Pääkallo.fi:n asiantuntija ja salibandyanalyytikko Jani Hakkarainen analysoi Suomen miesten salibandymaajoukkueen otteita Hämeenlinnan EFT-turnauksessa. Ensimmäiseksi Hakkarainen perkaa seuraavassa läpi Tshekki–Suomi-ottelun, jonka Suomi vei perjantai-iltana lukemin 9–6.

—

Salibandy on peli, jossa ei ole paitsiota, rikkominen on rajattua ja kenttä on lyhyt. Sen vuoksi pelin kannalta hyvin ratkaisevaa on vastahyökkäysten, erityisten ylivoimahyökkäysten määrä. Tämä korostuu varsinkin kansainvälisissä huippupeleissä.

Vastahyökkäyksiin vaikuttavat viisikkopelissä kolme päätekijää: puolustussuuntaan pelaaminen, pelin käännöt puolustuksesta hyökkäykseen ja hyökkäyksestä puolustukseen sekä hyökkäyspelin rytmittäminen. Sen vuoksi analysoin Suomen EFT-pelit näistä viisikkopelin näkökulmista. Puolustussuuntaan pelaaminen sisältää luonnollisesti myös maalinestopelin ja kaikki nämä tekijät vaikuttavat oleellisesti myös hyökkäyspelin tehokkuuteen. Analyysi ei ole tyhjentävä. Se koskee viisikkopeliä, ei yksilötekemistä.

Lisäksi erikoistilanteet ja maalivahtipeli ovat luonnollisesti ratkaisevassa asemassa.

Puolustussuuntaan pelaaminen
Suomen viisikkopuolustusta ei tänään todella koeteltu, koska Tshekin pelinopeus pallon kanssa oli heikko. Taso nähdään vasta Sveitsiä ja varsinkin Ruotsia vastaan, joilla pelinopeus pitkissä hyökkäyksissä on eri tasolla kuin vastahyökkäysjoukkue Tsekillä.

Hyvää Suomella olivat useat riistot karvauksella, joista Suomi pääsi iskemään kaksi maaliakin, vaikka työntäminen karvauksessa ei oikein toiminut.

Puolustussuuntaan pelaaminen ei todellakaan ole pelkkää puolustuspelaamista. Varsinkin salibandyssä korostuu puolustusvalmius silloin, kun pallo on omilla. Hyökätessä viisikon on oltava tiivis (kenttätasapaino) ja varmistusten kunnossa. Kokonaisuutena Suomen viisikkopeli oli tältä osin hyvällä perustasolla erityisesti ottelun jälkimmäisellä puoliskolla. Seurauksena Tshekki ei päässyt moneenkaan ylivoimahyökkäykseen – päinvastoin, Suomi riisti pallon nopeasti takaisin. Puolustus oli helppo aloittaa nopeasti, kun jo hyökätessä oltiin lähellä toisia.
Korostunutta Suomen pelissä oli pitkä hyökkääminen päädyn kautta levittämällä. Sillä tavalla Tshekin puolustus saatiin avattua, jos pallo liikkui nopeasti. Mutta ennen kaikkea vastahyökkäysjoukkue Tsekiltä vietiin mahdollisuus ylivoimahyökkäyksistä.

Käännöt
Tshekki ei pystynyt juurikaan pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä Suomen päädyssä. Siksi kääntöpaikkoja syvältä omasta päästä tuli varsin vähän. Ne Suomi käytti hyvin hyväksi sekä syöttämällä että kuljettamalla. Pelaajat osasivat lukea tilanteet oikein, heillä oli halu kääntää ja he valitsivat pääsääntöisesti oikeat ratkaisut. Tästä on hyvä parantaa kohti Ruotsin tasoa.

Rytmittäminen
Salibandyssäkin on vaarallista, jos jatkuvasti mennään pallon kanssa vain eteenpäin. Sen vuoksi hyökkäyspeliä on rytmitettävä. Siinä Ruotsi ja Ruotsin hallitseva mestari Falun on nykyään mestari.

Suomen pelikirjassa on tietojeni mukaan kaksi hyökkäyspelirytmiä: nopea ja hidas. Jos peliä ei päästä kääntämään nopeasti tai se ei ole järkevää, pelataan hidasta rytmiä eli pitkä, järjestäytynyt hyökkäys.

Kääntöjen kohdalla totesin, että pääsääntöisesti rytmivalinta tehtiin oikein. Sen sijaan ottelun ensimmäisen puolikkaan aikana Suomen pitkän hyökkäyksen toteutus oli kuin hidastetusta filmistä Hulmin viisikkoa lukuunottamatta. Mutta kun Tshekki pääsi johtoon, muut viisikot heräsivät. Sen jälkeen pitkä hyökkääminen ja sitä kautta rytmitys oli kohtuullisella tasolla. Viimeistään Ruotsia vastaan sunnuntaina tämä perustaso ei kuitenkaan riitä mihinkään.

Erikoistilanteet
Suomen otteet ylivoimalla, alivoimalla ja vapaalyönneissä olivat kaksijakoiset. Ylivoimalla/alivoimalla Suomi oli valovuoden Tsekkiä edellä. Ylivoima pyöri mallikkaasti Kohosten avulla ja tulostakin tuli: kaksi maalia. Alivoima oli muuten vahvaa paitsi viimeisen alivoiman tullessa täyteen Tshekki pääsi iskemään yhden maalin erinomaisella laukauksella. Suomen paineistava alivoima toimi mukavasti.

Sen sijaan vapaalyöntipelaamisessa Suomella jäi roimasti parannettavaa. Tshekki iski kerran omasta vapaalyönnistään, kun Koskelainen ei peittänyt ja Tomi Ikonen haroi maalissa tyhjää. Erikoisempi tilanne nähtiin toisessa erässä, kun Kohosen kentällä oli vapaalyönti Tshekin maalin edessä. Tuloksena oli läpiajo vieraille ja maali.

Maalivahtipeli
Huolestuttavinta Suomen osalta olivat maalivahti Ikosen otteet. Ikonen jatkoi siitä, mihin Kooveeta vastaan Salibandyliigassa jäi. Otteet olivat epävarmoja. Kaksi maalia Ikonen saa ottaa pitkälti piikkiinsä. Varsinkin alkupuolella oli lisäksi selvää pomputtelua, mikä aiheutti muutamia vaaratilanteita. Yhtään maalia Ikonen ei myöskään ottanut pois huippupaikasta.

Ottelun kestäessä Ikosen työskentelyyn tuli kuitenkin varmuutta. Siitä huolimatta tällä pelaamisen tasolla Ikonen ei kanna päävastuuta joulukuun MM-kisoissa – jopa kisapaikka on vaarassa.
Suomen kuusi päästettyä maalia menevätkin eniten erikoistilanteiden ja maalivahtipelin piikkiin. Kaksi päästettyä maalia Tshekkiä vastaan vastahyökkäyksestä ja yksi heikon puolustuspeli vuoksi on juuri ja juuri hyväksyttävä saldo.

Viisikoiden tehotilasto (muutoksia laitahyökkääjissä ottelun aikana)
Kohoset 2-2
Koskelaiset 2-3
Hulmit 3-0
Ykkösylivoima 2-0
Alivoima 0-1