Teuvo Teräväinen, 20, taistelee tällä hetkellä komeasti himoitusta Stanley Cup -pokaalista Chicago Blackhawksin paidassa. Jääkiekkoilija Teräväisen mainiot otteet ovat nostaneet tapetille jälleen myös nuorukaisen salibandytaustan.
Pääkallo.fi kertoi edellisen kerran kahden jutun voimin Teräväisen salibandytouhuista tammikuussa 2014:
Historiakuva: Ei tullut salibandymiestä Teuvo Teräväisestä
Video: Näin Teuvo Teräväinen dominoi salibandyn junnupeleissä
—
Nyt Teräväisen salibandytaustaan on tarttunut muun muassa sanomalehti Keskisuomalainen. Toimittaja Micke Suopuro kirjoittaa kommentissaan seuraavasti:
– Ei ole nimittäin mikään ihme, että Teräväinen kykenee koostaan huolimatta käsittelemään, siirtämään ja laukomaan kiekkoa minimaalisessa aikaikkunassa. Salibandykaukalossa Teräväinen on alusta asti hioutunut lajin ominaispiirteiden ohjaamina hakemaan yllättäviä, oikein ajoitettuja ratkaisuja pienessä tilassa. Finaalipeleissä Teräväinen ei ole saanut juurikaan laukaisupaikkoja, mutta on käyttänyt tilaisuutensa täydellisesti hyväkseen. Luvalla sanoen heppoiset kudit ovat lähteneet lavasta nopeasti ja tarkasti sekä ennen kaikkea yllätyksellisesti.
– Erityisesti jäähallien uumenissa salibandyn ”sählyttelyä” onkin syytä miettiä pian tarkemmin. Viimeistään sitten, kun sähly-Teuvo nostaa tänä keväänä kiekkoniilojen himoituinta pystiä, Suopuro myös muun muuassa toteaa.
Keskisuomalaisen artikkeli: Kommentti: Mallia sähly-Teuvosta
—
Tuoreeltaan salibandy-Teuvosta kertoo myös Yle, joka on haastatellut Teräväistä aikanaan Tapanilan Erässä valmentanutta Markku Rantalaa.
– Olihan se sellainen taitoniekka. Pienestä pitäen hän on mailan kanssa ollut. Muistan hänet 2-vuotiaana vanhasta Mosahallista, kun hänen isänsä valmensi naisten liigajoukkuetta, niin hän pyöri siellä erätauolla, Rantala muun muassa sanoo Ylelle.
Ylen artikkeli: Teräväinen erottui myös salibandyparketeilla – ”Olihan se sellainen taitoniekka”
Jotenkin naurattaa säbäimmeisten yritykset paisuttaa lajin tärkeyttä heti jonkinlaisen mahdollisuuden löydyttyä. Joo, varmasti sählymailalla neppailu ja pelailu on edesauttanut Teuvoa jossain määrin, mutta eiköhän se suurin hyöty ole kuitenkin peräisin ihan oman lajin satatuntisista harjoittelumääristä. Mutta voidaan leikkiä toki ajatuksella, että Chicago voittaa mestaruuden Teuvon säbätaustan takia.
Niin jos ylipäätään Teukan joukkue voittaa NHL liigan mestaruuden!
Voi voi meitä onnettomia!Eiköhän lätkän ja säbän vastakkainasettelu alkais jo riittää.Kaikille lienee jo selvää että molemmissa lajeissa on omat osaajansa ja ominaispiirteensä ja toisen lajin pelurit eivät kovin kummoisia esityksiä huipputasolla järjestä!
No onhan tuolla sählytaustalla vaan merkitystä. Eikä sähly tarkoita ainakaan meikän mielestä ole vähättelyä. Laji tuo lisää mailakoordinaatiota ja jumankekka kun siinä ei voi liukua, jos ei jaksa polkea. Muistaakseni Granlunditkin ovat sählyä lätkineet. Korjatkaa, jos olen väärässä. Lätkäjätkien kannattaisi lajia pelailla. Tuskin siitä haittaa olisi. Suojuksia ei tosin saa käyttää.
Useimmat kiekkojoukkueet käyttävät sählyä kesäharjoittelu muotona. Pelivälineen saa ottaa kädellä alas kiekon tyyliin. Ja kentittäin pelataan. Samoin kuin kiekossa. Mukavaa vaihtelua ainaisiin mäki ja porrasjuoksuihin:D
”eiköhän se suurin hyöty ole kuitenkin peräisin ihan oman lajin satatuntisista harjoittelumääristä”
Väitän että ei ole! Jos esim. kattoo paras suomalaista futaajaa ikinä, Kuningas Litmasta, niin kummasti tääkin kaveri veti kahta lajia pitkään rinnakkain. Toki kumpaakin pitää treenata, mutta monipuolisuuden voima nyt taitaa olla jo tieteellisestikin todistettu. Tuskin väliä mitä lajeja harrastaa…
Veti joo kahta lajia rinnakkain, mutta kummankohan lajin toistomäärät ja sen myötä tunnit olivat silti suuremmat? Muut lajit varmasti täydentevät tietyissä lajeissa, mutta ei se nopea laukaus jääkiekossa tai salibandyssä lähde jalkapalloa pelailemalla. Sählyn vaikutus jääkiekkoon on varmasti positiivinen tietyillä tasoilla; toki pakko omista kokemuksista sanoa sen verran, että jääkiekosta salibandyyn vaihtaminen (ja toisinpäin) oli ainakin itselle usein hankalaa ja vei aikaa esim. mailaeroavaisuuksien takia.
