Suomen Salibandyliitto tiedotti eilen varsin merkittävistä junioreiden SM-karsintamuutoksista. Pääkallo.fi jututti huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantalaa niiden suhteen.
Salibandyliitto ilmoitti, että uutena sarjana perustetaan valtakunnallinen A-poikien 1. Divisioona. Suurinta keskustelua on aiheuttanut kuitenkin se, että B-poikien SM-karsinnoissa 12 joukkuetta selviää suoraan valtakunnallisten sarjojen karsintaan kuluvan kauden menestyksen perusteella. 12 muuta joukkuetta selvittävät tiensä valtakunnallisten sarjojen karsintaan esikarsinnan kautta. Näistä 24 joukkueesta 12 pelaa SM-sarjassa ja 12 Divarissa.
Joukkueiden rankingin pohjana on tämän kauden B- ja C1-poikien sarjojen menestys Suomen mestareiden saadessa 24 pistettä, hopeamitalistien 23 pistettä ja niin edelleen. Salibandyliitto ilmoitti tiedottavansa ranking-pisteytysjärjestelmästä tarkemmin ensi viikolla.
Huippu-urheilujohtaja Jarkko Rantala, miksi tämä uudistus oli tarpeellinen?
– Karsinnoista on tullut niin isojen kuin pientenkin seurojen toimijoilta kritiikkiä tosi paljon. Yleinen mielipide on ollut, että ajankohtaa pitää saada myöhäisemmäksi. Iso syy siihen on se, että koulut alkavat elokuun puolivälissä, josta seuraa, että nuoret sairastelevat paljon.
– Kilpailupuolen kanssa on toki haasteena, että heidän tulee saada tietää mahdollisimman nopeasti se jako, ketkä pelaavat alueellisessa ja ketkä valtakunnallisessa sarjassa. Etenkin Etelä-Suomessa puhutaan jopa 10 000 ottelun asetteluista kaikki sarjat huomioiden. Toinen vaihtoehto olisi räjäyttää koko junioreiden vuosikello ja jatkaa kausia vaikka toukokuun loppuun. Nämä aikataululliset haasteet ja esteet ovat todellisia.
– Vaikutusta on myös sillä, että yhteiskunta lepää heinäkuussa ja se on tärkeä asia ottaa huomioon nuorten ja perheiden arjessa. On hyvä, että pelaajat pääsevät hieman levähtämään kesällä, eikä homma mene niin, että heinäkuu pakotetaan harjoittelemaan siten, että fokus ohjautuu todella vahvasti tuloksen tekemiseen jo heti nurkan takana odottavissa karsinnoissa. Kesällä joukkueiden tulisi kehittää peliä ja yksilöitä ilman lähellä olevien tulospelien painetta. Tässä on paljon syitä taustalla.
Usein kesäharjoittelun kohdalla puhutaan nimenomaan siitä, että saataisiin parannettua pelaajien fyysisiä ominaisuuksia. Rantala haluaa ottaa kantaa keskusteluun, jota muun muassa NST-luotsi Perttu Kytöhonka on aloittanut.
– Pakko ottaa tuohon kesäharjoitteluun kiinni. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mielipiteitä ja keskustelua tarvitaan ja kannatan sitä. Keskustelun avauksissa on se hyvä puoli, että ne ohjaavat kohteena olevia tahoja vastaamaan ja perustelemaan kantojaan. Meidän kulttuurissamme on ehkä liiankin paljon fysiikka vastaan peli -vastakkainasettelua. Niitä pitäisi pystyä yhdistämään harjoittelussa mahdollisimman sujuvasti.
– Kaikissa muissa lajeissakin fyysinen harjoittelu on kuitenkin läsnä. Meidänkin lajissamme jos fysiikka ei ole riittävällä tasolla, niin se voi olla este pelata kansainvälisellä huipulla. Meillä on liigassakin loistavia pelaajia, jotka dominoivat pelejä, mutta kansainvälisissä peleissä esimerkiksi liike ei riitäkään. Tässä mielessä fyysisillä ominaisuuksilla on merkitystä ja sen takia kesäharjoittelussa on tässäkin yhteydessä puhuttu.
– Tärkeä pointti on myös se, että mitä nopeampia ja ketterämpiä pelaajia meillä on, sitä enemmän heillä on aikaa havainnoida peliä. Heillä on enemmän niin sanotusti tehoreservejä. Fyysisen harjoittelun tulee siis olla synkronoitu lajiin sujuvasti, mutta sitä ei voida ohittaa, sillä kaikkea ei voida tehdä vain lajiharjoittelulla.
Rantalan mukaan tärkeä viesti, joka kentältä on tullut, on koskenut nimenomaan sitä, että paine tulostavoitteesta helpottuisi hieman ja pystyttäisi keskittymään nimenomaan myös pelaajien kehittämiseen karsintoihin valmistautuessa.
– Optimimalliin emme tässä kuitenkaan pääse. Osa joutuu jo elokuun viimeiseen viikonloppuun satsaamaan todella vahvasti tulos edellä. Kilpailullisesti parhaat saavat täten etua itselleen. Näemme kuitenkin, että B-juniorit ovat jo kilpaurheiluun valmistavaa aikaa ja menestyksellä tuleekin olla merkitystä. Tässä hetkessä, tänä päivänä, jokaisella suomalaisella seuralla on mahdollisuus edelleen pelata valtakunnallisessa sarjassa, Rantala muistuttaa.
Mutta etumatkahan vain kasvaa, kun jo huipulla olevat seurat pääsevät valmistautumaan pidempään?
– Se valitettavasti vähän niin kuin kuuluu kilpaurheiluun. B-juniorit ovat jo huippu-urheiluun valmistavaa toimintaa. Tuolla logiikalla jos lähtisi saivartelemaan, niin meillä ei olisi periytyviä sarjapaikkoja edes miesten SM-sarjassa.
– Syy, miksi katsotaan edellisen kauden tulosta, on se, että tässä kohtaa ei ole löydetty parempaa tapaa olla oikeudenmukainen ja reilu. En itse usko arviointityöryhmiin, jotka rakentavat koreja, koska niissä tulee helposti kuolemanlohkoja. Tällä systeemillä jokainen seura voi vaikuttaa omaan asemaansa tekemällä laadukasta arkipäivän harjoittelua ja tämän on tarkoitus ruokkia myös pitkäjänteiseen työhön sieltä lapsuusvaiheen polusta lähtien aina B-junioreihin saakka.
– SM-sarjaanhan tässä ei edelleenkään ole kellään vapaalippua. Tämä on periaatteessa väliaskel sille, että A-junioreissa meillä on sitten jo periytyvät sarjapaikat.
Huippuseuroilla on kuitenkin erityisasema jo maajoukkuetien vuoksi. Minkä takia Salibandyliitto haluaa suosia vain eliittiseuroja?
– Jokaisella on mahdollisuus kehittää seuran toimintaa. Ei riitä, että on iso seura päästäkseen mukaan maajoukkuetien yhteistyöseuraksi, vaan rakenteet täytyy olla kunnossa, jotta voi olla mukana. Nytkin mukana on esimerkiksi LeBa, joka ei ole järin suuri seura.
– Welhot eivät mukaan tullessaan aikanaan olleet niin iso seura, mutta he ovat laittaneet seuran rakenteet äärimmäisen hyvään kuntoon ja seura on monessakin mielessä sellainen, josta olisi syytä ottaa mallia. Siellä on tehty pitkäjänteisesti hyvää työtä. Puhutaanko suosimisesta vai asioiden ansaitsemisesta, se riippuu siitä miten asiaa katsoo.
Karsinnoissa Rantala näkee nyt pienemmillä seuroilla olevan nimenomaan parempi mahdollisuus päästä valtakunnalliseen sarjaan.
– Aiemmin alkulohkoissa on tullut tilanteita, jolloin esimerkiksi ehdottomasti Divariin pitkässä juoksussa kuuluva joukkue on joutunut kuolemanlohkoon ja jäänyt alueelliseen sarjaan tai vastaavasti ehdottomasti SM-sarjaan kuulunut joukkue ei ole päässyt kuolemanlohkon vuoksi sinne.
– Nyt edellisen kauden perusteella kovimmat seurat ovat poissa ensimmäiseltä kierrokselta, jolloin uskon vähemmän Divariin kuuluvia joukkueita jäävän aluesarjaan. Uudistuksen tavoite on saada jokainen joukkue sinne, minne ne kuuluvat pelillisesti. Pelaajien kehitys ja sitä kautta oikean tasoiset pelit ovat tässä iässä äärimmäisen tärkeää.
– Meillä on viime vuosina myös ollut tämän vuoksi SM-sarjan häntä heikompi kuin Divarin kärki. Saldot ovat olleet rajujakin ja pelaajien kehittäminen on ollut vaikeaa SM-sarjan hännillä, kun se puolestaan on onnistunut helpommin Divarin kärjessä.
– On paljon tutkittua tietoa, miten tällainen vaikuttaa pelaajien motivaatiotekijöihin. Näin ollen onkin hyvä, että jo karsinnoista lähtien tasolohkot ovat oikeanlaisia. Näin saamme parhaat joukkueet todennäköisemmin SM-sarjaan ja suuremmalla todennäköisyydellä oikeat ryhmät joka vuosi myös Divariin.
Rantala painottaa, että keskustelua lajiväen kanssa käydään jatkuvasti aktiivisesti.
