Kansainvälisen salibandyliiton hallituksen ainoa suomalaisjäsen, Suomen Salibandyliiton varapuheenjohtaja, Suomen suurimman salibandyhalliyhtiön kehitysjohtaja… Kaarina Vuori (o.s. Salomaa) istuu isoissa pöydissä, mutta pysyttelee valokeilan ulkopuolella.

Vuori nousi IFF:n hallitukseen kesäkuussa 2019, kun hän korvasi Kimmo Nurmisen. Nurminen luopui pestistä oma-aloitteisesti tultuaan valituksi SSBL Salibandy Oy:n toimitusjohtajaksi.

Suomen piti löytää joku jäljelle jääneeseen puolentoista vuoden pätkään. Vuori oli pienen lapsensa kanssa vaunulenkillä, kun puhelin soi.

– Se tuli vähän puskista. En ole kysellyt, miksi juuri minua kysyttiin. Mietin alkuun, onko minusta siihen, mutta totesin, että on minusta ollut moneen muuhunkin. Totesin, että selvä, hoidetaan, kertoo Vuori, jonka sukunimi vaihtui Salomaasta viime kesänä naimisiinmenon myötä.

Hyppyä madalsi se, että Vuorella on taustaa monista eri rooleista sekä kansainvälisessä että kansallisessa salibandyssa. Niistä lisää hieman tuonnempana.

Ääniharava Suomessa

Hän meni kansainvälisiin tehtäviin sikäli takaportista, ettei ollut ennen IFF-pestiään istunut Suomen Salibandyliiton hallituksessa.

– Olen tehnyt monet asiat sellaista polkua, jota moni muu ei ole tehnyt.

Tämä asia ”korjaantui” marraskuussa, kun Vuori valittiin seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi kotimaisen lajiliiton hallitukseen.

37-vuotias Vuori oli ääniharava, kun jäsenseurat valitsivat hallituksen jäsenet. Myöhemmin hänet nimettiin Suomen Salibandyliiton varapuheenjohtajaksi.

IFF:n yleiskokouksessa joulukuussa hänet valittiin jatkamaan hallituksessa myös siellä.

– IFF:n suuntaan on hyvä mandaatti olla myös Suomen liiton hallituksessa, koska silloin on helpompi ottaa Suomen puolesta kantaa.

Kumpi ajaa kansainvälisen liiton kokouksessa edelle, IFF:n vai Suomen etu?

– Minut on valittu sinne ajamaan IFF:n parasta ja niissä kokouksissa on tärkeää katsoa kokonaisuutta. Välillä on kaksi hattua, mutta eihän tämä laji mene eteenpäin, jos aina vaan jäkötetään niitä omia asioita. Joskus täytyy tehdä kompromisseja ja joskus joku asia ei ole Suomelle ihan paras mahdollinen, mutta jos ollaan vedenjakajalla, on tärkeä tuoda esiin myös Suomen näkökulma, Vuori muotoilee.

– Suomi on toisaalta niin iso maa IFF:ssä, että sanalla on painoarvoa. Ei sinne voi missään tapauksessa mennä sillä mielellä, että tässä pidetään vain tiukasti Suomen etua kiinni. Kyllä lajin kansainvälisen kehittämisen ja IFF:n eteenpäin viemisen tulee olla isoin juttu, mutta samalla tasapainoilee sen kanssa, mikä on Suomellekin tärkeää.

Hän kokee, että eturistiriitoja ei ole tullut vastaan – ainakaan vielä. Osaltaan niitä pyritän Vuoren mukaan välttämään sillä, että tiettyjä asioita pallotellaan isojen maiden kanssa ennen kuin ne viedään IFF:n hallituksen pöytään.

– Päätöksiä tehdään paljon sen pohjalta, mikä kokonaisuudelle on järkevintä. Kaikki näkökulmat koetetaan ottaa huomioon mahdollisimman hyvin.

Vuori kuvailee, että hänellä on ollut aina halu ratkaista ongelmia, mitä pääsee toteuttamaan myös hallitustyössä.

