US: Laaja selvitys junioriurheilun kustannuksista – salibandy loistaa huokealla hintatasollaan

Kuvituskuva: Anssi Koskinen

Kuvituskuva: Anssi Koskinen
Kuvituskuva: Anssi Koskinen

Tämän viikon Urheilusanomissa oli laaja artikkeli eri urheilulajien kustannuksista. Artikkelin otsikossa todettiin, että junioriurheilusta on tulossa eliitin etuoikeus.

Salibandyn kannalta positiivista oli se, että 2001 ja 2012 välisen otannan perusteella salibandy oli halvin harrastus, kun mitattiin kymmenen kauden yhteishintaa. Kokonaishinnaksi saatiin 9994 euroa, kun esimerkiksi jääkiekkoon kului kymmenessä vuodessa 86 987 euroa.

Lajeina mukana olivat ratsastus, tanssi, jääkiekko, hiihto, taitoluistelu, jalkapallo, yleisurheilu, voimistelu, uinti, koripallo, salibandy ja pesäpallo. Artikkelissa oli eritelty hintatasoja myös eri paikkakunilla. Tässä vertailussa mukana olivat Helsinki, Lahti, Kuopio, Vaasa ja Rovaniemi.

Ohessa kuva vertailutaulukosta:

12 comments

  1. Tosta puuttuu kokonaan kamppailulajit jotka myös edullisia.

  2. Noh, mistä lie keskiarvo salibandylle saatu, vissiin mukana sittenkin kerhoryhmiä tmv., vaikka viittaus kilpaurheilijan kokonaiskuluihin… Treella omalla pojalla ollut jo vuosikausia kustannukset n. 3500-4000 e/kausi, että taitaa tulla reilusti enempi hintaa kuin mitä on mainostettu tuossa…

  3. Salibandy loistaa tässä vertailussa, mutta niin on mielestäni pakkokin. Nuo vertailuksi nousevat kulut ovat aivan poskettomia.

    Eikä pidä kuitenkaan sivuuttaa sitäkään seikkaa että salibandynkin keskiarvokulut ovat muutaman vuoden kuluessa tuplaantuneet. Artikkeliin mahtui myös esimerkkejä perheistä, joissa teini-ikäisen sähläily piti lopettaa, koska varaa ei enää ollut.

    Toki, maksaahan kaikki. Artikkelin lopussa kuitenkin heitetään hyviä näkökulmia ja jopa kyseenalaistetaan koko tavoitteellisen ja huippuunsa viilatun urheilun mielekkyyttä. Eikö tärkeintä olisi vain kokoontua pari kertaa viikossa pelailemaan, kuin ennen vanhaan?

    Olen puhunut aiheesta jo monesti aiemminkin, mutta puhtaan harrasteurheilun merkitystä ei pitäisi väheksyä. Salibandyllä on tässä potentiaalia, mutta se vaatii toimivaa ja edullista alasarjajärjestelmää, sekä panostusta paikallisiin pieniin hallisarjoihin. Näillä on lajikulttuurissakin yllättävän suuri rooli.

  4. Noh, mistä lie keskiarvo salibandylle saatu, vissiin mukana sittenkin kerhoryhmiä tmv., vaikka viittaus kilpaurheilijan kokonaiskuluihin… Treella omalla pojalla ollut jo vuosikausia kustannukset n. 3500-4000 e/kausi, että taitaa tulla reilusti enempi hintaa kuin mitä on mainostettu tuossa…

    sama hinta täällä hesassa

  5. Mukana tutkimuksessa kaikkia ryhmiä? Kulut haastaja ja kilparyhmissä ihan eri tasolla kuin sm-ryhmillä(/ikäryhmien edustuksilla). Taitaa teijän pojat vetää sm-sarjaa? Haastajaryhmissä on halpaa vetää…

  6. Ei pitäisi unohtaa laskuissa myöskään sitä, kuinka paljon esimerkiksi kuljetuskuluja harjoituksiin, mahdollisia ruokarahoja peleihin/turnauksiin yms. menee.
    Lisäksi, kanjonit aluesarjojen ja SM-joukkueiden kausimaksujen hintojen välillä ovat valtavat, yksinkertaisesti jo treenimääristä johtuen. Lajin aloitusta harkitsevan, keskituloisen kuluttajan kannalta näitä lukuja kannattaisi vielä paremmin eritellä ihan julkisesti.

  7. Näissä kausimaksuissa pätee vanha sanonta: vale, emävale ja tilasto.

    Esimerkkiknä vaikka kun vertailee kahta tamperelaisseuraa:

    – toinen ilmoittaa kausimaksuksi xxxx euroja, joka sisältää aivan kaiken
    – toinen ilmoittaa kausimaksuksi xxx euroa, ja perii erikseen jokainen pelin matka- ja ruokakulut, varusteet, turnausmaksut jne jne.

