelien ratkaisupelaajaksi.
Loppuun asti dramaattinen, ehkä jopa kaikkien aikojen jännittävin Divari.
Tällä salibandykaudella oli yksi onnistuja aivan omassa luokassaan ja pettymykseni olikin suuri kun Riitesuo ei maininnut Fredrik Hollstenia ja pojot.fi sivustoa lainkaan. Vuoden salibandyteko mielestäni.
=D nyt meni jyväskylän pojat sekaisin kun luki peräkkäin Lassen pitkän kirjoituksen kommentti osiossa ja heti perään tämän Pasin tekstin, pahoittelut.
Aivan, Pojot unohtui! Sekin oli vuoden lajiteko. Ja Turkuun tiedoksi että Riitesuo ei ole tämän nimimerkin takana. Tosin läheltä Turkua kommentit kyllä tulee…
Oli taas niin etelän vetelän listaus kun olla ja voi…mihin esimerkisi jäi NSt:n ja Josban pirteät peli-ilmeet ja raikas tekeminen liigassa, näillä merkitystä koko liigan kannalta.
Ernoo, niinpä! Mihin ne jäi? Ei ainakaan liigassa niitä nähty (NST 7. ja Josba viimeinen joka ei joutunut karsimaan). 😀
Samaa mieltä Terolle VIPPI kaikkiin halleihin ja heti! Ja tosiaankin tarjoilua kaupan päälle!! Huikee äijä! Tietenkin kaikki lajiniilot voi tarjota Terolle kahvit ja pullat kun tapaavat hallilla. Tommosta positiivisuutta tähän lajiin tarvitaan, ainaisen vinkumisen sijaan. Ernoo esim. vois lukea Kotilaisen jutun ja LISÄTÄ noi omansa tohon listaan…
Champion Cup oli loistava tapahtuma, ja oikean pelaajan Pasi nosti esille, tollaista taitoa ei valitettavasti Suomesta tällä hetkellä löydy, mitä Cala tarjoili CC:ssä. Ihan huikee kaveri…
Eikö tämä yhden fanin hehkuttaminen ole jo liioittelua. Kannattaminen sisänsä hieno asia, ja sitä toivoisi lajiin lisää, mutta yhden julkisuustyrkyn nostaminen lajin merkittäväksi tekijäksi on aika mautonta.
Jonsku ei todellakaan ole! Tero vetää vaan niin hyvällä asenteella, että monella meistä, niinku Kotilainen itsensä mainitsi yhdeksi ois aika paljon opeteltavaa tosta jätkästä. SSV:llä on kanssa omansa, mutta ei ole ihan Teron tasolle päässyt. Noita superfaneja vaan tarvitaan lisää, niin sitten se muukin yleisön osa alkaa pullan syömisen sijasta kannustamaan. Aika harvalla on kuitenkaan pokkaa kantaa yksin rumpua hallille, valittamiseen taas pokkaa riittää monella;-)
Olisko ollut niin, että naisten MM-kisat, miesten salibandyliigan 4. finaalipeli ja A-junnujen pudotuspelit Classic-TPS oli tällä kaudella ainoat matsit, joihin maksoin sisään. Että aika vippinä/pummilla on menty 🙂 Tarjoiluistakin pääsin kertaalleen nauttimaan Happeen, Erän, Krp’n & Kooveen peleissä. Ja pullista en edes tykkää.
Divari, SB-Pro ja Holsten minunkin listallani!
Tero T.
Pasin bloggaus – ollut kiinnostavaa ja ”jäätävän” tarkkaa ja oikeinkin menevää ennakointia!
Missä Eero nuutinen?