Suomen MM-joukkueen ensikertalaisiin kuuluva Joona Rantala, 23, on ollut vuosia yksi suomalaisen salibandyn kovimmista lupauksista. Liigatasolla Rantala on tähtikaartia, mutta kansainvälinen läpimurto on tekemättä.

Vuoden 2017 nuorten maailmanmestari on pelannut F-liigassa kaikkiaan 207 ottelua NST:ssä, Classicissa ja Nokian KrP:ssa tehoin 203+160. Classicissa Rantala pääsi juhlimaan SM-kultaa 2018 ja KrP:ssa palkintokaappiin on kertynyt SM-hopea ja SM-pronssi. Silti tie maajoukkueeseen on ollut kivikkoinen.

MM-alkusarjassa Suomen esitykset olivat ailahtelevaisia, ja joissain vaiheissa jopa harvinaisen huonoja.

– Sanotaan niin, että esitykset olisi voineet olla parempia. Ei olla oltu sillä tasolla millä pitäisi olla tai oltaisiin toivottu olevan. Kyllähän tuossa on paljon parantamisen varaa. Puolustuspelin pitäisi olla kivijalka. Ei ole toiminut. Ja sitten hyökkäyspeli. Ei ole toiminut.

– Siinä on kaksi sellaista asiaa, joita pitää pystyä parantamaan nyt viikonlopun aikana, Rantala linjasi maajoukkueen mediatilaisuudessa Zurichissa.

Suomen alkusarjan otteet ja varsinkin heikko Sveitsi-esitys ovat kirvoittaneet paljon kritiikkiä.

– Ainakaan ite ei ole sitä kritiikkiä niinkään ajatellut, ja se ei ole ehkä vaikuttanut meihin joukkueena. Kuuluu tähän hommaan, jos huonosti pelaa, kun nämä ovat kuitenkin MM-kisat, jotka pelataan kerran vuodessa. Kyllähän sitä pitäisi pystyä olemaan parhaimmillaan. Oli sitten alkusarja tai pudotuspelit. Onneksi näin päin, että on vielä aikaa parantaa.

Rantala nousi esille Norja-ottelun ensimmäisen erän jälkeisessä taukohaastattelussa. Nuorukainen latasi suorat sanat Suomen pelistä, kun sinivalkoiset olivat heikon pelin myötä tappiolla.

Ärjähdit Norja-pelin tauolla. Kuinka kiukkunen olit siinä vaiheessa?

– En nyt tiedä olinko niin… No olin mä vähän kiukkunen. Se oli niin huono se eka erä. Jotenkin siinä purkautui turhautuneisuus. Siinä purkautui kiukkua joukkueen ja omaa tekemistä kohtaan. Toisaalta se oli varmasti jonkin sortin herätys, kun joukkueella oli samanlainen fiilis. Jos tuollaisen erän olisi katsonut vain läpi sormien, eikä olisi reagoinut, niin mun mielestä se olisi ollut väärä tapa toimia.

– Noihin hetkiin pitää reagoida ja nyt me onnistuttiin vielä kääntämään se peli paremmaksi.

Rantalan peliaika on ollut toistaiseksi kohtalaisen vähäistä. Avauspelissä hyökkääjä pelasi osan ja Sveitsiä vastaan hyvin vähän. Norjaa vastaan Suomi pelasi kapeammalla kokoonpanolla ja Rantala sai täydet minuutit. Peliesityskin oli toistaiseksi paras.

– Ei ole helpoin lähtökohta, että istut pelin ja tulet sieltä kentälle. On ihan yleinen tieto, että on helpompi lähteä suoraan peliin. Tuolla on aika hyvät tilat pitää lämpöä yllä erätauoilla ja muuten, joten lämmöt on pystynyt tosi hyvin pitämään yllä.

– Kun tietää tämän oman roolin niin pystyy henkisesti varautumaan siihen, että on henkisesti valmis, kun tilaisuus tulee.

Rantala on pelannut urallaan sekä sentterinä että laiturina. Maajoukkueeseen mies on otettu selkeästi laiturin rooliin, eikä hän ole ainoa jolla rooli on vaihdellut. Sentteripelissä Rantala on parantanut pelaamistaan, mutta puolustamisessa on vielä tekemistä. Pallo tottelee Rantalaa ja jalkakin liikkuu hyvin. Ulottuvana pelaajana hän on myös erinomainen suojaaja.

Onko Joona Rantala sentteri vai laitahyökkääjä?

– Sentteri, Rantala vastasi ytimekkäästi.

Rantalan toistaiseksi pienen roolin tietäen ei ole yllätys, että hän ei lähde erittelemään kenen kanssa hän pelaisi mieluiten turnauksessa.

