Esa Jussila valittiin elokuun lopussa miesten maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi ja Petteri Nykyn seuraajaksi. Nykky väistyy paikaltaan Sveitsin kisojen jälkeen marraskuussa, jonka jälkeen päävastuun ottaa Jussila.
Jussila valittiin tehtävään pitkän hakuprosessin jälkeen, johon kuului haastatteluita ja tehtäviä. Valintaa voi pitää yllätyksellisenä, sillä Jussila on mittavasta pelaajaurastaan huolimatta melko tuntematon nimi Suomen valmennuspiireissä.
Valmennusura alkoi Jussilalla siten, että hän hyppäsi loukkaantumisen, ja sen myötä peliuran loppumisen vuoksi penkin taakse apukoutsiksi SV Wiler-Ersigenissä kesken kauden. Jussila ei kuitenkaan itse laske tätä vielä varsinaiseksi valmentamiseksi. Aiempi kokemus päävalmentajana on kaksi kautta Alligator Malansin päävalmentajana Sveitsissä.
Pääasiallisesti Jussila kuitenkin tunnetaan Sveitsin miesten maajoukkueesta. Siellä hän oli ensin yhden projektin Petteri Nykyn tiimissä, ja sittemmin hän on ollut kolmessa kisaprojektissa mukana ruotsalaisen David Janssonin valmennusremmissä. Sveitsin kanssa Jussila lopetti Helsingin vuoden 2021 MM-kisoihin.
Olkoon miten oli, Jussilan valintaa miesten maajoukkueen päävalmentajaksi voitiin pitää Suomesta käsin yllätyksenä.
– Siihen en osaa sanoa, koska koen itse itseni ulkopuoliseksi tietyn kuplan osalta. Olen osoittanut mielenkiintoa tätä tehtävää kohtaan ja minut on siihen valittu niin en osaa sanoa mitä ulkopuoliset siitä mahdollisesti ajattelee.
– Varmasti joissain salibandypiireissä on ollut jonkinlainen näkemys siitä, kenestä tulee uusi päävalmentaja ja minkälaisella tiimillä. On varmasti ollut näkökulmia, mutta siihen en osaa sanoa, miltä se on näyttänyt jonkun muun silmin, Jussila pyöritteli Super Cup -tapahtumassa Eerikkilässä.
Jussila kertoi haastattelussa viime vuonna, että seurajoukkuevalmennus ei onnistu nykyisessä elämäntilanteessa. Hän työskentelee perheyrityksenä pyörivässä tilitoimistossa. Maajoukkuevalmennus ei ole kokopäivähommaa ainakaan ympärivuotisesti, mutta ei sekään nyt mikään ihan perusharrastus ole.
– Minun silmissäni tämä ei ole päivittäistä valmentamista, mitä taas seurajoukkuevalmentaminen olisi. Se on ajankäytöllisesti tosi paljon haastavampi yhtälö kuin mitä maajoukkuetapahtumat on.
– Arkivalmentamiseen ei ole mahdollisuuksia, mutta tämä on erilaista luonteeltaan. Seurajoukkueissa ollaan käytännössä kaikki viikonloput kiinni ja kaikki illat myös. Se on mahdoton yhtälö itselleni. Tässä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omiin työaikoihin ja se mahdollistaa myös pestin hoitamisen, Jussila avasi nykytilannetta.
Suomen maajoukkueen päävalmentajan pesti on yksi salibandymaailman näkyvimmistä, mutta mikä sai Jussilan ylipäänsä liittymään mukaan hakuprosessiin?
– Halu tehdä sitä työtä. Ilman sitä ei olisi tietysti lähtenyt edes hakemaan. Jos taas olisin jättänyt hakematta, niin olisin todennäköisesti lopun ikääni miettinyt, että mitä jos olisin hakenut niin mitä sitten olisi tapahtunut. Jos taas ei olisi tullut valituksi niin olisi voinut jälkikäteen ajatella, että ainakin antoi mahdollisuuden itselleen siihen, että tulisi valituksi.
