Blogit

Blogi: Floorball in Denmark, osa 4

15.03.
2019
Blogit

Runkosarjan voittaja Fredrikshavn Blackhawks sekä maalin jälkeiset ilot. Kuva: Thomas Krogh

Maaliskuu. Kevät ja salibandy, se paljon odotettu ihana yhdistelmä. Liigan runkosarja on saatu viimeisteltyä niin naisissa kuin miehissäkin ja pudotuspelit, tuo kevään helmi, saadaan polkaistua käyntiin.

Ykkösdivisioonassakin viimeiset pelit ovat pian käsillä, tällä kaudella sen päättyessä jo runkosarjaan ja suoriin liiganousuihin. AaB Floorball:in kanssa me onnistuimme ratkaisemaan liiganousun jo neljä (4) kierrosta ennen sarjan päätöstä voitettuamme viime kaudella nousuhaaveet murskanneen Odense FC:n kotiluolassamme luvuin 8-3.

Toki helpottavana tekijänä oli ensi kaudeksi laajentuva sarja ja useampi nousupaikka. Hieno suoritus kuitenkin kaikkiaan ja vielä viimeisilläkin kierroksilla on pelattavaa kun divisioonamestaruus on edelleen saavutettavissa ja täysin omissa käsissä, sarjaa johtavan Århusin ollessa pisteen edellä. pelattuaan yhden ottelun enemmän. Takana hiillostaa Frederikshavnin Blackhawksin kakkosjoukkue neljä pistettä ja kaksi peliä takana, kun edessä on vielä yksi kohtaaminen heidän kanssaan.

Frederikshavn Blackhawks onkin tanskalaisessa salibandyssa suuri suunnannäyttäjä ja edelläkävijä ottaa verrokiksi minkä tahansa sarjan tai osa-alueen lajista. Blackhawks on moninkertainen mestari niin miehissä, naisissa, kuin jokaisessa juniori-ikäluokassa. Frederikshavnissa harrastajamäärät ovat salibandyssa niin suuria, että keskimäärin joka kymmenes Tanskassa salibandya pelaava on kirjoilla jossain Blackhawksin monista joukkueista. Kaupungissa ole edes toista salibandyseuraa, koska Blachawks on ahminut markkinat täysin itselleen ja onhan se yksilöille helpompaa pelata suurseuran alemmissa joukkueissa, kuin perustaa ja hoitaa asioita täysin uudella seuralla.

Tällä on totta kai niin hyvät kuin huonotkin puolensa, jotka pystyy näkemään myös suomalaisessa salibandyssa, kun joku seura tai joukkue on täysin ylivertainen kaikessa tekemisessään toisiin verraten omalla markkina-alueellaan ja koko maassa.

iigakamppailu Blackhawks – Benlose, raakaa mutta reilua. Kuva: Thomas Krogh

Hypoteettinen tilanne ja ajatusten heittelyä. Toki meillä ei ole samanlaista hallipulaa Suomessa kuin Tanskassa, mutta voisitteko kuvitella tilannetta että esimerkiksi Classic Unitedin ottelua, joka on merkitty pelattavaksi Tampereen Tenssikeskuksella tai EräViikingit Akatemian ottelua Mosahallilta siirrettäisiin pari viikkoa eteenpäin, koska liigajoukkeen treenit ovat normaalisti tähän samaan aikaan edellämainituissa halleissa ja playoffit ovat alkamassa? En minäkään.

Tämä on kuitenkin raakaa todellisuutta Frederikshavnin kanssa, sillä heillä on niin paljon vaikutusvaltaa kansalliseen liittoon, että meidän vielä edessä häämöttävä ottelu heidän kakkosjoukkuettaan vastaan siirrettiin kyseisestä syystä, vain kahta päivää ennen ottelun alkuperäistä ajankohtaa ilman meidän suostumustamme.

