Runkosarjan kakkosen Nokian KrP:n ja runkosarjan kolmosen Esport Oilersin välisessä välieräsarjassa kohtaa kaksi nykyaikaista huippujoukkuetta ja nykyaikaista salibandyseuraa.
Kun Nokian KrP nousi liigaan 2008 olivat Espoon Oilersin kunniakkaimmat vuodet jo ohi. Oilers on pysytellyt vahvana liigaseurana pitkään, vaikka sekin joutui yksityishenkilön taloudellisen kavalluksen vuoksi menemään Esportin alle vuonna 2013. Joka tapauksessa KrP on Oilersiin nähden lähtenyt takamatkalta kohti suomalaisen salibandyn huippua.
Voisi sanoa, että molemmilla on oma taakkansa historiallisesti. Oilersilla se on 1990-luvun ja 2000-luvun alun menestys, joka ei ole koskaan palannut lähellekään samoissa mitoissa. KrP:lla se on erittäin tahmea ja uskottavuuttakin vienyt alku. Seura hankki pelaajia alussa melko päämäärättömästikin, eikä profiloitunut huippujoukkueeksi. Henri Johanssonin kohdalla se teki oikein, mutta uskottavuutta söi se, että vielä 2011-2015 seura rämpi liigakarsinnoissa asti useampaan otteseen. Uskottavuuden hankkiminen veikin vuosia kehnon alun vuoksi.
Seurojen historiallisesta erosta saisi sinällään jo oman tarinansa, mutta tässä kirjoituksessa keskitytään päävalmentajiin. Oilersin Heikki Luukkoseen ja KrP:n Jarmo Härmään. Heidän valmennustarinansa nivoutuu yhteen ja se tuo välieräsarjaan kiinnostavan lisämausteen.
Luukkonen nimittäin valmensi vuodet 2013-2017 KrP:ta, joka tuolloin vielä rämpi melkoisessa alhossa aina liigakarsintoja myöten. Luukkonen toi muutoksen, jonka myötä joukkueen uskottavuus ja urheilullisuus kasvoi. Kaudella 2016-17 joukkue oli pitkästä aikaa mukana myös pudotuspeleissä.
Luukkosen siirryttyä Oilersiin 2017 otti KrP:n vetovastuun juuri Härmä. Jotain liigan päävalmentajien pesteistä kertonee sekin, että ainoastaan SPV:n Tommy Koponen on ollut joukkueensa pääluotsi pidempään tämän kauden joukkueista. Koposen ura alkoi jo 2000-luvulla, kun Härmä ja Luukkonen ovat olleet pesteissään viisi vuotta. Härmä ei jatka enää ensi kaudella KrP-valmentajana, vaan päävalmentajaksi nousee Janne Kainulainen.
Kokoonpanoista
Itse aiheeseen liittyen on hyvä tilanne katsoa missä seurat menevät vuonna 2022. Oilers oli jonkinlaisessa välitilassa vuonna 2017, vaikka se oli ollut Superfinaalissa 2016. 1980-luvulla syntyneet pelaajat olivat väistymässä estradilta. KrP:ssa Härmä lähti rakentamaan sitä polkua minkä Luukkonen oli oman pestinsä aikana laittanut alulle.
Molemmissa joukkueissa pelaajiston kärki rakentuu hyvin pitkälti 1995-1999 ikäluokkien parhaimmistoon nykypäivänä. Se on sekä nykyhetken että tulevan kannalta hyvä ikäprofiili, vaikka pelaajien ikä ei sinällään ratkaise mitään. Kiistatta kuitenkin 23-27 -vuotiaat ovat tällä hetkellä aika suotuisan ikäisiä pelimiehiä fysiologisestikin.
Poikkeuksia toki on, sillä Oilersilla on ollut hyviä pelaajia myös 1990-luvun alun ikäluokissa ja Lindforsit sekä Kaltiainen ovat olleet joukkueen tukipilareita pitkään. KrP:lla taasen Henri Johanssonin (s. 1985) poikkeuksellinen ura on tarjonnut selkärankaa, ja samoin kaksi vuotta sitten seurasta lähtenyt Matti Koskela (s. 1987) tarjosi omalta osaltaan myös jatkumoa ja uskottavuutta KrP:n eri kehitysvaiheiden välillä. Joni Henttonen (s. 1989) kuuluu samaan ryhmään. Joukkueissa on ollut ja totta kai on myös muita kokeneita pelimiehiä.
