Blogit

Analyysi: Itä meidän – Helsingin sisäinen salibandytaisto kiristyy 2020-luvulla

31.01.
2020
Blogit

Miesten liigan sarjakakkonen EräViikingit on tällä hetkellä Helsingin ykkösseura. Ja myös Vantaan. Kilpailu on kuitenkin kovenemassa pääkaupungissa. Kuva: Juhani Järvenpää

Helsinki on tällä hetkellä suomalaisen salibandykentän häpeäpilkku. Pääkaupungin huippusalibandyn olosuhteet ovat surkeat, eikä mikään merkittävä joukkue identifioidu sataprosenttisesti Helsinkiin. Uhka, tai tässä tapauksessa mahdollisuus nousee idästä.

Itä Meidän, itä on meidän
Ja Rohtori Laine aina on teidän
Miksköhän täällä taitaa posselle maistua
Kun brenkku ja pöhinä on halpaa ku saippua
Sit ihmetellään kuka kipee, kuka sairain
Ku skideil on taskus aakkosten viides kirjain
Siitä huolimatta itäpuoli
Pysyy sitkeenä selässä ku noidannuoli
Silti idästä aurinko nousee

– Notkea Rotta, Itä meidän (2005)

Itä-Helsingistä ei tule monellekaan suomalaisena ensimmäisenä mieleen urheiluluokan mallioppilaslaji salibandy tai mikään muukaan salonkikelpoinen seikka. Sen rosoista imagoa ovat korostaneet surrealismiin, erogeenisten alueiden huumoriin ja rappioromantiikkaan nojaavat 2000-luvun suomirap-syndikaatit yllä mainitusta herttoniemeläisestä Notkeasta Rotasta Myllypurosta ponnistavaan Memmy Posseen.

Helsinkiläiselle on usein tärkeää ilmoittaa se kaupunginosa mistä on kotoisin ja toissijaisesti itse kaupunki. Empiirisen tutkimuksen perusteella idästä ponnistavat tulevat ensisijaisesti Itä-Helsingistä ja jostain kaupunginosasta ja heti kolmanneksi pääkaupungista. Itään identifioituminen on paikoin vahvaa hyvässä ja pahassa. Itäinen Helsinki on myös yksi tämän vuosikymmenen kaupunkigentrifikaation keskuksia, vaikka on edelleen ihmisiä, joiden mukaan Helsinki päättyy Kulosaaren siltaan.

Kaikessa hiljaisuudessa pitkät salibandyperinteet omaava Itä-Helsinki on tippunut alaviitteen alaviitteeksi salibandykartalla. Tässä kirjoituksessa povataan, että itä nousee ryminällä esiin tällä vuosikymmenellä ja luo uudenlaisen kilpailutilanteen kaupungin sisälle.

Onko EräViikingit edelleen (myös) Itä-Helsingistä?

Kaikista madonluvuista huolimatta pääkaupungin itäistä osaa pitäisi pitää jopa maailman mittakaavassa salibandykeskuksena. Myllypurossa sijaitsee Suomen Salibandyliiton haukanpesä ja Kansainvälisen Salibandyliiton IFF:n kotkanpesä. Myllypuron Arena Centerillä onkin oma roolinsa tässä kokonaisuudessa. Palataan kuitenkin hiukan ajassa takaisin.

1990-lukua pidetään ainakin joissain piireissä jopa kotimaisen salibandyn kultakautena. Varsinkin katsomokulttuurin osalta. Idässä pelattiin 20 vuotta sitten Vuosaaren Urheilutalossa, ja kiinnostustakin piisasi. Tunnetuimmat idän liigajoukkueet ovat tietysti Viikingit ja SSV, mutta pelasi liigassa aikoinaan muun muassa myös Team Botby.

SSV dominoi 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä, mutta luisui pikku hiljaa pois päin idästä ja pelasi pitkään Pasilassa. 2010-luvulla seura hiipui komeimmasta mitaliputkestaan ja vuonna 2016 tippui pommi, kun seura fuusioitui pahimman vihollisensa Tapanilan Erän kanssa. Tämä parivaljakko tanssahteli vuosina 2009-2010 vastakkain SM-finaaleissa, mutta seuraavina vuosina Erä ei edennyt enää finaaleihin.

