Juniorit

Erä Peter Vesterbackan seurassa: ”Pitäis olla isompi ku jalkapallo, ja sit päästä lähelle noita lätkänumeroita”

05.02.
2019
Juniorit

Peter Vesterbacka kertoi näkemyksiään salibandysta Suomi-Ruotsi-ottelun ensimmäisen erän ajan. Kuva: Juhani Järvenpää

Peter Vesterbacka, 50, lienee jossain määrin tuttu henkilö useimmille suomalaisille. Suurimpana syynä voi pitää suomalaisyhtiö Rovion mobiilipeliä Angry Birdsia, joka nousi maailmanmaineeseen kymmenisen vuotta sitten.

Vesterbacka ei työskentele enää Roviolla, mutta kantaa edelleen tavaramerkkiään, eli punaista hupparia, joka tuli tutuksi Angry Birdsin menestyksen aikoina. Nykyisin hänet tunnetaan eritoten Helsingin ja Tallinnan välisestä tunnelihankkeesta, jota hän promoaa erinäisissä joukkoviestimissä lähes viikoittain. Pelialataustaisella Vesterbackalla on myös yhteyksiä Kiinaan, missä hän on edistänyt muun muassa jääkiekon asemaa. Hän on mukana myös opetuspeliyhtiö Lightneerissä brändijohtajana.

Syy miksi Vesterbackan pitäisi kiinnostaa myös salibandyväkeä on se, että mies valittiin viime kesänä mukaan SSBL Oy:n hallitukseen. SSBL oy:n hallitus ei sinällään ole lajissa mikään erityisen vahva toimija, mutta Vesterbackan kaltaisten hahmojen kuuluminen sen kokoonpanoon saatttaa nostaa lajin yleistä kiinnostusprofiilia.

Vesterbacka kertoi näkemyksiään lajista kauden alla muun muassa Helsingin Sanomien haastattelussa ja silloin sieltä nousi muutamia varsin mielenkiintoisia ”heittoja” esille. Vesterbacka puhui muun muassa salibandyn NHL:stä, jota pelattaisiin Euraasian alueella.

Tuosta ja monesta muusta aiheesta keskustelimme Suomen ja Ruotsin miesten salibandymaajoukkueiden kohtaamisen yhteydessä. Keskustelunomainen haastattelu nauhoitettiin ottelun ensimmäisen erän aikana vailla varsinaista kysymysrunkoa, ja se julkaistaan sellaisenaan.

Joel Siltanen: Ihan näin alkuun voisin kysyä hieman tuosta sun salibandytaustasta. Oot tuonut jossain esille, että oot aloittanut sählyn jo 70-luvulla?

Peter Vesterbacka: Joo, sählyä kait se oli silloin 70-luvun lopussa. Ihan silloin, kun oli niitä ekoja keltaisia ja punaisia Unihoc-mailoja. Porissa aika aikasin aloitettiin ja pelasin Oulussakin silloista sählyä. Yliopistoaikana jo ihan salibandya, et meillä oli oma joukkue tuolla Turussa. Pärjättiin ihan jees.

JS: Mikä on korkein taso missä sä oot ite pelannut?

PV: No, ihan niin kuin just siellä yliopistossa eli Åbo Akademissa. Meil tais olla jotain ihan kolmosdivarijuttuakin jossain vaiheessa. En ole sillain niin tosissaan pelannut. Enemmän harrastuspohjalla on ollut.

JS: Lajin seurantaa on ilmeisesti kuitenkin ollut näiden vuosikymmenten ajan? Vai?

PV: Joo. Sit tietysti sen verran, että poika pelas kans salibandya tossa jokusen vuoden, niin meillä oli oma joukkuekin, mikä laitettiin täällä Espoos pystyyn. Kyl mä nyt ihan silleen aika aktiivisesti oon ollut näissä säbäkuvioissa sitä kautta.

JS: Jos ajatellaan tätä hallituspestiä, niin mitä kautta sä lähdit mukaan siihen?