– Aina jossain on se ”leikkuri.” Tämä järjestelmäkin on kaukana aukottomuudesta, eikä voida sanoa, että tämä olisi valmis. Meillä on paineita kyetä kehittämään toimintaa ja sen vuoksi koko ajan käydään lajitoimijoiden kanssa keskustelua esimerkiksi siitä, onko meillä tarvetta vielä C2-ikäluokassa valtakunnalliseen SM-sarjaan. Näissä asioissa ei voi kuitenkaan tempoilla.
Nyt Rantala katsoo asiaa huippu-urheilujohtajan perspektiivistä.
Entä jos olisit itse pienemmän ja vähemmän menestyneen seuran toimija. Pitäisitkö tätä hyvänä systeeminä?
– Kokisin niin, kyllä, koska ensimmäiseltä karsintakierrokselta ovat ennakkoon kaikkein vahvimmat joukkueet pois. Minulla on itse asiassa kokemusta tästä, kun Imatran Voiman ja NST:n yhdistelmäjoukkueen kanssa en aikanaan pitänyt SM-sarjaa kovin realistisena. Sanoin vanhemmilllekin silloin, että Divari olisi kenties meille se oikea sarja. Tuon kaltaisen joukkueen on nyt helpompi saavuttaa paikka Divarissa, kun yksittäisellä lohkolla ei ole niin älyttömän suuri merkitys.
Pääkallo.fin tietojen mukaan asiasta kysyttiin eritoten eliittiseuroilta. Rantala muistuttaa, ettei huippu-urheilusektori ole päättämässä asioista, eikä kukaan ole saanut etukäteisaineistoa mistään.
– Järjestelmä toimii niin, että kentältä kerätään tietoa keskustelujen kautta. Ei tällaista mallia ole kenellekään tietenkään etukäteen annettu, vaan erilaisista uudistuksista on keskusteltu paljon ja monia ideioita on noussut esille. Tässä on melko demokraattisesti toimittu.
– Pitää muistaa, että liiton valiokunnissa on edustajia monenlaisista seuroista. Olemme huippu-urheilusektorin kanssa olleet ideoimassa tätä, mutta päätäntävalta on ollut kilpailuvaliokunnalla ja esimerkiksi keskustelua käyttöönoton ajankohdasta käytiin pitkään; Onko se nyt vai vasta vuoden päästä?
– Oma ajatukseni on, että järjestelmä on avoin, läpinäkyvä, sekä pisteytys on selkeä. Nyt kaikilla on playoffeissa mahdollisuus vaikuttaa.
Yksi merkittävä asia on myös taloudellinen puoli. Pienille seuroille karsinnat tuntuvat raskaimmilta myös kukkarossa. Nyt pikkuseurat maksavat karsinnoista enemmän kuin suuremmat.
– Tuo on tosi tärkeä pointti. Kaikessa meidän toiminnassamme on otettava talouskin huomioon. Seura ja seurojen pelaajien vanhemmathan joukkueita rahoittavat. Tästä on periaatepäätös keskusteltu jo Ari Vehniäisen kanssa, että ne joukkueet, jotka jatkavat ensimmäisestä karsintavaiheesta, mutta eivät ole saaneet kotiturnausta, ovat ensisijaisia saamaan kotiturnauksen seuraavassa vaiheessa.
– Toki olosuhteet ja kentät on oltava kunnossa, että ihan minne vaan ei turnausta myönnetä. Tämä on tosi tärkeä näkökulma, ja tällä tavoin pyrimme sen huomioimaan.
Salibandyliitto ilmaisi, että kyse on vasta kokeilusta. Eivätkö tällaisen systeemin vaikutukset näy kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä?
– Kaikessa urheilutoiminnassa on haasteita siinä, mikä on tarkasteltava aikaikkuna ja perspektiivi. Kun muutos on kerran tehty, se antaa kuitenkin jotain osviittaa siitä, millainen vaikutus voi olla pidemmässä juoksussa. Olen väärä ihminen kertomaan, miten kauan aikaa tämä vaatii.
– Tällä keinolla joukkueilla on paremmat mahdollisuudet päästä valtakunnan sarjoihin. Se, onko muita vaikutuksia, nähdään ajan myötä ja keskustellaan sitten miten toimitaan. Optimihan olisi pitää muutama vuosi yhtä mallia, mutta jos jostain asiasta nähdään nopeasti, että se on katastrofaalisen huono, niin eihän siitä silloin voida pitää visusti kiinni, Rantala päättää.
Jätetään myös sarjapelit väliin ja pelataan vain finaali, jossa kohtaavat ErVi Itä ja ErVi Pohjoinen.
Kyllä nyt tuli Rantalalta hyvin paljon ristiriitaista viestiä. ”Pienille seuroille karsinnat tuntuvat raskaammilta kuin isoille…” Mitä palturia! Karsinnat ovat varmasti ihan yhtä kalliita pienten seurojen joukkueille kuin isojenkin. Nythän kevennettiin nimenomaan isojen seurojen kustannuksia. Rantala antoi myös ymmärtää, että esim. Divariin olisi nyt helpompi päästä, kun isot kovat ovat alkukarsinnoista poissa. Tämäkään ei taas pidä paikkaansa, koska itse asiassa mahdollisten paikkojen määrä valtakunnallisissa sarjoissa vähenee pienemmiltä seuroilta 12 kpl:lla, eli 50 %:lla. Härskiä väittää, että nyt pienemmilläkin edelleen on mahdollisuus valtakunnallisiin sarjoihin.
Mikä tulee väitteisiin ”kesäajan harjoittelukulttuurista” niin sekin voidaan vetää kokonaisuuden suhteen vessasta alas. Sillä ei ole mitään tekemistä nyt tehdyn muutoksen kanssa. Se on hyvä, mutta ei voi käyttää perusteluna. Eikä myöskään Etelä-Suomen sarjajärjestäjän haasteiden perusteella. 12 ”eliitti” joukkueelle annetut vapaaliput eivät vaikuta millään lailla isoon kokonaisuuteen. Tämä on samanlaista puppua, kuin että kunta-alan lomarahojen leikkaukset tukevat Suomen vientiä. Asioilla ei ole mitään yhteyttä, mutta jotain selityksiä pitää löytää. Yhtä hyvä perustelu voisi olla, että ”pohjoisessa voidaan pelata pitemmät kaudet, koska valoisa aika on pidempi siellä kesäaikaan”.
Kun ollaan tähän suuntaan menossa esittäisin kasvattajakorvauksia jo C2-ikäluokkiin siirtyvien pelaajien osalta. Näin ruohonjuuritason arvokasta kasvattavaa työtä tekevät seurat saisivat seuralleen edes vähän kompensaatiota työlleen. A-SM siirtyvien osalta jo taitaa siirtokorvaukset olla voimassa, mutta näiden parin vuoden takaisten muutosten jälkeen tätä pitäisi kyllä laajentaa.
Kuolemanlohkoista puhuminenkin on kyllä myös kaukaa haettua. Joskus noin menee, mutta sama se on pienemmilläkin seuroilla. Aika surkeasti suurten seurojen joukkueiden on pitänyt pelata jos jäävät kokonaan sivuun valtakunnallisesta sarjasta. Sehän on urheilulllinen lopputulos! Kyllähän korijärjestelmä jo antoi riittävästi etua paremmin menestyneille seuroille. Ei siellä kohdattu kovimpia ensimmäisessä vaiheessa. Arvonta olisi pitänyt tehdä julkisesti jonkinlaisena live-lähetyksenä. Itse en aina kyllä luottanut, että ne lohkot oikeasti olisi arvottu. Aina isot futisseuratkin saavat jännittää Mestareiden liigan lohkoja MM-kisoista puhumattakaan. Se on osa urheilua ja se on hyväksyttävä.
Kokonaisuutena härskiä eriarvoistavaa toimintaa säbäliitolta. Jo toisena vuonna peräkkäin näin iso muutos, jossa on vaikea nähdä hyötyjä minkään muun kuin muutaman ison seuran osalta. Hävetkää liiton päättäjät!
Voi helevetti sentää pelataan vaikka kautta pidempään mutta kaikki alottaa samalta viivalta
Onhan tuo nyt ihan suurempia seuroja suosivaa paskaa suomeksi sanottuna! Vapaalippuja valtakunnalliseen ei ole edes todellista
Mutta kilpaurheilu on raakaa peliä, ei nuori suomi ajattelun puuhastelua.
Onko nyt niin että joka vuotiset ”yllättäjä” joukkueet jäävät SM-sarjoista pois. Mukava ollut seurata kun ns yhden huippu ikäluokan omaavat seurat saavat kerrankin joukkueen sm sarjaan ja koko kylä lähtee mukaan. Nythän tuo tarkoittaa että pitäisi olla vähintään kahdessa ikäluokassa joukkue että pääsee SM-sarjaan?
Ei tarvitse kultalusikka poikien kilpailla itseään jatkoon etelässä enää
Rantala mainitsee yhtenä perusteluna aikataulun ja otteluiden asettelun. Etelässä jopa 10000 ottelua!!! No kylläpä se helpottaa hitosti, ku 12 joukkuetta pääsee suoraan!!!! Jää peräti 3 lohkoa vähemmän järjesteltävä!!! Tuolle perustetulle en voi muuta kuin NAURAA!!!
Tarvitaan selvästi kilpaileva liitto, jonka arvot perustuvat jäsentensä tasapuoliseen kohteluun.
