Pääkalloparlamentti kokoontui jälleen internetin syövereissä. Tällä kertaa mukana oli peräti viisi toimituksen jäsentä.

Keskustelijoina toimivat Iiro-Pekka Airola, Tuomo Reponen, Jaakko Tiira, Toni ”Ylijohtava” Lötjönen ja Joel Siltanen.

—

Miesten Salibandyliigan runkosarjan kautta on pelattu jo noin puolet. Mikä joukkue on ollut positiivisin yllättäjä ja mikä suurin pettymys tähän mennessä?

Iiro-Pekka: Nostetaan yllättäjäksi EräViikingit, joka porskuttaa voittoputkessa ja taistelee tosissaan runkosarjan kakkossijasta. Joukkueen rosteri on toki tiedetty kohtuullisen vahvaksi, mutta esimerkiksi vierasryöstö Seinäjoelta on vahvaa valuuttaa. Pettymyksen viitta lähtee Hämeenlinnaan teräsmiesten hartioille. Teräs on ollut syyskaudella niin taipuisaa, että se on katkeamisvaarassa, elleivät tulokset parane nopeasti.

Tuomo: Nostan yllättäjäksi Indiansin. Se, että Indians on Classicin takana olevassa tasaisessa massassa ei niinkään ole yllätys, mutta se mielestäni on, että uusiin nuoriin pelaajiin on saatu niin hyvin iskostettua Indiansin pelitapa. Valintaan vaikuttanee osaltaan se, että olen nähnyt “Inkkareiden” pelejä paljon. Kypsiä esityksiä, hyviä ottelun läpivientejä ja vain kerran ilman pisteitä. Mitään megapettymyksiä ei ole, sillä kausi on vastannut melko pitkälti ennakoitua, mutta Oilersilta odotin ennen kauden alkua enemmän. Pisteitä on tullut hyvin, mutta vähän nihkeää on ollut, joten laitetaan Espooseen tämäkin osio.

Jaakko: Vähissä ovat yllätykset kumpaankaan suuntaan. Jos mennään tarkempiin nyansseihin, niin Nokian puolustuspeli on yllättänyt. Viime kaudella joukkue päästi vähemmän kuin viisi maalia vain viisi kertaa. Vastaava lukema on tämän kauden osalta jo seitsemän. Koheltamisen vähentäminen ja kontrollin lisääminen lupaa hyvää etenkin kevättä ajatellen. Pettymyksessä komppaan Tuomoa. Oilers on saanut ostettua hyvän ykköskentän, mutta pelissä ei ole tapahtunut minkäänlaista kehitystä. Pitkän linjan runkopelaajat ovat jatkaneet taantumistaan. Esimerkiksi Jesperi Lindfors oli vielä jokunen kausi lähellä MM-kisajoukkuetta, mutta on nykyisellään keskivertoliigapakki.

Ylijohtava: EräViikingit nousee yllätyksettömässä kauden avauspuolikkaassa eniten plussalle. Uusi päävalmentaja on tuonut modernin pallonhallintapelikirjan mukanaan ja vanha kaarti on ollut loistavassa haipissa. Ylijohtavan miinus lähtee Espooseen. Oilersin peli on yskinyt pahasti sen jälkeen kun päävalmentaja Heikki Luukkonen vieraili Kallocastista. Joukkueen kukkaan puhkeamista on odotettu jo luvattoman pitkään. Ehkä keväällä?

Joel: Sanoisin tähän myöskin, että EräViikingit on ollut positiivisin onnistuja. Viime kausi oli melko nuhjuinen, mutta nyt puolikas kausi on sujunut erittäin hyvin. Uusi valmentaja Bengt Lodenius on onnistunut mukavasti uusien asioiden läpiviennissä. Kolmikosta Oilers, TPS ja Happee voisi sanoa kaikki. Taisin suomia jo kahta ensiksi mainittua, joten otetaan Happee. Joukkueen piti vahvistua kesällä, mutta toistaiseksi esitykset ovat olleet vaisuhkoja.

—

Nyt on puhuttu pelipalloista, aamulypsyistä, TIS-Jepestä ja milloin mistäkin. Onko itse pelistä puhuttu tarpeeksi? Jos on jokin asia mihin pitäisi kiinnittää huomio niin mihin?

Iiro-Pekka: Pelipuhetta on kuulunut ja näkynyt kyllä kovin vähän. Kyllähän ruodittavaa analyytikoille riittäisi. Mitä on Happeen ailahtelevaisuuden takana? Mistä LASB:n maalinteko-ongelmat johtuvat? Millä häntäpään joukkueella on pelissään eniten korjattavaa? Näitä vaikkapa alkuun.

