Sunnuntai 12. huhtikuuta muodostui tamperelaisen SC Classicin 25-vuotisen seurahistorian tähän saakka menestyksekkäimmäksi päiväksi, kun naisten Suomen mestaruuden lisäksi myös A-pojat juhlivat SM-kultaa.
Classic voitti Tapanilan Erän A-poikien ratkaisevassa viidennessä finaalissa Helsingissä maalein 8–1 (2–1, 3–0, 3–0).
Salibandyssa ei nousta usein pudotuspelisarjoissa 0–2-tappioasemasta voittoon. Classic teki sen kahdesti, ensin välierissä OLS:aa vastaan ja nyt finaaleissa Tapanilan Erää vastaan.
Mihin ottelu ratkesi?
Classic puolusti uhrautuvasti joukkueena ja iski tehokkaasti maaleja paikoistaan. Aina kun Erä sai vahvan otteen pelistä, kuittasi Classic tekemällä maalin. Paras esimerkki tästä oli Atte Erosen vapaalyönnistä lataama 5–1-osuma toisessa erässä pian sen jälkeen, kun Classic oli tappanut Erän kahden minuutin ylivoiman.
Ottelun hahmo?
Classic-vahti Lassi Toriseva nosti tasoaan jatkuvasti kolmessa viimeisessä ottelussa. Ratkaisevassa finaalissa hän oli jo lähes ohittamaton. Vaivainen Krister Savonen pystyi pelaamaan hammasta purren vain kolme vaihtoa ennen kuin asteli koppiin, mutta ehti antaa joukkueelleen alkutahdit 1–0-maalillaan.
Ottelun puheenaihe?
Classicin ja Erän välinen tasoero oli finaalisarjassa äärimmäisen pieni, vaikka viimeisen finaalin numerot kertovat toista. Henkisellä tasolla on huomattavasti helpompi lähteä ratkaisevaan finaalin kahden ottelun voittoputkessa kuin kahden tappion jälkeen. Erä jätti käyttämättä ottelusarjassa liigamaalivahti Markus Laaksoa, puolustaja Kasper Vainikkaa ja puolikuntoista tehohyökkääjä Eero Nuutista. Päätös luottaa loppuun saakka erinomaisen kauden pelanneeseen vakiokokoonpanoon oli erittäin kunnioitettava, mutta saattoi maksaa Erälle mestaruuden.
Kommentit:
– Classicia pidetään taitojoukkueena, mutta kyllähän me ryynättiin. Hirveä taistelu koko joukkueelta. Ansaittiin todella voittaa, junioriuransa ensimmäiseen SM-kultaan päättänyt maalivahti Lassi Toriseva sanoi.
– Kertoo tosi paljon joukkueesta, että noustiin kahdesti 0–2-tilanteesta voittoon, ja on se omaankin korvaan aika uskomaton juttu. OLS-sarjan pojat käänsivät kotiin hirveällä kiukulla, ja siitä kokemuksesta taisi olla hyötyä finaalisarjassakin, totesi Classicin valmentaja Simo Ruuskanen, jonka edellinen SM-kulta tuli NST:n A-poikien valmentajana 11 vuotta sitten.
– Ei ollut helppoja maaleja tarjolla meille tänään. Hakattiin päätämme seinään. Olihan vastustajan maalivahti aika jäätävä, Erän valmentaja Bengt Lodenius sanoi.
Muuta huomioitavaa:
Suomen mestaruus oli Classicille vasta neljäs poikajunioreissa, ja ensimmäinen seitsemään vuoteen. Nuoremmat C-pojat voittivat kultaa keväällä 2008. Tästä joukkueesta olivat A-poikien mestarijoukkueessa mukana Krister Savonen ja Nico Salo. Kaksi muuta mestaruutta ovat Ilveksen ja Classicin yhteisen IC-Akatemian A- ja B-poikien voitot keväältä 2006.
Tilastohuomiot:
Classic: Otto Kunnari 2+1, Markus Kaivanto 2+0, Lassi Toriseva 32/33 torjuntaa.