– Todennäköisesti olisin tullut katumapäälle, jos en olisi tarttunut kaksin käsin tähän mahdollisuuteen.
Hakuprosessi ja valmennustiimi
Hakuprosessi päävalmentajaksi ei ollut kovin tavanomainen, jos mietitään miten valmentajia on yleensä valittu aikuisten maajoukkueeseen. Missä Jussila koki olevansa muita hakijoita parempi?
– Tosi vaikea itse sanoa mikä siihen on ollut syynä. Luulen, että yksi etu on ainakin se, että aika pitkään olen seurannut suomalaista huippusalibandya, mutta olen katsonut sitä ulkopuolisin silmin. En ole ollut siellä sisällä, vaan oikeasti katsonut ulkopuolisen silmin.
– Totta kai kun sitä miettii vastustajajoukkuetta, niin väkisinkin miettii mitä asioita siellä on sellaisia, mitä voisi lähteä parantamaan. Niitä juttuja näissä tehtävissä käytiin läpi, ja ilmeisesti valintakomitea on ollut sitä mieltä, että ne minun ajatukset eivät ole ihan puutaheinää. Joku ajatus niissä on tainnut olla taustalla, Jussila pohti.
Mikä mielestäsi oli haastavinta hakuprosessissa?
– Aina jokin asia tuntuu vaikeammalta kuin toinen, vaikkei mitään kokenut varsinaisesti haastavana. Tietynlainen painetestihän se on missä esität oman sielusi salibandyn osalta raadille. He ikään kuin tuomitsevan sen niin, että miten olet onnistunut.
– Se on raadollinen tilanne antaa näyttö omasta osaamisesta. En kokenut sitä millään muotoa vaikeaksi tai haastavaksi. Minulle se oli mieluinen tilanne. Samoin kuin kirjalliset tehtävät, mitä siinä annettiin. Jollain tasolla nautin niiden tekemisestä, sillä aika harvoin tulee omia ajatuksia kirjattua paperille.
– Ajatuksia kun kirjaa ylös niin joku prosessi meillä käy omassa päässä, minkä jälkeen rupeaakin ajattelemaan enemmän omia ajatuksia, eikä pelkästään niin, että “näin mä olen toiminut”. Sitten rupea miettimään minkä takia olen toiminut juuri tietyllä tavalla.
Jussila ei ole tässä vaiheessa vielä tilanteessa, jossa hän voi pahemmin kommentoida tulevia mahdollisia muutoksia. Hän sanoo, että muutettaviin asioihin voidaan palata ”muutaman kuukauden päästä”, kun MM-kisat ja edellisen tiimin projekti on ohi. Hän sanoo, että ei lähde vaihtamaan toimintatapoja vain vaihtamisen ilosta.
Liittyvätkö muutettavat asiat esimerkiksi pelitapaan vai yleisiin toimintatapoihin?
– Varmasti sekä että. Toimintatapojen täytyy tietysti olla oman näköisiä. En minä voi tehdä Petteri Nykyn, Samu Kuitusen, Henri Toivoniemen ja Mika Kohosen näköistä toimintaa. Minun pitää tehdä itseni ja oman staffin näköistä siitä toiminnasta. Totta kai se muuttaa toimintatapoja. Se on päivänselvä asia. Jos yritän kopioida jotain muuta, niin se on varmin tapa mennä metsään.
– Totta kai pelillisiäkin muutoksia on tulossa. Se on ihan päivänselvä asia, kun uutta valmennusporukkaa tulee, niin tulee myös erilaisia ideoita ja ajatusmalleja. Totta kai sekin muuttuu, Jussila kommentoi.
