Miesten F-liigan pudotuspeleissä on pelattu korkealaatuisissa ja tasaisissa merkeissä. Se on toisaalta suuri harmi ottaen huomioon koronarajoitukset ja toisaalta antaa uskoa tuleviin kausiin.

Ensinnäkin puolivälieristä lähtien on nähty tiukkoja sarjoja ja tiukkoja otteluita. Pelien sisällä on nähty hienoja nousuja ja toisaalta ”sulamisia”, mutta ehkä kuvaavampaa olisi puhua dramaattisista käänteistä. Pudotuspeleissä on pelattu ennen toista finaalia 37 peliä. Niistä yhdeksän on ratkennut jatkoajalla ja yhtä monta maalin erolla.

Eli 18 ottelua on ollut vähintään maalien valossa tasainen. Jos katsotaan itse sarjoja niin toistaiseksi yksikään sarja ei ole katkennut 4-0. Tiedostaen, että finaalissa voi näin käydä niin myös seiskapelit sekä puolivälierissä sekä välierissä ovat olleet oma jännityksen aiheensa. Tätä jännitysttä ja intoilua olen aistinut salibandyn seuraajien parissa, ja kiinnostus on tarttunut myös lajipiirien ulkopuolelle.

Eniten tietysti värisytti Classicin putoamismahdollisuus välierissä, mutta niin vain Classic kampesi kuilun partaalta itsensä upeilla esityksillä finaaleihin. Mistä tiukat pelit sitten johtuu? Tarkalleen on vaikea sanoa, mutta pelin taso pudotuspeleissä on ollut erinomainen. Joukkueiden pitää olla todella hyviä monilla osa-alueilla pärjätäkseen ja se tuo myös laatua otteluihin.

Pallollista pelaamista ei vain voi ylenkatsoa enää missään tapauksessa. Kovimmat joukkueet eivät anna armoa, eikä kilpailuetua saa enää pelkästään siitä, että on fyysisesti hyvä tai osaa puolustaa pallotta. Lähestymme sitä aikaa, että huippujoukkueet ovat huipputasolla pallollisesti ja pallottomasti. Oli hyökkääminen sitten hidasta tai nopeaa.

Classicin rima on edelleen korkeimmalla, mutta kilpailijoista varsinkin Oilers ja KrP ovat ottaneet hallitsevaa mestaria kahdessa vuodessa selvästi kiinni. TPS taas onnistuu parhaiten ottamaan irti materiaalistaan, sillä Oilers ja KrP ovat kieltämättä vahvistuneet eniten materiaalisesti tässä välissä. Classic näytti välierissä jo haavoittuvuuttaan, joten se antaa varmasti muille joukkueille lisäuskoa tulevaan.

Pakko nostaa tässä välissä myös pelaajien säkenöintiä. Classic-duo Sami Johansson-Eemeli Salin on laittanut piste-ennätykset täysin uusiksi. Sen lisäksi on kuitenkin esimerkiksi erinomaista maalivahtipelaamista ja salibandyn tulevaisuus Classicin Alpo Laitilan sekä TPS:n Waltteri Vesterisen muodossa.

Kipinöitä ilmassa

Pelien ulkopuolella on myös kipinöinyt mukavasti. Vai pitäisikö sanoa ikävästi? Kovat otteet ovat puhuttaneet siinä missä liian kovat puheetkin. Molemmissa asioissa on julkisessa keskustelussa puolensa ja puolensa.

Tarkoitan sitä, että on hyvä nostella esille ongelmia, mutta asiat eivät selkeästikään ole tulleet ihan parhaalla mahdollisella tavalla esille juuri ottelusarjan jälkeen, oli se sitten voitettu tai hävitty. Keskustelu esimerkiksi kielenkäytöstä on hyvinkin hankala ja tuntuu jakavan mielipiteitä melko paljonkin.

Joka tapauksessa Tommy Koposen, Peter Kotilaisen ja Juha Kivilehdon ulostulot ovat ainakin kiinnostaneet kansaa jopa salibandykuplan ulkopuolelta. En nyt sano, että se olisi pelkästään hyvä asia.

Se täytyy sanoa kuitenkin, että pressitilaisuuksien nokitteluille on aikansa ja paikkansa. Ehdottaisin, että pressejä tehtäisiin jatkossakin pudotuspeleistä, kun joukkueet kohtaavat niin monesti lyhyellä ajalla ja jännitteitä ehtii syntyä.

Siitä päästäänkin seuraavaan asiaan. Paikallissarjojakin on osunut mukavasti keväälle. Espoon derbysarja ja Pirkanmaan paikallinen olisivat varmasti ottaneet tuulta alleen. Itse asiassa väitän, että ihan jokainen sarja olisi kiinnostanut todella paljon ihan fyysisiä katsojia. Sen verran hyvin ”arpa” ne tällä kertaa asetteli.

F-liigan avauskausi voisi olla jymymenestys varsinkin huipennuksen osalta, mutta koronan vuoksi pelit on jouduttu mittelemään tyhjille katsomoille. Se on sääli, vaikka tilanne toki tiedettiin etukäteen. Onneksi lähetysten laatu parani jonkin verran pudotuspeleissä ja finaaleissa ollaan jo ihan tuotteeksi kutsuttavien lähetysten parissa.

Avausfinaalin 108 000 katsojaa ei kuulosta paljolta, mutta esimerkiksi 2017 Superfinaalia seurasi Yleltä 104 000 katsojaa, eivätkä Superfinaalit tiettävästi yltäneet tuon korkeampiin lukuihin. Voisi toki väittää, että telkkarilukemiin korona vaikuttaa nimenomaan positiivisessa mielessä.

On hienoa, että finaaleihin asti on päästy tällä kaudella. Muiden joukkueiden esitykset ja Classicin kompastelut antavat viitteitä siitä, että vallankumous on tuloillaan, jos ei vielä sentään tänä keväänä.

On hyvä, että salibandy ei surkuttele tilannettaan, mutta kieltämättä ensimmäinen F-liigakausi olisi voinut olla aika erilainenkin.