Ruotsista avoin kirje maailman salibandyväelle – ”Nykyinen kehityspolku on hälyttävä”

Jatkuvasti salibandykentillä yleistyvä näky. Kuva: perwiklund.se
Jatkuvasti salibandykentillä yleistyvä näky. Kuva: perwiklund.se

Eri lajimedioissa kytee jatkuvasti keskustelu salibandyn kehityssuunnista sekä turvallisuudesta. Maanantaina keskusteluun lisättiin uusi vivahde, jonka alkulähteenä oli Etelä-Ruotsissa sijaitseva Partillen kunta.

Partille IBS:n kotisivuilla julkaistu avoin kirje pohtii vakavasti lajin nykytilaa ja Ruotsissa havaittua kehitystä. Kirjeen pääkirjoittaja on Partille IBS:n perustajajäsen Ulf Andersson ja sen on allekirjoittanut 24 eri tason taustatoimijaa.

”Tällä hetkellä kehitys vie salibandya yhä kovempaan ja rumempaan suuntaan. Nopeus kasvaa yhä, mutta samalla pelaajien toistensa kunnioittaminen on vähentynyt ja huonosti ajoitetut kontaktit yleistyneet. Loukkaantumisten määrä huipputasolla on kasvanut ja samaa kehitystä on havaittavissa yhä enemmän myös junioritasolla.”

Tiistaina uutisoitiin, että maailman kärkinimiin kuuluva Alexander Rudd joutuu jättämään MM-kisat väliin Superliigaottelussa kärsimänsä aivotärähdyksen jälkioireiden takia.

”Alexander Ruddin aivotärähdys on vain viimeisin korkean profiilin tapahtuma yhä yleistyvässä kehityksessä. Vaarallisen kontaktin ottaminen pallollisiin tai pallottomiin pelaajiin on yhä yleisempää. Vaarallisia kontakteja tapahtuu maalin edessä, keskialueella ja aivan liian usein vaarallisen lähellä laitoja. Takaa päin tulevien kontaktien määrä on kasvanut. Ei ole harvinaista nähdä pelaajien ottavan 5-10 metrin vauhdin ennen kontaktia ja usein valmistautumatonta pelaajaa kohtaan. Tämä on kehitystä, jonka takana emme voi seistä.”

Kuva: Anssi Koskinen
Kuva: Anssi Koskinen

”Emme vastusta fyysistä peliä, mutta nykyinen kehityspolku on hälyttävä. Meidän on kaikkien otettava vastuu asiasta ja muutettava kehityssuuntaa ennen kuin on myöhäistä. Lajimme sallii olkapää-olkapäätä vasten kohdistuvat kontaktit, mutta ei taklaamista. Kehitys tarkoittaa, että pienikokoiset taitavat pelaajat tulevat häviämään lajistamme.”

Pelitilanteiden tuloksena syntyneiden aivotärähdysten ja loukkaantumisten määrä on kasvanut niin kansallisissa kuin kansainvälisissä otteluissa. Lajissa käytettävät suojukset sekä erotuomareiden olosuhteet ja havainnointimahdollisuudet eivät ole pysyneet nopeuden ja kontaktipelin kehittymisen kyydissä.

”Olemme keskustelleet asiasta erotuomareiden kanssa ja he ymmärtävät huolemme täysin. Toisaalta olemme kuulleet, että jos he seuraisivat sääntöjä täysin, pidettäisiin heitä turhantarkkoina. Säännöt sanovat, että palloa tavoittelemattomasta taklauksesta pitäisi tuomita kolmen ottelun pelikielto. Joka viikko näemme kuitenkin tämänkaltaisia tilanteita, joista annetaan vain kahden minuutin jäähyjä.”

Kuva: Anssi Koskinen
Kuva: Anssi Koskinen

”Kirjeellämme haluamme ilmaista tukemme erotuomareille, jotka haluavat seurata tarkasti Ruotsin Salibandyliiton sääntöjä. Emme pidä tuomareita yksin vastuullisina tästä asiasta, vaan se kuuluu kaikille salibandyn parissa toimiville, pelaajista valmentajiin ja liittoon asti. Erotuomarit eivät ole turhantarkkoja, vaan auttavat meitä tulevaisuudessa säilyttämään salibandyn lajina, jossa vakavat päävammat ovat harvinaisuus.”

Aivotärähdykset ja niiden pitkäaikaisvaikutukset ovat olleet maailman suurten urheilulajien kuumimpia keskustelunaiheita. Esimerkiksi viime vuoden syyskuussa julkaistu yhdysvaltalainen tutkimus toteaa, että otoksessa olleista entisistä NFL-pelaajista noin 96 %:lla on havaittavissa toistuvista kontakteista aiheutunutta aivovauriota.