PV: Pyydettiin muutaman kerran mukaan. Vastasin, että ei välttämättä hyvä idea. Vaikka kaistaa riittää, niin oon paljon reissussa, ja mukana kaikis näissä hallitusjutuis, niin ei ollut halua sitten rajoittaa niiden muitten ajankäyttöä näin. Se on oikeastaan suurin haaste. Riittävän monta kertaa kun pyydettiin, niin lähin mukaan.

PV: Ja oikeastaan ihan vähän sillä asenteella, että mun mielestä meillä on ihan loistava tilanne ja lajihan on ollut jo kauan aikaa mielettömässä kasvussa. Täähän on sellainen erittäin suomalainen ja pohjoismainen juttu, kun kaikki voi pelata, ja kaikki voi olla mukana. Se on hyvin niin ku sellainen tasa-arvoinen juttu. Mä olen aina enemmän digannut sellaisista jutuista, jotka lähtee ruohonjuuritasolta, ja on sellaisia missä voi olla kaikki mukana. Voidaan olla SM-liiga, KHL tai NHL, mut sit ku lähetään tekeen sitä NHL:ää, niin se kiinnostaa. Globaali ulottuvuus kiinnostaa tässä myöskin.

JS: No tässä on matsi meneillään. Kuinka tiiviisti oot seurannut vaikka Suomen otteita täs vuosien varrella?

PV: Joo, sanotaan nyt niin, et mä olin nyt Prahassa seuraamassa kisoja ekaa kertaa, niin et olin paikan päällä. Ennen mä oon seurannut telkkarista aina kun on ollu MM-kisat. Sit on aina jotain hajamatseja sieltä täältä, mut et, en voi väittää et mielettömän aktiivisesti seuraisin. Siinäkin on se, et ku on puolet ajasta muualla ku Suomessa, niin aika vähän ehtii mitään urheilua seuraan paikan päällä. Enemmän verkosta ja telkkarista.

JS: Onks täs joukkuees sulle mitään suosikkipelaajaa?

PV: Kentällä on just toi 61 (Peter Kotilainen). Kaima pelaa mun mielest tosi hyvällä sykkeellä ja isolla sydämellä. Diggaan vähän just tällaisia profiilipelaajia. Pelas tosi hyvin Prahassa ja näin. Se nyt näistä kentällä olevista tulee mieleen.

Jos yleisesti ottaen mietit, kun sä oot nähnyt sen sählyn ja siitä vähän kehittyneen salibandyn, niin miltä tää näyttää sun silmiin, jos vertaa siihen mitä se oli silloin joskus kauan sitten?

PV: Onhan tää ihan erinäköstä. Tää on mennyt eteenpäin ja jos me katotaan tätäkin nyt täällä. Okei, halli ei ole ihan täynnä, mut ohan täällä paljon jengiä paikalla. Se oli mun mielestä Prahassa hienoa, et siellä oli useampi matsi loppuunmyyty ja siellä oli ihan mieletön fiilis.

JS: Kyllä.

PV: Kyl tää lajina on menny ihan mielettömästi eteenpäin.

(kuin tilauksesta yleisö pitää meteliä ja seuraa myös kuulutus

JS: Mitkä on niitä elementtejä…

PV: Mitä?

JS: Mitkä on niitä elementtejä mitä kautta lähtisit kehittään lajia?

PV: Mun mielestä yks tärkee asia on se, et lajii pystyy seuraamaan ja kuluttaan missä vaan. Se on mun mielestä tärkeää. Ohan se noin jos katsoo ihan mitä tahansa. Perinteisesti ne on olleet nää telkkarioikeudet, ja muut millä ne rahottaa näitä liigoja ja näin. Se on fudiksessa ja jääkiekossa ja kaikessa. Koriksessa. Kyl se tuote pitää saada sellaseks, et sillon myös arvoa sitten sitä kautta, et on iso yleisö, joka tuo sitten isot sponsorit. Ja sit saadaan lajiin enemmän rahaa, joka mahdollistaa sen, et pelaajatki voi keskittyy pelaamiseen.