Pohjois-Amerikassa ollaan toki vähän aukaistu silmiä salibandyn hyötyyn ja helppouteen jääkiekon ohella, mutta taitaa vieläkin se katulätkä tai vastaava olla se, jota useimmat nuoret siellä pelaavat ja mitä huiput (Crosby, Kane, McDavid) ovat myös tahkonneet ja ihan ymmärrettävästä syystä. Omaan kokemukseen jälleen vedoten, niin kyllä jääkiekossa se oma laukaus kehittyi parhaiten kesällä vanerilevyn päällä vietettyjen tuntien ansiosta eikä salibandya pelatessa.
Mutta niin, hieman ylitseampuavaa tekstiä tosin tuo on ja vaikken monipuolisuuden tuomaa hyötyä sinänsä kiellä, näen eri lajien tuomat hyödyt enemmänkin täydentävinä. Mielellään lukisin kuitenkin lisää aiheesta tieteellisestä julkaisusta S7, löytyykö linkkiä?
Samassa jengissä pelaa muuten maailman paras kiekonkäsittelijä, joka tuskin on ikinä säbämailaa nähnytkään.
Mua naurattaa hieman myös tuo, että heti pitää jonkun oikeintietäjän olla sählysivustolla pätemässä, että hei, ei kuule ole mitään varaa tai tarvittavaa katu-uskottavuutta edelleenkään kertoa suomen seuratuimpaan lajiin juuri nyt liittyvästä säbäkytköksestä. Miksi ihmeessä ei? Tajutonta kiristelyä ja pikkumaisuutta alkaa moisesta heti valittaa. Iloinen juttuhan sen pitäisi olla, että on mies ehtinyt monenlaista kokeilla, niinkuin sen pitäisi olla jokaisen urheilijan kohdalla tasosta riippumatta. Sellasena se on kerrottukin ja enpä ole kovinkaan monen ”säbäjäbän” nähnyt vielä Chicagon matseja seuraavan Erän kaulahuiveissa.
Mitä taas tulee eri lajien hyötyihin, ne ovat paljon monimutkaisempia syy-yhteyksiä mitä perus janareiden keskusteluissa usein kuulee, eli tyyliin ”ei lätkää opi palloa potkimalla koska pelataan käsillä” – vaikutukset motoriikassa, motivaatiossa, asenteissa, ihmisenä kasvamisessa ja ties missä ovat niin moninaisia, että niiden erittely tuntuu aivan mahdottomalta. Lajitreeni on toki lajitreeniä, ei sitä mikään miksikään muuta, mutta eri polkujen tuomia hyötyjä on aivan mahdotonta lähteä kategorisesti vähättelemään.
Tutkimustiedoista puheen ollen – YLE julkaisi taannoin mielenkiintoista juttua, jossa tätäkin keskustelua jälleen sivutaan, mm. oheisessa lainauksessa tutkijan tiivistyksestä:
”…jos erikoistuu hyvin aikaisin, eli jättää muut lajit pois, se ei ole hyväksi. Oma laji voi toki löytyä, mutta on hyvä, että siinä kulkee myös muita lajeja rinnalla. Monilajisuus on todettu tutkimuksissakin hyväksi.”
http://yle.fi/uutiset/tutkijat_kumoavat_urheiluun_liittyvia_luuloja_huippuja_ei_voi_seuloa_lapsena_lasten_kilpailua_ei_tarvita_eivatka_esikuvat_vaikuta_urheilun_aloittamiseen/8021860
Hyviä kommentteja edellä!
Mitään syytä vähättelyyn mihinkään suuntaan ei ole, kaikkien pitäisi jo tajuta, että yhdessä näitä juttuja tekemällä saavutetaan parhaat tulokset. Eri kuppikuntien syntyminen, tai ehkä oikeammin pystyssä pysyminen, ei johdo mihinkään hyvään. Laji on jollakin toinen kuin toisella, mutta monipuolisuudesta tuskin on haittaa. Tieteellisyydestä en tiedä, mutta muistaakseni joku Messi ja C.Ronaldo on aika pitkälti potkineet vain jalkapalloa, voin olla hyvin väärässäkin, toki taustat muutenkin on hyvin erilaiset kuin Suomessa. Eri lajeja voi harrastaa samaan aikaan vain tietyn määrän, kun kahdessa eri paikassa ei voi olla samaan aikaan ja siksi sille omaehtoiselle höntsäämiselle ja liikkumiselle jää suuri rooli. Tällöin ei ole haitaksi, jos saa helposti pystyyn pihapelit esim. säbä- tai lätkävehkein ja kaikki kikkailu ym. kehittää ominaisuuksia. Erilaisen ärsykkeen saamiseksi hermostolle, erilaiset välineet olisivatkin vain hyväksi.