Se huonoista puolista, hyviäkin on paljon kuten jo mainitsin. Frederikshavnin kasvattaessa junioreistaan kelvollisia pelaajia mihin tahansa seuraan Tanskassa, osa heistä tekee parinkymmenen ikävuoden kohdalla itselleen ja uralleen ison muutoksen vaihtamalla seuraa, kun portit liigajoukkueeseeen eivät aukea. Tämä totta kai nostaa sen seuran ja joukkueen tasoa, johon kyseinen pelaaja kulloinkin siirtyy.

Seurauskollisuus ei ole täällä erityisesti kasvanut sisälle pelaajiin, eikä ole suuressa arvossa yksittäisiä henkilöitä lukuunottamatta, vaan enemänkin vaihdetaan seuraa ja etsitään jatkuvasti sitä parempaa paikkaa kokonaisuutena itselle.

Tästä osoituksena esimerkiksi alkukaudesta paikalliskilpailija Aalborg Flyersista meille siirtyneistä kahdesta pelaajasta, jotka vaitoivat Flyersin pudottua kuluvaksi kaudeksi 2.divisioonaan. Jo ennen kevätkauden alkamista palasivat takaisin Flyersiin, koettuaan jääneensä ilman todellista mahdollisuutta joukkueessa ja jäätyään enemänkin syvyyspelaajiksi. Kasvattajaseurassaan he pääsevät nauttimaan täydestä luottamuksesta pelaten niin kaikissa erikoistilanteissa kuin 5 vs. 5 -pelissä isoja minuutteja.

Veskari kylkihylkeeksi ja yleisö haltuun. Kuva: Thomas Krogh

Totta kai myös huippupelaajat reissaavat ja vaihtavat edustamaansa seuraa usein niin kilpailullisista syistä kuin palkkioidenkin houkuttelemana tai jo saavutettuaan kaiken mitä tanskalaisessa salibandyssa on mahdollista. Tämän vuoksi pelaaja valitsee helpoimman/lähimmän joukkueen itselleen lajin näytellessä vielä marginaalista osaa koko valtion mittakaavalla. Loistava esimerkki tästä on omasta joukkueestani paluun kotipaikkakuntansa AaB:n paitaan muutaman vuoden tauon jälkeen tehnyt maajoukkuepuolustaja Rasmus Overgaard, joka jo 22 ikävuoteen mennessä voitti Frederikshavnin kanssa niin Cup – kuin liigamestaruuden sekä pääsi edustamaan Tanskaa Riian MM-kisoihin 2016.

Niin se kevät jatkuu, ja edessä on paljon isoja voittoja sekä raskaita tappioita, yksittäisiä huippuonnistumisia ja pieniä hasseja lukuunottamatta. Suuret onnentoivotukset, selkääntaputtelut ja tsempit kaikille kauden viimeiselle rutistukselle, nyt on aika unohtaa epävarmuudet ja keskittyä täysillä siihen seuraavaan otteluun ja suoritukseen, on se sitten putoamispeikon karistaminen alasarjoissa tai liigamestaruudesta taistelu jo alkaneissa pudotuspeleissä.

Kevät on salibandy- ja urheiluihmisen parasta aikaa, nauttikaa siitä täysin rinnoin, niin aion minäkin tehdä. Muistakaa että jokaisen ottelupäivän jälkeen aurinko nousee aamulla kuitenkin ja olemme taas kokemuksillamme rikastuttaneet itseämme, joukkuetoveitamme sekä paikalla ollutta tai ruudun takaa seurannutta yleisöä. Paljon posia ja vähän negaa, otetaan kaikki talteen ja mennään eteenpäin, kuten vanha joukkuetoverini Mäntän Urheilijoista sanoi.

Muut kirjoitukset:
Blogi: Floorball in Denmark, osa 1
Blogi: Floorball in Denmark, osa 2
Blogi: Floorball in Denmark, osa 3

Sami Pulkkinen
Sami Pulkkinen
Sami Pulkkinen
Aab Floorball
Aalborg
Instagram: zsamii