F-liigan tämän kevään historian ensimmäinen draft onnistui ensimmäisessä tehtävässään.
Se herätti huomion, eikä tapahtuma ollut kuitenkaan pelkästään markkinointikikka, jota minä ja moni muu pelkäsivät. Tarkemmin arvioimatta jokaista varausta tähän mennessä, on todettava että mukana oli sekä realistisia valintoja että aidosti yritystä ”kiinnittää” kovia nimiä joukkueisiin.
Tapahtuma oli ainakin paikan päältä seurattuna toimiva. Ulkomaisia reaktioita on toistaiseksi vaikea sanoa kokonaisuudessaan, mutta draft kiinnosti myös Suomen rajojen ulkopuolella. Ei kuitenkaan ihan sillä tasolla miten jossain vaiheessa markkinoitiin, eli ihan koko salibandya seuraava maailma ei lopettanut hengittämistä draftin ajaksi. Koko tapahtuman päätarkoitus, eli huomion herättäminen Suomen rajojen ulkopuolella, onnistui.
Sinänsä draft ei nimenä vastaa todellisuutta jos puhutaan Amerikan ammattilaissarjojen esimerkistä, sillä kyse oli enemmänkin sopimuspelaajien ja sarjan esittelystä. Ainakaan vielä ei ole tiedossa, että varattuja sopimuksettomia pelaajia olisi tulossa F-liigaan pelaamaan, vaan kaikkien neljän pelaajan kanssa oli solmittu sopimukset jo huhtikuun loppuun mennessä.
Draft ei myöskään tule kaventamaan joukkueiden välisiä voimasuhteita tässä muodossa. Ainakin ensimmäisen draftin perusteella se noudattaa pelaajamarkkinoiden osalta samaa kaavaa kuin sisämarkkinoissakin, eli isot ovat isoja ja pienet pieniä.
Yllä mainitut seikat herättävät kysymyksen draftin tarpeellisuudesta pelaajakaupan välikappaleena. On nimittäin esitetty, että se tälläisenään myös vaikeuttaa pelaajien hankintaa, kun erittäin merkittävä osa ulkomaiden nuoresta talentista varataan eri joukkueisiin tilaisuudessa. Tällöin voi olla hankalampaa saada pelaaja Suomeen, ellei päädytä jonkinlaiseen kaupankäyntiin, joka tietysti sellaisenaan nostaa mahdollisesti kustannuksia.
Suomalaisissa liigajoukkueissa draft kuitenkin herätti tarpeen miettiä tarkemmin ulkomaisia pelaajamarkkinoita ja näin moni joukkue tekikin. Oleellista on, että joukkueet lähtivät tekemään yhteistyötä ulkomaille, ja saivat sitä kautta myös kontakteja, jotka voivat olla tulevaisuudessa arvokkaita – oli draftia tai ei.
Osa seuratoimijoista on kritisoinut draftin tuottamaa työmäärää. Totta onkin, että pelaajatarkkailu ja suhteiden luominen on jokseenkin aikaavievää. Aikataulun suhteen oltiin turhan hätäisiä. Vuosi lisää aikaa luoda suhteita olisi ollut hyväksi.
Lisäksi voi nyt varmuudella sanoa, että kolmea varauskierrosta ei tarvita. Ensimmäisellä kerralla 2001-05 -ikäluokista riitti sen verran talenttia, että kolme kierrosta meni tällä kertaa läpi. Jos lasketaan yhteen ihan kaikki (myös naiset ja alaikäiset) maailman salibandypelaajat, niin nyt varattiin jo 0,01% kokonaismassasta. Draftissa varataan vain 18-22-vuotiaita miespelaajia, ja Suomi ei ole mukana, joten 36 varausta on merkittävä määrä tässä kokonaisuudessa.
Jatkossa varauskierroksia voi olla korkeintaan kaksi. Yksikin riittäisi.
Miten draftin onnistumista sitten mitataan varausten osalta? Tällä tietoa ainakin neljä pelaajaa pelaa ensi kauden liigassa. Se on ihan hyvä määrä jos vertaa aiempiin kausiin ja ulkomaalaisten määrään. Jos draftin (2023) kautta varatuista pelaajista kymmenkunta pelaa tulevina vuosina liigassa, voi sitä pitää hyvänä määränä.
Tässä vaiheessa on paljon seurojen vastuulla, että miten edetään ja miten asiat hoidetaan. Ulospäin simppeliltä vaikuttavassa tapahtumassa onnistumista mitataan paljon arjessa, ja siellä joudutaan ratkomaan ongelmia ”kädet saveen” -mentaliteetilla, eikä markkinointipuheilla.
Mediahuomiota draft herätti ihan mukavasti Suomessakin ”isojen nimien” kautta. On kuitenkin hyvä muistaa, että seuraavaan draftiin ei ole tarjolla tällaisia hopealuoteja, sillä seuraava ikäluokka ei tarjoa läheskään näin paljon tarttumapintaa, ja käytännössä parhaat 2002-04 -syntyneet on jo varattu. Se tulee vaikuttamaan vuoden 2024 tapahtumaan. Väitän, että isoja suomalaismedioita ei olisi kiinnostanut yhtä paljon tämän vuoden tapahtuma ilman Gabriel Kohosta.
Tällöin työtä tapahtuman näkyvyyden eteen pitää tehdä enemmän kuin tällä kaudella. Nyt mentiin uutuudenviehätyksellä, mikä pelasti sen, että tapahtumasta ei kuulunut juuri mitään marraskuun jälkeen. Ja edelleen tälläkin kaudella näkyvyyttä olisi ollut mahdollisuus kasvattaa huomattavasti isommaksi.
Isossa kuvassa kuitenkin niklas nordenit ja monet muut kriitikot ovat väärässä. Vaikka draft ei ollut täydellinen, oli se rohkeasti toteutettu ja pääasiallisesti onnistunut tapahtuma, josta F-liiga ansaitsee plussamerkin reissuvihkoon.
Jos ja kun draftista odotettiin kouluarvosanoilla yleisesti sellaista 5-6-arvosanan suoritusta, niin yllätyksekseni tarjoan tämän hetken arvosanaksi 8.
Yllä mainittua parannettavaa jäi, ja osa draftiin liittyvistä seikoista on vielä auki, mutta kaikkinensa kyseessä oli somemainettaan parempi tapahtuma. Kokonaisuutta mitataan kuitenkin vielä käytännössä, ja sen vuoksi uudelleenarviointia arvosanan osalta pitää tehdä myöhemmin uudestaan.