Tuomo: Niin, mitä kaikkea sitten sisältyy pelipuheeseen? Vaikkapa peliaika ja kokoonpanon suuruus ovat mielestäni pelipuhetta, sillä ne määrittelevät lajia ja peliä. Niistä on puhetta riittänyt. Varmaan puhetta riittää muutenkin, mutta “reachia”, “sitoutumista” ja jakoja tulee vähemmän kuin lypsyistä ja jepeistä. Välihuomiona sanon, että ErVi:n tempaus oli kaikkinensa ihan hauska. Luulen, että asiat paisuvat somekuplissa ja tuntuvat isommilta puheenaiheilta, kuin mitä todellisuudessa ovat. En keksi äkkiseltään yhtään asiaa, mihin pitäisi kiinnittää huomiota, mutta on mielenkiintoista seurata, onko sählyliiga todella näin kahtiajakautunut kuin alkukausi on näyttänyt. Jääkö ÅIF:n yllätysvoitto harvinaisuudeksi vai saavatko bottom 6 -joukkueet jatkossakin päänahkoja top 8:lta? Ja niin, voittihan Tiikerit Oilersin aikaisemmin.

Jaakko: Valitettavasti kausi on ainakin miesten liigan osalta ollut niin yllätyksetön, että taktisen puolen tarttumapintaa ei ole juurikaan löytynyt. Toki on aiheellista pohtia, mikä kuuluu pelipuheeseen, kuten Tuomokin totesi. Nämä ei pelipuheeseen liittyvät aiheet myös herättävät monesti keskustelua, joka liittyy pelipuheeseen. Esimerkiksi Hesarin – sisältömarkkinoinnilta haiskahtanut – juttu Eerikkilästä, jossa Kyösti Lampinen puhui voipaketeista sai monet pohtimaan salibandyn asemaa urheilukartalla ja lajiin liittyviä realiteetteja.

Ylijohtava: Pitäisikö tästä ottaa miinusmerkki itselle? Ainakin omalta osalta tietyn saman joukkueen pelejä nähnyt niin vähän, ettei tuollaisiin analyyseihin ole mahdollisuutta. Eikä se ole itseänikään eniten kiinnostava asia. Eikä muitakaan lajiseuraajia lukuunottamatta satunnaisia hakkaraisia.

Joel: Oma salaliittoteoriani on, että näitä viihdeaiheita pyöritellään, että KalloCastiin riittäisi viikoittaisia puheenaiheita. Sanottakoon, että tämä top 8 vs. bottom 6 tekee tälläkin saralla hiukan tuhojaan. Joka tapauksessa tämän parlamentin istunnon lisäksi asiasta ei ole oikein kyseltykään.

—

Miten Suomen naisille tulee käymään joulukuun MM-kisoissa?

Iiro-Pekka: Hopeaa tulee – jälleen. Tiukkaa tekee, mutta Sveitsi ei saa kuitenkaan kotiyleisöstä riittävää lisävirtaa kammetakseen Suomea ulos finaalitieltä.

Tuomo: Hopeinen käteen. Välikisat.

Jaakko: Täytyy myöntää, että minulla on hyvin marginaalinen kompetenssi arvioida naisten kisoja. Pohjaan kuitenkin historiaan ja hopeaa tulee, kuten neljässä edellisessä turnauksessa.

Ylijohtava: Itse olen jo pitkään miettinyt esiintyjiä kansalaisjuhlaan. Kurronen tuo kultaa.

Joel: En osaa vastata omiin kysymyksiini, mutta vahva veikkaukseni on, että Suomi on mitaleilla ja Veera Kauppi MVP. Jaakolle varoitus ”marginaalinen kompetenssi” -sanaparin käytöstä.

—

Suomen Cupia on tölvitty ja höykytetty viime vuosina. Onko 32-vuotias jo valmis saattohoitoon, vai onko olemassa jokin ihmelääke, joka herättäisi nuupahtaneen instituution henkiin?