Suomen kapteenista joukkueenjohtajaksi

Tapanilan Erän kasvatin liigaura kesti 11 kautta ja päättyi vuosikymmen sitten. Runkosarjaotteluja kertyi 201 ja pudotuspelejä 56. Palkintokaappiin päätyi yksi pronssi ja kaksi hopeaa Erä III:ssa, jonka lisäksi hän edusti liigassa myös yhden kauden SB-Prota ja viisi kautta Tikkurilan Tiikereitä.

Vastuuta on tullut jo nuoresta pitäen myös kentän ulkopuolella.

Vuori tottui olemaan monessa mukana jo juniorijoukkueessaan Tapanilan Erässä. Aktiiviset pelaajat hoitivat itse paljon asioita, muun muassa Storvreta-turnausmatkoja jo 15-16-vuotiaana.

Esimerkki seuran joulumyyjäisistä on kuvaava.

– Olimme itse myymässä itse tekemiämme tuotteita, kun vieressä saman ikäisten poikien joukkueen pöydässä olivat äidit, jotka olivat kaiken hoitaneet.

Alle 19-vuotiaiden tyttöjen maajoukkueessa hän siirtyi suoraan kapteenista joukkueenjohtajaksi vuonna 2002.

Joukkueenjohtajavalinnan taustalla oli tyttöjen maajoukkueen päävalmentajana tuolloin aloittanut Markku Rantala, joka tunsi Vuoren Tapanilan Erästä sekä oli nähnyt hänet jo joukkueenjohtajana aluejoukkuetoiminnassa.

– ”Ransu” sanoi liitolle, että hän tulee valmentamaan, jos tällainen nuori tyyppi saadaan joukkueenjohtajaksi. Itselläni oli sellainen luonne, että uskalsin hypätä syväänkin päähän, ja silloin sattui liitosta löytymään luottoakin.

Joukkueessa oli ensimmäisinä kausina vielä osittain samoja pelaajia, joiden kanssa hän oli itse aiemmin pelannut maajoukkuekapteenina.

– Siinä oli hauskojakin tilanteita, kun olin itse niin nuori ja järjestelin tuollaisen alaikäisten pelaajien reissuja ympäri Eurooppaa. Aika tiukoissakin tilanteissa välillä oltiin. On varmaan paljon uhkakuvia, mitä olisi voinut tapahtua. Siinä karttui elämänkokemusta.

Vuori oli U19-tyttöjen maajoukkueen joukkueenjohtajana kolmet MM-kisat. Hän muistelee, että noin parikymppinen joukkueenjohtaja ei herättänyt kummastusta esimerkiksi maajoukkuepelaajien vanhemmissa.

– Halusin hoitaa asiat särmästi ja pidin huolta, että kaikki on hoidettu viimeisen päälle. Oli hirveä into tehdä sitä.

– Ehkä omalla vakuuttavuudella toimin niin, ettei kukaan kyseenalaistanut. Vaikka kaikkea ei aina välttämättä tiennyt, niin sanoin vain, että näin tämä menee, Vuori muistelee nyt hymyillen.

Puun ja kuoren välissä lentokentällä

Yksi erityisen tiukka tilanne sattui Prahan lentokentällä. U19-tyttöjen maajoukkueeseen kuuluivat Alangon sisarukset Eliisa ja Ella, joka oli tuolloin Vuoren muistin mukaan 16-17-vuotias.

Joukkue pääsi matkaan Helsinki-Vantaalta ilman mitään ongelmia, mutta paluumatkalle lähtiessä tuli tenkkapoo.

– Kun lähdimme takaisin, ensin koneeseen meni Eliisa, mutta Ellan vuorolla virkailija ilmoitti, että hän ei ole lentänyt Helsingistä tänne, eikä hänellä ole enää lippua takaisin. Ilmeisesti nimet olivat jotenkin sotkeutuneet tietokonejärjestelmissä, Vuori kertoo.

Kaikki muut olivat menneet jo lähtöselvityksestä sisään. Nuori joukkueenjohtaja oli puun ja kuoren välissä.