Tässä Jussila on tavallaan oikeassa, tavallaan sitäkin voi haastaa, että kuinka paljon valmentajavaihdokset ovat lopulta vaikuttaneet maajoukkuetasolla, jossa pelitapaa on vähemmän aikaa harjoitella. Esimerkiksi Petri Kettusen ja Nykyn pelityyleissä ei ollut kovin suurta eroa lopulta. Kettunen toki aloitti projektin 2012 kisojen ”maailman nopeimman salibandyn”- ideologialla. Projekti päättyi 2016 MM-kultaan pelitavalla, joka muistutti hyvin paljon Nykyn pelitapaa. Se oli sitä myös Göteborgin 2014 MM-kisoissa.
Tuohon seikkaan vaikutti varmasti sekin, että maajoukkueen muut valmennustiimin jäsenet ovat olleet vuosien varrella jokseenkin samoja. Jussilan nimityksen jälkeen on keskusteltu siitä, että ketkä valmentajat tulevat kuulumaan miehen valmennustiimiin. Joko Jussila pitää korttinsa hyvin piilossa tai sitten tiimin suhteen ei ole tehty isommin ratkaisuja.
– Keskusteluja on käyty jonkin verran. Haasteena on ollut tietysti se, että hakuprosessi on ollut kesken. Tietysti kesken hakuprosessin kukaan ei rupea kyselemään, että “jos minut valitaan, niin tuutko tuohon tiimiin”.
– Valmennustiimin kerääminen ei ole yksin minun tehtävä, vaan siihen tarvitaan liiton apuja. Liiton kädet ovat olleet jonkin verran sidottuja viime aikoina U19-naisten arvokisojen ja muiden maaotteluiden vuoksi.
– Se ei ole mikään ongelma. Normaalistihan nimeämiset on tehty kisojen jälkeen, vaikkapa tammikuussa, ja sen jälkeen on mietitty isompi tiimi. Totta kai looginen kysymys seuraavaksi on se, että keitäs siinä valmennuspoppoossa on. Vielä ei ole nimiä sanoa, mutta asiaa on kartoitettu alustavasti, Jussila sanoitti tilannetta.
Kysyttiinkö sitä hakuprosessissa, että kenen kanssa muodostaisit valmennustiimin mieluiten?
– Totta kai siitä käydään keskustelua, että onko ajatuksia. Tässähän on se pieni haaste, että tulen suomalaisen valmennuspiirin ulkopuolelta. Lähimmät valmentajakollegat ovat olleet erikielisiä, ja toisesta maasta kokonaan. Tämän vuoksi ei varsinaista ehdokaslistaa juuri olekaan. Täten nimiä kartoitetaan liiton toimihenkilöiden kanssa ja pohditaan miten saadaan toimivin paketti aikaiseksi.
Suomi on MM-tasolla ennakkosuosikki
Jussila ottaa nyt viestikapulan Nykyltä, joka toimi päävalmentajana vuodet 2004-2010 sekä vuodet 2017-2022. Nykky valmensi Jussilaa niin seura- kuin maajoukkueessakin. Yhteistä valmennushistoriaa löytyy Sveitsin maajoukkueesta.
– Ensinnäkin Petteri vaikutti jo sillä tavalla, että halusi minut aikanaan mukaan Sveitsin valmennukseen. Jos Petteri ei olisi minua siihen pyytänyt, en istuisi tässä sinun kanssa juttelemassa. Se on varmasti isoin tapa, miten on vaikuttanut.
– Aina kun on miettinyt omaa valmentajuutta niin näen sen sellaisena, että valmentajilta, joiden kanssa on toiminut samoissa tiimeissä, on ammentanut itseensä aina jotakin. Jotkut jutut on sellaisia, että ajattelee, että ”tämä sopii minulle, otan tämän käyttöön”. Toiselta valmentajalta tarttuu jotain muuta.
– Sitä kautta muodostuu hybridimalli, minkä kokee itse itselleen parhaaksi. Sitä ei nuorempana pahemmin tainnut edes miettiä minkälainen valmentaja minulla on. Mitä enemmän sitä vanhemmiten koki erilaisia valmentajia ja mitä pidemmälle meni, niin sitä paremmin pystyi ymmärtämään ja omaksumaan, mitä asioita valmentaja tekee hyvin ja ehkä niistäkin sai oppia.