Rantalan suhtautuminen MM-valintaan oli ilahduttavan innostunut. Monesti maajoukkuetason pelaajat ovat ainakin julkisesti aika maltillisia valinnoista kysyttäessä. Rantala kuitenkin sanoi suoraan, että pääsee toteuttamaan lapsuuden unelmaansa.

Unelma on nyt siis toteutunut. Rantala on päässyt pelaamaan MM-kisoissa ja iskipä vielä ensimmäisen maalinkin Norja-ottelun loppuhetkillä.

– Tosi paljon olin sillä ajatuksella kun kutsu kävi, että tulen tänne nauttimaan tästä fiiliksestä ja sitä kautta lähden antamaan itsestäni parasta. Mä en ole tässä joukkueessa ihan se ykköskaveri, jolta sitä tulosta odotetaan jo ihan peliajan perusteella niin sillä tavoin rooli on tosi erilainen kuin vaikka sitten liigajoukkueessa.

– Nautinnon kautta menen eli mulla sellaista hirveetä painetta ole missään kohtaa ollut.

Idän kasvattama tamperelainen

Rantala on kotoisin Taipalsaaren piskuisesta kunnasta, Lappeenrannan ikeestä. KrP:ssa pelaava Rantala on siis nykyään tamperelainen. Mansessa hyökkääjä pelasi juniorivuosia jo kymmenisen vuotta sitten. Vuodesta 2017 Rantala on pelannut joko Classicissa tai KrP:ssa, Pirkanmaan ytimessä.

Jos synnyinkunnan ja Tampereen välillä pitäisi valita, olisi valinta helppo.

– Kyl mä olen aina taipalsaarelainen. Siellä olen kuitenkin lapsuuden viettänyt. Sieltä on pelkkiä hyviä muistoja lapsuudesta lähtien. Ei tosiaan Tampereeltakaan huonoja muistoja ole. Kyllä mä Taipalsaarelta oon, mutta kyllä Tampere on selkeesti toinen koti. Jos pitäisi valita Lappeenranta vai Tampere, niin se olisi Tampere, Rantala valikoi.

Karjalaiseksi Rantalan nuotti kuulostaa korvaan kovin tamperelaiselta.

– On se sillä tavoin tarttunut, että muutin silloin yläasteikäisenä Tampereella ja asuttiin silloin kaksi vuotta. Siitä se on jäänyt. Ennen sitä oli selkeä mie ja sie, mutta nyt ei enää lähde.

Minkälaista oli lapsuus salibandyn parissa?

– Se oli silloin, ja edelleen sellainen asia, että se kuuluu olennaisesti mun elämään. Aina olen ollut pallon ja mailan kanssa. Se on ollut siistein juttu kun aamulla herää ja tekee mieli mennä pelaamaan. Meillä oli terassilla salibandymatto ja siihen menin vetelemään ja kikkailemaan. Pikkuveljen kanssa pelailtiin ja välillä voitettiin mestaruuksia, joskus mailatkin lensi.

– Salibandy on aina ollut mulle elämäntapa.

Päästään klassikkoaiheen pariin. Rantala muodosti aikoinaan Lappeenrannan NST:ssä C-junioreiden SM-sarjan superketjun yhdessä Joonatan Kovasen (nykyisin KrP) ja Juuso Kekin (Indians). Kaudella 2014-15 Rantala paukutti SM-sarjassa peräti 123 pistettä 19 otteluun.

– Emmä tiedä kuka meistä on paras. Emmä vastaa tohon. Pirun hyvä kenttähän se oli. Saatiin pelata aika paljon junnuissa ja siinä osui kemiat aika hyvin kohdilleen. Kovanen oli selkee snaipperi ja minä Kekki oltiin ehkä vähän enemmän tarjoilijoita. Pirun hauskaa oli pelata, ja edelleen ovat hyviä ystäviä molemmat.

Koska palaatte yhteen?

– Jaa-a. Sitten kun Kekki tulee KrP:hen.

NST putosi liigasta vuonna 2016 ja Lappeenrannassa on sen jälkeen pelattu miehissä Divaria. Alue on kuitenkin tuottanut kovia liigapelaajia ihan viime vuosinakin. Esimerkiksi MM-joukkueessa varalla oleva Jere Niemelä on NST/SaiPan kasvatti. Kauemmaksi kurkottaessa huippupelaajia löytyy paljonkin.

Oma lukunsa on piskuisen Taipalsaaren harvinaisen kova rekordi pelaajatuotannossa.