  8. Pitää muistaa sekin, että mitä tämä ”kausimaksu” pitää sisällään… toiset kun ilmoittavat koko kauden kokonaiskustannuksen, kun taas toisille kausimaksu on ”salivuorot ja seuran toimintamaksu” ja tämän päälle sitten kerätään erikseen turnausmaksut, seuran verkkarit ja varusteet, bussimatkat ja ruuat jne jne.

    Lisäksi vertailussa olisi tärkeää jaotella ne eri sarjatasojen välille.

  9. Onhan toi totta että on sivukuluja, mutta sinänsä kaikkien lajien harrastajien pitää syödä ja kulkea:-D. Sivukuluissa säbä on varmasti kilpailukykyinen, koska vaadittavat varusteet vähäiset ja suhteellisen edullisia. Toisinkuin esim. lätkässä, missä se henk.koht varustekassi sisältää paljon tavaraa ja hintavaa tavaraa, lisäksi lätkämailat on aika kalliita kapistuksia…

  10. Nuo luvut ovat varmaankin aika suuntaa-antavia, tosiaan tilastollisen keskiarvon mukaan joka perheessä on muistaakseni 2,3 lasta… Anaway, oleellisin asia tuossa on varmaan se, että harrastaminen on kohtuullisen hinnakasta ja aiheuttaa jo sitä kautta eriarvoisuutta ja vie mahdollisuuksia joidenkin osalllistua. J se on ongelma, jossa sosioekonomiset erot senkun kasvaa.

    Noissa jutuissa on sitten se toinen puoli, että kun facessa on seurannut asian ympärillä käytyä keskustelua, niin vanhemmat ovat nyt heittämässä jo ennen aloittamista hanskoja tiskiin, kun ei rahat riitä. Omalla kilpatasolla pelavalla junnulla varusteineen,ruokailuineen ja matkoineen kausimaksu on noin 250 euroa, mutta yleisseuran kautta tulee tukea seuran eri lajeille ja kunnan ilmaiset junnuvuorot takaa maksuttomat vuorot. Lisäksi sponsseilta on kerätty rahaa. Silti on vaikea saada pelaajia, kun on kallista. Samaan aikaan naapurikunnassa vingutaan kalliista maksuista, mutta ei sitten olla valmiita tulemaan pienempään seuraan, kun ovat niin huonoja tai ainakaan ei ole niin kuuluisia.

    Uskallan väittää, että noissa maksuissa on myös jonkinlaista statuslisää, tehdään asioita ehkä paremmin ja ulkoisesti laadukkaammin kuin oikeasti tarvitsisi junioreilla. Ja kai se meillä avnhemmilla on samaa, että tietty kilpavarustelu välineissä, jos naapuriin pojalla on hyvä maila, niin kyllä vähintän yhtä hyvä on oltava ja jos sillä on on yksi varamaila, niin meidän pojallapa on kaksi. Ihan niin kuin Pohjanmaalla, missä pihaan ilmeistyi leikkimökki ja isompi kuin naapurilla, vaikka lapsia talossa ei ollut. ja onhan se hienompaa pelata jossain SM-sarjaseurassa kuin nimettömässä pikkuseurassa ja ihan jos seuran logon kantamisesta kannattaa maksaa + 70 %/kausi. Ja onhan se hienompaa vetää lätkää HIFKissä kuin jotain rupista pesäpalloa Kaisaniemessä.

    Toinen asia sitten on, että tulevatko esim. nuo maksuttomat vuorot seuran tai joukkueen katteena vai siirtyvätkö ne harrastushintoihin. maksetaanko valmentajille ja taustoille vai ei, onko valmentajien lapset vapautettu maksuista, maksetaanko emoseuralle toimistomaksuja, saako sponsoritulot pitää itsellään vai meneekö aina siivu seuralle, onko seuran jäsenmaksussa osuus edarin kuluista jne. Noita tekijöitä on aika paljon. Siihen päälle talkootyö yms. Kun suurimpaan osaan noista kysymyksistä vastaus on ei, niin homma pysyy aika kustannustehokkaana.

  11. D1 juniorin kausi Porissa noin 2000-2500 euroa. KK maksut, kauden turnaukset ja peliasu/verkkarihankinnat. Selvä tosiasia on, että tekeminen maksaa. Mitä enemmän toimintaa pojille sen enemmän vanhemman kukkaron nyörejä koetellaan. Ihan selkeää.

  12. Ainakin PK-seudulla ylittyy varmasti monilla junnujoukkueella 10 000€kaudessa jo pelkästään kolmen tunnin kaukalovuoroihin per viikko. Siihen päälle muut kustannukset, eli ei saba ole enää niin kovin halpa harrastus. Toisaalta laji on kehittymässä kovaa tahtia urheiluksi, ja se tuo osittain lisää kustannuksia.

    Ja valitettavasti ainakin täällä suunnalla kaupunkien tuki lajille on aika heikkoa. Monelle joukkueelle kelpaisi kunnallisetkin tilat ainakin osiin harjoituksista, mutta niitä valitettavasti ei ole riittävästi saatavilla…