Monesti kuulee pelinlukutaidon yhdistettävän syöttöpörssin kärjessä majaileviin pelaajiin. Eikä tämä toki väärin ole, mutta mielestäni se on paljon muutakin. Tiivistetysti se on mielestäni pelaajan kentällä tekemien ratkaisujen jatkumo. Tämä kirjoitus käsittelee hieman sitä, miten pelinlukutaitoa voi mitata.

Valitun ratkaisun järkevyys:

1. Millä todennäköisyydellä kyseinen pelaaja onnistuu/epäonnistuu valitsemassaan ratkaisussa?
2. Mitä seuraa pelaajan onnistuessa/epäonnistuessa ratkaisussaan?
3. Mitä muita ratkaisuvaihtoehtoja pelaajalla olisi ollut?
a) Millä todennäköisyydellä ne olisivat onnistuneet?
b) Mitä niistä olisi seurannut onnistuessa/epäonnistuessa?
4. Mikä on pelin kokonaistilanne? Mitä pelaajan joukkueen tulee välttää tai tavoitella?

Otetaan mahdollisimman yksinkertaisena esimerkkinä My Kippilän rangaistuslaukaus viimeisimmissä naisten salibandyn MM-kilpailuissa. Kippilä lähti rohkeasti hakemaan niin sanottua ”maaneulaa”. Yritys tuotti maalin, mutta laukaus hylättiin, koska tuomari tulkitsi pallon menevän taaksepäin. Oliko Kippilän valitsema ratkaisu järkevä?

Ensin tulee pohtia kohtaa 1: millä todennäköisyydellä Kippilä olisi onnistunut tekemään hyväksytyn maalin? Tähän on tietenkin vaikea vastata absoluuttisesti, varsinkaan ulkopuolisena. Kuuleman mukaan Kippilä oli kuitenkin harjoitellut kyseistä kikkaa paljon, ja jopa onnistunut pelitilanteessa ainakin kertaalleen, joten ratkaisua voidaan pitää ainakin jossain määrin järkevänä.

Seuraavaksi tulee pohtia, mitä muita ratkaisuvaihtoehtoja Kippilällä olisi ollut. Tähän on myöskin vaikea vastata ulkopuolisena, mutta usein huippupelaajilla on jonkinlainen patenttikikka rangaistuslaukauksiin. Mikäli tämä oli, kuten itse epäilen, Kippilän patenttikikka, jota hän on harjoitellut, lienee epätodennäköistä, että hänellä olisi muita kikkoja, joita hän olisi harjoitellut suuresti. Mikäli taas hänellä olisi ollut jokin muu patenttiratkaisu, olisiko sen onnistumistodennäköisyys ollut suurempi? Vain Kippilä itse osaa vastata tähän, eikä hänkään välttämättä absoluuttisesti.

Rangaistuslaukauksessa on, tavallisesta pelitilanteesta poiketen, vain kaksi mahdollista lopputulemaa: maali tai ei maalia. Jos kuitenkin pohditaan tavallista pelitilannetta keskellä ottelua, on mahdollisia lopputulemakombinaatioita useampia. Tällöin tulevat mukaan muutkin alussa listatut kohdat.

Otetaan toisena esimerkkinä pallonriisto jossain oman maalin ja keskiviivan välimaastossa. Ratkaisun järkevyyteen vaikuttavia tekijöitä on jo useita, eikä yhtäkään niistä voi mitata absoluuttisesti. Tämän lisäksi aikaa päätöksentekoon on, tasosta riippuen, joko vähän tai hyvin vähän.

Vaikuttavia asioita on pelaajan omien ratkaisumahdollisuuksien kirjo ja niiden onnistumistodennäköisyys, omien kanssapelaajien sijoittuminen kentällä, vastustajan viisikon sijoittuminen kentällä, ottelun tilanne, jäljellä oleva aika sekä kaikkiin näihin liittyen eri ratkaisujen luomien jatkumoiden mahdolliset lopputulokset.

Oletetaan, että pelaajalla on neljä eri vaihtoehtoa: läpisyöttö, purkupallo päätyyn, syöttö alaspäin ja kuljetus/pallon pito (tämäkään ei tietenkään todellisuudessa ole näin yksinkertaista, vaan ratkaisu voi olla myös yhden tai useamman mahdollisuuden kombinaatio).

Mikäli pelaaja esimerkiksi päättää hakea läpisyöttöä, tulee ottaa huomioon syötön onnistumisen todennäköisyyden lisäksi, millä todennäköisyydellä onnistunut syöttö johtaa mielekkääseen lopputulokseen (maali, jäähy, lähivapari) sekä millä todennäköisyydellä epäonnistunut syöttö johtaa vähemmän mielekkääseen lopputulokseen (vastustajan maali, lähivapari, jäähy). Tämän lisäksi tulee pohtia ottelun yleistä tilannetta. Kummalle joukkueista maali on arvokkaampi, ja kummalla on varaa tyytyä esim. pitämään peli samassa tilanteessa.

