Kumpi vie miesten Superfinaalin? Mitkä osa-alueet puoltavat Classicin mestaruutta? Entä missä asioissa Oilers on etevämpi? Analyytikko Jani Hakkarainen kertoo seuraavassa klo 16.30 alkavan finaalin lähtökohdat.

Ylivoima

Sekä Classicillä että Oilersilla on huippuluokan ylivoimakoostumukset. Classicin ykkösylivoima Mikko Leikkanen, Krister Savonen/Jussi Piha, Nico Salo, Eemeli Salin ja Sami Johansson oli välierissä Viikinkejä vastaan sanalla sanoen jäätävä. Kaikki pelaajat ovat jatkuvassa, tarkoituksenmukaisessa liikkeessä. Kaikki pystyvät sekä rakentamaan peliä että viimeistelemään. Ylivoimapelaaminen on hyvin kokonaisvaltaista. Alivoima ei voi merkata vain joitakin asioita. Classicin ylivoima on kuin ameeba, joka pystyy sopeutumaan alivoimaan ja löytämään siitä aukot. Kannattaa silti seurata erityisesti Johanssonin, Leikkasen ja Salinin täsmälaukauksia. Jokerikorttina penkiltä löytyy Lassi Vänttinen.

Oilers pystyy Happeen ohella ainoana liigajoukkueena vastaamaan Classicin ylivoimaan. Viikingit ei siihen pystynyt. Espoolaisilta löytyy huimaavaa yksilötaitoa riittävästi. Matias Kaartinen rakentaa ja rightin pommittajat viimeistelevät. Kokenut rightin viimeistelijä Markus Olkkonen on äitynyt erinomaiseen kevätvireeseen.

—

Alivoima

Vajaalla pelaamisen pitäisi olla Classicin heiniä. Tamperelaisten alivoima on ollut pudotuspeleissä aivan vastaavalla tasolla kuin joukkueen ylivoima.

Classic pelaa varsin peittävää alivoimaa. Ensisijaisesti pyritään miehittämään keskusta ja peittämään laukaukset laidoista ja viivasta. Tamperelaisilla on kuitenkin valmius iskeä pallolliseen painetta syvällä omassa päässä, jos paikka aukenee esimerkiksi pienen pomputtelun ansiosta.

Jos Classic alivoimalle joutuu, kannattaa seurata Leikkasen upeaa peittopeliä. Hän osaa sijoittua erinomaisesti pallottomankin pelaajan vetolinjalle ja kykenee ottamaan peittoasennon oikea-aikaisesti.

Varsinkin puolivälierissä OLS:a vastaan mutta myös välierissä Classic esitti lisäksi maailmanluokan pallollista peliä alivoimalla. Oululaisia pidettiin suorastaan pilkkanaan. Näissä tilanteissa Classicin pallollinen taito nousee korkeaan arvoon.

Kaiken kaikkiaan yli- ja alivoimapeli menee ennakolta Classicille. Vapaalyönneissä tamperelaisilla oli sen sijaan Viikinkejä vastaan roimasti parannettavaa. Siihen Classicin luulisi panostaneen tämän viikon, koska yleensä yksittäisissä arvo-otteluissa tulee lähinnä vapaalyöntejä, ei rangaistuksia.

—

5v5

Yhden ottelun finaalit ovat tyypillisesti lajista riippumatta hyvin tarkkaa peliä, jossa puolustussuuntaan pelaaminen ja vastustajan virheiden kyttääminen korostuvat. Tätä odotusarvoa tukevat Classicin ja Oilersin viisikkopuolustusjärjestelmät sekä karvauksessa että omassa päässä. Molemmat joukkueet käyttävät nykyaikaista alueellista miesvartiointia. Se tarkoittaa, että pelipaikat pyritään pitämään samalla kun jokainen merkkaa yhden vastustajan vartioitavakseen. Ainakin omalla alueella puolustajat ja keskushyökkääjät vartioivat omaa miestä läheltä, jopa iholta. Tarkoitus on ottaa tila ja aika pois taitavalta vastustajalta ja tukehduttaa hyökkäyspeli tällä tavalla.

Mikäli finaalin tuomarilinja on hyvin salliva, oman miehen vartiointi helpottuu huomattavasti. MM-finaaleissa on nähty jopa sitomista ja estämistä mailalla. Tässä tapauksessa pelistä muodostuu melkoista 1v1-vääntöä, joka on fyysistä ja hyvin tarkkaa. Pelistä tulee kuin tanssia partnerin kanssa. Silloin 1v1-voitot korostuvat hyökkäyspelissä. Alueellisilla ylivoimilla ei saavuteta vastaavaa etua kuin aluepuolustusta vastaan. Omasta vartioijasta pitäisi päästä eroon – pallolla tai ilman palloa. Vastaavasti puolustuspelissä tulevat merkitsemään kaksinkamppailuhäviöt. Yksikin sellainen saattaa silloin ratkaista kullan kohtalon.

Toinen ratkaiseva asia pelin kuvan kannalta on karvauksen taso. Jos kumpikin karvaa pääsääntöisesti vain keskialueella, pelistä tulee pitkiä hyökkäyksiä vuorotellen (”käsipalloa”). Mikäli edes toinen joukkue kuitenkin karvaa paljon myös koko kentän alueella (prässikarvaus), alkaa peli virtailla enemmän päästä päähän (”jääkiekkoa”). Silloin nopeat hyökkäykset alkavat korostua pitkien hyökkäyksien sijasta ja maalipaikkoja syntyy enemmän.