– Ihan Taipalsaareltakin kun alkaa miettiä niin (Risto) Töllikkö, minä, Kovanen ja (Samuli) Hulkkonen tulee ensimmäisenä mieleen. Sieltä on tullut pienestä kylästä aika paljonkin pelaajia, mutta en osaa sanoa vastausta siihen miksi näin on. Tietysti Taipalsaaressa tietyt urheilun puitteet on aina olleet kunnossa ja sitä kautta on ollut mahdollisuus harrastaa ja nauttia urheilusta. Ehkä se on yksi syy.

Lappeenranta ja sen lähialueet ovat tuottaneet paljon huippupelaajia. Jos kaikki palaisivat nyt kotiin niin olisiko SaiPa pudotuspelijoukkue?

– Olisi.

C(lassi)c

Ylen henkilökuvassa Rantala paljasti, että hän fanitti lapsena tamperelaista salibandytähteä Lassi Vänttistä. Salibandypiireissä Vänttinen on tunnettu vähän mystisenäkin hahmona, joka oli olemukseltaan persoonallinen ja kaiken lisäksi erittäin kova pelimies.

– Idolit on itse asiassa vähän vaihdelleet vuosien mittaan sen mukaan minkälaista vaihetta oon itse käynyt. Vänttinen on ollut ja Mika Kohonen on ollut ja Harri Forsten oli yhessä vaiheessa iso idoli. Oon ite aina pelannut sählyä, ja se on ollut elämäntapa. Sieltä on ollut siten helppoa ottaa esikuvat.

– Kyllä Vänttisessä se hyvä veto ja sellainen olemus, mikä on tietyllä tavalla cool, niin sitä oli helppo nuorena lähteä fanittamaan. Kun pääsi yhden kauden pelaamaan samassa joukkueessa ja vähän tutustumaan niin on vieläpä hyvä tyyppi kaiken lisäksi. Hyvä fanituksen kohde.

Rantalan ja Vänttisen tiet kohtasivat tosiaan kaudella 2017-18 Classicissa.

– Oli se alkuun vähän outo tulla siihen, kun oli kattonut pienenä pelejä ja MM-kisoja, missä hän oli pelannu. Alkuun oli outoa, mutta kun sai kiinni siitä persoonasta ja tyypistä, niin ihan normaali ihminen on kuten kaikki muutkin. Pirun hyvä jätkä.

Seuraava väite perustuu pitkälti kuulopuheisiin. Rantala nimittäin siirtyi Classiciin kaudella 2017-18 isoin odotuksin, ja osa piti liittoa lähtökohtaisesti pitkäaikaisena. Lupaava lahjakkuus oli kuitenkin huippujoukkueessa pienessä roolissa ja Classicin junioreissakin jo aiemmin pelannut Rantala jätti joukkueen siirtyen paikalliskilpailijaan.

Ainakin silloin liikkui huhuja, että Rantalalla ja Classicilla olisi mennyt sukset ristiin.

On semmoinen käsitys, että Classicissa oli vähän ongelmia, kun lähdit sieltä. Pitääkö se paikkansa?

– Ei pidä paikkaansa. Ei ollut ongelmia missään nimessä. Se perustui täysin siihen, että mun näkemyksen mukaan siihen väliin mulle parasta oman uran kannalta oli se, että pääsen pelaamaan mahdollisimman paljon liigajoukkueessa. Siksi päätin lähteä.

– Missään nimessä ei ollut ongelmia ja organisaatioon, Passoon ja kaikkiin muihin henkilöihn taustoilla on pirun hyvät suhteet edelleen ja kaikkiin pelaajiinkin, Rantala vastasi jämäkästi.

Se niistä huhuista siis.

100 lasissa

Rantalan sanotaan olevan todella tosissaan salibandyn suhteen. Sen voi aistia jo hänen omista kommenteistaan. KrP-päävalmentaja Janne Kainulainen kommentoi Aamulehdelle, että ”ei ole eläessään nähnyt yhtä motivoitunutta urheilijaa”.

Ihan pelkkää salibandya Rantalan elämä ei ole, sillä hän kertoo opiskelevansa avoimessa AMK:ssa liikunnanohjaaja-linjalla. Rantala kertoo olevansa ylioppilas, mutta salibandy on usein ajanut kiinnostuksessa koulun ohi.

Salibandyssa vakavampi suhtautuminen peliuraan on lisääntynyt vuosien aikana, mutta Rantalaa voinee silti pitää poikkeuksellisen vakavasti lajiin suhtautuvana urheilijana. Mutta miksi näin on?

