Kausi, yhteinen matka ja kokonainen tarina. Kaiken tuon päättää ja päätti Tanskassa kaudella 2018-2019 Superfinaali Esbjergin kaupungissa 13. päivä Huhtikuuta.

Esbjergin Blue Water Dokkeniin oli paikan päälle finaalien ja pronssiotteluiden urheilujuhlaa seuraamaan löytänyt yhteensä 1052 silmäparia. Määrästä voinee päätellä joitain kulttuurieroja, kun tämä koettiin onnistuneeksi tapahtumaksi ja hyväksi asiakasmääräksi Superfinaalille, kun taas kotoisassa Suomessa esimerkiksi finaalijoukkueet SC Classic ja TPS saavuttavat, ja jopa ylittävät tämän jo runkosarjan katsojakeskiarvoillansa.

Mestaruuksiin kuluneella kaudella Tanskassa ylsivät naisissa tuplamestaruutta juhlimaan päässyt FC Copenhagen, joka kaatoi jo neljättä vuotta putkeen finaaliin yltäneen, mutta ilman mestaruutta jääneen AaB Floorball:in lopulta 4-3. Miehissä hallitsevan mestarin Frederikshavn Blachawksin mestaruusunelman mursi yllättäen Benløse FC loppuluvuin 1-2.

Niin kausi on päättynyt ja pelaajat pääsevät odotetuille, ja ansaituille kesälomille, ainakin hetkellisesti. Omasta joukkueestani tosin moni pelaaja harrastaa läpi kesän jalkapalloa, joten loma jäänee lyhyeksi ja viheriöstä muodostuu uusi koti ennen seuraavaa salibandykautta. Muille, kuten allekirjoittaneelle, kesäloma lajista tarkoittaakin paluuta perusasioiden ääreen, porrasjuoksua ja grillimakkaroita ennen kuin yhteiset harjoitukset taas joskus tulevaisuudessa käynnistyvät.

Kokonaisuutena seurani kulunutta kautta pidetään pienimuotoisena pettymyksenä miesten liiganoususta ja naisten finaalipaikasta huolimatta. Olihan päätavoite jälleen asetettu Superfinaaliin ja naisten historian ensimmäiseen mestaruuteen, eikä miehilläkään onnistuttu divisioonavoittoa anastamaan, vaan tyytyminen oli jäädä vasta kolmannelle sijalle.

Kuitenkin aina tulee uusi vuosi ja uusi mahdollisuus. Tulevalle kaudelle 2019-2020 kaikki onkin pedattu valmiiksi suuriin kaupunkijuhliin, kun Superfinaali pelataan kotoisalla Aalborg Portland Parkin areenalla AaB:n isännöimänä pääsiäisviikonlopun jälkeen huhtikuun 18. päivä. Tuleva kausi onkin jo valmiiksi salibandyn juhlaa Tanskassa, kun paikallinen Salibandyliitto täyttää 30 vuotta ja markkinointi Superfinaalille on hieman viereisestä saarivaltiosta lainattua nimellä ”Salibandy palaa kotiin”. Tanskan ensimmäinen virallinen salibandyseura syntyi Aalborgissa vuonna 1989 ja historian ensimmäinen virallinen mestaruustitteli jaettiin samaiselle seuralle vuonna 1992.

Tavoitteet tulevalle kaudelle on jo asetettu molemmille edustusjoukkueille; mestaruus sekä taistelu playoff-paikasta. Kaikessa juhlavuudessaan tuleva kausi aiheuttaakin paljon painetta ja päänvaivaa niin joukkueille, yksittäisille pelaajille kuin eritoten toimistohenkilökunnallekin. Superfinaalin markkinointi vahvassa jalkapallo-, käsipallo- sekä jääkiekkokaupungissa on jo tarpeeksi haastavaa, mutta myös tavoitteiden mahdollistaminen joukkueille uusine pelaaja- ja valmentajahankintoineen luo oman paineensa tulevalle kaudelle jo pitkälti ennen sen alkua.

Loppusanoina kulunutta kautta paketoidessani koen omalta osaltani onnistuneeni ja varsinkin kasvaneeni niin pelaajana kuin ihmisenäkin. Kuluneen vuoden aikana onnistuin oppimaan kieltä tarvittavan määrän pärjätäkseni lajitilanteissa ja päivittäisissä lyhyissä kanssakäynneissä, pääsin tuomaroimaan vuoden suurimman junioritapahtuman Landsstaevnen U17-finaalissa sekä onnistuin täyttämään valmennuksen ja seurajohdon odotukset johtavan pelaajan roolista voittamalla joukkueeni sisäisen pistepörssin ja näin avittaen liiganousussa. Tarinani Tanskassa ei tosin ole vielä loppumassa, sillä löydettyäni siviilityön, joka tuo leivän pöytään, ja pitää katon pään päällä, kirjasimme kauden päätteeksi seuran kanssa uuden sopimuksen, joka kattaa vähintään myös tulevan kauden Unihoc-Leaguessa.

Arki on arkea, oli sitten Ibizalla tai Inarissa, mutta hyppy uuteen on aina suuri. Kuitenkin Tanskan lopulta muistuttaessa kaikessa hyvin paljon Suomea, ja molempien ollessa pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, oli tämä askel sopivan pieni otettavaksi. Tämän reissun itselleni tärkeimpiä ja suurimpia kokemuksia ovatkin olleet juurikin ne pelin ulkoiset aspektit.

Yhteiset matkat vieraspeleihin ja tuomaroimaan, vapaaehtoistyöskentely niin kouluissa salibandyn parissa kuin isoissakin täysin toisen alan tapahtumissa seuran hyväksi tai yhteiset illanvietot joukkueen kanssa. Ne ovat vieneet itseni moniin paikkoihin, joissa tuskin muutoin olisin koskaan tullut käymään tai edes antanut ajatusta sinne. Olen päässyt sisälle täysin uuteen kulttuuriin ja verkostoitumaan moneen eri suuntaan, monille eri aloille sekä monenlaisiin ihmisiin yhteisen intohimon liittäessä polkumme. Pysyviä muistoja ja pysyviä ystävyyssuhteita sekä kontakteja, joita muutoin en koskaan olisi päässyt näkemään, tapaamaan, saamaan tai kokemaan.

Suosittelenkin jokaiselle, jolla elämäntilanne antaa myöten tai muutoin vain on pienikään mahdollisuus ja kipinä. Ottakaa yhteyttä, olkaa kiinnostuneita, rohkeita ja avoimia mahdollisuuksia kohtaan. Seuratkaa intohimojanne olivat ne mitä vain. Lähtekää, nähkää ja kokekaa. Ottakaa riskejä ja astukaa tuntemattomaan, uudet kokemukset kasvattavat ja mikä tärkeintä, luovat pysyviä muistoja.

Aiemmat kirjoitukset:
Floorball in Denmark, osa 1
Floorball in Denmark, osa 2
Floorball in Denmark, osa 3
Floorball in Denmark, osa 4