Avoin kirje
Partille IBS: Lirarnas sport – snart ett minne blott!

Lue myös
Pääkallo.fi: MM-kisoihin valmistautuva tähtihyökkääjä sairastuvalle – joutui palaamaan kotiin kesken leirin
Pääkallo.fi: Ruotsille jättimenetys MM-kisojen alla – tähtisentteri missaa turnauksen aivotärähdyksen vuoksi

52 comments

  1. Itse näkisin pelin koventumisen hyvänä, lajista tulee enemmän katsoja ystävällisempi ja näkisin että katsojien lisääntyminen sekä lajin yleisen suosion nousu auttaa lajia kehittymään eniten tällä hetkellä.

  2. Samoilla linjoilla. Vauhti on hyvä asia mutta kontaktit nykyisellään on liikaa. Perus väännöt ok mutta junalla jyrääminen kiellettävä.

  3. Hyvä kirjoitus!

    Vaarallisten päähän kohdistuneiden ja muiden taklausten lisäksi salibandyssa tapahtuu myös tavattoman paljon esim. polvi-, jalka- ja silmävammoja. Sääntöjä voi aina tiukentaa, mutta se ei sinällään estä tälläisiä tilanteita tapahtumasta, vaan käytönnössä vain rankaisee pelaajaa sen jälkeen, kun tuho on tullut jo tehtyä. Monestihan tälläiset vaaralliset tilanteet ovat hetken mielijohteita, eivätkä niinkään harkittuja tekoja. Kun adrenaliini virtaa, niin pelaaja saattaa tunnemyrskyssä pelata liian kovaa ja aiheuttaa näin vaaratilanteita kentällä.

    Olisi mielenkiintoista käydä keskustelua siitä, miten erilaisilla suojilla voitaisiin vammoja estää. Suojalasit ovat olleet markkinoilla jo ties kuinka kauan, mutta eivät ole yleistyneet liigakentillä. Jonkinnäköisiä suojahousuja sun muita on myös kehitelty, mutta näistäkään ei voi sanoa, että olisi millään tasolla yleisesti käytössä. Pitäisikö salibandyyn määrätä säännöissä tiettyjen suojien käytöstä, vai lisäisikö tämä vain entisestään fyysisen pelin määrää?

  4. Tuomarin näkövinkkelistä täyttä asiaa. Tämä on hinta, jonka laji maksaa kosiskellessaan uusia katsojia lehtereille.

  5. En harrasta omaan napaan tuijottelua, mutta tammikuussa kirjoitin Pääkallon blogissa salibandyn maailmanvalloituksesta näin:

    ”’Salibandyn kannattaa erottautua muista peleistä’

    Mikä olisikaan merkittävämpi kilpailuvaltti kuin erilaisuus! Maailmassa on lukuisia palloilupelejä, joissa taklataan vastustajaa kuin vierasta sikaa (rugby, lacrosse, jääkiekko jne.). Toisissa lajeissa kontaktit ovat keskeisessä roolissa, vaikka varsinaista taklaamista ei harrasteta (koripallo, futsal jne.). Salibandyväen on syytä harkita tarkoin, kannattaako sen suuntautua taklaussääntöpolitiikassaan enemmän esimerkiksi jääkiekon ja lacrossen kuin koripallon suuntaan.

    Minun mielestäni − ja korostan, että tämä on puhtaasti henkilökohtainen mielipide vailla tieteellisten analyysien tukea − maailma ei välttämättä kaipaa vielä yhtä lajia, jossa taklataan vastustajasta ilmat pihalle ja painitaan maalinedustalla vastustajan pelipaidasta repien. Sen sijaan maailmassa voisi hyvinkin olla tilaus tai tyhjiö lajille, joka perustuu taiturimaiseen näyttävyyteen ja jossa pallolla tehdään henkeäsalpaavia kieputuksia ja veivauksia sekä ällistyttävän nopeita syöttökombinaatioita pelaajien välillä. Se ei tarkoita, etteikö kontakteja voisi esiintyä siinä missä esimerkiksi futsalissa tai koripallossa.

    Voisiko salibandyn erottautumisvaltti siis olla jopa taiteellisuuteen asti rinnastuva tekninen taitavuus pallonkäsittelyssä fyysisen painimisen ja torppaamistaklausten sijaan? Eikä tätä pidä ymmärtää väärin; näyttävyys ja fyysisyys voivat oikein hyvin kulkea käsi kädessä. Kysymys on suunnasta, johon lajia halutaan sääntökirjauksilla ohjata. Ja silloin kysymys on suunnasta, jolla joko houkutellaan lajille uusia ystäviä tai ei houkutella.”