– Tilanne oli sunnuntai-iltana se, että vastuullani joukkue, joka minun pitää huolehtia himaan, ja sitten alaikäinen pelaaja. En voi jättää pelaajaa yksin, mutta toisaalta pitäisi huolehtia, että ryhmä pääsee perille.

Asiaa ei helpottanut, että melkein kaikki palvelupisteet lentokentällä olivat kiinni. Hetken jo mielessä kävi, onko edessä hotellihuoneiden varaus. Lopulta etsimisen jälkeen löytyi yksi tiski, josta otettiin puhelu Finnairille Suomeen.

Selvittelyssä vierähti kaikkiaan noin tunti, mutta joukkueenjohtaja ja pelaaja ehtivät vielä koneeseen rivakalla siirtymällä.

– Aika tiukasti joutui sanomaan, että tämä on hoidettava, ja kyllä se sitten loppupeleissä hoitui ihan puhumalla. Jos siihen ensimmäiseen vastaukseen olisi jääty, että ei onnistu, siellä oltaisiin varmaan vieläkin.

”Hallin sisäinen rekry”

Kokemuksista joukkueenjohtajana oli iso apu, kun Vuori meni vuonna 2008 töihin kansainväliseen salibandyliittoon IFF:lle kilpailukoordinaattoriksi. Tehtäviin kuuluivat muun muassa kilpailutapahtumien järjestäminen, yhteydenpito eri maihin ja antidopingtyö.

Loppuvuonna 2011 hän siirtyi Arena Centerin kehitysjohtajaksi.

– Hallin sisäinen rekry, Vuori naurahtaa.

Sekä kansainvälisen salibandyliiton että Suomen Salibandyliiton toimistotilat sijaitsevat Arena Centerin yhteydessä Helsingin Myllypurossa.

Viimeiset 2,5 vuotta Vuori on ollut pois töistä, ensin äitiyslomalla ja sitten opintovapaalla. Liiketalouden uudistamisen ja johtamisen YAMK-opinnot Haaga-Heliassa ovat loppusuoralla.

Hän on aiemmin valmistunut kandidaatiksi Helsingin yliopistosta meribiologiasta, mutta sen jälkeen salibandyn vuorovesi vei.

Päättymässä olevat liiketalouden uudistamisen opinnot antoivat paljon tuoretta kulmaa, josta hän uskoo olevan hyödynnettävissä sekä siviilityössä että liiton luottamustehtävissä. Ne liittyvät paljon palvelujen digitalisointiin ja asiakaskokemuksen parantamiseen sitä kautta.

Enemmän naisia mukaan – mutta miten?

Vuori oli vapaaehtoisena mukana reilu vuosikymmen sitten alkaneessa Salibandyliiton tyttösalibandyprojektissa, jossa hän huomasi puutteet liiton ja seurojen välisessä vuoropuhelussa. Projekti innosti myös hänet itsensä valmentamaan tyttöjä.

Vuori kaipaa enemmän naisia mukaan urheilutoimintaan, myös taustoille.

– Siitä olisi hyötyä, jos olisi enemmän naisia mukana. Tällä hetkellä urheilujärjestöjä ei nähdä houkuttelevaksi tai mahdollisuutena. Sama koskee myös valmennusta tai muuta, miten siihen saisi osallistumaan enemmän naisia. Siihen olisi kiva löytää keinoja, mutta en ole vielä keksinyt, miten sen tekisi.

Hän muistuttaa, että myös monen lajissa pitkään mukana olleen naisen tietotaitoa ja kokemusta tarvittaisiin. Naiset toimivat omalta osaltaan myös esikuvina.

IFF:n hallituksessa on nyt kaikkiaan neljä naista. Vuoren lisäksi siellä istuvat norjalainen Monica Birdal, puolalainen Agata Plechan sekä thaimaalainen Pakkamol Siriwat.

Oletko suomalaisen salibandyn vaikutusvaltaisin nainen?