Iiro-Pekka: Vaikka tuntuu pahalta lähettää mitään itseään nuorempaa saattohoitoon, niin nyt letkut on vedettävä irti. Pakkopulla ei muuksi muutu edes voisilmällä tai huuhtomalla alas Viru Valgella. Tänä vuonna mietin, että vaikka arvonnan raju painottaminen on perinteisen cup-romantiikan ja urheilullisuuden vastaista, olisiko cupin avulla voinut yrittää edesauttaa surutta paikallisotteluita, joissa matkakuluja olisi säästynyt ja olisi saatu varmasti hienoja tapahtumia? Esimerkiksi nyt olisi ollut mahdollisuus derbyyn Turussa.

Tuomo: Tuskin on. Ei lainkaan huono idea Iiro-Pekalta. Ei se ehkä reilua olisi, mutta nämä paikat voisi käyttää. Tulisi sitä pöhinää ja ehkä ripaus eksotiikkaakin jo ennen Tallinnan-finaalia. Enkä tiedä, olisiko se yhtään huonompi idea kuin lyhyt peliaika?

Jaakko: Cupin laskeva trendi kertoo olennaisen. Samaten se, että siitä on tullut koelaboratorio. Vaikea nähdä, että turneeta saataisiin elvytettyä. Lyhyemmän peliajan testaaminen oli mielestäni hyvä suorittaa cupissa, mutta vaikkapa Leban ja Classicin välinen 45 minuutin sählyottelu Kontiolahdella on lähinnä alleviivannut minkälainen huumoriturnaus cupista on tullut.

Ylijohtava: Pitäisikö tähän linkata pari vuotta vanha kirjoitukseni Pääkalloon? Omasta puolestani voitaisiin painattaa ”Kiitos 1988-2020” -paidat ja heittää cup Tallinnan lautan kaiteen yli.

Joel: Cup on se vanhempien nurkissa edelleen elelevä pian 32-vuotias roikale, johon yritetään aika ajoin pumpata ulkopuolisten toimesta hormoneja suoneen, jotta elämänhalu heräisi. Toistaiseksi seurauksena on ollut vain syvenevä lääkeriippuvuus ja mielen alho. Suomen Cup on jo käytännössä liminaalitilassa, mutta hautajaiset on vielä järjestämättä. Sallikaa eutanasia! Sallikaa harkittu luovuttaminen!

—

Mitä ostaisit salibandylle joululahjaksi?

Iiro-Pekka: Koska pyrkimys on muutenkin aineettomiin joululahjoihin, hankkisin kaikille Suomen salibandytoimijoille viisautta ja tyyneyttä säilyttää kentillä ja katsomoissa rehti, reilu ja rento ilmapiiri, mikä salibandyssa on pohjimmiltaan aina ollut.

Tuomo: Itsetuntoa. Rohkeutta pitää salibandy salibandyna.

Jaakko: Ostaisin liigalle lisää työntekijöitä. Neljän henkilön voimin liigasta tuskin tulee Valioliigaan verrannollinen vientituote, jossa 2000-katsojan hallit jäävät pieniksi.

Ylijohtava: Piparin tuoksuisen pelipallon.

Joel: Radiotähden liigajoukkueen harjoituksiin.

—

Hyvin vapaamuotoinen kysymys: Minkä esineen/hahmon/lausahduksen/asian tjsp. tallentaisit Salibandymuseoon kuvastamaan lajia mielestäsi parhaiten?

Iiro-Pekka: Vastataan tylsästi ja itsestään selvästi puuhelmet. Sanojen ystävänä tähän olisi mielellään nostanut jonkun lentävän lausahduksen, mutta valitettavasti muistissa ei ole mitään kuolematonta.

Tuomo: Tämä oli paha. Ehkä kuitenkin päädyn legendaariseen kuvituskuvaan, jossa pallo ja lapa ovat maalin päällä. Se on luonut jo vuosia suurelle yleisölle kuvan vauhdikkaasta ja tapahtumarikkaasta lajista.

Jaakko: Paha paha. Ehkäpä laittaisin reilun 10 vuoden takaisen Fat Pipen mailan, jossa oli se karvatuherogrippi. Karvagrippi oli kaikin puolin järkyttävä ja se poistui markkinoilta melko nopeasti. Tavallaan se kuitenkin kuvastaa, kuinka rohkea ja ennakkoluuloton laji salibandy on Suomessa ollut. Toisinaan se on hyvä asia, toisinaan vähän huonompi.

Ylijohtava: Salibandyliiton faxin.

Joel: Laittaisin ison näytön näkyvälle paikalle, ja siihen pyörimään jatkuvalla luupilla tulospalvelun latauskuvakkeen. Se kuvastaisi sitä, että laji on toisaalta päässyt pitkälle, mutta tekemistä piisaa edelleen.