  6. Täysin vastakkainen mielipide itselläni. Salibandy pitää kehittyä fyysisemmaksi jos halutaan lajin kasvavan.

  7. Keijo vetää päänsä hanurista ja toteaa että lajin ei pidä todellakaan mennä fyysisemmäksi. Nykyisestä hivenen takapakkia että saadaan ne ylikovat kontaktit pois, samoin mailan käyttöö hivenen tiukempi linja että boksia heiluisi hanakammin. Nykylinjauksilla nostamisista ja painamisista ei paljon jäähyjä jaella, ja se jos joku on vitsi..

  8. Kaipaan perusteluja sille miten salibandy lajina kasvaa fyysisyyden, tai enemmenkin artikkelissa mainittujen taklausten myötä? Mitä sellaista lisäarvoa tämä fyysisyys toisi peliin, että eräviikinkien kotipeleissä Vantaalla olisi sen seurauksena tupa edes 1/3 täynnä?

    Tuntuu aina siltä, että tätä fyysisyyttä kaivataan sen takia lisää, että joku kaveripiirissä oleva b-junnu iässä lätkän lopettanut ”seuraava Selänne” sanoo salibandya homojen lajiksi ja sitten kaivataan tältä varasto-makelta sitä hyväksyntää omaa lajia kohtaan.

    Minkä takia meidän marginaalilajia halutaan viedä toista marginaalilajia (jääkiekko) kohti, eikä jalkapalloa, koripalloa, käsipalloa ja vaikka lentopalloa kohti. Näitä lajeja pelataan kaikkialla, niihin on matala kynnys osallistua ja ne ovat edullisia. Sen sijaan salibandya viedään jotain lätkää kohti. Metrin mittaiset muoviputki mailat maksaa jo pahimmillaan 200€ (kehitystä ei ole kuitenkaan tapahtunut 10 vuoteen)…noh antaa olla, rupeaa jo irtoamaan aiheesta…

  9. Itse kiteyttäisin oman mielipiteeni että taito ennen fyysisyyttä. Tarkoittaa siis että fyysistä peliä on hyvä kehittää pitkälle, kunhan se ei tapa lajin taitopuolta.

    Vaikka elämmekin jääkiekkomaassa, niin pidetään salibandy salibandyna. Jokaiselle löytyy varmasti oma laji jos haluaa nähdä kovia pommeja.

  10. Menkääpä itse pelaamaan ja kokeilkaa onko se kiva keräillä varusteita laidan toiselta puolelta. Saman tilanteen voi ratkoa myös taidolla eikä vaan fyysisellä pelillä.

  11. Juna meni jo. Liigassa on nykyään enimmäkseen isokokoisia ja fyysiseen peliin kykeneviä ukkoja. Moni taitava joskin pieni tai hentorakenteisempi jannu lopettaa a-junnuiässä tai heti sen jälkeen todettuaan ettei pärjää taklauspelissä tai kulmaväännöissä isommilleen.

    Televisiolähetyksissä ruudinkeksijä Jussi Jäntti on haltioissaan kun joku lentää katsomoon pää edellä eikä useimminkaan näe missään pahemmissa tilanteissa mitään väärää.
    Nuo kommentit ovat omalta osalta edistämässä fyysisemmän linjan sallimista ja hyväksymistä koko lajissa.

    Salibandyliitto on linjauksissaan sen verran pahasti hukassa, etteivät jäsenseurat ota niistä mitään tolkkua pitäisikö lajia edistää taitoa vai fyysistä otetta suosivaan suuntaan.

    Tuomarilinjaa peleissä ja pelikielloissa tulisi tuntuvasti koventaa, jotta fyysisellä pelillä ei tukehduteta tätä selvästi taitoon perustuvaa lajia.

  12. Fyysisyydestä. Mietitään vaikka Eemeli Salinia, joka on sanalla sanoen fyysinen. Pelaa silti kamppailupelaamisen puhtaasti ja vastustajaa kunnioittaen, pyrkien aina voittamaan pallon ehtimällä ensin, ei estämällä vastustajaa ensin. Tommi Aro, ei ihan niin fyysinen, joutuu taas turvautumaan jälkimmäiseen keinoon koska ei ehdi ensin palloon ja vaikka ehtisikin, ei ehdi alta pois. Tuuppii ja pullistelee. Tähän Tommi Aromaisuuteenhan tuossa kirjoituksessa otettiin kiinni.