PV: Se on Suomes tietysti aina haaste, mut jos kelaat, niin ei meidän tartte verrata itteemme Suomeen. Jos maailmalta kattoo näitä muita lajeja, niin nehän on globaaleja. Vaikka fudiksessa. Ottaa vaikka Premier Leaguen Englannista tai La Ligan Espanjasta, niin se suurin skabahan käydään Kiinassa. Molemmat pyrkii voittaan siellä, et olis suurin yleisö ja suurimmat rahat jatkossa. Ihan samalla tavalla me nähdään täs, et salibandykin on globaali laji, ja meiän pitäis tietysti saada vielä lisää maita mukaan ja nostettua tasoa.

PV: Nythän oli ihan siistiä kun katsoi Prahassa, et Sveitsi melkein pääsi finaaliin. Se oli tosi lähellä. Et se ei oo pelkkä Suomi-Ruotsi aina finaalissa, vaan saatais muitakin maita mukaan. Se on mun mielestä iso mahdollisuus. Kun saadaan niitä, niin tietysti myös iso yleisö ja isot partnerit mukaan. Salibandylla on se etu moneen muuhun lajiin, et kaikki voi myös itte harrastaa ja sitä kautta saat tiivimmään siteen lajiin. Se on mun mielestä tosi tärkee juttu ja se kertoo siitä, et meil on nuoria harrastajia ja nuoriso mukana. Moni laji olis tosi tyytyväinen jos olis tällainen harrastajapohja kuin salibandylla on.

Vesterbacka nosti eritoten Peter Kotilaisen esille Suomen joukkueen pelaajista. Kuva: Juhani Järvenpää

JS: Niin nuorekas demografia on varmaan se ydinjuttu…

PV: Niin, just näin.

JS: Tota niin. No olosuhteethan on yks asia mistä puhutaan. Ne on ongelma lajissa. Itsekin nykyisenä helsinkiläisenä voin todeta, että täällähän… anteeksi Helsingissä ei ole kunnon salibandyhallia ja…

PV: Ei olekaan. Ja se on mielestäni sellainen mikä pitäis ilman muuta saada, et puitteet pitää saada kuntoon. Täähän on hyvä ”set uppi” ku on nyt (tarkoittaa Metro Areenaa, jonka kapasiteetti noin 7000 katsojaa).

JS: Mutta jos ajatellaan ihan perusliigamatsia ja siellä ne katsojamäärät menee pääosin 600-1000 väliin ja keskiarvo on noin 600-700, niin täähän on aika iso halli siihen nähden. Eiks salibandys olis järkevämpi rakentaa sellasii järkevämpiä halleja, eli vaikka max 2000 hengen halleja?

PV: Joo joo, tarvittais. Mun mielestä pitäis päästä siihen, et kaikilla liigajoukkueilla olis sen mukaiset puitteet. Mut se voi olla, et se pari tuhatta voi jäädä pieneks, jos onnistutaan hyvin tässä. Ei oo tavallaan mitään syytä miksei me päästäis jollain aikavälillä niihin lukemiin. Jollain lailla ”benchmarkki” Suomes se, et pitäis olla isompi ku jalkapallo ja sit päästä lähelle noita lätkänumeroita. Ei ne lätkänumerot oo, jos kattoo niit keskiarvoja, montaa tuhatta suurempia siit kahesta tuhannesta.

PV: Puitteet alkaa oleen sillä puolella aika hyvät, et sehän on tärkee tässä. Kilpaillaan, ei pelkästään muitten urheilulajien kans, vaan kyl se suurin kilpailu on ehkä se, et jengil on niin paljon muita tapoja viettää aikaa.

JS: Totta.

