#Takaisinheittotorstaissa nostetaan esille yksi legendaarinen ottelu lähes vuosikymmenen takaa. Kyseessä on 12.12. 2007 pelattu miesten Salibandyliigan kamppailu HIFK-SSV.
SSV oli tehnyt jo keväällä 2007 Salibandyliigan historiaa nappaamalla sarjan suurinumeroisimman vierasvoiton (myös maalieroltaan kaikkien aikojen suurin voitto ja molemmat ennätykset ovat yhä voimassa). Pirkkalan Pirkat kaatui tuolloin maalein 1-17.
Samainen temppu toistui tuossa joulukuisessa IFK-ottelussa, mutta se peli on jäänyt monien mieleen eritoten tuolloin SSV:tä edustaneen Tom Strömstenin kerättyä tehosaldon -1.
Tom Strömsten, mitä itse muistat ottelusta?
– Sehän taisi päättyi tosiaan 17-1. Meidän ketju teki itse asiassa siinä ottelussa jopa maalin. Pelasin silloin Peik Salmisen ja Sebastian Fager-Pintilän kanssa. Maalin synnyttyä Harri Forsten ei ollut kuitenkaan ehtinyt tulla vaihtoon, joten en itse kerennyt kentälle, enkä saanut siitä plussaa. Olikohan sitten Lindenin Miikka, joka törkkäsi IFK:lle yhden maalin maalin edestä.
– Jäin siis siinä pelissä yhden tehomerkinnän pakkaselle, mikä on tietysti surkuhupaisaa omalta kohdaltani. Kyseessä oli kuitenkin 16 maalin voitto. Peli on jäänyt mieleen, mutta en äkkiseltään muista olisiko meidän ketju voinut tehdä siinä maalin jos toisenkin, Strömsten muistelee Pääkallo.fi:lle puhelimen välityksellä.
Entinen SSV-vahti ja Strömstenin joukkuekaveri Toni Lötjönen muistaa ottelusta ainoastaan Strömstenin esityksen.
– Ainoa mitä muistan on tuo ”Lobiksen” -1. Tosin nyt kun mietin niin taisi olla meikäläisen ensimmäinen ottelu entistä seuraani IFK:ta vastaan, Lötjönen sanailee.
Strömstenillä on pitkä ura takanaan. Runkosarjassa otteluita on kertynyt 351 ja niissä tehopisteitä 227 (118+109). Tällä hetkellä yhden SM-kullan, kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin omistava mies edustaa EräViikinkejä.
Konkarin mieleen on jäänyt uran varrelta muutamakin jälkikäteen harmillinen ottelu.
– Ainakin muistan yhden pelin, joka pelattiin aikoinaan Mosahallissa OLS:aa vastaan. Johdettiin peliä 9-3 ennen viimeistä erää, ja hävittiin se ottelu vielä jatkoajalla lukemin 9-10. Sekin oli sinällään ihan mielenkiintoinen yhden erän koettelemus. Viime vuonna en ollut mukana siinä legendaarissa SPV-pelissä, mutta sekin oli omalla tavallaan vaikeaa seurattavaa, Strömsten kertoo.
Lötjönen on mukana artikkelissa osittain siksi, että hän on pitänyt sosiaalisessa mediassa aktiivisesti huolen siitä, että Strömstenin suoritus HIFK-ottelussa ei unohdu.
– Onhan tuo ainutlaatuinen miinus. Ihan historiallinen. Jos tuosta joku pystyy laittamaan paremmaksi, niin pitäisi saada liitolta joku matka Grönlantiin. Ja kyllähän tällaiset jutut muistaa pidempään kuin hyvät suoritukset, raumalaislähtöinen ex-vahti perustelee.
Strömstenin mukaan kuittia kuulee tasaisin väliajoin. Työpaikan kahvihuone ei ainakaan auta asian unohtamisen suhteen.
– Kyllä siitä aina silloin tällöin kuulee. Erityisesti jos jollekin muulle sattuu jotain vastaavan suuntaista. Kyllä se hyvässä muistissa on ainakin niillä pelaajilla, jotka olivat siinä joukkueessa mukana. Esimerkiksi Toni Lötjöset ja muut osaavat tuon kaivaa esille aina välillä. Taitavat nuo nykyjoukkuelaisetkin tietää asiasta. Ei muistuttelu kuitenkaan ihan sentään jokapäiväistä ole.
– Tirsahan (Timo Mäkynen) teki siitä suorituksesta silloin jutun, ja olen yrittänyt etsiä siitä kuvaa netistä. Paperinen lehtileike on ollut itse asiassa tuossa työpaikan jääkaapin ovessa jo kohta kymmenen vuotta. Siinä se muistuttaa asiasta ihan päivittäin. Sinänsä on melko vaikea unohtaa tapahtunutta, Strömsten vakuuttaa.
Lötjösen mukaan Strömsten on pystynyt suhtautumaan asiaan viime vuosina ihan huumorilla, vaikka alunperin kyseessä oli niin sanotusti kova paikka.