Jussila pelasi urallaan useiden nimekkäiden valmentajien alaisuudessa.
– Pelaajana sai olla seurajoukkuevalmennuksessa, jossa olivat valmentajina Akseli Ahtiainen, Antti Ruokonen ja Petri Kettunen, ja Nykkykin esimerkiksi on ollut seurajoukkuevalmentajana minulla. Siinä on kohtuullisen hyvä pohja lähteä katsomaan miten minua on valmennettu.
– Puhumattakaan siitä, että sain toimia Nykyn tiimissä yhden periodin ja David Janssonin tiimissä kolme kisaprojektia. Kyllä sieltä paljon on tullut oppia ja opittavaa riittää varmasti edelleen.
Suomi oli viime MM-kisoissa kakkonen ja voitti sitä ennen kaksi kultaa. World Gamesissa Ruotsi oli Suomea edellä. Tuorein maajoukkueturnaus oli Sveitsin EFT, jonka voitti Tshekki. Miltä huippumaiden marssijärjestys näyttää tällä hetkellä?
– Suomi ja Ruotsi on edelleenkin kaksi parasta, vaikka Tshekki on viimeiset juniorikisat voittanut ja nyt voitti EFT-turnauksen. Edelleen lähden siitä, että kun mennään arvoturnaukseen niin Suomi ja Ruotsi on ne kaksi kovinta maata ja menee rinta rinnan siinä kohtaa.
– Tshekki on minun papereissa kolmantena, eikä kovin kaukana. Varsinkin U19-menestyksen vuoksi ja siksi, että nuoria pelaajia on saatu ajettua hyvin sisään. Hyvin pitkälle kyseessä on tämä perinteinen ranking. Miten tilanteet sitten elää on aina oma juttunsa. Suomi-Ruotsi keulilla, Tshekki vähän perässä, ja Sveitsi Tshekistä jonkin verran perässä.
Sveitsi lähti kisoihin yleensä Suomen ja Ruotsin haastajana. Suomen kohdalla tilanne on kumminkin se, että maa on arvokisoissa aina jonkin sortin ennakkosuosikki mestariksi.
– Hienoin hetki on se, että jonkun mielestä olet ennakkosuosikki. Sehän tarkoittaa sitä, että väkisinkin olet tehnyt asioita oikein, jos joku pitää sinua ennakkosuosikkina, Jussila aloitti.
Eikö Suomen tilanne ole kuitenkin käytännössä se, että MM-kisoissa on ennakko-odotuksiin nähden vain hävittävää poislukien mestaruus?
– Onhan muillakin mailla toki paineet, mutta toki Suomella on se, että jos et voita niin se on epäonnistuminen. Sveitsillä se meni ulospäin niin, että mitali on onnistuminen ja muu sijoitus on epäonnistuminen.
– Paljoa se ei muutu siitä, mutta Suomessa yleisön ja fanien kiinnostus maajoukkuetta kohtaan on ihan eri tasolla kuin Sveitsissä. Se on vähän huonokin puoli siellä, että sitä omaa tekemistä ei kritisoida oikein ollenkaan. Siellä on tosi vähissä kriittiset äänet.
– Mitä enemmän joukkue herättää keskustelua, niin sen tärkeämpi se laji on yhteisölle ja ihmisille, ja sen myötä seuraajia on yleensä enemmän, jonka myötä laji on isompi.
– Koenko sitten ennakkosuosikin asemaa haastavana? En koe.
—
Esa Jussila (s. 1979) pelasi miesten maajoukkueessa yhteensä 139 ottelua (55+72) ja juhli kahta MM-kultaa (2008 ja 2010). Suomen liigassa hän pelasi 252 ottelua (127+214) Josbassa ja Oilersissa. Pelaajauraa löytyy myös Sveitsin huippuseuroista, joiden riveissä Jussila voitti urallaan kaksi Sveitsin mestaruutta.