Toivottavasti en ymmärrä väärin: Jos pieni joukkueeni jota valmennan, voittaa D1 aluemestaruuden, C2 SM-pronssi, C1 SM-hopeaa niin ei pääsisi B junnuihin pelaamaan SM-sarjaan pääsystä koska ei ole ollut vanhempaa ikäluokkaa joka olisi pärjännyt?
Joukkueesi pääsee, alkukarsintojen kautta, jos menestys niissäkin jatkuu, niiden 12 joukkueen ryhmään, jotka yhdessä niiden etuoikeutettujen 12:n joukkueen kanssa (yht. 24 joukkuetta) karsivat SM-sarjapaikoista toisessa karsintavaiheessa.
HETKONEN … pääsette kyllä karsimaan. Tuolla rankingilla C1 tulis 23 pistettä, se tuskin riittää suoraan 12 joukkoon joiden ei tarvitse osallistua ensimmäisiin karkeloihin. Kun kuitenkin on seuroja jotka saavat pisteet C1 ja B ikäisten sijoituksista! Ne lasketaan yhteen… esim. Seuran C1 SM sijoittuu sarjassa 6:si –> 19 pist. ja B SM sijoittui 6:si –> 19 pist. eli 38 pistettä. Ei taida silloin olla 23 pisteellä jakoja suoraan viimeiseen vaiheeseen!!??
Sanoit että tämä on kilpaurheilua… Nimenomaan! Mitä kilpaurheilua se on vapaalipuilla matkustaminen! Kilpaurheilussa kaikkien on oltava samalla viivalla. Hitto soikoon, tämä järjestelmähän on sama, kun liigajoukkueille antaisi heti sarjan alkuun puolelle 10 lähtöpinnaa, jottei ainakaan tarvise kauden lopuksi pelätä tippumista. Tai annetaan mestarille heti kättelyssä 8 pinnaa, kakkoselle 7 jne. Kaikki tällaiset viritykset ovat keinotekoisia, eikä niillä ole mitään tekemistä termin ”kilpaurheilu” kanssa!
Lukekaapa tarkasti nuo Rantalan perusteet. Tämähän tarkoittaa suoraan, että salibandy joukkueet jaetaan Suomessa kahteen eri kastiin. Tällöin, tämä on aikalailla kilpailun vääristämistä. Mikäli tämmöiseen verrattavaa järjestelyä olisi yritys puolella, niin kakku heilahtaisi päättäjille. Tämä järjestely on RÄTTI PÄIN NÄKÖÄ, kaikkia pienempiä salibandy seuroja kohtaan. Toivottavasti salibandy puolella alkaa saman tyyppinen järjestely mihin jalkapallossa on nyt menty.
Yritys puolella kakkua, ha haa. Herää jo, siellä nyt kartellit jyränneet jo pitkää, ”kilpailutuksissa”. Näin se homma pyörii. Yksittäisistä karsinnoista ja ikäluokista ei pikän jänteen toiminta ole kiinni, ei isoissa ei pienissä. Kytöhongalta hyvää pohdintaa twitterissä, suu vaahdossa kehitetään junnutoimintaa ja kuitenkaan aikuisissa ei ole ”tilaa” kuin murto-osalle, kakkosdivaria etenkin kehitettävä. Ja samalla twitterissä hyvää pohdintaa koko smsarjasta, enemmän paikallisuutta ja sitä kautta kustannuksia pienemmäksi, keväällä sittem lopputurnauksia. Asm valtakunnallinen ja ehkä bsm vois vielä olla alueellinen.
Hajatelmia: Tämä uudistus ei tuo parannusta siihen mainittuun kesäharjoitteluongelmaan, joka kyllä todettiinkin. Mutta esille ei noussut toinen kesäharjoittelun liittyvä, joukkueita epätasa-arvoistava seikka: osalla paikkakunnista on kesäaikana lajiharjoittelun mahdollisuudet hyvin rajalliset. Tässä asiassa on hyvin suuria paikkakuntakohtaisia eroja, johon seurat eivät pysty vaikuttamaan. Kesällä voi siis olla käytännön pakko, mutta myös oikeasti tarvetta, painottaa fysiikkaan. Siksi olisi sekä järkevää että tasa-arvoisempaa, että karsinnat olisivat syyskauden aikana pelattavia esim. yksinkertaisia alue- tmv. sarjoja, joissa ei yksittäisen pelin epäonni nouse liian suureen rooliin. Väittäisin myös, että nykyisessä järjestelmässä pelien määrä on alakantissa, koska muutamat pelaajat pystyvät kuitenkin pelaamaan useammassakin joukkueessa ja huomattavasti enemmän pelejä kauden aikana. Tämä taas asettaa epätasa-arvoon niitä muita pelaajia, joilla olisi haluja kehittyä ja pelata enemmän, mutta eivät saa peliaikaa sillä hetkellä parhaiksi rankattujen tavalla. Jos oman ikäisten sarjoissa olisi tarpeeksi pelejä, saisivat useammat enemmän peliaikaa ja useammalla olisi mahdollisuus pelaamisen kautta kehittyä. Junnut kuitenkin haluavat pelata, eikä vain harjoitella. Kauden jatkaminen keväästä onnistunee niilläkin paikkakunnilla, joilla on kesäaikana lajiharjoitteluongelmia salitilanteen vuoksi.
Pelkkää posia tämä uusi karsintajärjestelmä! Rantala puhuu pelkkää asiaa! Jotka jotain muuta väittää ei mistään mitään tiedä. Tälläkin kaudella B:n sm-sarjassa kaksi täysin turistijoukkuetta jotka eivät sinne kuulu mutta lohkoarpa sen karsinnoissa mahdollisti. Samoin B:n divarissa n. 6 vikaa joukkuetta olis kuulunut oikeasti aluesarjaan ja pelkällä hyvällä arpaonnella divariin ovat päässet. Vanha karsintajärjestelmä mahdollisti juuri nämä ”kuoleman” lohkot ja ns. helpot lohkot joista turisteja pääsi joka vuosi valtakunnalliseen. Edelleenkin jos sulla pikkuseurassa on oikeasti lahjakas ikäluokka niin tuut valtakunnalliseen pääsemään. Ehdottoman oikea muutos karsintaan! Pitkäjänteisyys seuroissa kunniaan!
Susirajalla hyvä ehdotus paikallisista aluesarjoista karsintojen sijaan ja siihen perään parhaat pelaa smsarjat!
Kylläpä Joopajoo tekee hurjia arviointeja ja luokittelee nykyisestä B-sarjojen joukkueista monta ”Turisteiksi”. Turisteja on siis ainakin 8 joukkuetta eli kolmasosa, myös mm OLS. Kukaan noista 24:stä ei ole onnella päässyt mukaan, kaikki paikkansa ovat ansainneet. Tottakai sarjoissa voi olla isojakin tasoeroja, sellaistahan se KILPAurheilussa on. Nykyiset toimenpiteet vain kasvattavat tasoeroja, kun varmat paikat valtakunnallisissa ja Maajoukuetiellä ohjaavat nuoria siirtymään tiettyihin seuroihin. Tätä kautta maajoukkuetielöäkin löytyy lukuisia ”turisteja” nimenomaan MaJOTie yhteistyöjoukkueiden rostereista.
Ensi kauden B:ssä valtakunnallisiin sarjoihin pääsevät seuraavat (1 kierros jäljellä), tämä on siis vain pikainen testilaskelma:
1. Oilers 46 pts
2. TPS 44 pts
3. KooVee 37 pts
4. ErVi 35 pts
5. Nokian KrP 33 pts
6. OLS 26 pts
6. Tiikerit 26 pts
8. Karhut 25 pts
8. GrIFK 25 pts
10. SPV 24 pts
11. Classic 22 pts
11. NST/Voima (19 pts) + NST (3 pts) 22 pts
_________________________________________________
13. SCU 21 pts
13. Steelers 21 pts
15. JosBa 20 pts
15. ÅIF 20 pts
Jne.
Laskelmaa tehdessäni huomasin pari haastetta. Kuinka pisteet lopullisesti jaetaan? Ymmärsin uutisesta, että puhutaan lopullisista järjestyksistä. Miten pisteet jaetaan SM-playoffsien mukaan? Ja kuinka huomioidaan esimerkiksi Divarista SM-palyoffseihin nousevat joukkueet? Pudottavatko esim. 9:nneksi SM-sarjassa jääneen käytännössä pykälää alemmas? Miten huomioidaan uusien sääntöjen mukaiset yhteisjoukkueet? Esimerkkina NST/Voima B:ssä, kun NST:llä ihan oma joukkue C:n Divarissa. Ei kai NST voi saada yhteisjoukkueen pisteitä hyödykseen? Kun katsotaan taulukon sijoja 6-16 nähdään, että erot ovat hyvin pieniä ja tämän sääntöuudistuksen ”hyöty” on vähintäänkin hämärän peitossa. Tämä voi helposti johtaa ristiriitatilanteisiin, miten pisteet oikeasti lasketaan. Mitä jos sijoilla 11-14 oleva ovatkin tasapisteissä? Menevätkö rankingin 11-14 kaikki karsintoihin (vain 10 varmaa pääsarjoissa) vai annetaanko kaikille näille 14:lle paikka valtakunnallisessa, jolloin karsimaan alusta pitäen lähtevät joukkueet kilpailevat ainoastaa 10:stä paikasta? Voiko järjestelmä johtaa kikkailuun, eli hävitään loppukaudesta viimeisessä pelissä tahallaan, jotta lähipisteissä oleva joukkue ei pääsisi edelle (siis hävitään jollekin toiselle joukkueelle, kuin kilpakumppanille, jotta kilpakumppani ei pääsisi parantamaan sijoitustaan. Järjestelmä antaa kikkailulle mahdollisuudet, valitettavasti Tällaisia ajatuksia tässä vaiheessa.
