Suomi jatkoi valmistautumistaan kohti joulukuun MM-kisoja torstaina Uumajassa, jossa se kohtasi Ruotsin. Joukkueet kohtaavat toisensa uudelleen sunnuntaina, joten nämä kaksi ottelua voivat antaa sekä valmennustiimeille, että yleisölle hyvää informaatiota siitä, mitä tulevilta MM-kisoilta voidaan odottaa.

Edellisessä mj-kirjoituksessani noin vuosi sitten, nostin esiin Petri Kettusen tämän MM-projektin alussa linjaamat kolme asiaa:

– Pelin monipuolisuuden pitää olla edelleen ytimessä
– Puolustuspelaaminen on kivijalka, jonka avulla maajoukkue voittaa tai häviää pääsääntöisesti
– Maalinteon kehittäminen, tarkoittaen mm. sitä että omaa pallollista peliä pitää saada parannettua kärkimaita vastaan.

Oma kiinnostukseni kohdistuu ensisijaisesti kolmanteen esille nostettuun asiaan, eli maalinteon kehittämiseen ja pallollisen pelin parantamiseen kärkimaita vastaan. Pelin monipuolisuudesta ei ulkopuolisen ole helppo arvioida mitä sillä tarkoitetaan ja puolustuspelaaminen Suomella on keskimäärin ollut sitoutunutta ja tiivistä – edellisissä MM-kisoissa Suomi onnistui siinä MM-finaalissa jopa erinomaisesti.

Hyökkäyspelin osalta Suomella on ollut haasteita ja niitä näyttää olevan edelleen.

Suomen viisikot torstain pelissä:

Salin-Salo-Moilanen
Väänänen-Savonen

Manninen-Pylsy-Kailiala
Hakonen-Stenfors

Kotilainen-Kohonen-Hoikkanen
Tiitu-Lindfors

1. ja 2. erä Ruotsin dominointia

Ruotsin organisoituja hyökkäyksiinlähtöjä sivuttiin jonkin verran edellisessä kirjoituksessa. Suomen puolikorkean / matalan prässitason karvausta vastaan Ruotsilla oli muutamia, vahvoihin sivuttaisliikkeisiin perustuvia lähtöjä, joissa oli vahvat jatkumoaihiot myös tällä kertaa. Erityisesti Alexander Ruddin johtaman viisikon puolustusalueen hyökkäyspeli oli ajoittain erittäin näyttävää ja Suomen karvauksen ykköslinja kyettiin murtamaan ja luomaan suorasta hyökkäyksestä 4v3-tilanne.

Suomen puolustusalueen hyökkäyspeli jätti edelleen paljon toivomisen varaa. Avauspelin mallit varioituivat merkittävästi ja sen myötä Suomen kenttäpelaajien kommunikointi, yhteispeli, ei ollut sillä tasolla, että Suomi olisi kyennyt tuottamaan laadukkaita suoria hyökkäyksiä. Huomionarvoista oli se, että myös Classic-pohjaisella, Suomen ykkösviisikolla oli haasteita pallollisessa pelissään. Mikko Leikkasen vaihtuminen Tatu Väänäseen ei ainakaan toistaiseksi tehnyt tälle kentälle hyvää. Salon kenttä kaipasi ilmiselvästi Leikkasta. Kyseessä ei ole kritiikki Väänästä kohtaan, sillä hän on edelleen maailmanluokan pelaaja. Kun Suomen viisikkojen hyökkäyspelin organisointi on hieman löyhää, tuttujen pelaajien pelaaminen ympärillä korostuu. Vaihdoksen myötä esiin tulleet ongelmat korostavat viisikon kommunikoinnin merkitystä huippujoukkuetta vastaan.

Erityisiä ongelmia Suomelle tuotti Ruotsin korkean prässitason karvaus. Ongelmiin otti kantaa myös kommentaattorina toiminut TPS:n päävalmentaja Aki Vilander – Suomelta puuttui pitkän syötön mahdollisuudet ja Ruotsin oli melko helppo kontrolloida ja tukehduttaa Suomen hyökkäyspeli.

Suomen ykkösviisikon peliä on käynnistämässä nelikko Savonen-Väänänen-Salo ja Salin. Pelaajien henkilökohtainen taitotaso ei ole syynä hyökkäyksiinlähdön takkuamiseen, vaan syyt löytyvät tällaisten tilanteiden puutteellisista toimintamalleista.