PV: Ja kyl me kilpaillaan siit ihmisten ajankäytöstä ja silloin sen tuotteen pitää olla kunnossa. Puitteiden pitää olla kunnossa, vaikka se peli olis millä tasolla. Jos se halli ja se areena on ankee, niin eihän siit tuu mitään. Siinä voidaan oppii paljon, ku katotaan niitä jenkkiseuroja ja jenkkien ”set upeja”. Kylhän ne on onnistunu viihteellistään ja tuotteistaan ne lajit tosi hyvin.

JS: No jos ajatellaan normaalia liigapeliä, niin miten sä lähtisit sitä viihteellistään ja tuotteistaan?

PV: Jos kattoo nyt tätä ympäristöö, niin tääl on just siten, et puitteet on kunnossa. Se, et ne hallit/areenat on tällä tasolla ja totta kai pelin pitää olla kunnossa. Pitää olla kaikkia oheispalveluita ja niiden pitää toimia ja näin. Se salibandykokemus pitää olla samalla tasolla ku lätkämatsi Suomessa, joka on kuitenkin…

JS: Pystyttekö te kuinka hyvin vaikuttamaan näihin asioihin SSBL:n hallituksesta käsin?

PV: Me voidaan auttaa ja luoda jotain puitteita, mut kyl se lähtee seurojen kautta. Kaikkien pitää tehdä yhdessä, et se on kans tärkeetä. Totta kai seurat kilpailee keskenään, mut kyllähän on kaikkien intressi, et tehdään lajista isompi. Siinä oikeestaan yks hyvä esimerkki on, et olin silloin perustamassa Slushia 2008 ja silloin lähettiin tekeen yhdessä.

PV: Ei lähdetty siitä, et jokainen suomalainen startuppi lähtee erikseen mukaan, et ”hei me ollaan startuppi Suomesta”, vaan lähtiin rakentaan siihen Slushiin arvo, ja tehtiin siitä niin iso, et kaikki halus tulla mukaan maailmalta. Nykyään se on maailman suurin alan tapahtuma, niin tässäkin vähän samaa ideaa. Kyllä seurojen intressi yhessä on tehä lajista isompi ja periaattees meidän pitäis tehdä niitä malleja, millä me saatais lisää partnereita mukaan. Seurat tietysti huolehtii niistä paikallisista partnereista ite, mut jos me voidaan oppii, et mitä on tehty hyvin Tampereella tai Seinäjoella, niin voidaan sitten oppii siitä vaikka Espoossa tai Oulussa tai missä vaan. Jakaa niit hyviä käytäntöjä ja sitä kautta sitten kasvattaa sitä kokonaisuutta. Se on mun mielest tosi tärkeetä.

JS: Sinänsä jännä kuin otit tuon Peter Kotilaisen esille, että sehän on persoonana mielenkiintoinen noin markkinoinnin ja brändin kannalta…

PV: Juuri näin.

JS: Näetkö, että sitä kautta pitäis rakentaa vielä enemmän markkinointia? Eli pelaajien ja persoonien kautta?

PV: Ilman muuta ja ohan se kaikissa lajeissa niin. Helppo kattoa vaikka jotain jalkapalloa, niin moni fanittaa Barcelonaa, koska Messi pelaa siellä. Tai yhtäkkiä Italian liigaa seurataan, kun Ronaldo siirty sinne. Kyl ne yksittäiset pelaajat on ihan sikatärkeitä. Aina se on niin, että sä fanitat jotain joukkuetta, mutta kyllä siellä ne yksittäiset pelaajat, ne tähdet, on vähintään yhtä tärkeitä, jollei tärkeempiä.

PV: Se on vähän sama kun puhutaan firmoista ja organisaatioista. Ihmiset, eli yksittäiset pelaajat tekee sen joukkueen. Mun mielestä se on tosi tärkee nostaa ja meidän pitää saada enemmän nostettua niitä yksilöitä, ja niitä tähtiä esiin.

JS: Olisko yks vaihtoehto, et ne myös ite nostais itseään enemmän esiin?