Erä: Tuukka Vettenranta 1+0 ja A-SM pudotuspelien pistepörssin voitto
Linkit:
Ottelutilastot
Pettynyt Erän A-poikien puolustaja: ”Molemmat menivät all-in”
Classic-junioreiden tähtipakki: ”Kun oli pakko voittaa, tämä joukkue syttyi kunnolla”
Kevään aikana kovia kokenut Krister Savonen: ”Tärykalvot räjähtivät tänään”
Oikeelle jengille meni voitto. Classic oli jokasella osa-alueella erää vahvempi ja uskoi omaan tekemiseen. Erän pelaaminen oli yksilöllistä ja joukkuehenki oli hukassa. Classicilta joka äijä halus voittaa eikä tekemistä haitannu se että Savonen loukkaantu ensimmäisen erän puolessa välissä.
Minkä takia Erältä on 6 pelaajaa maajoukkueessa. Käsittämätöntä himaanpäin vetämistä! Ja Suomen etua ei taaskaan huomioitu lainkaan. Kehtaakohan valmentajat katsoa peiliin…
Sisukkain joukkue ansaitsi voittonsa! Ei epäselvyyttä paremmuudesta.
Vamily = täydellisyys
Tollee se kääntyy ku jalkaa on.
Huomasi että Classic oli ollut lenkkipolulla hieman enemmän kuin mosan pojat kesällä… Mosan pojat ottivat siis turpaan läskeiltä 8D
En ketään yksittäisiä pelaajia haluaisi nostaa esiin, mutta kyllähän Classicin Marko Kaivanto nosti yksilösuorituksillaan Ceen voittoon. Ei voi kuin ihailla herran taitotasoa.
Onnittelut molemmille joukkueille upeasta kaudesta. Näin katsojana jäi ihmetyttämään sellainen asia kuin, että mitenkä on mahdollista, että näinkin ’iso’ ottelu voidaan pelata Mosalla? Ei minkäänlaista arvostusta peliä eikä maksavaa yleisöä kohtaan. Mahdollisesti jopa huonon säkän käydessä hengenvaarallistakin. Kyllä yleisökapasiteettia pitäisi olla vähintäänkin 500 finaaliotteluissa.
Mosahallin kapasiteetti on 550.
Onko siihen laskettu kiipeilyseinäkin? Ja järkkärit kielsi menemästä kentälle. Parhaat seisomapaikat näytti olevan kahvion penkeillä neljännessä rivissä, paljonkohan lippu maksoi?
Liput 10€. Saatiin istumapaikat viimeisten joukossa. Harmitti kyllä kaikkien maksaneiden puolesta jotka seurasivat peliä johonkin nurkkaan ahtautuneena. Olisi varmasti parempi paikka löytynyt finaalille.
”…mutta kyllähän Classicin Marko Kaivanto nosti yksilösuorituksillaan Ceen voittoon. Ei voi kuin ihailla herran taitotasoa.” Itsekö ”Markon” kaverit täällä kirjoittelee? ”Markon” kaverikomppauskommentteja odotellessa toteaisin, että voitto ei todellakaan ”Markon” (=Markus) tai jonkun muun yksittäispelaajan tasoon perustunut, kyllä tämä oli sinnikäs joukkuevoitto, vuosien varrelta kasailtu.
Mosalla ei todellakaan pitäisi saada pelata mitään ratkaisevia pelejä. Onhan tuolla ollut mahdotonta katsoa taannoin c.junnujenkin finaaleita, ja luultavasti A.junnareiden matsit vetäis enempi porukkaa…
Krp julkaisee joukkueen johon on siirtynyt seuraavat C:een pelaajat, Kaivanto, Lampinen ja Jaakkonen, heille C:sä ei ole käyttöä, vaikka ovat omia huippujunnuja. Kaivanto kova yrittäjä ja karvaaja, Lampinen maalintekijä ja Jaakkonen todella nopeajalkainen hyökkääjä alivoimalla ja pistohyökkäys peliin vastaiskuihin.