– Kyllä ukkoa pelin jälkeen korpesi. Ei siinä hetkessä tainnut pari sarjapistettä ja uusi ennätys lämmitellä. Sittemmin on ainakin Twitterissä ottanut huumorilla meikäläisen heitot. Niinhän se on, että aika parantaa haavat, tunnettu salibandyhahmo tietää.
Lötjönen on kuittaillut aiheesta Strömstenille vuosikaudet, joten nyt on aika antaa konkarille mahdollisuus iskeä takaisin julkisesti.
Mitä luulet, minkälaista tarinaa ”Lobikselta” tulee vastapalloon?
– Ihan varmasti on heittää jotain. Sieltähän voi Youtubesta kaivella vaikka Saku Lehden meikäläiselle tekemän oman maalin, joka syntyi kevään 2012 finaaleissa Helsingin jäähallissa, Ylijohtava uumoilee.
Mikä olisi äkkiseltään sellainen suoritus, josta voisit kuitata Lötjöselle julkisesti?
– En nyt tiedä tuleeko Lötjösen otteista mitään mieleen. Oma mielikuvani on se, että hän on ollut aina paras kakkosmaalivahti. Ainakin sillä kaudella kun itse olin mukana SSV:ssä. Taisi kuitenkin yhdessä finaalissa pelatakin. Ihan hyvä tsempparimaalivahti on aina ollut. En nyt äkkiseltään keksi mitään yksittäistä asiaa mikä olisi jäänyt mieleen, Strömsten naulaa loppuun.
Melkein yhtä hyvä tarina kun 2 divarissa eräs peli päättyi 35-10. Voittajajengissä eräällä pelaajalla 0+0 vielä 55min kohdalla kunnes sai yhden syötön. 0+1 jäi myös lopulliseksi pistemääräksi.
Tuo ”Melkein yhtä hyvä tarina”:n julki tuoma 2. divarin peli oli Salon Palloilijoiden ja Turun Palloseuran kakkosjoukkueen välinen peli, joka päätty salolaisten voittoon 35-10 lukemin. Kyseisessä pelissä paikan päällä katsojana ollessani muistan vain kuinka kamalaa tuota peliä lopulta olikaan katsoa. Tepsillä oli pelissä kokoonpanossa vain 5 kenttäpelaajaa ja maalivahti, kun taas salolaisilla täysi kokoonpano. Onhan maaleja hienoa nähdä, mutta noin epätasaisen pelin katsominen ei sitä suurinta viihdettä ole 😀
Ei mennyt tuo peli Tomilta niinkuin Strömstenissä 😀
Salolaiselle sellainen kommentti, että se on mielenkiintoinen ikuisuuskysymys, että jos olet paikalla katsomassa joukkueesi playoff-peliä, sanotaan nyt vaikka SPV-Happee Happeen kannattajana, niin näetkö mieluummin lopputuloksena 1-12 vai 5-6ja? Itse näen noita jälkimmäisiä huomattavasti mieluummin.
Että sillosessa liigassa millon tapahtu toi ennätys eli 2007-2008 oli top 8 joukkueiden välillä liigan tasoerot oli huimat, silloisen ssv:n joukkue oli todella kova kolmosvitjaa myöten (ei missään nimessä liigahistorian kovimmalta dynastiajengiltä pois). Nykyään liigajengien tasot on pleijarijoukkueille tasasemmat suhteessa silloseen, toki laatupelaajia tullu joukkueita täyteen. On noita pleijareissa nähty edelleenkin että toinen jengi vaan yksinkertasesti latautuu paremmin kun taas vastustajalla jääny jalat ja focus ties minne. Mutta ohan se selvää että tasanen pleijaripeli sytyttää joukkueet ja yleisön+ tekee lajille parasta mahdollista pr:ää.
Ylempää parempi kysymys olisi, että näetkö mielummin lopputuloksena 1-12 vai 6-5 ja. Varsinkin, jos kyseessä on vaikkapa Superfinaali.
Joo myönnän että toi oma vastaus tohon ei varsinaisesti viitannu enkä antanu vastausta siihen mutta kyllä tottakai ja 6-5/5-6 , ei kahta sanaa
Täsmennetään, että tarkoitin Arton kommenttia. Ehdit siinä välissä kirjoittaa oman viestisi.
Artolle vastauksena, että ehdottomasti antamistasi vaihtoehdoista jälkimmäinen eli 5-6ja. Tokihan 1-12 pelitkin voivat olla huikeita mikäli tehdyt maalit ovat upeita koko kentällisen tekemiä kuvioita tai huikeita yksilöiden taidonnäytteitä. Mutta henkilökohtaisesti nautin enemmän tasaisista väännöistä, joissa molemmat joukkueet pelaavat hyvin ja taistelevat tosissaan voitosta.
”Lötjönen on ollut aina paras kakkosmaalivahti.” Touché! Strömsen siirtyi johtoon!