  13. En ymmärrä miksi fyysisyys yhdistetään vahingoittamiseen. Miehestä voi ottaa mittaa hyvinkin fyysisesti ilman, että toisen loukkaantumisriski kasvaa merkittävästi. Valmistautumattomaan vastustajaan törmääminen ei ole fyysistä peliä, se on raukkamaisuutta.

  14. Kumpulainen puhuu asiaa!
    Ei salibandy saisi olla kakkosvaihtoehto niille räkä poskella rymistelijöille, jotka eivät jääkiekossa pärjänneet.

    Pidempää pelikieltoa vaan rumemmista rikkeistä, niin lähtee rugbyn pariin ne ryntäilijät…

  15. Hyvin kirjoitettu Naama! Fyysisyys on kasvanut huomattavasti viimeisen parin vuoden aikana, mutta onko se näkynyt katsomoissa? No ei ole. Suurin yksittäinen tekijä joka koukuttaa uuden katselijan on pallollisen pelin pelinopeus. Yhteen sekuntiin voi mahtua mahtua monta syöttöä ja jopa laukauskin vielä. Tässä asiassa salibandy poikkeaa selvästi muista joukkuepalloilulajeista. Eiköhän noita vastustajan ruhjomispelejä ole jo maailmalla tarpeeksi. Ja jolleivat ne ole tarpeeksi väkivaltaisia, voi aina katsoa myös häkkitappelua.

  16. Minusta taklaukset pitäisi ottaa kokonaan pois.. Pientä tönimistä kyllä, mutta ei sen enempää.. Salibandya pitäisi viedä erisuuntaan kuin mitä jääkiekko on. Sielä taklataan eikä paljoa veivejä ynm. nähdä. Salibandyn pitäisi pystyä olemaan taitolaji/tekniikkalaji vielä 10v. päästäkin. Jos ilman taklauksia ei saada salia täyteen katsojista, niin sille ei sitten mahda mitään. Tosin en usko että taklaukset saavat tätä aikaiseksi, onhan tämä peli kehittnyt parempaan suuntaan ilma taklauksiakin.

    Nyt on vielä mahdollista viedä tätä parempaan suuntaan, kohta se on jo liian myöhäistä!

  17. Niin onhan fyysinen pelaaminen ja sikailu ihan eriasioita. Yleensä joillakin menee hermoihin se että kaveri pelaa puhtaasti mutta kovaa ja fyysisesti ja tämä sitten koetetaan sikailulla. Kyllä ne kovat tuomiot on ihan hyviä pelotteita että kaikkein isoimmat sikailut jää pois. Joku ehdotti suojien lisäilyä mutta en näe tässä järkeä että tuolla kohta pelataan jenkkifutiskamat päällä ja kaukalo ympärillä. Se on sitten ihan uusi laji. 😉

  18. Suojat säbään niin ei satu kovimmissakaan tilanteissa omasta mielestäni fyysisyys on katsojaystävällisempää

  19. onse ny kumma ku pitäis just opettaa pelaamaan fyysistä peliä se nyt o sit eri asia jos suel joku lammas ruutu sikailee ku et taklataa kovaa ja ihme että ruotsalaiset pistää tollasia kirjeitä ku nykyään heidän mielestä ei jääkiekkossakaan saisi taklata puppelipojat herätys

  20. Mallit fudiksesta ja koriksesta ”kovat” jätkät ähisköön jäällä. Ja todellakin kontaktilajeja on jo tarpeeksi, mma, nyrkkeily, rygby ja jefu, menköön sinne ne ketä vaan kontaktit kiinnostaa. Perimmiltään lätkäkin on ollut taitolaji, mutta kehitys ajanut taidon ohi…

  21. Salibandypelaajat eivät ymmärää sanaa ”kontakti” ei salibandyssä saisi taklata mutta joka pelissä silti näin tehdään. Tuomareille valitetaan jos jäähy vihelletään taklauksesta. Salibandyssä saa nykyään taklata oikein vauhtien kanssa ihan niin kovaa kuin pystyy kunhan vähän on edes olkapää olkapäätä vasten. Tämä ja muut turhat kontaktit tekevät salibandystä ristiriitaisen lajin. Salibandyssä halutaan taitoa ja näppäryyttä nopeuden kanssa ilman turhia kontakteja ja loukkaantumisia. Salibandy on ja tulee aina olemaan taito laji mutta liikaa esimerkkiä otetaan jääkiekon taklauksista. Mutta ihan sama miten nämä kaljupäiset 40v redneckit ajattelee että vaikka kaikki taklaaminen pysyisi sallittuna ja linjoja pitäisi löysätä jotta muka katsojamäärät nousisivat niin taitavat pelaajat voittavat aina, ei se hullun fyysinen janari jollan on kivikädet ja mummon peliäly. Mutta tämä fyysinen kehitys tekee silleen että enemmän ja enemmän liigassa nähdään näistä fyysisiä kivikäsiä joka on huono asia. Summa summarum sählyssä kädet ratkasee

  22. Halutaanko me tästä hienosta taitolajista toinen pitkä päätyyn ja viiatoimitus ripariruskeemali laji jossa taklataan aivotärähdyksien kera ilmat pihalle ja esitetään kovista?