– Oon miettinyt asiaa, enkä osaa siihen vastata. Se on ollut mulle aina vain tärkeää. En tiedä onko se tyhmyyttä vai mitä, että miksi se sähly on ollut mulle se juttu. Mihinkään muuhun en ole saanut sellaisia kiksejä kuin sählyyn.

– Vähän vanhemmiten se on kanavoitunut urheiluun ja itsensä kehittämiseen, että miten voi olla päivä päivältä parempi. Toivon, että se jatkuu edelleen. En voi vain päättää, että tästä eteenpäin annan ihan kaikkeni, vaan se tulee jostain tuolta tosi syvältä. Se on sisäänrakennettu muhun.

– Voi olla, että se liittyy kasvatukseen tai sit se on vain aina kummunnut sisältä päin.

Kun suhtautuu johonkin asiaan suurella intohimolla niin siitä voi tulla pieni taakkakin, jos kaikki ei sujukaan. Onko näin käynyt lajin parissa?

– Nyt jos palataan siihen Classic-vuoteen, ja siihen jos en olisi niin intohimoinen tätä lajia ja sen pelaamista kohtaan. Jos en myös olisi niin kriittinen omaa pelaamista kohtaan, ja halu ratkoa pelejä ei olisi niin iso, niin se vuosi olisi ollut helpompi mulle. Kyllä se ihan väistämättä oli silloin taakka mulle myös, Rantala valottaa hieman jo aiemmin mainittua pelikautta.

Kuten sanottua, ihan jokainen pelaaja ei suhtaudu salibandyyn sillä intohimolla kuin Rantala. Amatöörilajissa törmää varmasti pelaajiin, jotka eivät suhtaudu lajiin samalla vakavuudella edes huipputasolla.

– Saattaa ehdottomasti olla hetkiä jolloin se ärsyttää. Olen ajatellut, että niin kauan kuin annan itse 100 pinnaa ja kukaan ei pysty sitä kyseenalaistamaan niin pystyn myös vaatimaan niiltä muilta, jotka ei ehkä muuten olisi niin sata lasissa. Sillä tavoin sen olen enemmänkin miettinyt.

Isä

Rantalan isä Jarkko Rantala on yksi suomalaisen salibandyn voimahahmoista. Ei liene yllätys, että entisellä liiga- ja U19-maajoukkueen päävalmentajalla on ollut suuri merkitys pojan uralle. Vuodet Tampereellakin liittyivät isän Classic-valmennuspestiin.

– Kyllä valehtelisin jos sanoisin, että se ei ole ollut iso. Isoin yksittäinen vaikuttaja. Ihan jo pienestä lähtien, kun on katsottu telkkarista sählyä tai yleisesti urheilua niin ollaan keskusteltu asioista.

– Sillä on ollut merkitystä hän on vienyt urheilutapahtumiin ja itse asiassa viime Sveitsin kisoissa 2012 oltiin katsomassa pelejä. Kaikilla sählyn ympärillä käydyillä keskusteluilla on ollut tosi iso vaikutus. Sen varmasti voi ihan maalaisjärjellä päätellä, että isällä on itsessään vaikutus lapsiin, ja vielä lisänä se, että tässä on taustalla yhteinen harrastus.

Entäs äidin rooli?

– Aina näissä sählyhaastatteluissa yleensä puhutaan isästä, mutta ehdottomasti äiti on ollut yhtä isossa roolissa. Niitä kahta ei voi missään tapauksessa erottaa tai vertailla. Äiti on ollut aina ehkä vähän enemmän sellainen tuki ja turva, jos iskällä on ollut enemmän sellaisia analyyttisempiä juttuja. Ihan samalla tavalla siinä on muukin perhe (veli ja sisko) tukenut aina.

Niin, Jarkko Rantala on tosiaan tosiaan lajin merkittävimpiä suomalaispäättäjiä, sillä hän on ollut jo usean vuoden ajan Salibandyliiton huippu-urheilujohtaja. Tässä tapauksessa siis esimerkiksi maajoukkueen päävalmentajan Petteri Nykyn esimies.

– Ainakaan mulle ei suoraan ole tullut mitään kommentteja keltään. Ollaan iskän kanssa yritetty olla sillä tavoin, että ei käytännössä ikinä puhuta noista jutuista. Jos niistä asioista puhuisi ja niitä kävisi paljon läpi niin siitä voisi tulla taakka tai vaikee tilanne. Ollaan pidetty se ihan tietoisesti näin, että ei olla puhuttu mitään asiasta.

Ja ei kannata ymmärtää väärin. Rantalan tie maajoukkueeseen ei ole ollut ainakaan siloteltu, vaan kohtuullisen hidas prosessi pelitaitoihin nähden.