Säbässä ja lätkässä mailat ovat hyvin erilaiset ja myös pelivälineet eroavat toisistaan merkittävästi. Laukaustekniikka on näiden seikkojen takia erilainen, vaikka kyllähän se laukaus jokaisella on omanlaisensa. Erilaisten liikemallien omaksuminen toisen lajin kautta ei ole täysin pahasta, jos osaa vielä sen jalostaa omassa lajissaan hyödylliseksi voimavaraksi.
Paha sanoa, mitä Suopuro on lopulta tekstillään hakenut, mutta yleisellä tasolla täytyy todeta, että suomalaisessa urheilussa on välillä aivan liikaa tempoiltu sinne tänne jonkun hyvän jutun perässä. Tyyliin naisten lehdessä esitellään jälleen joku uusi ja mullistava dieetti, joka takaa laihtumisen ja kaikki rasvat palaa kropasta pois, ja tähän lähdetään täysin kritiikittömästi mukaan, tiedostaen ja ymmärtäen jutun faktoista taustalla yhtään mitään. Seuraavassa lehdessä on jälleen uusi dieetti ja… Ei näin.
Mua naurattaa hieman myös tuo, että heti pitää jonkun oikeintietäjän olla sählysivustolla pätemässä, että hei, ei kuule ole mitään varaa tai tarvittavaa katu-uskottavuutta edelleenkään kertoa suomen seuratuimpaan lajiin juuri nyt liittyvästä säbäkytköksestä. Miksi ihmeessä ei? Tajutonta kiristelyä ja pikkumaisuutta alkaa moisesta heti valittaa. Iloinen juttuhan sen pitäisi olla, että on mies ehtinyt monenlaista kokeilla, niinkuin sen pitäisi olla jokaisen urheilijan kohdalla tasosta riippumatta. Sellasena se on kerrottukin ja enpä ole kovinkaan monen ”säbäjäbän” nähnyt vielä Chicagon matseja seuraavan Erän kaulahuiveissa.
Mitä taas tulee eri lajien hyötyihin, ne ovat paljon monimutkaisempia syy-yhteyksiä mitä perus janareiden keskusteluissa usein kuulee, eli tyyliin ”ei lätkää opi palloa potkimalla koska pelataan käsillä” – vaikutukset motoriikassa, motivaatiossa, asenteissa, ihmisenä kasvamisessa ja ties missä ovat niin moninaisia, että niiden erittely tuntuu aivan mahdottomalta. Lajitreeni on toki lajitreeniä, ei sitä mikään miksikään muuta, mutta eri polkujen tuomia hyötyjä on aivan mahdotonta lähteä kategorisesti vähättelemään.
Tutkimustiedoista puheen ollen – YLE julkaisi taannoin mielenkiintoista juttua liittyen junnu-urheiluun liittyviin luuloihin, jossa tätäkin keskustelua jälleen sivutaan. Mm. oheisessa lainauksessa kys.artikkelista, tutkijan tiivistyksestä:
”…jos erikoistuu hyvin aikaisin, eli jättää muut lajit pois, se ei ole hyväksi. Oma laji voi toki löytyä, mutta on hyvä, että siinä kulkee myös muita lajeja rinnalla. Monilajisuus on todettu tutkimuksissakin hyväksi.”
@JZ
Itse en näe, että kukaan olisi sanomassa, että ei saa kytköksistä puhua. Itseä ainakin enemmän naurattaa tuo alkuperäisen artikkelin asioiden yksinkertaistaminen ja hölmöjen syy-seuraus -suhteiden vääntäminen. Kaipa se on urheilujournalismia sitten parhaillaan, mutta itse en ainakaan kyseiselle tyylille lämpeä.
Lajien välisiä yhteyksiä on kyllä aika mahdotonta mitata jollain tarkalla tasolla, koska lajit itsessään pitävät sisällään niin monitahoisia asioita ja jokainen urheiluíja on loppujen lopuksi oma yksilö, jonka kehitys ei ole verrattavissa toisen yksilön kehitykseen. Urheilumaailmasta löytyy huippuja, jotka ovat pelanneet useita lajeja samanaikaisesti, mutta löytyy myös niitä, jotka ovat keskittyneet lähes 100% omaan leipälajiin. Kaipa tämä todistaa jollain tasolla tuon ylläolevan huomion, eli urheilijan motivaatio, asenne ja suhtautuminen omaan lajiin on se tärkein asia kehittymisessä.