  23. Kirjoituksen kanssa täysin samoilla linjoilla. Taklaaminen pitäisi peleissä ottaa juuri sääntöjen mukaisella tarkkuudella pois. Kroppaa saa käyttää pallontavoittelussa, mutta taklaamista on aivan turha yrittää tuoda salibandyyn. Lajissa ei ole suojia (eikä toivottavasti tule) ja vauhti on erittäin kova. Ei pelaajien kuulu pelätä, että joku idiootti taklaa heidät lasarettiin kun itse pelaa palloa. Jätetään se muille lajeille ja keskitytään me pitämään omamme nopeana, näyttävänä ja viihdyttävänä, mutta turvallisena lajina.

  24. Fyysisyys on ihan liian nuori tässä vaiheessa. Pelaajat eivät vielä osaa ottaa kontaktia kovassa vauhdissa he kuvittelevat osaavansa. Aikoinaan kun trampoliinit tuli kaikkien pihoille niin traumat lisäänty merkittävästi, mutta kun aika meni eteenpäin ja porukka oppi hyppimään traumat väheni merkittävästi. Salibandy on tällä hetkellä tässä trauma kehitysvaiheessa ja fyysisyys on tullut jäädäkseen ikävä kyllä. Itse kannatan taitoa!

  25. Itse tykkään fyysisyydestä säbässä. Itse asiassa lätkäpelit on jäänyt kohtuullisen vähälle, koska siellä fyysisyys on muuntunut ihan olemattomiin ja varmaan osin siksi nyt sitten ei osata varoa taklauksia ja iltapäivälehdet kirkuu. Toki niinkin, että sielläkin puolella ajetaan sitten ylikovaa. Mutta niin ajetaan futiksessakin. Joka tapauksessa olen jättänyt lätkän seuraamisen väliin varsin unettavan kokemuksen takia ja käyn ennemmin katsomassa kunnon rehtejä vääntöjä salibandykaukalossa. Tuon kirjoituksen kanssa voin silti olla täysin samaa mieltä, vahingoittamistarkoituksessa ilman vastustajan kunnioittamista tehdyt ajot pois. Palloa tavoiteltaessa olka olkaa vasten antaa mennä, maalin edustalla pitää joutua tekemään töitä päästäkseen irti, mutta sitten selkään ajot, polvitaklaukset, puun takaa vastaan tai sivulta ajot ilman pallon tavoittelua pois lajista. Ja totta, että jo junnuissa tulee vastaan ajoja, joissa ei ole älyä. Tulee myös älyttömän upeita valmentajia, jotka puuttuvat omien pelaajien hölmöilyihin heti, mutta sitten osa ei mitenkään tuomitse vaan on ihan ok vetää kaveri levyksi. Ja sitten on se nollatoleranssijengi, jonka teemu-samuli häviää puhtaan väännön ja seurauksena hirveä huuto. Helppohan tuo yhtälö ei ole, mutta eipä se näytä sitä olevan kiekossakaan.

  26. Katsojana arvostan paljon enemmin nopetta ja teknistä taitoa kuin törkeää taklauspeliä. Rumat pelitavat vähentävät katsojia toisin kuin moni uskottelee.

  27. Fyysisyys ei tarkoita väkivaltaa jota päähän kohdistuneet taklaukset ovat.
    Jo nyt ne on sääntöjen mukaan kielletty. Kunnon taistelut mies-miestä vastaan kuuluu salibandyyn, toivottavasti jatkossakin.
    Tuomareiden olisi karsittava selvät ajelut pallottomiin pelaajiin punaisilla kortella, valitettavasti jopa eräät maajoukkueemme pelaajat näitä harrastavat.

  28. Miksi fyysisyys ja taito jatkuvasti asetetaan vastakkain, kun päinvastoin riittävä määrä oikeanlaista fyysisyyttä tuo nimenomaan sitä taitoa esille kun tilaa on vähemmän. Rumat taklaukset pitää toki kitkeä pois, mutta nähdäkseni niin on nyt tehtykin ja pidän varsinkin Ruotsin linjaa varsin hyvänä mitä fyysisyyteen tulee. Jos jotain sääntömuutoksia pitäisi tehdä niin epämääräinen taklaus-termi ottaa sieltä pois ja määritellä selkeämmin mitkä kontaktit on sallittuja ja mitkä ei.