Jos katsotaan sitten niitä rungon tähtiä tai tulevia tähtiä niin KrP:ssa vuoden 2017 nuorten maailmanmestareista pelaa Joona Rantala (s. 1999), Joonatan Kovanen (s. 1999) ja Mikko Laakso (s. 1998). Vuoden 2015 nuorten maailmanmestareista mukana on Miska Mäkinen (s. 1996) ja maalivahti Miro Tuomala (s. 1996).
Valtteri Viitakoski (s. 1996) ei ole maailmanmestari, mutta ponnahti salibandytietoisuuteen samoista 2015 nuorten MM-kisoista Kanadan joukkueesta. Jopa hämmentävästi Viitakoski on raivannut tiensä aina KrP:n ykkösviisikkoon asti ottaen huomioon ohuen pelaajataustan ennen aikuisikää. Myöhäisheränneistä Nico Jonaeson (s. 1994) menee kategorisesti hankintapolitiikassa samaan laariin kuin nuorten maailmanmestarit.
Oilersissa 2017 poikien maailmanmestareita ovat Justus Kainulainen (s. 1999), Alexander Nyman (s. 1998), Heikki Iiskola (s. 1998) ja Antti Suomela (s. 1998). Vuoden 2015 joukkueesta taasen Rasmus Kainulainen (s. 1997). Oilersilla myös viime suosien tärkeistä pelaajista Matias Veikkola (s. 1995) ja Markus Markkola (s. 1995). Tuure Ailio (s. 1997) ei ollut 2015 joukkueessa loukkaantumisen vuoksi, mutta hänkin kuuluu samaan nuorten maajoukkuepooliin, mistä Oilersia on rakennettu.
Mainituista Lindforseja ja Kaltiaista lukuunottamatta pelaajat eivät ole seurojen omia kasvatteja. Se tarkoittaa sitä, että pelaajamarkkinoilla joukkueet ovat olleet aktiivisia useamman vuoden ajan ja taustat ovat mahdollistaneet sen taloudellisesti.
Luukkosen kohdalla on puhuttu siitä, että seuran omat juniorit eivät saaneet vastuuta ja lähtivät muutama vuosi sitten ovet paukkuen. Samaa voisi sanoa KrP:sta, sen suhteen, että nuoria on lähtenyt, sillä vaikka joukkueeseen on nostettu useitakin KrP-junioreita vuosien aikana niin heistä merkittävään asemaan on noussut vain Jere Mattila (s. 2000). Se kertoo yleisen kilpailun koventumisesta sarjan kärkinelikossa, eikä välttämättä niinkään huonosta toimintakulttuurista. Sarjan kärjessä rima on ollut todella korkealla viime vuodet.
Olennaista tässä ikäluokka-asiassa on myös valmentajien profiili. Molemmat ovat pärjänneet hyvin nuorten pelaajien kanssa. Luukkonen oli U19-maajoukkueen päävalmentaja, kun joukkue voitti kaksi MM-kultaa putkeen 2015-2017. Härmä on ollut saman ikäluokan päävalmentaja edellisestä projektista alkaen Atte Juutin yhdet kisat käsittäneen pestin perään. Saldona on toistaiseksi nuorten MM-hopea viime syksyltä.
Pelaamisesta
Päästään siihen missä joukkueet ovat viisi vuotta vaihdosten jälkeen pelillisesti katsoen. Ensimmäinen huomio on se, että koska molemmat haastavat ensisijaisesti sarjan kärjessä olevaa Classicia, ovat molemmat valmentajat joutuneet nöyrtymään ottamaan takapakkia varsinkin hyökkäyspelin osalta.
Liigassa ei ole vuosiin ollut mahdollisuuksia pärjätä ilman tarkkaa puolustuspeliä ja sitä ruuvia on jouduttu kiristämään molemmissa päissä. Härmä vahvoine valmennstiimeineen on tämän hetken tietojen perusteella onnistunut siinä paremmin, sillä se on onnistunut integroimaan paremmin puolustuksen ja hyökkäyksen välisen tasapainon kuin Luukkonen.
Luukkonen on saanut kyllä Oilersin puolustamaan paremmin ja nöyremmin. Varsinkin ilman palloa. Pallon kanssa sillä on kuitenkin vaikeaa hitaissa ja pitkissä hyökkäyksissä ainakin nähdyn perusteella enemmän kuin KrP:lla. Vastaiskuissa ongelmaa ei ole kummallakaan, vaikka selän suoristuminen on ollut menneinä vuosina pulma molemmissa leireissä. KrP kuitenkin puolustaa tällä hetkellä paremmin pallon kanssa ja sitä kautta myös hyökkää paremmin pallon kanssa.