PV: Totta kai ja mun mielestä sen pitää lähtee siitä yksilöstä. Nythän oli Bottaksesta just joku juttu. Okei, formulabisnes ja pitäis olla näkyvillä. Sehän on vähän meillä kansanluonteessa, et kaikilla ei oo halua olla esillä, mut kyl se pitää lähtee niist pelaajista. Siinäkin voidaan ihan samalla tavalla ku valmennetaan peliin ja pelaajana, niin on vähän sama kuin katot jotain pelibisnestä. Eihän se pelin tekeminen ole sitä kuin jotain puolet, ja loput on markkinointia ja muuta. Kyllähän täs on just sama juttu, et ”joo meil on peli kunnossa”, mut jollei sitä käy yhtään ihmistä kattomas, niin sillä ei oo merkitystä. Siinä pitää olla se kokonaisuus ja kyl mä nään, et ne yksilöt ja starat on siinä tosi tärkeitä.

JS: Täs on nyt 10 minuuttia pelattu tätä matsia ja sä oot seurannut sitä koko ajan, niin mitkä sun mielestä on sellasia silmiinpistäviä elementtejä minkä takia näitä matseja kannattaa tulla kattomaan?

PV: Siis ihan oikeastaan niin ku missä tahansa tällaisessa joukkuelajissa, niin täällähän sattuu ja tapahtuu. Tuollahan on sattunu ja tapahtunu vaikka mitä. Täs oon yrittänyt koko ajan seurata. Tosiaan 10 minuuttia pelattu ja yks maaliki nähty (Ruotsi 1-0) ja katotaan, jos nähdään kohta sitten tasotuskin, et ihan hyvä. Tää tunnelma täällä ja tääl on hyvin porukkaa paikalla ja tässä on sitä tunnetta, intohimoa ja näin. Ihan hyvä, tää tempaa mukaansa.

JS: Mitäs sitten jos mietit sinivalkoisin silmin, niin miltä Suomen esitys on sun mielestä näyttänyt tähän asti?

PV: Mun mielestä Suomel oli tos muutama ihan hyvä tilanne, et vois olla jo muutama maaliki taululla. Nyt vaan saadaan tuo eka maali, niin saadaan tuo ketsuppipullo auki. Kyl mun mielest Suomi pelaa ihan hyvin tässä, et ei meil oo mitään hätää. Se on vähän huonoo säkää, et Ruotsi pääs tekeen ekan, mut molemmat kyl pelaa hyvin. Ja Ruotsilla on totta kai vähän näytönpaikka ton finaalin jälkeen.

JS: Tota. Hesarin haastattelussa, joka tais olla alkusyksystä, puhuit tällaisesta asiasta kuin Euraasian NHL. Kuinka realistinen tavoite se on?

PV: Meil on kaikki edellytykset. Kiina varsinkin noin laajemmin. Kiina sattuu oleen Suomen näkökulmasta ihan tos vieressä, et 6-7 tuntia niin oot Pekingissä ja kaheksan tuntia, niin oot Shanghaissa. Shanghaissahan on sellainen paikallinen liitto ja nehän on olleet kymmenen vuotta. Aina kun käy Shanghaissa, niin joka kerta tulee vastaan nuoria joilla on säbäkamat mukana. Ei se ihan pieni laji oo sieläkään. Kyl mä näen sen ihan realistisena, ja se mikä on siistiä tässä salibandyssa, on just se, et se on oikeesti sellanen mitä kaikki voi pelata. Se on mielestäni verrattuna moneen muuhun lajiin…

(Suomi lähellä maalintekoa)

PV: Eih vieläkään! No mut anyway.

PV: Kyl mä nään, et meil ihan on, mut sehän on vaan tekemistä. Okei, jos kattoo Kiinaa, niin siellähän on sitten urheilulla ylipäätään…

(toinen maalipaikka)

PV: Oih, ei vaan mee.