Erä ja SSV kahinoivat aikoinaan Helsingin herruudesta. Arkistokuva: Mikko Hyvärinen

EräViikingit on fuusion alusta alkaen halunnut korostaa olevansa helsinkiläinen seura. Se yrittää ajaa kaksilla rattailla, ja toimia sekä idän että pohjoisen eli Tapanilan joukkueena. Viime vuosien kehityksen perusteella itä on vaihtumassa Vantaaseen.

Helsingin sisällä voi olla vaikea ”hallita” kahta aluetta, sillä yleensä seuralle riittää se yksikin tarpeeksi iso alue. Puhumattakaan kahden hyvin erilaisen alueen ”hallinnoimisesta”. Siinä Helsinki kokonsa vuoksi eroaa lähes kaikista Suomen kaupungeista.

Miksi Vantaa nostettiin keskusteluun mukaan? EräViikingithän vain pelaa Energia Areenalla Myyrmäessä. Tämä oli pitkään totta, mutta ensi syksystä lähtien seuran toiminnasta leijonanosa siirtyy Vantaan Campo Centeriin. Tarkalleen ottaen kaikki harjoitusvuorot itäisestä Myllypuron Arena Centeristä. Muita vuoroja itään jää noin 20-30 viikkotunnin verran.

EräViikingit on tietojeni mukaan perustellut muuttoa Arena Centerin hintapolitiikalla. En tiedä onko jotain muita syitä tuon jo sinällään riittävän syyn lisäksi, eikä tarkoitukseni ole arvostella päätöstä sinällään. Seurahan saa valita omat harjoitus- ja otteluolosuhteet itse.

EräViikingit tekee yhteistyötä ainakin Vantaan kaupungin, Vantaan Energian ja Vantaan Sanomien kanssa helsinkiläisten yhteistyökumppaneiden lisäksi. Joka tapauksessa se kauniisti sanottuna vähintäänkin puristelee Vantaan takamusta, vaikka on Facebook-statuksen perusteella parisuhteessa Helsingin kanssa.

Kun Kurt ”Kurre” Westerlund puhuu Helsingin Sanomissa mahdollisesta hallista Herttoniemen seudulle, itään, niin silloin puhuu mies Viikingeistä ja SSV:stä, idän juurilla. Väitetään tässä kuitenkin, että ErVi on tällä hetkellä lähtökohtaisesti Helsingissä nimenomaan pohjoisesta ja Tapanilasta. SSV juurineen on edelleen mukana paketissa, mutta sivuroolissa. ErVi-leiri haluaa silti korostaa, että se on nimenomaan Pohjois- ja Itä-Helsingin joukkue.

Tällä hetkellä ErVillä on toki ainoana Helsingin liigajoukkueena teoriassa hallussaan koko kaupunki, ja leivänkannikan verran Vantaata. Kilpailullisesti EräViikinkien naisten ja miesten edustusjoukkueilla menee hyvin tällä hetkellä, eikä suurseuran tilanne muutenkaan ole niin kehno kuin paikoin väitetään.

Uusi peluri on vielä raakile

Mitä idässä sitten tapahtuu? Tällä hetkellä yllättävän paljon varsinkin kulisseissa. Vasta 5-vuotias SC Hawks on tilanteessa, jossa se voi ottaa haltuunsa idän salibandyn, jos sen suunnitelmat toteutuvat. Hawks on kehittynyt vuosien varrella matalan kynnyksen harrasteseurasta ihan varteenotettavaksi junioriseuraksi. Sen miesten edustusjoukkue sai kasaan kovan kokoonpanon tälle kaudelle ja johtaa Etelä-Suomen kakkosdivisioonan A-lohkoa.