Miksi en ole yllättynyt, että uudistus joka auttaisi B-ikäisiä samaan hyviä pelejä ja siten parantaisi mahdollisuuksia kehittyä saa kritiikkiä Suomessa koska ”pitäisi tasapäistää”. Kyseessä on lähes täysi,-ikäisten kilpaurheilusta jossa sarjamuodon tulisi mennä urheilullisuus edellä.
Sen voin antaa kritiikkinä perustelulle kun sanotaan, että ”yhteiskunta lepää heinäkuussa”. Tämä on kansantaloudellisesti äärimmäisen kestämätön ajattelutapa näin yleisestikin, siinä missä omistusasuminen Suomessa mutta tämä on sitten toinen tarina.
Sillä, että tällaisilla muutoksilla kalastellaan pienempien seurojen junnuja (tai pikemminkin heidän vanhempiensa rahoja) liigaseuran tukipilareiksi ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden kanssa.
Tietääkseni jokaisella on täysi vapaus valita missä pelaa. Jos pelaaja tai perhe kokee saavansa enemmän vaihtamalla seuraa niin tehköön niin. Jos taasen seuravalinta tapahtuu esimerkiksi mahdollisen menestyksen vuoksi, niin tässäkin tapausksessa voi tehdä niin. Suomessa kun ei ole laitonta tehdä tyhmiä elämän valintoja.
Sen sijaan Salibandyliiton yhtenä tehtävä on kasvattaa suomalaisia huippupelaajia, ja tosiaan kun puhutaan täysi-ikäisistä pelaajista niin silloin toiminnan tulisi kohdistua aivan tervimpään kärkeen. Näillä B-ikäisillä kun on mahdollisuus jos tuossa vaiheessa siirtyä vaikka aikuisten 3-4 divarisarjaan pelaamaan jos oman ikäisistä ei löydy hyvää ympäristöä.
Olet täysin oikeassa. Kun katsomoissa on paljon tyhjää tilaa, täytyy näiden ”tyhmien” maksajien lisäksi saada muitakin vanhempia maksamaan ylisuuria toimintamaksuja. Siksi nämä muutokset ovat tarpeen.
Nyt taitaa nimimerkki KALEVILLE sekoittaa montaa asiaa kerrallaan (olisi muuten kiva jos käyttäisit selkeämpää nimimerkkiä).
Mutta ihan yhtälailla on kustannuksia pelasit sitten valtakunnallista sarjaa olit iso tai pieni seura. Ja itse toimintamaksuja suuruus ei näiden välillä ole niin iso…
Ja tietääkseni tämä uudistettu sarjajärjestelmä mahdollistaa myös ”pienen” seuran pääsyn SM-sarjaan mikäli täyttävät ehdot urheilullisesti. Ja jos pieni seura toteuttaa toimintaansa hyvin, niin sitten kynnys siirtyä muualle on suurempi.
No pääseepähän Blokeille 😉
Mahtaakohan olla tehty tutkimusta noiden toimintamaksujen suuruudesta? Olisi mielenkiintoista tietää missä summissa liikutaan.
Mielenkiintoinen teksti. Eerikilässä asiasta ja suunnitelmasta ensimmäisen kerran kuulin, niin silloin yksi erittäin tärkeä syy oli maajoukkuetapahtuma. Se on siirretty/muutettu siten että tulisi pelattavaksi kesken karsintojen ja maajoukkuepelaajille tulisi täten älytön kuorma. Nyt kun on päätös tehty ei tästä olekkaan kysymys. Varsinaista takinkääntöä. Millähän verukkeella Rantala on tämän muutoksen liitolle perustellut?
Tietoa vantaalta … tiedon perusteella maajoukkuetapahtumiin ei siis tulisi pelaajia noiden 12 eka vaiheen ohittavan joukkueen ulkopuolelta ?
Mielenkiintoista. Ja positiivista. Kaikki pelaa NuoriSuomi harrastaa zydeemit kuuluvat sählykerhoihin. Jos tarkoituksena on terävöittää sarjojen kärkeä, tämä on hyvä juttu. Todella hyvä juttu. Ja ne jotke itkevät etteivät pääse koettamaan.
Pääsette. Jos voitatte tarpeeksi matseja. Aivan varmasti. Jos ette, ei sarja ole oikea.
Eikö ole yksinkertaista.
Ja taitavat kaverit lähtevät meidän hyvästä joukkueesta. Nini ovat aina lähteneet, ennemmin tai myöhemmin. Kun ei se meidän joukkue ollutkaan hyvä.
Nuori suomi tasapäistäminen onolin hienosti juurtunut kansaan! Kaikki on tähtiä ja parhaita, maalintekijät tasapäistetään vasemmiksi pakeiksi, ettei muille tuu paha mieli. Ja sitten ihmetellään kun Ruotsin etumatka senkun kasvaa.
Hyvät hyssykät! Nyt kyllä olet ihan pihalla siitä mitä kriitikot yrittävät sanoa. Eihän kritiikissä kukaan viittaa että kaikkien pitäisi saada pelata liigaa. Ei todellakaan! Kysymys on reilusta ja avoimesta kilpailusta, koska kilpailu pakottaa KAIKKI kehittämään toimintaansa. Itse asiassa kriitikot kun katsovat, että joillekin seuroille rakennetaan jonkinlainen suojamuuri, jolla pyritään estämään pettymykset muutaman isomman seuran osalta. Itse asiassa säbäliitto on nyt kuin Curling-vanhempi, joka yrittää kaikin tavoin estää pettymykset eliittiseuroilta. Joku siellä nyt pelkää reilua kilpailua, ja se ei todellakaan ole pienemmän seuran ihminen…
Joo, reiluinta olisi jakaa Suomi neljään osaan: pohjoinen, etelä, itä ja länsi ja jokaiselta alueelta saisi tulla 3 joukkuetta SM-sarjaan niin jakaantuisi joukkueet tasan eikä kellekään tulisi paha mieli.
”Kysymys on reilusta ja avoimesta kilpailusta”
OK, eli nykyinen systeemi missä liitto suuressa viisaudessaan jakaa mielivaltaisesti/MuTuilla/nostamalla paperilappusia hatusta joukkueet eri lohkoihin on reilua, mutta ehdotettu systeemi missä jako osin perustuisi seurojen ja joukkueen omaan tekemiseen ja menestykseen on epäreilua.
Että näin.
Sääntömuutos suosii niitä seuroja jotka tekevät pitkäjänteistä työtä omassa arjessa. Oli seura pieni, keskisuuri tai suuri niin laadukas toiminta useassa ikäluokassa takaa jatkuvuuden ja pelaajille tukevan pohjan kehittymiseen. Jos seuran taso ei riitä 12 parhaan joukkoon niin arjessa tulee tehdä töitä enemmän. Sekin on kilpailua, joka kehittää. Tällä hetkellä vuosittain c- tai b-junioreissa tehdään uusia seuroja tai joukkueita joihin kalastellaan suureen ääneen pelaajia isoilla SM-sarja tavoitteilla. Joillakin se onnistuu vuoden ajan, toisilla lyssähtää alkuunsa ja kärsijänä toimii pelaaja.
Jos tämä tulisi voimaan vaikkapa vuoden kuluttua, niin voisi jotenkin ymmärtää. Nyt kauden lopussa tulee tieto, että olisi pitänyt ne parhaat imuroida lähiseudulta jo tälle kaudelle. Alkaa ensi viikolla kyselyitä tulemaan top12 ulkopuolisiin perheisiin, joilla yhtään potentiaalisia pelaajia. Pelaajakalastelu vaan pahenee ja entistä useampi lähtee ison seuran penkille istumaan sen sijaan, että saisi isoa roolia omassa jengissä. Muutetaan taas vuoden päästä sääntöjä, jos joku ulkopuolinen sattuu sotkemaan FBA-kuvioita. Pahimmillaan tuossa ratkotaan noita viimeisiä paikkoja maalieroilla, jos joukkueet päätyvät tasapisteisiin. No, tuleepa panosta viimeiselle kierrokselle, kun tässä vaiheessa julkaistaan. Mutta jotenkin lajityypillinen piirre tiedottaa ja hoitaa asioita.
Eikö pisteytyksen kannalta merkitykselliset pelit vasta käynnisty? Kaikilla mahdollisuus voittaa vielä mestaruus ja saada 24 pistettä. Kaikilla joukkueille varmasti tavoite ollut sama, sijoittua runkosarjassa korkealle ja päästä pudotuspeleihin
”Kaudella 2018-2019 EräViikingit on ainoa seura, jolla on joukkueet jokaisessa ikäluokassa tytöissä ja pojissa, jotka osallistuvat myös Salibandyliiton MAAJOUKKUETIE-tapahtumiin (B-D2 -ikäluokissa).”
Näin hyödynnetään edellistä liiton ”kilpailullista” päätöstä ErVin markkinoinnissa. Status pysyy – on menestystä tai ei. United-pelaajat sen sijaan kilpailevat keskenään MAAJOUKKUETIE-paikasta jokaisessa tapahtumassa – siinä on sitä kilpailua. Kohta näemme uuden päätöksen tulokset seurojen markkinoinnissa. Kaikessa on kyse rahasta, ei urheilusta – valitettavasti.