PV: Mut urheilulla on haasteita sinänsä, et siellä on erilaiset vanhemmat. Jos kattoo nuorii, niin lasten pitäis keskittyy ja nuorten pitäis keskittyy vain ja ainoostaan kouluun. Oon aina käyttäny esimerkkinä, kun olin just Beijing Media Universityn reksin kanssa iltapäiväteellä joskus vuos sitten, sit se sano, et sen vaimo on huolissaan niiden 12-vuotiaasta pojasta. Miks? Koska se pelaa koripalloa. Tietysti se tarkoitti sitä, että sen pitäis keskittyä kouluun, eikä harrastaa jotain tylsää urheilua, et se on pois siit koulusta.

PV: Nää on ne isot haasteet, jos kattoo jotain Kiinaa. Mut kyl siellä on väestöä ja kylhän talviolympialaisten myötä lätkä nousee jollekin tasolle. Mun mielestä meidän kannattaa olla siinä samassa veneessä, et lätkä ja salibandyhan toimii hyvin yhteen, jos kattoo harrastuksena.

JS: Jos katotaan sitä aikaikkunaa enemmänkin. Nythän siellä on jo naiset ja miehet osallistuneet MM-karsintoihin, mutta tulokset on vielä aika kaukana… (tämän piti jatkua siten, että lisenssipelaajia Kiinassa on yhteensä noin 800)

PV: Niin on, mut siinä mä näen, et salibandyn iso etu on, et meillä on se se kilpaversio. Onhan salibandyn iso voima siinä, että on isot harrastajamäärät. Se pitää myös Kiinassakin rakentaa sitä kautta, et saadaan laaja harrastuspohja. Siitä se niinku lähtee. Se lisää kiinnostusta, lisää yleisöä ja ei oo mitään syytä miksei salibandy vois olla vaikka miten iso laji Kiinassa. Ohan siellä fasilitteetteja vaik miten paljon, et mun mielestä se ambition tasolla pitäis olla salibandylla se, et oltais yks suurimmista lajeista harrastajamäärissä Kiinassa.

JS: Sanotaan näin: Ite pidän pienenä haasteena siin sitä, et siinä on aika moni muu, ja kuten sä sanoitkin jo, niin jalkapallo haluu sinne vahvemmin. Siinä on aika todella kova kilpailu myös siitä mitkä joukkuelajit lyö läpi, koska aika moni joukkuelaji yrittää nimenomaan sinne markkinoille. Sä sanoit toki jo, et lajia on helppo harrastaa, mut onks se se ainut valtti, koska jalkapalloa ja koripalloakin on helppo harrastaa?

PV: No joo, jalkapallo ja koripallo on kuitenkin ehkä vähän sillain vaativampia ja näin.

JS: Niin jos sä puhut lajin helppoudesta. Mä puhun tästä matalasta alotuskynnyksestä ehkä enemmän.

PV: Kyl mä näkisin et ihan hyvä mahdollisuus pärjätä siinä. Totta kai jos lähetään haastaan vaikka jotain La Ligaa, niin ne taitaa tehdä miljardi euroa joka vuosi pelkästään telkkarioikeuksilla Espanjassa. Vielä pieni matka siihen. Kyl mä nään, et se mikä on se iso mahdollisuus on, et arvostetaan näitä. Tässäkin mikä nähdään on se, et okei, Suomi ja Ruotsi. Just tällaiset pohjoismaiset arvot ja se ei ole pelkästään se laji ja se urheilullinen puoli, vaan ollaan myös sellasessa suuremmassa trendissä kiinni. Sieltähän löytyy paljon jengiä, jotka fanittaa Pohjoismaita ja Suomee erityisesti.

PV: Mä luulen, et se on myöskin iso mahdollisuus, kun katotaan Kiinaa varsinkin. Ihan yhtä lailla näen, et jossain Intiassa ja koko Aasiassa on todella iso potentiaali. Ei se oo oikein mistään muusta kiinni, ku et tehdään. Kilpailu on kaikkii muita lajeja vastaan, et ei sitä tarvii pelätä. Kyl siin pärjää, ku tietää mitä tekee.