Kun olet maalin tappiolla ja peliä on jäljellä 10 sekuntia, teetkö mieluummin ratkaisun, joka johtaa 10 prosentin todennäköisyydellä joukkueesi maalin ja 90 prosentin todennäköisyydellä vastustajan maaliin, vai ratkaisun, joka 99 prosentin todennäköisyydellä ei johda kummankaan maaliin? Todennäköisesti haet maalia riskillä.

Mitä, jos peliä onkin jäljellä kaksi minuuttia? Sama ratkaisu ei ehkä tunnukaan enää niin järkevältä. Entä jos peli on vasta puolivälissä? Saman ratkaisun houkutus pienenee entisestään. Tästä seuraa usein esimerkiksi riskinoton kasvu pelien loppuhetkillä joukkueen hakiessa maalia.

Mutta, jos käännetään tilanne toisinpäin. Joukkueesi on johdolla maalilla ja peliä on jäljellä 10 sekuntia. Teetkö mieluummin ratkaisun, jossa oma joukkueesi tekee maalin 90 prosentin todennäköisyydellä, mutta vastapainona on 10 mahdollisuus, että vastustaja iskee tasoitusmaalin vai tyydytkö ratkaisuun, joka 99 prosentin todennäköisyydellä ei johda kummankaan maaliin.

Tässä skenaariossa yleensä erotetaan kypsät pelaajat vähemmän kypsistä. Kypsä pelaaja tunnistaa tilanteen, eikä koe tarvetta yrittää maalia vaikka todennäköisyys siihen on suuri. Jälleen kerran, mikäli jäljellä olevaa aikaa kasvatetaan, muuttuu ratkaisun mielekkyys merkittävästi.
Ongelmana näissä laskelmissa on tietenkin se, ettei moisia prosentteja ole mahdollista laskea. Hyvän pelinlukutaidon omaava pelaaja osaa kuitenkin arvioida kohtuullisella tarkkuudella, mihin hänen tekemänsä ratkaisu johtaa.

Niinpä hyvän pelinlukutaidon ominaisuuksia ovatkin:

1. Omien taitojen tunnistaminen
2. Oman joukkueen pelitavan tunnistaminen
3. Omien joukkuekavereiden taitojen tunnistaminen
4. Vastustajan pelitavan tunnistaminen
5. Vastustajan yksittäisten pelaajien pelitaitojen tunnistaminen
6. Ottelun kokonaistilanteen tunnistus (sekä jäljellä oleva peliaika että lukemat taululla)
7. Nopeus tehdä ratkaisu kunkin edellisen elementin kombinaationa

Monet kovan pelinlukutaidon omaavat pelaajat jäävät otsikoiden ulkopuolelle, koska he tekevät peliä edistäviä asioita, joita ei taululla tai pöytäkirjoissa niin herkästi näy.

Otetaan esimerkkinä Mika Savolainen, joka toki on otsikoissa usein pyörinyt, mutta harvemmin pelillisten taitojen vuoksi. Keväällä muutaman Classic–Viikingit-pelin nähtyäni, yllätyin suuresti Savolaisen pelistä. Hän teki todella suurella prosentilla, nimenomaan pallollisesti, hänen joukkueensa peliä edistäviä ratkaisuja.

Toisena esimerkkinä voisi nostaa TPS:n Ville Hirvisuon, jota olen päässyt turkulaisena seuraamaan hieman enemmän. Hänen peliään on ilo katsella, ja varmasti hänen kanssaan ilo pelata, koska samalla tavoin, hänkin tekee suurella prosentilla järkeviä peliä edistäviä ratkaisuja. Maajoukkuevalmennuskin ilmeisesti huomioi tämän, sillä Ville nimettiin kesän maajoukkueleiritykseen. Onnitteluni siitä.

Muitakin esimerkkejä löytyy ja osa heistä on muutenkin jo otsikoissa, joten en viitsi tähän alkaa enempää pelaajia nimeämään, mutta omalla muutaman kauden divarikokemuksella, voin todeta, että hyvän pelinlukutaidon omaavien pelaajien kanssa on mielekkäintä pelata. Nämä kaverit eivät aina ole niitä joukkueen taitavampia, mutta heidän ei tarvitsekaan olla.

Mikä tarkeintä, näitä kaikkia taitoja voi oppia: treenaamalla, pelaamalla, katsomalla salibandyotteluita, joskus jopa seuraamalla muita lajeja. Listaan voi myös lisätä liian harvoin käytetyn tavan, omien pelien katsomisen videolta. Tämän olen itse todennut olevan erinomainen keino oppia sitä, millaisia ratkaisuja kentällä oikein tulee tehtyä. Jo muutaman pelin katsomalla, voi löytää itselleen ominaisia pelitapoja, joita pitäisi joko lisätä tai karsia. Näitä sitten hieman enemmän pohdit treenien lomassa, niin ne siirtyvät selkärangan mukana peleihin.

PS. Tässä kirjoituksessa pohdittiin oikeastaan pelkästään pallollista puolta pelissä. Tämä siksi, että sitä on mielestäni paljon helpompi hahmottaa esimerkkien kautta. Kaikki listaamani asiat vaikuttavat jopa vielä suuremmassa määrin niin pallottomaan hyökkäyspeliin kuin puolustuspeliinkin.