Mun mielestä alueelliset sarjat vähintään bjunnuihin asti, eli 3valta
Oho se lähti… …kunnallista sarjaa pois. Tässä lajissa ei niitä tarvita. Cjunnuihin asti max15+2 pelaajaa kokoonpanoon, ettei tarvii penkillä istua kenenkään. Ja tasapäistämistähän tapahtuu niin isoissa kuin pienissä. Omasta mielestä junnu smstatus liian isossa roolissa, loppupeleissä tolla ei merkitystä! Liigassa pelaa monta ei tuota kautta pärjäävää, Kytöhongan sanoja twitteristä latebloomeria. Se mun tärkein pointti, ei yksittäinen karsintasysteemi. Ja niinku jo aikaisemmin laitoin, paras ehdotus oli SUSIRAJAn, alueellinen karsintasarja, ilman varsinaisia karsintoja. Eihän toi vanha hyvä ollut, jokainen voi katella ite miten toimiva liiton tilastoista, ei siellä kaikki omalla tasollaan pelaa. Tasapäistämisellä on tarkoita vain parhaita, vaan tota tapahtuu pienissäkin. Peli missä tarkoitus tehdä enemmän kuin vastustaja, ei ole ikinä tasapäistä, eikä urheilu muutenkaan. Se sitten jokaisen oma asia miettiä, miten oikein tämä asia on, siihen en ota kantaa tässä kohtaa.
Ja tiedoksi, en kyllä mielestäni ole tässä mitenkään sanonut tätä muutosta hyväksi, vaan sitä että olisi pitänyt muuttaa eri tavalla! Maajoukkueteihin en osaa sanoa mitään muuta kuin, että ilmeisesti toikin status merkkaa liikaa.
Ensin Rantalalta kaikenlaista liirumlaarumia siitä, kuinka kesällä pitää saada levätä ja kehittää yksilön ominaisuuksia. Loppuun sitten suora lainaus ”Optimimalliin emme tässä kuitenkaan pääse. Osa joutuu jo elokuun viimeiseen viikonloppuun satsaamaan todella vahvasti tulos edellä. ” Tuosta jäi se kuvaavin sana pois. Lauseen olisi pitänyt mennä ”suurin osa joutuu…”
Väite: Mutta etumatkahan vain kasvaa…
Ja Rantala ”Se valitettavasti vähän niin kuin kuuluu kilpaurheiluun.”
Miten se kuuluu kilpaurheiluun, että etumatka kasvaa? Eikö pistelaskusysteemi muutettu saman liiton toimesta juuri välimatkojen vähentämiseksi tai ainakin, että näyttäisi siltä? Eikö vaikka siellä änärissä ole varaussysteemi joka suosii heikommin menestyneitä joukkueita, jotta sitä käppiä kurotaan kiinni? Samassa paikassa on myös palkkakatto, jottei rikkaammat pääse erottumaan paremmalla palkanmaksukyvyllä. Taitaa sama juttu olla muissakin Pohjois-Amerikan pääsarjoissa. Lätkäliigassakin heikoimmin menestyvät joukkueet saavat pisimmän ajan valmistautua seuraavaan kauteen, kun pitää ottaa huomioon pakolliset loma-ajat pelaajilla. Kummallisesti muualla tunnutaan tekevän asioita, joilla pyritään tasaamaan eroja, ei kasvattamaan niitä. Nyt on kyllä Sählyliitto Rantalan johdolla jonkin uuden ja upean äärellä.
Alussa Rantala vielä toteaa: ”Toinen vaihtoehto olisi räjäyttää koko junioreiden vuosikello ja jatkaa kausia vaikka toukokuun loppuun. ”
Tuokin olisi tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi keino kuin tämä nyt esitetty. Tai sitten voidaan ottaa mallia naapurista ja tehdä kolmas vaihtoehto. Räjäytetään nuo valtakunnalliset sarjat vaikka nyt B- ja C-junnuista. Juniorallsvenskanissa (JAS) joukkueet pelaavat alkusarjan oman alueensa sisällä. Jatkosarjassa keväällä pelataan naapurialueen seuroja vastaan. Näistä valikoituu 8 parasta joukkuetta, jotka sitten pelaavat loppuhuipentumaturnauksessa Ruotsin mestaruudesta. JASsissa kaikki pelit ovat 3 x 20min tehokasta peliaikaa. Kun suurin osa peleistä pelataan oman alueen sisällä, jää pelaajille aikaa ylläpitää sosiaalisia suhteita, harjoitella, keskittyä kouluun jne. kun ei tarvitse viettää viikonloppuja bussissa ja hotelleissa. Myös palautuminen hoituu paremmin, kun pelimatkat eivät kestä 48 tuntia.
Jos tavoitteena oli nostaa yksilön kehittäminen keskiöön, niin eikö tuo Ruotsin malli tee sitä enemmän kuin Suomen vastaava? Olisi kaikilla sama mahdollisuus harjoitella ja lomailla kesällä. Niin ja ehtisi Etelä-Suomessakin rakentaa aluesarjat rauhassa. Me ollaan laahattu jo vuosikymmeniä Ruotsin perässä oikeastaan kaikessa. En jaksa uskoa, että nyt on herrat nousseet ajattelussaan sellaiselle levelille, että on keksitty jotain, mitä muualla ei ole mietitty ja tällä kurotaan käppi kiinni.
Faktaa ei asiaan ole, mutta uskoisin, että Ruotsissa pienten seurojen elinvoimaisuus säilyy paremmin ja pidempään, kun kaikki lähtevät joka vuosi samalta viivalta ja suurin osa peleistä pelataan joka tapauksessa omalla alueella. Ei tule samanlaista tarvetta siirtyä muualle. Samalla tämä malli pakottaa jokaisen seuran keskittymään siihen kuuluisaan arkitekemiseen, kun ei voi statuksellaan haalia kermoja kakkujen päältä, vaan pitää pystyä itsekin kehittämään ei niin valmiista pelaajista.
Samalla saataisiin tiputettua kustannuksia junnupuolelta. Reissaamisesta säästyneet rahat, kun ohjaa vaikka valmennukseen, niin luulisi laadun pitkällä aikajänteellä nousevan paljon suuremmaksi kuin ennen. Niitä liiton paukkuja voisi sitten laittaa vaikka 2-divarin kehittämiseen, jotta niille pelaajille, jotka eivät A-iän aikana tai heti sen päätyttyä yllä pääsarjoihin asti, jäisi hyvä ponnahduslauta nousta sinne myöhemmässä vaiheessa. Samalla sellainen puolen Suomen 2-divari valmistaisi seuroja paremmin pääsarjojen haasteisiin.
Jos Jarkko luet tätä niin pohdittavaksi. Kummalla on pelaajan kehityksen kannalta suurempi merkitys. Sillä, että pelaa vuoden aikana sen 25 peliä Barcelonassa. Vai sillä, että harjoittelee vuodessa sen 250 kertaa kuin Barcelona? Paukut kai kannattaa ohjata sinne, jonka vaikuttavuus on suurempi?
Yksi juttu mitä en ymmärrä on se että ensin elo/syyskuussa pidetään sm-karsinnat. Sarjaan pääsee x-määrä joukkueita (riippuu ikäluokasta). Sm-sarjassa olevat joukkueet kiertävät monta kuukautta pitkin Suomea. Ja kuitenkin aluesarjoista annetaan mahdollisuus nousta playoffeihin 8 parhaan joukkoon karsintojen kautta. Miksi?
Kyllä on nyt hätä kädessä eliittiseuroilla (FBA), kun tarvitaan pelaajahankintaan liiton apua. Kun viime syksyn B-karsinnoissa ei saatu ”oikeita” joukkueita SM -sarjaan, otetaan nyt järeämmät keinot käyttöön.
Nykyinen karsintajärjestelmä on raaka, mutta hyvin oikeudenmukainen. Ne joukkueet, joilla on parhaat pelaajat, menestyvät. Tällä kaudella ”vääriä” joukkueita pääsi BSM -sarjaan huolimatta ”sopivasta” karsintarankingista. Rankingit johtivat kuolemanlohkoihin, joita samat päättäjät nyt kritisoivat. Tosin niistäkin lohkoista pääsivät valtakunnallisiin sarjoihin ne joukkueet, jotka paikkansa ansaitsivat.
Näissä ikäluokissa pelaajien vaihtuvuus joukkueissa on suuri, joten reiluinta olisi laittaa karsinnoissa kaikki samalle viivalle. Nyt liiton päätöksellä pyritään ohjaamaan parhaat pelaajat 12 ennakkoon nimettyyn seuraan, kun pelaajat eivät itse vapaaehtoisesti niin ymmärrä tehdä.
Ymmärrän liiton päätöksen FBA -yhteistyöseurojen näkökulmasta. Onhan se vähän noloa, jos joukkueet eivät selviä edes SM -sarjaan. Mutta olisiko kuitenkin FBA -toimintaa kehitettävä toiseen suuntaan eikä lähteä tekemään päätöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä urheilullisuuden ja reilun kilpailun kanssa. Myös muissa seuroissa on laadukasta ja pitkäjänteistä valmennusta nuorille pelaajille.