  29. Minä en pelaajana ymmärrä ”rapatessa roiskuu” -asennetta. Hirveesti näkee pelaajia, jotka pelistä toiseen aiheuttaa potentiaalisia vaaratilanteita vain sen takia, koska vastustajan kunnioittaminen on liian alhaisella tasolla. Pelaan itsekin aika kovaa ja välillä sääntöjen rajamailla, mutta en koskaan aiheuta kentällä edes ”läheltä piti” -tilanteita. Kunnioittakaa vastustajaa, se pitää pelin turvallisena, vaikkei tuomari olisikaan pelin tasalla

  30. Eiköhän näitä hikikammoisia kärkikynäilijöitä ole jo ihan tarpeeksi tätä lajia pilaamassa. En minäkään mistään kylmäksiajeluista kiksejäni revi, mutta että laji palaisi takaisin kaverien kanssa hauskanpitämiseen ja puuhelmistä joukkohengen ammentamiseen. Ylilyöntejä tulee säännöistä ja linjauksista huolimatta aina ja ikuisesti, mutta kyllä urheilullisuus edellä meneminen on ainoa keino edetä. Pehmeiden käsien taikaa arvostan minäkin, mutta pelkillä lahjakkuuksilla neppailevat eivät minulta arvostusta saa, kun kuitenkin pitäisi olla kyse kilpaurheilusta. Liigassa näitä neppailijoita riittää pörssien kärkiä myöten ja se kertoo kaiken tämän harrastajasarjan urheilullisesta tasosta tällä hetkellä. Yksilöurheilussa ei taida onnistua edes shakissa. Onneksi ikäluokka ikäluokalta parannusta on nähtävissä.

  31. Joku viisas sanoi, että kehitys kehittyy. Lajikehityksen (vrt. Charles Darwin) mukaan salibandyynkin kehittyy uusia elementtejä, ja ehkä vahvimmat säilyy. Itse en kyllä pidä laittoman fyysisestä pelistä, sellaisesta ”annetaan kaverille vähän vauhtia kulmassa” -pelistä. Mihin hävisi se kylki-kylki -kamppailu? Nyt tullaan vauhdin kanssa kyljen lisäksi selkään, päähän ja polviin… Mielestäni nimenomaan vauhti tekee sen, ja paradoksaalisesti ehkä ne vauhdikkaat ja käsistään taitavat kaverit saavat sen takia osumaa. Oletteko huomanneet, että aladivareissa tuomarit viheltävät rymistelyt melkein poikkeuksetta pois? Myös olkapää-olkapää, jos ukkoa lentää laidsn yli. 5div pelitempo on hitaampaa ja siellä laidan pallontavoittelutilanne kääntyy vähintään vapariksi, kun taas liigassa tyyliin sallitaan kaikki mahdollinen. Noh, vauhtia tai ei niin vahingoittamistarkoituksellisista, päähän kohdistuneista ja pallottomien taklailusta pelikieltoa. #posinkautta

  32. Jalkapalloa emme ole ja jääkiekoksi emme halua tulla, olkaamme siis salibandyä, sanoisi kansankynttilä. Itsestäänselvä asia. Mutta se mikä jälleen kerran jää mainitsematta, on maaliittojen ja kattojärjestöjen ohjaus. Jos NHL tai IIHF haluaa ohjata peliään tiettyyn suuntaan (enemmän maaleja, vähemmän päähän kohdistuneita taklauksia, kahden viivan paitsion poisto jne), he kirjoittavat tiedotteen, pitävät dumareijohtajille koulutustilaisuuden ja perustelevat uudet säännöt maksaville asiakkailleen. Tämän jälkeen muutos on tehty ja piste. Liitoilla on visio ja agenda.

    Lajimme ei ole paskahousu, mutta lajiliittomme ovat.

  33. Mitä tarkoitetaan kovalla pelaamisella? Säännöt lienevät aika selvät.

  34. En tiedä yhtäkään liiga tai divaritasolle todellisia mahdollisuuksia omannutta pelaajaa, joka A-junnuiässä olisi lopettanut siksi, että on pieni kokoinen. Tuollaiset puheet ovat aivan marsista ja pohjaavat johonkin 90-luvun NHL jääkiekkoon. Jos pelaaja on harjoitellut kokonaisvaltaisesti juniori-iän, niin hän pärjää koosta riippuvatta, kun peli nopeutuu ja fyysistyy.