Voidaan kysyä perustellusti missä määrin ja kuinka määrätietoisesti Suomi on hyökkäyksiinlähtöjään leireillä ja tapahtumissaan harjoitelllut? Ulkopuolinen katsoja voi aina vain spekuloida leirisisältöjä, mutta yleisesti ottaen harjoitellut asiat näkyvät toisteisina toimintamalleina pelikentällä. Nyt tätä toisteisuutta oli Suomen pelissä puolustusalueen hyökkäyspelin osalta valitettavan vähän.

Kolmannen erän korkeammassa prässitasossa lääkkeitä Ruotsin pelin sekoittamiseen?

Suomen MM-projekti on loppusuoralla ja tässä vaiheessa on ehkä syytä lopettaa haihattelu Ruotsin haastamisessa pallollisessa pelissä, jos sitä haihattelua on todellisuudessa edes tapahtunut. Suomen pallollinen peli Ruotsia vastaan ei ole merkittävästi parantunut vuoden aikana, joten ei ole syytä olettaa sen tekevän sitä noin kolmen kuukauden aikana ennen MM-kisojen alkamista. Voittamaton Ruotsi ei kuitenkaan ole, sen näytti ottelun kolmas erä. Vaikka Ruotsilla on vahvemmat pelilliset rakenteet pohjalla ja voi olettaa sen parantavan pelaamisensa täsmällisyyttä MM-kisoihin mennessä, Ruotsi ajautui kuitenkin mielenkiintoisiin ongelmiin Suomen nostaessa prässitasoaan kolmannessa erässä. Vaikka suoraan karvauksesta ei voida katsoa syntyneen kuin Suomen 5-3 -kavennusmaali, Suomi kykeni korkeammalla prässitasolla häiritsemään Ruotsin organisoitujen hyökkäysten rakentamista. Ruotsi tuntui joutuvan ulos mukavuusalueeltaan ja tämä laski kotijoukkueen tekemisen laatua.

Tässä voi piillä Suomen mahdollisuus myös MM-kisoissa. On oletettavaa, että Ruotsi harjoittelee tietyt mallit myös korkeampien karvausten purkamiseen, mutta täysin luontaista pelaamista se ei tunnu länsinaapurin pelaajille olevan. En tunne Ruotsin Superliigaa riittävän hyvin arvioidakseni saavatko pelaajat siellä säännöllisiä toistoja korkeaa prässitasoa vastaan. Jos eivät saa, siinä voi olla yksi syy Ruotsin ongelmille. Ottelu päättyi lopputulokseen 6-6, mutta lopputulos on näissä harjoitusmaaotteluissa toissijainen asia vaikka Ruotsista aina voittoa lähdetään hakemaankin. Todellinen testi tulee MM-kisoissa.

Sunnuntain kamppailussa voisi olla Suomella hyvä tilaisuus kerätä lisäinformaatiota Ruotsin toiminnasta korkeaa karvausta vastaan ja toisaalta harjoitella viisikon kommunikointia ja yhteispeliä näissä tilanteissa. Erilainen pelisuunnitelmien ”salailu” on kuulunut salibandyssä suurten maiden toimintamalleihin, mutta salailun sijaan Suomi kaipaa nyt ensisijaisesti pelistä johdettua palautetta. Jos mahdollisessa ja todennäköisessä MM-kisakohtaamisessa pelin yleiskuvasta muodostuu torstain kamppailun kahden ensimmäisen erän kaltainen, Suomen voittomahdollisuudet MM-kisoissa putoavat lähelle nollaa. Sen sijaan ajamalla Ruotsin pois mukavuusalueeltaan pelillisesti ja myös kamppailemalla – josta Lauri Stenfors näytti erityisesti Rasmus Enströmin suuntaan mallia – Suomi kykenee mahdollisesti horjuttamaan Ruotsia.

Yksittäisessä pelissä jopa maailmanmestaruuteen johtavalla tavalla.

—

Perttu Kytöhongan aiemmat Pääkallo-bloggaukset:
Blogi: Kyläjoukkue kävelee Divarin finaalien voittoon
Happeen flow-salibandy – luovaa hulluutta
EFT jätti kysymysmerkkejä
Höpinäanalyysien sietämätön houkutus
Peli(ä meille kaikille)

Myös tämä Kytöhonka-artikkeli kannattaa vilkaista:
Miten salibandypelaajien pitäisi harjoitella? ”Pidetään hiihdot ja suunnistukset eri juttuina”