De la fere naulaa! Yksi selvä ongelma ilmenee tässä ketjussa, ihmisten asenteissa nykysmsarja on onni ja autuus, mihin kaikkien pitää tasapuolisesti päästä! Seurat kehittää, etenkin ne pienet, niitä muutamia tai jopa yhtä huippuikäluokkaa ja muut unohtuu. Ei tolla tavalla seura kehity. Mutta siltikin, kilpa ja huippu-urheilussa tasoerot on aina kovat. Änäri sinällään huono vertaus, koska siellä ei puhu kuin raha ja tasoeroja ei tasapäistetä missään määrin pelaajien kehityksen takia.
Ja siis änärissä rahaa takoo itse liiga, tämän täsmennän.
Hyvältä vaikuttaa tämä uusi systeemi. Kärki edellä meidän tulee mennä eteenpäin. Samat jengit siellä Sm-sarjoissa pyörineet vuodesta toiseen jo 10 vuotta.Aina karsinnoissa voittaneet keskeytys lukemilla kyläjengit. Välillä kyläjengi mahtunut mukaan ja sama mahdollisuus se on vieläkin.
Itselle tässä kaksipuolta,parhaiden pitää saada kehittyä, mutta ei ne siellä bussissa ympäri Suomen ajelemalla kehity.
Ja toinen puoli, laajempi tasokkaampi toiminta mahdollistaa usemman mahdollisuuden on tuossa joukossa. Lopulta kuitenkin isot pysyy isoina, niinku fudiksessa barca yms. Pienempien toimiessa kasvattajina, toi nyt vaan on fakta, mikä pitää hyväksyä urheilussa.
#automaattinen tekstin syöttö, tekee kivoja virheitä
Valitettavasti Rantala ja Lamu touhuu nyt liian kiireellä FBA-konseptia kohden muutaman ison toimijan kokonaisuudeksi jossa on helppo jakaa tietoa ja työstää valittujen kanssa vuodesta toiseen ”huippusalibandyä”, liiton tavoitteisiin pääseminen vaatii resurssien siirtämisen vain osalle ja tässä se nyt on… vain ajan kysymys milloin poistetaan poikapuolella yksittäisiltä joukkueilta mahdollisuus osallistua ko toimintaan, taitaa vaan käydä niin että toiminnan ulkopuolelle jäävien seurojen motivaatio kasvattaa pelaajia katoaa ajan kanssa kun aletaan ymmärtämään että pärjääminen ei ole enään mahdollista ilman 4 tasavahvaa kenttää jne… loppuuko harrastajamäärän kasvu, no ei kai ennen kuin tyttösalibandy saadaan samalle tasolle että löytyy laadukasta massaa niin paljon että voidaan sielläkin alkaa ohjaamaan tiukemmin pelaajia tiettyihin seuroihin.
Onko tässä miten paljon yhteistä SHA:n kanssa ? siellähän haaviin osuu enään murto-osa Suomen harrastajista, tarvittaisiin ilmeisesti kumminkin jokainen potentiaalinen juniori…
Pari asiaa myös mietityttää,
1. onko isojen seurojen palkollisilla valmentajilla kiinnostus niin korkealla tasolla kuin pikkuseuroissa joissa usein vanhemmat vie toimintaa eteenpäin, osa on vaan töissä ja vaikka on paljon mittareita kehittymisestä ei sitä valmentajaa kiinnosta yksittäinen pelaaja eikä sillä ole aikaakaan kun täytyy tehdä 50 pelaajan kanssa kaikki testit ja keskustelut jne..
2. Muuttuuko SM-sarjat C2-> A tylsiksi samojen joukkueiden välisiksi kilpasarjoiksi, mielenkiintoista pelata trilleri Oilers-Ervi, paikalliskamppailu Esport areenan kattohuoneistossa, ilman yleisöä,
3. Olisko sama lopputulos (FBA seurat vähintään divariin) saatu jos sarjojen joukkuemääriä olisi kasvatettu esim parilla, liitto olis voinut vaikka päättää 2 viimeistä paikkaa divariin ja SM-sarjaan, nyt he päättävät 12.
BSM-uudistus johtaa siihen, että pelaajat siirtyvät kesällä seuroihin, joilla on rankingpisteitä. Uudistus siis ruokkii tavoitettaan saada valtakuntaan muutama kärkiseura, joihin pelaajat siirtyvät. Rantalan perustelut ovat aivan kestämättömiä; olisin toivonut rehellisempää viestiä. Tämä on siis isojen seurojen etu, varsinkin rahallisesti. Olen kerrankin Kilposen kanssa samaa mieltä. Tämä ”uudistus” olisi tullut ottaa käyttöön vasta vuoden päästä, jotta seurat olisivat siihen voineet etukäteen reagoida joukkueasetteluilla, sääntöjen mahdollistamalla yhteisjoukkueilla yms. Lisäksi, miksi rajaksi on asetettu 12 joukkuetta. Olisiko parempi esim. 10. Tällöin olisi voinut puhua vielä urheilullisesta ratkaisusta, kun edes kaksi rankingissa olevaa joukkuetta joutuisi todelliseen testiin. Mutta jos tätä voimaan tulevaa ”uudistusta” haluttaisiin lisäkehittää, niin 1-divariin pitäisi perustaa kaksi maantieteellistä 8-10 joukkueen lohkoa. Lisää joukkueita kärkiseurojen lisäksi. Alueellisia sarjoja pelaa tällä hetkellä monta hyvää joukkuetta, joiden pelaajilla on motivaatio-ongelmia, kun valtakunnan sarja jäi saavuttamatta niukkaakin niukemmin. Matkustaminenkin vähenisi. Keväällä olisi sitten pudotuspelien vuoro. Ymmärtääkö liitto junioripelaajien ja heidän vanhempiensa ajankäyttöä; elämää on myös säbän ulkopuolella. Onko tätä tulevaa pistelaskusysteemiä mallinnettu peilaten edellisvuosien tapahtumiin? Liitossa on sen verran paljon väkeä, että tämä olisi voitu tehdä. Ja olisi pitänyt tehdä ja julkaista. Olen kriittisten kanssa samaa mieltä, että C1 ja C2 sarjoissa tulisi pelata alueellisten sarjojen kautta kevään valtakunnalliseen mittelöön. BSM voisi olla se porras, kun siirrytään syksystä valtakunnallisiin sarjoihin, ja en siis täysin tyrmää ns. uudistusta, kun sitä kehtitetään urheilullisempaan suuntaan. Tätä asiaa ajattelen paljon nimimerkin de La Fére ajatuksia tukien, sillä olen nähnyt ja kokenut läheltä pelaajien kehittymistä aikuisten sarjoihin. Kasvattajakorvaukset tulisi ulottaa B-juniori-ikäisiin. Huomautuksena voinen todeta, että liiton organisaatio kasvaa, mutta kysymys on, miten palvelut sekä varsinkin tiedotus ja avoimmuus kehittyvät. Toivottavasti erotuomaripäälikön vakanssi täytetään esim. sisäisesti ja erotuomaritoimintaa kehitetään nopeasti lajin vaatimalle tasolle. Mihin rahat ohjataan. Vai haudataanko tässäkin kyselyn vastaukset mappi Ö:hön ja sitten valiokunta vetää ässän hihasta. Toivon sählyliitolle menestystä valitsemassaan linjassa; Rantalan kuolemanlohkot BSM- nyt ne synnytetään.
Varmasti tulee pelaajia ulkopuolelta, sen tiedät sinäkin. Siinä olikin tarkoitus saada kuormaa mahdollisimman isolta joukolta pois. Kaikkea ei voida tasapäistää. Itsekkin ihmettelin sitä et mihin perusteluista oli ”unohdettu” tämä maajoukkueen näkökulma. Se oli kuitenkin suuressa roolissa asiaa suunniteltaessa. Vai saatiinko sillä asia läpi helpommin liittotasolla? Vähän jättää avoimeksi tuon tarpeellisuuden.
Sitten näille alueellisesta valtakunnallisiin peleihin keväällä ideoihin. Niitä on pelattu historiassa ja seurojen toiveesta niitä on muutettu. Mielestäni nykyiset ihan ok systeemi.
”BSM-uudistus johtaa siihen, että pelaajat siirtyvät kesällä seuroihin, joilla on rankingpisteitä. ”
Miten tämä eroaa siitä, kun nykysysteemissä pelaajat siirtyvät karsintojen jälkeen SM-sarjaan selviytyneisiin joukkueisiin?
Ylläolevalle. Näinpä. Tämä uudistus nyt ei sinällään muuta mitään. Ervit ja kumppanit on tälläkin hetkellä vähintään divarissa. Ja pelaajat haalittu vanhallakin karsintasysteemillä c2 ikäisinä vaahtosammuttimina.
Tuli vielä mieleen, etä mites tää toimii nyt vaikkapa joukkue X:n kohdalla. Ensi kaudella saa vielä varsin laadukkaan ryhmän 01-junnuilla ja seuraavalle kaudellekin on varma paikka, jos pelaavat mitaleille , Sitten onkin hiukan hiljaisempaa ja joku täysin harrastepohjainen 02/03ryhmä saa automattisesti paikan divariin .
”Sitten onkin hiukan hiljaisempaa ja joku täysin harrastepohjainen 02/03ryhmä saa automattisesti paikan divariin .”
Joo mutta tämähän ei ole mikään ongelma, kun täällä on toitotettu sitä miten kaikki pyrkivät näihin eliittiseuroihin jatkossa, niin mitään ”väli-ikäluokkaa” ei enää olisi.
VOIDAANKO TUO PÄÄTÖS KUMOTA MISSÄ JA MITEN?