    Pikemminkin pelin nopeutuminen ja fyysisyys onkin juuri seurausta siitä, että pelaajat ovat harjoitelleet entistä paremmin ja ovat kokonaisvaltaisempia urheilijoita. On selvää, että autokolarissakin tulee erinäköistä jälkeä jos lasissa on 80km tai 20km. Selkeä sikamaisuus ja vilpillisyys on mielestäni jopa vähentynyt edellisistä vuosikymmenistä. Ongelma on kasvanut tilannenopeus ja varsinkin, jos siihen sitten vielä yhdistetään satunnainen tarkoituksellisuus satuttaa.

    Jokainen tietää kyllä milloin on selkeä tahallinen vahingoittamisyritys ja niistä pitäisi tulla todella mittavia rangaistuksia. Ongelma on, että kun kyseessä on suurella nopeudella tapahtuva kamppailutilanne, niin pienikin virhe voi aiheuttaa pahaa jälkeä. Näiden mitoittaminen on hankalaa, kun pitäisi arvioida rangaistaanko rikkeen mukaan vai seurauksen mukaan. Jos ensin lähtisi siitä, että sikamaisuuksista tulisi kovia pelirangaistuksia ja saadaan sikailijat kokonaan kentiltä, niin ollaan jo oikealla tiellä.

  35. Meidän lupaava juniorimme ainakin lopettaa lajin, jos tämä väkivaltaistuva kehitys jatkuu.

    Suojat eivät ole ratkaisu. Mitä enemmän suojia, sitä enemmän väkivaltaa. Jääkiekossa on juuri näin, ja sielläkin kaikilla on useita vammoja.

    Miksi salibandyä verrataan jatkuvasti jääkiekkoon? Mitä toista lajia te seuraatte, jossa urheilijat ovat jatkuvasti vaarassa tulla pahoinpidellyiksi?

  36. Ei liene sattumaa, että jutun kuvitukseen on valikoitunut kuva TPS:n pelistä. Ja taas on ajeltu kaveria selkään. Rautoja on nosteltu ja se näkyy näin, ei niinkään laadukkaan säbän pelaamisena.

  37. Olli Laineen puolustukseksi täytyy sanoa, että vaikka peli menee välillä liian fyysiseksi, niin ei hän ole (muistaakseni) koskaan taklannut ketään päähän. Muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta hyvä esimerkki ärsyttävän fyysisesti pelaavasta pelaajasta voisi olla Lauri Stenfors. Ehkä löytyy parempiakin esimerkkejä, mutta tämä tuli nyt ensiksi mieleen.

  38. Jani Hakkaraiselle ja ottelun tarkkailijalle! Katsokaa videolta KooVee-SB Pro pelin kolmannen erän lopussa tapahtunut taklaus. KV:n pelaaja rynnii takaoikealta Pron pelaajan selkään. Pelaaja lentää kanveesiin ja verta kentälle. Ottelun tarkkailijalta kysyisin tavoitteliko KV:n pelaaja palloa? Oliko sääntöjen mukainen kontakti? Hakkaraiselle kommentoin selostustasi tilanteen hidastuksen jälkeen! ”Täysin Pron pelaajan vika, ihan oma syy!” – siis anteeksi kuinka? Pron pelaaja katsoi palloa, vaikea haltuunotto. Jos pää olisi ollut pystyssä, olisi katsonut eteenpäin, ei oikean olan yli taaksepäin mistä KV:n pelaaja hyökkäsi. Miten ihmeessä tämä taklaus olisi ollut Pron pelaajan estettävissä? Pitääkö – tähänkin uutiseen viitaten – salibandyn pelaajien joka tilanteessa olla varuillaan ja olettaa, että joku voi taklata sääntöjen vastaisesti! Tuomarit vain levittelivät käsiään? Peli 8-2 ja KV:n Valleniuksen kasetti hajosi ja päätti rysäyttää ainakin yhden Pron pelaajan sairaslomalle! Tilanne käsittelyyn ja Valleniukselle sellainen muikkari, että laittaa jäitä hattuun.

  39. SP tossa ylempänä linjaa hyvin juniorivalmentajien vastuun puuttua omien pelaajiensa tekosiin! Muutenkin kaveri linjaa ihan hyvin sen, mitä itsekin ajattelen fyysisyydestä. Vääntää pitää saada, mutta kovalla kädellä puuttua ajeluihin ja etenkin puuntakaa tulemisiin. Valitettavasti näitä ”kovia jätkiä” on pesiytynyt meidänkin lajiin, joiden tarkoitus leikkiä kentällä koviksia, kun ”osaavat” ajella.

  40. Selostus oli surkuhupaisaa! Pojat jaksoi pauhata KooVeen taidoista ja hypettää niiden pelaajia kaikki kaksi tuntia, kun samaan aikaan Pro mätti maaleja sen verkkoon – säälittävää!