KrP:lla oli omat kasvukipunsa kyllä. Se hakkasi päätä seinään brändipallolla, eli nopeisiin vastaiskuihin perustuvalla Näätärockilla. Mutta hauskat termit eivät auta, jos sitä ei seuraa systemaattinen menestys. Luukkonen on kehittänyt Oilersia urheilullisemmaksi pallottomassa pelissä, mutta pallon kanssa on tullut ongelmia, ja sen vuoksi Oilersilla on vaikeampaa Classicin kanssa kuin KrP:lla ja TPS:lla, vaikka pelaajisto on riittävän hyvä.
Oilersin kani hatusta on ollut käytännössä ajoittainen vahva prässi ja myös yksittäisten pelaajien vankka taitotaso, joka on vienyt joukkuetta menestykseen. Prässääminen keinovalikoimassa on enemmänkin täsmäase ja sillä ei saa 60 minuutin etua huippujoukkuetta vastaan. Tästä on jouduttu ottamaan myös takapakkia, ja Oilers on yhtä varovainen kuin vastustajansa.
Luukkosen ehdoton sulka hattuun on ollut molemmissa seuroissa toimintakulttuurin muutos. Häntä voisi kuvailla tässä tapauksessa muutosjohtajaksi tai jonkinlaisena uudisraivaajana, sillä hän sai muutoksen aikaan kahdessakin eri seurassa samalla vuosikymmenellä. Luukkosen luomasta siemenestä sekä KrP:sta että Oilersista on tullut huippu-urheilujoukkueita, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että Härmä on pystynyt jalostamaan KrP:sta enemmän irti kuin Luukkonen Oilersista pelillisesti katsoen.
On hyvin mahdollista, että seuraava kausi on Luukkosen viimeinen Oilersissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vielä entistä parempia tuloksia pitää tulla. Finaalipaikka ja viime kauden toiseksi parhaan joukkueen status oli sulka Oilers-valmentajan hattuun, mutta tämän hetken tietojen valossa seuraava harppaus on ottamatta. Luukkosen vuosina se on jäänyt välierien ulkopuolelle vain avauskaudella, mikä kertoo tasaisuudesta. Ennakko-odotusten mukaisesti Oilersin etsikkoaika mestaruuteen on nyt tai vuoden päästä.
Eikä Härmäkään ole ottanut vielä sitä tärkeintä askelta: finaalipaikkaa. Välierissä joukkue on ollut kahdesti aiemmin, mutta nyt se lähtee ensi kerran leikkiin ennakkosuosikkina tai ainakin vähintäänkin tasavahvana haastajana. Esimerkiksi viime kauden hieno haastaminen Classicia vastaan ei lopulta varmasti lämmittänyt kauden jälkeen ihan hirveästi.
Sinällään hyvä kausi ei lämmitä, jos joukkue ei ota seuraavaa askelta. Finaaliotteluista sillä on kokemusta kahden Suomen Cupin finaalin osalta.
Eli: yhtä monta vuotta joukkueiden peräsimissä, orastavaa menestystä pelikentillä, menestystä siirtomarkkinoilla, luottoa seurajohdoissa, yksilötaitoa ja tasaiset joukkueet. Kumpi joukkueista (valmentajista) vetää pidemmän korren?
Tässä välieräsarjassa on kutkuttavimmat lähtökohdat pitkiin aikoihin. Kumpikin valmentajista – varsinkin Luukkonen – voi nyt omalla panoksellaan osoittaa yllä mainitut väitteet hölynpölyksi.
P.S. toivottavasti sarjasta on tarjolla myös lehdistötilaisuuksia, sillä molemmilta valmentajilta löytyy myös sanavalmiutta, ja toiselta todistettavasti myös kirjallista lahjakkuutta, jos sellaista taitoa tarvitaan.
—
Joukkueiden menestys vuosina 2017-2021:
2017-18
KrP: Runkosarja: 2. Loppusijoitus: 3.
Oilers: Runkosarja: 8. Loppusijoitus: 8.
2018-19
KrP: Runkosarja: 7. Loppusijoitus: 7.
Oilers: Runkosarja: 6. Loppusijoitus: 4.
2019-20 (Kausi katkesi koronaan)
KrP: Runkosarja: 4. (Suomen Cupin hopeaa)
Oilers: Runkosarja: 2.
2020-21
KrP: Runkosarja: 4. Loppusijoitus: 3.(Suomen Cupin hopeaa)
Oilers: Runkosarja: 2. Loppusijoitus: 2.
2021-22
KrP: Runkosarja: 2.
Oilers: Runkosarja: 3.
—
Aiheeseen ohimennen liittyen: Molempien valmentajien nimet olivat esillä myös tässä miesten maajoukkueeseen liittyvässä kirjoituksessa ja tällä viikolla julkaistiin myös tällaisia uutisia.