– En ole ikinä miettinyt asiaa. Se on tietysti miten sitä arvioi, mutta ainakin jonkinlainen mandaatti nyt tällä hetkellä on, Vuori vastaa

– Kun on urheilumaailmassa ollut, niin on tottunut miesten kanssa toimimaan. Olen onnistunut saamaan kyllä ääntäni kuuluviin vanhempienkin miesten porukoissa. Minulla on sellainen luonne, että uskallan sanoa ja kertoa mielipiteeni.

Puhdasta kabinettipeliä

Kansainvälisen salibandyliiton presidenttinä eli hallituksen puheenjohtajan on toiminut vuodesta 1996 ruotsalainen Tomas Eriksson, joka valittiin juuri uudelle nelivuotiskaudelle. Myös pitkäaikainen pääsihteeri, vuodesta 2005 pestiä hoitanut suomalainen John ”Pi” Liljelund jatkaa neljä vuotta.

– Tähän vaikutti osaltaan koronatilanne. IFF oli aika kova pinteessä taloudellisesti ja toiminnan osalta. Tässä tilanteessa oli hyvä, että he halusivat jatkaa, mutta varmasti uudistumista myöhemmin tarvitaan, Vuori muotoilee.

Nyt IFF:n sääntöihin on lisätty klausuuli, että hallituksen jäsen voi olla yhdessä roolissa vain kaksi kautta – eli esimerkiksi maksimissaan kahdeksan vuotta hallituksen jäsenenä ja päälle kahdeksan vuotta presidenttinä.

– Toisaalta näen, että jatkuvuus on tärkeitä, koska esimerkiksi Kansainväliseen olympiakomiteaan tai muihin järjestöihin täytyy luoda henkilökohtaisia suhteita. Jos porukka vaihtuisi parin vuoden välein, se ei olisi hyvä juttu. Mutta sitten taas koen tärkeäksi hyvän hallinnon ja sen, että ihmiset vaihtuvat. Se on tasapainoilua sen välillä, Vuori puntaroi.

IFF ei ole pitänyt kynttilää vakan alla puhuessaan esimerkiksi olympiaunelmasta. Vuori katsoo asiaa niin päin, että salibandya tulisi kehittää sellaiseksi, että isot urheilutapahtumat haluavat sen lajikirjoonsa. Hinnalla millä hyvänsä tapahtumiin ei tule pyrkiä.

– Näen tärkeänä, että sitä peliä täytyy pelata puhtaasti. Jos sitä varten täytyisi tehdä jotain epärehellistä, sitten on parempi pysyä poissa, Vuori linjaa.

– Urheilumaailma on minusta menossa siihen suuntaan, että pöytiä koetetaan putsata. Se vie varmasti aikaa ja vaatii sukupolvenvaihdoksia, mutta minusta yleinen mielipide maailmalla on, että pitää toimia reilusti, järkevästi ja läpinäkyvästi.

Isompiin saappaisiin?

Vuoren meriittilista salibandyssa on likipitäen hengästyttävä. Mitä seuraavaksi?

– Nyt ei tarvitse tavoitella mitään, kun on uudet pestit sekä IFF:ssä että Salibandyliitossa. Tavoite on olla niissä aktiivinen ja edesauttaa, että asiat menevät eteenpäin. Nyt on lautanen täynnä, lisähommia ei tarvitse ottaa, Vuori sanoo.

Voisivatko tulevaisuudessa kiinnostaa vielä isommat saappaat?

– Sanotaan näin, että aika näyttää. Tässä on hyvät kolmen ja neljän vuoden projektit. Niiden jälkeen on taas kokeneempi ja pystyy arvioimaan, mihin omat rahkeet ja aika riittävät, kolmilapsisen perhearjen keskellä elävä Vuori sanoo.

– Mutta miksei. Vanhana urheilijana on tietysti aina kunnianhimoa ja nälkä kasvaa syödessä. Mutta nyt olen aika noviisi vielä kummassakin tehtävässä. Siinä mielessä en koe, että on hyvä hypätä mihinkään ennen kuin tietää, mitä siellä tehdään.