  41. Oskulle terveisiä: ”Olli Laineen puolustukseksi täytyy sanoa, että vaikka peli menee välillä liian fyysiseksi, niin ei hän ole (muistaakseni) koskaan taklannut ketään päähän.”

    Eli vaikka pelaa sikaa ni ei se mitään, koska ei päähän ajele??? Tässä lauseessa käytännössä tiivistyy se mitä vastaan yllä oleva jutu on tehty.

    Ei mitään hajua millainen pelaaja Olli Laine on, mutta kertokaa sille treeneissä, että muilta voi lopettaa peliuran/työuran muutenkin kuin antamalla aivotärähdyksen tms. Asia on tietenkin erikseen, jos tälläiset välillä vähän liian fyysisesti pelaavat kaverit pystyy perustelemaan tilanteen lopputuleman vaikka pelaajalle, jonka ura loppui.

    Itselleni ei pelkkä anteeksi pyyntö riittäisi ja pääosin näillä fyysisillä pelaajilla ei ole muuta tarjota, jos edes sitä osaavat sanoa.

  42. Tarkistukseen menee KooVeen Valleniuksen ylipelaaminen! Hyvä niin, että tällaiset tilanteet tarkistetaan!

  43. Kukkolalta päähän kohdistunut taklaus nyt Sveitsimatsissa. Hiljaista hyväksyntää koska olikin suomalainen. Miten oli pelaajan kunnioitus vastustajaa kohtaan? Jos tämä olisi sattunut suomalaiselle niin huudettaisiin pitkää pelikieltoa?

  44. Hävettää kun maajoukkuepelaajatkaan ie osaa kunnioittaa vastustajaa! Kaikki lähtee asenteesta . Nopeissa tilanteissa arvomaailma ratkaisee!

  45. Itse asiassa Kukkolan päähän kohdistama taklaus ei ollut Suomen ainoa taklausjäähy. Vaikka katsoisin kuinka sinivalkoisin okulaarein Suomen peliä, oli mielestäni tuomarilta hyvät ja oikeat linjanvedot viheltää Suomelle useampi jäähy tilanteista, jotka voi helposti tulkita taklaamiseksi.

  46. Arokaan yrittänyt mitään muuta, kun osua vastustajaan. Kotilainen juoksi suoraan selkään. Ja olikohan Lamminen, joka puun takaa taklasi laukovaa pelaajaa. Selkeitä jäähyjä kaikki. Mutta ehkä tämä on ainoa keino, jos Ruotsia yritetään horjuttaa. Mieluummin näkisin Savosen tapaisia taitopelaajia ratkomassa pelejä.

  47. Olin tänään katsomassa B-junioreiden ottelua ja siinä oli paljon jäähyjä ja jopa yksi ulosajo. Tuomarit saivat tietenkin kuulla kunniansa, niinkuin aina, huokaus. Mutta ongelmana pelissä oli etteivät vastustajat kunnioittaneet toisiaan. Pelissä filmattiin taklauksen jälkeen ja naureskeltiin kun vastustaja sai jäähyn. Toisen joukkueen valmentajan poika sai käytösrangaistuksen 2 + 10 erään filmatun jäähyn jälkitunnelmissa. Erityisesti erän punapää taklaili rumasti ja kaatuili näyttävästi ilman minkäänlaista vastustajan kunnioitusta.
    Tämä on se suunta mihin ollaan menossa ja tämä ei ole oikea suunta.

  48. Itsekin eilen B-poikien SM-sarjapeliä Hämeenkoskella katsomassa olleena ihmetyksen aiheena oli pelin jäähyjen suuri määrä.Elikkäs peli lähti täysin tuomari kaksikon ”lapasesta”.kakkosia vitosia kymppejä kakskymppisiä sateli,mutta puhalluksissa ei päätä eikä häntää,Kapteenien/valmentajien puhuttelu heti 1.erän alkuminuuteilla olisi varmaan tuonut pelistä siistimmän ja tasapuolisemman kuin eilinen pillikonsertti.Vastustajan arvostus tietysti ykkönen mutta peliä pelataan tuomareiden asettamissa rajoissa.Pätevistä puhaltajista tietysti pulaa mutta lajin arvostus ei ainakan eilisen kaksikon ansiosta nouse.nimimerkki Köllö

  49. Kun vauhti kasvaa niin tapahtumat kentällä lisääntyvät,tahalliset rikkeet ja filmit pois kovalla kädellä!

  50. Onkohan ikinä koitettu jos kolmas tuomari olis katsomossa,sieltä näkee paljon mitä kentällä ei:)