KrP voittaa mestaruuden 2023

Nokialla on rakennettu menestysjoukkuetta jo pitkään. Viime kaudella se pelasi jo finaaleissa ensi kerran. Tiukassa sarjassa Classic oli vielä parempi voitoin 4-2.

Milloin tulee mestaruus?

– Tällä kaudella. Tää on meidän kausi.

Miksi se tulee tällä kaudella?

– Koska sitä ei tullut viime kaudella niin sen on pakko tulla nyt. Sen verran hyvin ollaan tehty hommia. Sellaista lausetta mä olen ite käyttänyt Näädissä, että ”jos me tehdään asiat niin hyvin kuin me pystytään, niin sit me voitetaan tai sitten ollaan valitettavasti niin huonoja, että ei pystytä voittamaan”. Ei jää ainakaan jossiteltavaa, että me ei oltais tehty asioita hyvin.

Rantala kuvaa hyvin pelaajana uutta KrP:ta, jonka menestystaipaleen askelmerkit piirrettiin Heikki Luukkosen viimeisillä kausilla. Luukkosen jälkeen Jarmo Härmä johti joukkuetta vuodet 2017-22. Noina vuosina KrP saavutti kaksi pronssia ja hopean. Nyt päävalmentaja on aiemmin mainittu Kainulainen.

Rantala tuli mukaan murrosvaiheessa, jolloin pelaajistoon hankittiin paljon nuorta talenttia. Rosoisenakin tunnettu joukkue muuttui ammattimaisempaan muotoon, ja KrP on ollut viime vuodet liigan kovimpia seuroja pelaajamarkkinoilla.

– Ei se kyllä ehkä enää näy. Silloin kun tulin 2018-19 niin siinä ihan perustekemisessä, treeneissä ja muissa oli jäänteitä rosoisuudesta. Nykyään on tosi ammattimaista toimintaa mitä siellä tehdään.

KrP:n tie on ollut oikeanlainen. Jos käyttää vähän laveaa pensseliä niin se on yhdistelmä kolmea edellistä mestaria SPV:tä, Happeeta ja Classicia. Jos Classic on ollut ”kellokorttijoukkue” ja seurojen unelmavävy, niin KrP ei ole sellaiseen pyrkinyt, vaan se on pysynyt omaleimaisempana pelitavallisesti ja myös seurana.

– Allekirjoitan sen, että meidän määritelmä ei ole millään tavalla sellainen ”jäämiesmäisyys”. Siinä on kuitenkin vähän enemmän sellaista rosoisuutta seassa ja tunnetta sekä intohimoa meidän hommaa kohtaan. Se on enemmänkin meidän identiteetti.

KrP:n taustalla lankoja vetelee Marko Salmela, joka on tehnyt seuran parissa pitkän päivätyön. Ja voi sanoa, että kun edustusjoukkue on noussut 15 vuodessa liigan huipulle, tie on ollut kivikkoinen.

– Ensimmäisenä tulee mieleen intohimo ehdottomasti. Samalla tavalla siellä taustoilla toimitaan kuin pelaajienkin kohdalla eli intohimolla ja sydämellä tehdään hommia. Asia on niinkin, että jos taustoilla ei tehtäisi töitä sydämellä ja intohimolla, niin se vaikeuttaisi myös meidän tekemistä.

Rantalalla on kokemusta myös Tampereen Classicin suuresta salibandyvaikuttajasta, Pasi ”Passo” Peltolasta. Ihan kiinnostavana kuriositeettina voi pitää sitä, että Tampereelle on osunut kaksi näin merkittävää pitkän linjan seurapomoa.

– Pitää paikkansa, ja on sillä tavalla tosiaan jännä, että tuonne Tampereen seudulle on osunut kaksi aika isoa salibandyvaikuttajaa. Väitän, että heissä on aika paljon samaa. Ihan samalla tavoin kuin Markokin, ”Passo” on tehnyt asioita oikein sydämellä ja intohimolla, ja se on näkynyt menestyksenä.

Jos Suomi saa rivinsä kuntoon niin sillä on tietysti mahdollisuus pelata MM-kullasta sunnuntaina. Sehän on sattumoisin isänpäivä, kun MM-kisat pelataan ”vääränä” ajankohtana.

Oletko luvannut isänpäivälahjaksi maailmanmestaruuden?

– En ole luvannut vielä, mutta kyllä se varmaan aika hyvä lahja olis, jos sen pystyis voittamaan. En ole luvannut mitään, enkä ole ihan kauheasti edes miettinyt, että onko tässä mitään lahjaa tai muita hommia. Aika tiivisti oltu tämän sählyn ja kisojen parissa.