Joonas Pylsy, 33, koki kovia marraskuisissa salibandyn Sveitsin MM-kisoissa, jossa hän sai aivoinfarktin kesken alkusarjan ottelun alkulämmittelyn. Yle urheilu välitti sunnuntaisessa jutussaan salibandytähden tämän hetken kuulumisia.
Sveitsissä asuva Pylsy on ollut siinä mielessä onnekas, että hänellä on edelleen esimerkiksi normaali puhe- ja kävelykyky, eikä hänen ole tarvinnut opetella taitoja uudestaan, Yle valottaa.
Tällä hetkellä Pylsyn toipuminen on kuitenkin sillä mallilla, että ei tiedetä pystyykö hän pelaamaan salibandya enää koskaan. Juoksemaan hän jo pystyy, ainakin pienissä määrin.
– Tietenkin paras skenaario olisi, että saisin kiristää vielä tossut, mutta ilman uusiutumisen riskiä. Mutta minulle riittää, että pystyn elämään normaalia arkea ja mahdollisesti tekemään töitä. Että pystyn elämään ympärillä olevieni ihmisten kanssa ja antamaan sitä aikaa takaisin, mitä olen urheilun johdosta vienyt, Pylsy kommentoi jutussa.
Pikkuaivojen infarkti oli todella raju isku Pylsylle. Hän kertoi Ylelle seuraavaa Norja-pelin alkulämpöjen dramaattisesta tilanteesta.
– Huimaus kasvoi ja kasvoi. Kävin vähän penkillä ottamassa hörppyä ja yritin uudestaan. Ei siitä tullut mitään. Sitten mentiin ensiapuhuoneeseen seiniä pitkin fysioterapeutin avustuksella. Se oli niin kova huimaus, ettei pysynyt enää pystyssä.
Samassa jutussa kerrotaan tapahtumia Pylsyn Tea-vaimon näkökulmasta. Samaan aikaan, kun Joonas Pylsy toipui sairaalassa teholla, joutui perheen Gabriel-vauva myös sairaalaan korkean kuumeen vuoksi. Muutaman viikon ajanjakso oli erittäin raskas koko perheelle.
Pylsy kommentoi jutussa melko suorasanaisesti myös maajoukkueen ja Salibandyliiton toimintaa tapahtumien jälkeen, sillä joukkueen edustajat kävivät sairaalassa kisojen aikana, mutta sen jälkeen yhteydenpito väheni.
– Sen jälkeen tuli pitkä aika, ettei kuulunut juuri mitään. Olisin kaivannut, että olisi oltu enemmän yhteydessä Suomesta. Taisi mennä melkein kuukausi, kun ekan kerran oltiin yhteydessä maajoukkueesta ja liitosta, että miten menee. Osalla on mennyt vielä kauemminkin.
– Mutta ehkä se, että joukkueena kannetaan vastuu myös niissä tilanteissa, jos menetetään joku. Pidetään yhteyttä ja tuetaan viimeiseen saakka, Pylsy suomi jutussa.