Salibandyottelu on täynnä syy-seuraussuhteita. Jotakin pelitekoa seuraa maali, jotakin vastahyökkäykseen johtanut pallonmenetys.

Tällä viikolla peliteon seuraus aiheutti loukkaantumisen. Se myös herätti salibandykansan keskustelemaan lajin ikiliikkujista: fyysisestä pelaamisesta, säännöistä ja kurinpidosta.

Kiuas kiehahti keskiviikkoillan Indians–Oilers-ottelussa isäntien Niko Laitin ja vieraiden Ilari Talvitien välisessä kontaktissa. Lämpötila nousi olkapäitä polttaville asteille torstaina, kun pääsarjojen kurinpitäjä Jussi Wahe katsoi, ettei Talvitie tehnyt tilanteessa rikettä, eikä näin ollen saanut pelikieltoa.

– Talvitie ei ole tehnyt sellaista selkeää aktiivista, sääntöjen vastaista tekoa, mikä olisi aiheuttanut kontaktin tai koventanut kontaktia, kurinpitopäätöksessä todettiin.

Tapauksen arvioinnissa Wahe katsoi Laitin menettäneen juoksurytminsä Oilersin Tuomas Iiskolan työnnettyä häntä selästä. Tästä voidaan tulkita, että kurinpitäjän näkemyksen mukaan Laitin pahannäköiseen loukkaantumiseen johtaneen tilanteen aiheutti siis Iiskola.

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi Iiskolan pelaamista ei viety kurinpitoon. Syy löytyy säännöistä. Iiskolan kontakti olisi ollut pelirangaistuksen arvoinen, jos hän olisi työntänyt Laitia kaukalon laitaa tai maalikehikkoa päin. Toista pelaajaa kohti työntäminen ei ole itsessään rangaistavaa, vaan rike on ainoastaan se, että Iiskola työntää Laitia. Toisin sanoen, se että Laiti menetti Iiskolan tönäisyn seurauksena tasapainonsa ja törmäsi Talvitiehen, oli nykysääntöjen puitteissa huonoa tuuria.

Samalla logiikalla myös Iiskolan myrskyn silmässä joulun alla ollut pikkuveli Heikki selvisi ilman pelikieltoa. Keskikentällä tapahtuneissa tapauksissa katsotaan ainoastaan tekoa, ei seurauksia. Tästä päästään sääntöjen ja kurinpidon ongelmaan.

Seurauksia arvioidaan ainoastaan teoreettisella tasolla, ilman kontekstia. Esimerkiksi Valtteri Viitakosken tapauksessa, jossa hän sai kolmen ottelun pelikiellon, kurinpitäjä perusteli Viitakosken osoittaneen tilanteessa merkittävää piittaamattomuutta toisen pelaajan turvallista pelaamista ja terveyttä kohtaan. Viitakoski siis aiheutti tilanteessa Joel Lahdelle loukkaantumisvaaran teollaan, ei teon seurauksella.

Pelaajien oikeusturvan näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, että vähäisemmät rikkeet – kuten Tuomas Iiskolan kontakti Laitiin – pysyvät irrallisina.

Jos kurinpitäjä katsoo, että pelaaja A, johon loukkaantunut pelaaja B törmää, pelaa puhtaasti, pitäisi tilanteen aiheuttaneen pelaajan C joutua vastuuseen, jos C on pelannut sääntöjen vastaisesti. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että täysin turha ja sääntöjen vastainen pelaaminen on aiheuttanut tälläkin kaudella tilanteita, joissa kontakti itsessään ei ole aiheuttanut loukkaantumisriskiä, mutta sen seuraus on.

Osaltaan tämä kertoo myös siitä, että sanktiot eivät nykyisellään luo tarpeeksi pelotetta. Loppuviimein pelaajat tekevät ratkaisut kentällä, mutta sanktiointi asettaa raamit ja reunaehdot. Pelkkä pelaajien vastuusta ja keskinäisestä kunnioituksesta puhuminen ei riitä.

Vaikka tapauksissa on aina myös huonoa tuuria, täytyisi oikeuden tapahtumisen takia pystyä arvioimaan myös seurauksia. Vaikka pieni töytäisy on irrallisena tekona vähäinen, se on kuitenkin rike. Pidemmän päälle on kestämätöntä, jos tapausten arvioinnissa ei oteta huomioon rikkeiden seurauksia. Etenkin kun puhutaan pään alueen vammoista ja tilanteista, joissa on vakavan aivovamman riski.

Jos otetaan ääriesimerkki rikoslain puolelta (ja tämä on nimenomaan ääriesimerkki, jonka tarkoitus on avata logiikkaa) niin kuolemantuottamus on tuomittava rikos, jos toisen ihmisen kuolema on aiheutunut henkilön huolimattomuuden takia. Tuomio tulee teosta, mutta ennen kaikkea seurauksesta.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, sillä seurausten arviointi suhteessa tekoon ei ole ongelmatonta. Tapauksissa pitäisi pystyä määrittämään, missä määrin teko aiheutti seurauksen. Vaikka usein puhutaan rikotun pelaajan oikeusturvasta, myös rikkoneen pelaajan oikeusturva on yhtä tärkeä. Onko siis reilua, että irrallisena tekona vaikkapa kahden minuutin jäähyn arvoisesta rikkeestä saa kolmen ottelun pelikiellon puhtaasti seurausten takia?

Siltikin, salibandyn säännöissä ja kurinpidossa pitäisi kyetä arvioimaan seurausta, koska kontekstit vaihtelevat. Laitin tilanteessa nähtiin jälleen, ettei kuolleesta kulmasta selkään suuntautuvan kontaktin tarvitse olla suuri, että täydessä vauhdissa oleva pelaaja menettää tasapainonsa ja samalla kontrollin omaan liikkumiseensa, mikä tekee hänestä suojattoman ja seurauksista arvaamattomat.

Näissä tilanteissa, joissa sääntöjen vastaisella pelaamiselle aiheutetaan merkittävä vakavan loukkaantumisen riski, ei yksinkertaisesti riitä, että toteamme: Voi voi, nyt kävi valitettava tapaturma.