Hawks ei selkeästi uskalla vielä paukutella henkseleitään, mutta sen pitäisi. Ei siis väittää olevansa idän keisari vielä, mutta tulevaisuudessa. Varsinkin siinä vaiheessa, jos ja kun tie aukeaa pääsarjatasolle. Hawks nimittäin on ilman mitään salasuhteita Helsingistä ja sitä voi pitää tässä asiassa valttina. On myös helsinkiläiselle junioripelaajalle eri asia treenata Helsingissä kuin Vantaalla.

Hawksin kotipesä on tietysti Myllypuron Arena Centerissä. Miksi tietysti? Siksi, että seuran voimahahmo on Petteri Bergman. Intohimoinen salibandymies, joka on myös Arena Centerin toimitusjohtaja. Tästä on luonnollisesti ainakin jotain kilpailuetua. Bergman muistetaan myös päävalmentajaurastaan Tapanilan Erässä.

Aikoinaan Erän liigajoukkuetta luotsannut Petteri Bergman on Hawksin voimahahmo. Arkistokuva: Topi Naskali

Tie pääsarjaan ei ole missään nimessä helpoimmasta päästä ja Hawksin kannalta olisi otollista tehdä nousu ennen ensi kauden Suomisarjaa. Tietynlainen varustelu on jo alkanut, sillä Haukat pestasi juuri valmennuspäällikökseen Mikael Laxin ja seuran taustoja on vahvistettu myös muilla tavoin. Todellinen kilpajuoksu alkaa vasta pääsarjoissa.

Itään profiloituvalla seuralla on mahdollisuus saada myös kilpailukykyinen joukkue kasaan, eikä Bergmanin värväystaitojakaan voi väheksyä. Pääkaupunkiseudulla riittää varmuudella materiaalia.

On kuitenkin selvää, että jos Hawks ponnistaa liigatasolle niin sillä on tällä hetkellä edessään sama ongelma kuin EräViikingeillä: missä pelata? Sehän on ainakin merkittävä osasyy siihen miksi EräViikingit on siirtynyt Vantaalle.

Pääkaupungin olosuhteisiin yritetään kuitenkin saada pikaisesti parannusta, ja itä on yksi vaihtoehto uusien hallien suhteen. Hawksilla on taustojen puolesta jo osaajia mukana hallibisneksessä, joten se voisi halutessaan tehdä asialle jotain itäisessä Helsingissä.

Mahdollisuus

Oletetaan, että Haukat saa pakettinsa hyvään formiin ja nousee aina korkeimmalle sarjatasolle asti. Siinä vaiheessa se on idän ykkönen. Helsingin salibandylle tuo tilanne olisi jättipotti. Tällä hetkellä (sori vain M-Team) Helsingin sisäinen kilpailu on olematonta.

Tällä perusteella, ironista kyllä, vanha Erä-mies Bergman palauttaisi vanhan pohjoinen-itä tasapainon Helsingin sisälle. Sama mies, joka oli aikoinaan mukana nostamassa pohjoisen Erää idän mahtiseuran rinnalle. Pohjois-itä-vääntö olisi toivottava lisä, sillä juuri tällaista tilannetta Helsinki tällä hetkellä kaipaa. Helsinki on kokoonsa nähden mitäänsanomaton salibandykaupunki, vaikka joulukuussa 2020 pelataan MM-kotikisat.

En lähetä Hawksille tsemppipeukkua, mutta pääsarjaan pääseminen loisi hykerryttävän asetelman ja askelmerkkejä on jo aseteltu. Se, että Hawks ottaisi vielä samalla irti osan ErVin perustasta ei ainakaan vähentäisi jännitettä.

Hawks, julkaiskaa tavoitteeksi Itä-Helsingin herruus! Pääkaupunki kaipaa kunnon tappelupukareita.

*Kirjoittajalla ei ole mitään tekemistä Itä-Helsingin kanssa.

Arikkelia päivitetty 3.2. 14.46: ErVillä jää toimintaa Itä-Helsinkiin noin parikymmenen viikkotunnin verran.

Joel Siltanen
Joel Siltanen
Pääkallo.fi:n päätoimittaja

Asemapaikka: Helsinki

Twitter: @joelsiltanen