Minun mielestäni mieltä järisyttävän hyvä päätös. Pääsee pojat blokeille sun muille weekendeille pitkän ja sietämättömän odotuksen jälkeen. Aikaisempina vuosina joukkueet ovat jopa esiintyneet huonommilla kokoonpanoilla tämän kyseisen hauskanpidon takia. Asiallista!
Loistavaa! B-junnut ovat jo siinä iässä että pitäisi päästä viettämään kesää festareille. Arvostan suuresti. Vanhempien rahapussi ei niinkään.
En löydä yllä olevasta tekstistä yhtään vakavasti otettavaa perustelua tämän tyyppiselle muutokselle.
Kenen mielestä kilpaurheiluun kuuluu, että suurille ja paremmille annetaan etua? Se olisi kilpaurheilua, että karsinnoissa kaikki olisivat samalla viivalla. Kukaanhan ei ole pyytämässä pienille tasoitusta.
Ja eniten viime syksyn B-poikien karsintojen jälkeen itkeneet ja divariin jääneet ErVi ja Tiikerit eivät todellakaan olleet missään kuoleman lohkoissa. Sen voi helposti tarkistaa tulospalvelusta. Ja molemmat hävisivät jatkokarsinnoissa jo lohkopeleissä, Ervi Karhuille ja Tiikerit Limingalle eli eivät päässeet pelaamaan edes viimeiseen peliin SM-sarjapaikasta. Siitä huolimatta olivat sitä mieltä, että divari on heille väärä sarja
”Kenen mielestä kilpaurheiluun kuuluu, että suurille ja paremmille annetaan etua? ”
Luetun ymmärtämisessä puutetta, sillä tässä ei anneta automaattisesti ”suurille” mitään etua, ja niin ”suurille” kuin ”pienille” paremmille annetaan pieni etu johon voi itse vaikuttaa perustuen omaan tekemiseen.
Millä perusteella kilpailu-urheilun tulisi perustua tasapäistämiseen? Ihmisillä kun on vaikeuksia erottaa mikä on tasa-arvoista suhteessa tasapuoliseen….
Kuten nimimerkki Tytti tuossa yllä totesi, niin hassu ristiriita kun:
”OK, eli nykyinen systeemi missä liitto suuressa viisaudessaan jakaa mielivaltaisesti/MuTuilla/nostamalla paperilappusia hatusta joukkueet eri lohkoihin on reilua, mutta ehdotettu systeemi missä jako osin perustuisi seurojen ja joukkueen omaan tekemiseen ja menestykseen on epäreilua.”
”Ja eniten viime syksyn B-poikien karsintojen jälkeen itkeneet ja divariin jääneet ErVi ja Tiikerit ”
Missä on itketty vai onko mutuilua?
Onhan tämä nyt ainutlaatuista, jos pojat pääsevät sählyn sijasta kuuntelemaan Lil Pump-Gucci Gangiä ja flexaamaan feikki guccilla!!
On se kumma, että aina, kun mitä tahansa muutoksia liitossa esitetään/tehdään, niin varsinkin ErVi ja muut pääkaupunkiseudun seurat löytyvät aina syytettävien joukosta!
Kuluneella kaudella ErVi ja Tiikerit pelasivat kauden siellä missä syksyn karsintojen perusteella kuului pelatakin.
Divarin päätyttyä voidaan kuitenkin todeta, että molemmat joukkueet hävisivät kaudella varsinaisella peliajalla vain toisilleen ja lisäksi ErVi jatkoajalla Granille.
Lopulta ero kolmanneksi tulleeseen Hawksiin Tiikereillä 8 ja Ervillä 7 pistettä. Neljänneksi tulleeseen Karhuihin vastaavasti 13 ja 12 pistettä.
Lisäksi Tiikereillä oli ylivoimaisesti eniten tehtyjä ja molemmilla selkeästi vähiten päästettyjä maaleja, molempien maalieron ollessa aivan omissa luokissaan.
Nyt alkavat playoff karsinnat sitten näyttävät minne kyseiset joukkueet lopulta päätyvät.
SM:n puolella taas puhtaasti sarjataulukkoa katsomalla voidaan todeta, että ennen paria viimeistä peliä Josba, FoSu ja OLS ovat ainoat jengit joilla maaliero on komeasti pakkasen puolella ja jotka ovat ottaneet pataan selkeästi enemmän kuin voittaneet.
Tästä herää eittämättä kysymys onko SM –sarja ollut sittenkään varsinkin Josballe ja FoSulle kokonaisuutta katsoen se oikea paikka pelin ja pelaajille kehitystä silmallä pitäen?
Yllä olevastakin on juuri havaittavissa asia johon Rantalakin viittaa tehtyä muutosta perustellessaan: ” …Uudistuksen tavoite on saada jokainen joukkue sinne, minne ne kuuluvat pelillisesti. Pelaajien kehitys ja sitä kautta oikean tasoiset pelit ovat tässä iässä äärimmäisen tärkeää. Meillä on viime vuosina myös ollut tämän vuoksi SM-sarjan häntä heikompi kuin Divarin kärki. Saldot ovat olleet rajujakin ja pelaajien kehittäminen on ollut vaikeaa SM-sarjan hännillä, kun se puolestaan on onnistunut helpommin Divarin kärjessä.”
Liiton kannattaisi keskittyä organisoimaan tehokkaammin valmentajien koulutusta seuroissa ja antaa seurojen hoitaa pelaajat tuleviin maajoukkueisiin. Alueiden akatemiat voisivat leirityksillä valmentaa osaavimmat pelaajat maajoukkue poluille. Sarjoista sen verran että uskoisin jalostetulla Ruotsin mallilla pelaajien, valmentajien, pelaajien vanhemmilla ja itse seuroilla stressitasot kevenisivät huomattavasti. Olisiko ideaa aloittaa kaudet syyskuun alupuolella joulutaukoon kestävillä alue- ja ylialueellisilla sarjoilla? Sieltä parhaimmat selviytyisivät vaikka neljän lohkon valtakunnallisiin SM-sarjoihin jotka alkaisivat tammikuun alkupuolella. Ulos jäävät joukkueet pelaisivat ylialueelliset sarjat joista kipinän säilyttämiseksi ykköset selviytyisivät SM-playoff karsintaan keväällä. Unohdettaisiin divarit kokonaan. Suomi on iso maa ja aina joudutaan matkustelemaan, mutta niistähän pojat ja tytöt tykkäävät! Isoin ongelma mielestäni on kauden aloittaminen elokuun lopussa alkavilla karsinnoilla, johon valmistautuminen pitää aloittaa välittömästi edellisen kauden päättymisen jälkeen huhti-toukokuussa. Karsintojen jälkeen suunnitellaan sitten pelikausi ja keräillään joukkue uudelleen kasaan karsintamenestyksen perusteella.
Ei tämä uusi mallikaan kaikissa tapauksissa ole ihan järkevä.
Otetaan esimerkiksi pienen kylän SC Urbans, joka tulee olemaan yksi ensi vuoden BSM suurimmista mestari suosikeista ja näin ollen tullee keräämään riittävästi rankingpisteitä seuraavalle kaudelle. Seurasta taitaa löytyä tällä hetkellä 5-6 kpl -02 syntynyttä junioria ja vielä vähemmän -03 syntyneitä. Niillä on sitten suora pääsy b junioreiden valtakunnalliseen sarjaan, vaikka pelillisesti ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä siellä. Vastaavia esimerkkiejä löytyy myös muista seuroista esim. LASB viime vuoden BSM voittaja ja tänä vuonna taso riitti aluesarjaan.
Niin kyllähän tästä voi sanoa, että päätös on tehty ainoastaan ettei isot seurat ajaudu vastaavaan katastrofiin kuin esim. Steelers b tänä vuonna.
Skoutti on oikeassa – ongelmia saattaa olla tulossa. Ohessa mallintaminen 2016-17 pisteytyksestä lopullisten sijoitusten perusteella. Saattaa sisältää virheitä, mutta on todettavissa, että kolme rankingpisteissä riittävän korkealla ollutta joukkuetta ei kuitenkaan 2017-18 pelaa SM- tai 1.divarisarjaa; mutta pelaisi uuden systeemin avittamana. Lahdessa toisinaan samassa hallissa valmentautuvat LASB ja Pelicans SB (PHSB) joutunevat miettimään yhteisjoukkuetta; vrt. NST/Voima. Aluesarjassakin on kovatasoisia pelejä, joten pelaajien kehittäminen ei ole niin yksioikoista kuin tämä uudistus antaa ymmärtää. 1.divisioonan sijat 8-12 olisivat monen joukkueen toimesta haastettavissa; marginaalit ovat pienet. Uudistuksessa tulisikin lisätä joukkueita divareihin ja muuttaa ne syksykaudeksi alueelliseksi (varsinkin C-junioreissa) ja sitten tammikuusta alkaen pelata valtakunnallisesti, josta voisi sitten edetä SM-pleijareihin. Tuntuu, että liitto katsoo vain kärkiseurojen ja maajoukkuepelaajien etua. Kaikki pelaajat eivät kehity samaan tahtiin ja eivätkä varsinkaan kehity istumalla penkillä kärkiseuroissa. Huomiota tulisi suunnata myös harrastamisen kustannuskehitykseen. Onneksi keskustelu on virinnyt myös muiden sarjatasojen kehittämiseksi ja varsinkin A-ikäisten pelaajien sijoittumiseen eri joukkuisiin säbäkartalla. Ohessa liite ranking 2016-17; siirretty kopioimalla exeliltä, joten ulkoasu voi olla sekava ja ehkä virheellinenkin. Toistan vielä sen, että uudistus olisi pitänyt saattaa voimaan 2018-19, jotta siitä olisi voitu käydä avoin keskustelu, ja että seurat olisivat voineet ehkä joukkueasetteluilla siihen 2017 kesällä varautua. Lisäksi pienenä reunahuomautuksena totean, että SM-sarjassa sijoille 7. ja 8. päätyneitä joukkueita nykyinen play off -karsinta sekä ottelutapahtumana että pelien aikataulutuksen osalta asettaa vaikeaan asemaan. Mutta antaahan se 1.divarin kärkijoukkuille paremman mahdollisuuden…
Ranking 2017-18
yht. seura BSM C1SM SIJOITUS -18
SM 1-div. B-alues.