JS: Onks esimerkiks koulutusvienti yks sellainen mitä kautta lajia vois viedä sinne?

PV: Ilman muuta, mut siinäkin mehän ollaan ihan mieletön alisuoriutuja. Kyllä Suomen niillä eväillä mitä meillä on käytettävissä, pitäis pystyy paljon parempaan. Meillä on oikeesti ihan mielettömän hyvä koulu. Myös Suomen brändi koulutuksessa on ihan ylivoimanen. Siinä just se, et yhdistetään sitä suomalaista koulutusosaamista ja mainetta tähän urheiluun.

PV: Jos katotaan miksi Suomi pärjää salibandyssa, niin sehän johtuu tietysti monesta seikasta, mut samoin ku lätkässä, niin meillä on vaan mielettömän kova valmennusosaaminen. Se koulutus ja valmennusosaaminen on aika lähekkäin. Se tapa millä tavoin me valmennetaan versus vaikka jossain Kiinassa tai Aasiassa. Se on positiivisen kautta, et yleensä saa parempii tuloksii sen kautta, kuin sellasen tylytyksen kautta. Siinäkin meillä on paljon viemistä sellaiseen harrastusliikuntaan, et saadaan vähän sellaista positiivisempaa kulmaa siihen valmennukseen.

Vesterbackan mukaan Espoon Metro Areena on hyvänkokoinen halli salibandyyn. Perjantain Espoon derbyä seurasi paikan päällä 2823 katsojaa. Kuva: Juhani Järvenpää

JS: Jos ajatellaan toisenlainen juttu liittyen tähän sun niin sanottuun ydinosaamiseen, eli Rovioon, mobiilipeleihin ja näihin, niin eikö se ole aika iso kilpailija ajankäytöllisesti myös?

PV: On, on.

JS: Tää voi kuulostaa kaukaa haetulta, mut olisko salibandylla mahdollisuutta kasvattaa suosiota, jos lajista olis jotain mobiilipelejä tai pelejä ylipäänsä?

PV: Ilman muuta, ja se mikä myös vois olla salibandylla yks iso mahdollisuus, et on todella iso määrä nuoria, jotka harrastaa. Sit ku nuoriso käyttää todella paljon aikaa eri ”screeneillä”. Sit jos katotaan, et salibandy on nousussa ja sit on tietty myös kaikki nää e-sports ja kaikki nää. Mä luulen, et vois olla olla potentiaalia käyttää tätä e-sportsin nousua ja salibandya, koska sillä puolella on myös todella kovaa kilpailua. Jos katsotaan, niin siinä on aika iso ”overlap”, et on porukka joka pelaa salibandya ja harrastaa sitten vaikka e-sportsia tai vaikka muuten vaan pelaa jotain pelejä, kuten kaikki nykyään.

PV: On jotain virityksiä, joita ollaan katottukin, joita vois vähän enemmän pelillistää. Ei välttämättä tätä kilpaversiota salibandysta, mut jos saatais helpotettua muuten. Sanotaan vaikka näin, että mä ottaisin säbämailan mukaan reissuun ja sit mä voin siellä hotellin käytävillä pelata yksikseni, mut jos haluaisin muita mukaan, niin kyllä me voidaan käyttää teknologiaa ja pelejä siihen, et me helpotetaan sitä. Et ”hei, mä haluun nyt pelin pystyyn ja tarviin muutaman kaverin” ja sit vaan löydetään se kenttä. Se nyt vaan tietysti tässä, et niit kenttiä ei oo vaan kauheesti tarjolla Suomessa, et pitäis myös sitä puolta kattoo.

PV: Mut siis joo, kyl mä uskon, et on paljon mitä voidaan tehdä tolla puolella. Ja myös jos kattoo tätä tapahtumaa, niin onhan tossa hyvä esimerkki, et voit tosta skannata jonku koodin ja saat käsiohjelman ja näin. Kyl näis tapahtumissakin on paljon mitä voidaan pelillistää ja olihan tossa jo, et saa veikata ekan maalin syntyaikaa. Ei osunu, mut anyway. Onhan tässä paljon mitä voi tehdä.