Sekä Classic että Oilers pystyvät prässikarvaukseen – joko jatkuvasti tai ”pumppaamalla”, jossa työnnetään keskialueen karvauksesta prässiin. Onkin hyvin mielenkiintoista nähdä joukkueiden pelisuunnitelma tältä osin.

Oilers on kauden aikana käyttänyt prässiä enemmän kuin Classic. Espoolaisten päävalmentaja Akseli Ahtiainen myös pitää hyvin paljon aktiivisesta koko kentän puolustamisesta. Lisäksi Viikingit sai muutaman kerran Classicin pelin sekaisin hyvin rohkealla prässillä.

Saattaa siis olla, että Oilers yrittää muuttaa pelin kuvan prässillä ”käsipallosta” ”jääkiekoksi”. Se olisi luultavasti espoolaisten etu, vaikka Classic taitaa myös nopeat hyökkäykset. Oilersille sopii paremmin hieman avoimempi peli kuin staattisempi ”käsipallo”. Siinä Classicin hyökkäysase jauhaa todennäköisesti Oilersin puolustuksen ennemmin tai myöhemmin palasiksi.

—

Viisikot

Tiivistetysti Classicin pelaajiston kärki on terävämpi ja siinä on selkeämpi hierarkia kuin Oilersilla. Nico Salon johtama ”superfemman” on ollut tämän kauden paras viisikko. Jussi Pihan kakkonen on tukenut hienosti taustalla ja noussut tarvittaessa esiin ratkaisemaan. Kolmanteen viisikkoon tamperelaisten taso sitten tippuu selvästi. Mutta yhdessä ottelussa lepoviikon päätteeksi pystyy pelaamaan pääsääntöisesti kahdella viisikolla. Niin tamperelaiset tekivät jo pitkälti kuuden ottelun sarjassakin välierissä.

Classicin superviisikon haastaa Kaartisen ympärille kasattu Oilersin ykköskenttä, jossa on nähty pieniä miehistömuutoksia vielä välierissäkin. ”Kaartiset” edustavat myös korkeaa laatua, mutta eivät aivan niin korkeaa kuin Salon viisikko.

Kakkosten kamppailussa on ennakolta tasaisempaa. Oilersin on rakentanut oman kakkosensa Olkkosen ympärille. Kolmosten otatus menee sitten jo ennakolta selvästi espoolaisille. Heidän materiaalinsa on leveämpi kuin Classicin.

Yhdessä ottelussa leveydellä ei kuitenkaan luultavasti ole juurikaan merkitystä.

—

Maalivahtipeli

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Classicin maalia finaalissa vartioi Lassi Toriseva ja Oilersin veräjää Joonas Kaltiainen. Kumpikaan ei ole koskaan pelannut missään tämän mittaluokan ottelussa. Siinä suhteessa puntit ovat tasan. Toriseva on hieman suurikokoisempi ja sikäli peittävämpi maalivahti kuin Kaltiainen, joka joutuu tulemaan enemmän vastaan tehdäkseen itsensä suuremmaksi.

Kaltiainen on pelannut tasaisemman kauden kuin Toriseva, joka joutui useasti runkosarjassa luovuttamaan torjuntavastuun Joni Järviölle. Toisaalta pudotuspeleissä Toriseva on ollut elävä muuri silloin, kun paikka on ollut tiukin. Näin kävi erityisesti kahden viimeisen Pasilan Viikingit-välierän ratkaisuhetkillä.

Ennakolta joukkueiden maalivahtipelissä ei siis ole nähtävissä suurta eroa. Pudotuspelien torjuntaprosentitkin ovat lähellä toisiaan: Toriseva 81,6% ja Kaltiainen 79,1%.

—

Valmennus

Pukumiesten vääntö menee tamperelaisille. Petteri Nykyllä ja Samu Kuitusella on kokemusta nykyisissä rooleissaan vastaavista otteluista miesten MM-kisoista. Nykky on ollut kaksi kertaa voittamassa miesten MM-finaalia päävalmentajana. Hän tietää, miten joukkue valmistetaan yhteen finaaliotteluun.

Oilersin Akseli Ahtiaiselta vastaava kokemus puuttuu, vaikka hän on kerran luotsannut Oilersin mestaruuteen – Nykyn kanssa kymmenen vuotta sitten. Viime MM-kisoissa Ahtiainen oli Suomen penkin takana, mutta kakkosvalmentajana ja häviämässä.

Lisäksi Kuitunen ja Mikko Hernetkoski pesevät Oilersin Mikko Alangon ja Hannu Mattilan apuvalmentajien vertailussa 6-0. Puntteja ei tasoita edes Oilersin joukkueenjohtaja Jouni Vehkaoja, joka on pelaajana kaksinkertainen maailmanmestari.

Kuten Henri Pitkänen ansiokkaassa päävalmentajien haastattelussaan asian kiteytti: vastakkain ovat mestari ja kisälli.

Summa summarum: Classic on Superfinaalin ennakkosuosikki.