64 EräViik 19 45 2.
43 Classic 22 21 6.
43 Oilers 23 20 2.
38 TPS 21 17 3.
38 Steelers 20 18 eliitti 2.
37 LASB 24 13 jatkos.6.
32 OLS 16 16 10.
24 sc Urbans 24 4.
23 Karhut 9 14 4.
19 Happee 8 11 8.
19 LNM 19 5.
18 NKrp 18 9.
18 Welhot 13 5 jatkos.4.
17 NST 17 7. NST/Voima
15 Tiikerit 15 1.
15 M-Team 6 9 9.
15 NJ 15
14 HIFK 14
12 KooVee 12 1.
12 Josba 12 12.
11 Indians 11
11 sb Vaasa3 8 7.
10 SPV 10 5.
10 PoNoVo 10 jatkos.2.
7 Rangers 7
7 Hatsina 7 jatkos.1.
6 TopTeam 6 jatkos.5.
5 FoSu 5 11.
4 Panthers 4
4 Blackbirds 4
3 PHSB 2 1 jatkos.3.
3 Ilves 3
2 Leki 2
1 Losb/VSS 1
0 Salba
0 SPV
SC Hawks 3.
GrIFK 6.
Dogs 8.
sb Vantaa 10.
Jokerit 11.
Nibacos 12.
300 300
Uudistus on loistava! Ainoa huono että jo ensikaudeksi, sillä joistain joukkueista pelaajia on lähtenyt toisiin joukkueisiin jo tällä kaudella. Tietämättä siitä, että tämän kauden sijoitus kertoo tuluvasta kaudesta vähän. Mutta kaikillahan on silti mahdollisuus mihin vain sillä uudistuksessa on siihenkin mahdollisuus.
on SKOUTTI. Tämän uudistuksen myötä suurseurat ehkä pysyvät paremmin valtakunnansarjoissa B-ikäisinä, mutta ajoittain systeemi antaa vapaalipun joukkueille, jotka eivät tuonne kuulu. Ja kuulumisella tarkoitan tässä jotain ihan muuta kuin täällä mainitut kuluneen kauden Josba, Fosu ja OLS tapaukset, jotka pelaamalla hyvät karsinnat ansaitsivat paikkansa SM-sarjassa.
Kehä kolmosen sisäpuolella, Tampereen seudulla yms, ei varmaan suurta tuskaa seuran vaihtaminen aiheuta, mutta kun tällaisella sääntömuutoksella nyt selvästi ohjataan pikkupaikkakunnilta siirtymään pois, niin pitäisikö liiton myös suosittaa Trafia myöntämään 13-14-vuotiaille ajokortit tai edes 80kmh kulkevat mopoautot? A-ikäisinä tämän kulkemisen ymmärrän, kun kulkemiseen ei enää välttämättä tarvita vanhemmilta kuin ehkä hieman rahallista avustamista.
Sikäli olen huono arvostelemaan pikkuseura-isoseura asiassa, koska oma 15-v juniori on muuttamassa täältä maalta kauas isolle kirkolle yksin asumaan salibändyn takia. Tämä on jo lyöty lukkoon ennen karsintoja koskevaa sääntömuutosta ja syynä on omasta seurasta puuttuva seuraava kehitystaso. Mitalit, SM-sarjat ja menestymiset on tässä juniorivaiheessa täysin toisarvoisia asioita, mutta kehittymisen pitää jatkua jos tämän haluaa tosissaan ottaa, eikä siihen ole tällä erää mahdollisuuksia kotikulmilla. Kakkosdivari sinällään olisi sarjana varsin riittävä, mutta sen harjoittelukulttuuri ei ainakaan täällä ja juuri nyt tavoitteellista pelajaa palvele.
Oilers pelasi itsensä pois top 2, jottei joutuisi Erviä tai tiikereitä vastaan pelaamaan playoffseissa. Sarjasta pois sulkeminen????
Steelers b on pelannut kauden tasolleen oikeassa sarjassa, urheilullinen karsinta antoi tuloksen joka näyttää nyt miten peli on tai ei ole kehittynyt, (yhdellä kentällä ei pärjää) Hatsina ja Inkkarit olisivat olleet ehkä divari joukkueita kuten ottelut nyt vkl on näyttäneet. turha jossitella mutta siinä olet oikeassa että uudella epäurheilullisella vapaakorttijärjestelmällä tulee todellisia kuolemanlohkoja joissa voi käydä kuten tiikereillä ja ervillä, toisaalta kyllä hekin pelasivat karsinnat ..
Elikkä siis Ensi kauden Alueellisessa a-divarissa. Pääseekö kaks Asm sarjasta tippunutta joukkuetta suoraan tähän uuteen dirreen vai
Mitenköhän nämä ensi kaudella vapaalipun saaneet joukkueet jaetaan toisen kierroksen karsintalohkoissa? Jos ranking sijoilla 10-12 oleva joukkue saa houkuteltua dream teamin vapaalipullaan ja tiputtaa rankingin top3 joukkueen divariin niin jälleen on joku joukkue väärässä sarjassa?
Motivaatio kehittyä on kaikilla 24 B:n valtakunnallisia pelanneilla joukkueilla säilynyt koko kauden, riippumatta sarjasta ja sijoituksesta. Olisivatko divarin kärki tai sm:n häntä kehittyneet joukkueina tai yksilöinä enemmän tai paremmin jos olisivat vaihtaneet paikkaa? Itse en tuohon välttämättä usko ainakaan merkittävissä määrin.
Tärkeintä olisi laatu säilyttäen laajentaa hallitusti yhä useammalle joukkueelle mahdollisuus säilyttää into laadukkaaseen harjoitteluun läpi kauden eikä tappaa sitä jo kesän päätteeksi aluesarjaan tuomituilta. On siinä motissa hakemista jos neljän joukkueen aluesarjaa tahkoat talven ajan, ymmärrettävästi kovien pelien puuttuessa ei playoff karsinnoista jatkoa heru ensimmäistä peliä pidemmälle.
Ratkaisuna toimisi erinomaisesti jo esitetty ruotsin malli asteittain kauden aikana siirtyminen valtakunnallisempiin peleihin niiden toimesta jotka sinne paikkansa ovat syyskauden aikana ansainneet. Samalla poistuu ongelma muutaman pelin tärkeydestä ja sairastumisista näissä tärkeissä peleissä, sekä karsinta saadaan esim 10 peliä kattavaksi jolloin yksittäisen ottelun vaikutus pienenee ja todellisen tason merkitys kasvaa.
Tästä vielä…
Kun nyt on turvattu ns suurseurojen paikat valtakunnallisiin sarjoihin tällä keinolla… millä ei ole mitään tekemistä rehdin urheilun kanssa… niin pari juttua:
– mikä estää suurseuroja laittamasta parhaan rosterin II joukkueen nimissä alkukarsintoihin ? näin saadaan omasta seurasta parijoukkuetta valtakunnallisiin sarjoihin…vaikka toden näköisesti onkin heittopussina divarissa…
– tällä systeemillä todellakin joutuu edelleen muut kuin rankingin top seurat treenaamaan huippuiskun karsintojen ensimmäiseen vaiheeseen…eli mikään ei muutu?
– ja peli kovenee,… todennäköisesti yksi huono peli niin olet ulkona valtakunnan sarjoista mikäli ymmärsin oikein? ..edellisessä systeemissä mahdollisuus säilyi jatkokarsintojen kautta…
Ei tällä uudella systeemillä kyllä ole mitään tekemistä reilun kilpailutoiminnan tai lajin kehittämisen kannalta…
Aika vähän on tullut esiin se että uudistuksen yksi voittaja olisi asiansa hyvin hoitava keskikokoinen seura. Nykysysteemin huonot puolet kun kulminoituvat siihen että keskikokoisille seuralle voi olla hyvin kohtalokasta jos sen A- tai B-ikäluokka putoaa SM-sarjasta. Se tietää usein kaikkien hyvien pelimiesten pakoa viereisiin isoihin seuroihin ja tätä kautta katoaa mahdollisuus nopeaan nousuun karsintojenkaan kautta. C-ikäisetkään eivät välttämättä ole enää niin houkuttelevia kun jatkuvuus vanhemmissa ikäluokissa puuttuu. Pahimmillaan A:n tai B:n putoaminen voi vähän pienemmässä seurassa tarkoittaa sitä että koko homma pitää rakentaa alusta lähtien pukkujunnuista alkaen uudestaan.
Iso seura taas kyllä kestää yhden ikäluokan pelaamisen divarissa kauden verran kun kaikki tietävät että se on vain väliaikaista.