JS: Tiedän, et sä oot tarmokas Tallinnan tunnelihankkeen puuhamies. Puhuttiin siit salibandyhallista Helsingissä. Olisko se semmonen projekti mitä sä voisit lähtee vetämään?

PV: Joo joo joo! Mä itse asias just heti kelasin, ku Twitteris oli eilen jotain keskustelua aiheesta. Mun mielestä ihan hyvin voitais, kun sinne tunnelin varrelle tulee neljä asemaa. Jos vaikka kattoo niin esimerkiksi lentokentän lähelle ihan hyvin. Siellä on hyvin tilaa.

(Summeri soi, ja Ruotsi osui ajassa 19.59)

PV: Meniks toi nyt ihan oikeesti?

JS: Se meni sisään.

PV: Ääh.

JS: Aikamoinen erän loppu.

JS: Niin, tunneli ja asemat…?

PV: Niin ilman muuta. Tässä kun kerran on kysyntää, niin totta kai meidän kannattaa rakentaa niitä halleja lisää. Et se on ihan selvä. Tallinnasta puheen ollen, sehän olis kans tosi siistiä, jos me saatais sellainen aikaseks, et meillä vois olla vaikka liigassa joukkue joka pelaa Tallinnassa. Se olis kans yks sellanen millä vois vähän laajentaa tätä. Varsinkin sit ku se on 20 minuuttia kaupunkien väli, niin se on tosi helppoa. Se on sellanen millä saatais vähän laajennettua markkinaa ja miksei sitten kattoa enemmän yhteistyötä näiden ruotsalaisten kanssa sillä puolella. Suomi ja Ruotsi on kuitenkin täs globaalis kuvassa molemmat pieniä.

JS: Pakko kysyä, kun sun pitää tossa projektissa yrittää vaikuttaa päättäjiin, et se toteutuu…

PV: Tarkoitatko tunnelia vai hallia?

JS: Tunnelia, mut kun ajatellaan sitä halliprojektia, niin miten sä itse lähtisit tekemään sitä niin, että se myös mahdollistuis? Mitä naruja pitää vetää?

PV: Se meidän mallihan on tässä tunnelissa se, että me tehdään se täysin yksityisellä rahalla, yksityisenä projektina. Kyl mä lähtisin tota halliakin tekeen ihan samalla tavalla. Aina jos kerran on kysyntää, niin sitten se on vaan siitä kiinni, et me vastataan siihen kysyntään ja rakennetaan siitä hyvä bisnes. Et ei se oo mun mielestä sen ihmeempää. En mä nää mitään syytä, et se ei toteutuis. Järkevää olis varmaan tehdä se niin ku tämä tässä vähän tällaisena monitoimihallina ja just mitottaa se salibandyyn. Tää Metro Areena on hyvä esimerkki ja täs on ollut omat haasteensa saada tää toimiin. En mä mitään syytä miksei me saatais tollasta toimiin salibandypuolella.

JS: Vielä kysyny nyt, kun peliä on pelattu yks erä ja tilanne on 2-0. Miltä se peli on näyttänyt ja miten tää päättyy?

PV: Sanotaan nyt, et vois olla paremmat numerot. Et eihän toi menny ihan putkeen. Kyl mä uskon, et me tost vielä noustaan. Toi oli tosi harmittava, mut vähän sellanen ruotsalaistyyppinen juttu, et viime sekunnilla saadaan vielä maali. Totahan ei olis pitäny tapahtuu. Mut kyl mä luotan, et hoidetaan tää vielä.

JS: Onks heittää loppulukemia?

PV: Sanotaan, et jos nyt voitettais tää 5-4, niin olis ihan jees.

JS: Selvä. Kiitos!

Ottelu päättyi lopulta Ruotsin 5-3-voittoon.

Piditkö jutusta? Anna kallo!  
Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen