Miesten F-liigan LASB kertoi viikolla melko yllättävästä valmentajarekrystä. Lahtelaiset kiinnittivät valmentajalegenda Seppo Pulkkisen kahden vuoden sopimuksella.

Pulkkinen ei osaa sanoa kauanko LASB oli hänestä kiinnostunut. Hän valmentaa edelleen naisten liigan SSRA:ta ja sanoo sillä olleen merkitystä myös tilanteen etenemisen suhteen.

– Ei kovin pitkään neuvoteltu. Hyvin nopeasti meni. Viime viikolla alotettiin ja lopetettiin, Pulkkinen avaa.

LASB on ollut aika stabiili joukkue pitkään. Suurta putoamisvaaraa ei ole ollut, mutta toisaalta pudotuspelipaikka on auennut vain kerran. Valmentajapuolella on nähtävä selkeää jatkumoa Teemu Variksesta Ilja Pantzariin.

Nykyinen päävalmentaja Kalle Tyrkäs edustaa samaa ajatusmaailmaa, sillä nojalla, että hän on ollut osa valmenusryhmää viimeiset 10 vuotta. LASBin pelillinen jatkumo on ollut hyvin samanalainen jo useamman vuoden.

Pulkkista ei tunneta taktisena nerona. Hän on ihmisläheinen johtaja, joka vannoo eritoten tiimityön voimaan. Mitä LASB sanoi haluavansa konkarilta neuvotteluissa?

– Johtajuutta varmasti odotetaan ja kokemusta kehitysprosessin vetämisestä. Kun tässä ei enää ihan juniori ole, niin voi ajatella, että tässä on matkan varrella tarttunut jotain sellaista, josta on hyötyä LASBille siinä vaiheessa, missä he nyt ovat. Pohjat joukkueessa on hyvät ja nyt haetaan seuraavaa askelta.

– Päävalmentajajohtoinen tiimityö on oma toimintatapani. Sitä varmasti myös haluttiin tähän väliin. Heillä oli hyvät taustatiedot minusta. Tiesivät valmennustapani ja sen minkälainen valmennusfilosofiani on. Tarkoitus on rakentaa laajempi yhteisö. Oma valmentajakäsitys ei ole sellainen, että se on pelkästään jokin ”fläppitauluhomma”, vaan se on pikkuisen jotain muuta.

Miten valmennustiimin muodostaminen edistyy?

– Tänään (torstaina) viimeksi käytiin asiasta keskustelua Thomaksen (Salokangas) kanssa. Asia on niin tuore, että ei tässä ole ollut paljoa aikaa. LASBin pitää vielä sitäkin kunnioittaa, että saan vetää tämän Ankka-homman kunnilla loppuun. En halua sitä lopettaa missään tapauksessa kesken ja meillä on tärkeimmät pelit tulossa.

– On keskusteltu lähinnä siitä, että minkätyyppisiä henkilöitä tiimiin haetaan. Alkuvaiheessa ollaan, Pulkkinen kertoo myös seuran tiedotteessa mainitusta seikasta.

Kokemus

Pulkkisen kokemus valmennuksesta hakee vertaistaan. Hän valmensi Happeeta miesten liigassa yli 12 vuotta, ja tuo pesti päättyi vuonna 2017. Sen lisäksi Pulkkinen on toiminut Suomen naisten maajoukkueen päävalmentajana 2000-luvulla sekä miehissä niin Kanadan kuin Australian (pesti jatkuu) maajoukkueiden päävalmentajana. Salibandyuran lisäksi Pulkkinen teki ennen sitä pitkän uran lentopallovalmentajana.

Happee-pestin jälkeen Pulkkinen on valmentanut naisten liigassa. Ensin NLB:ssä O2-Jyväskylää, ja viimeiset kaksi kautta SSRA:ta ylimmällä sarjatasolla. Nyt edessä on paluu miesten liigasalibandyn puolelle.

– Onhan siinä eroa. Miesten liiga on sillä tavoin erilainen, että pelaajia on enemmän ja kilpailu pelipaikoista on erilaista kuin naisten liigassa. Naisten liigassa on paljon sellaisia pelureita, jotka haluaa kehittyä ja mennä eteenpäin. Organisaatiot on kuitenkin naisten puolella huolestuttavankin pieniä ja kapeita. Ne on hyvin pitkälti yhden tai kahden henkilön varassa ja se on huolestuttava piirre siellä. Toivon mukaan siinä tapahtuu kehitystä.

– Jos ajatellaan valmentamisen kannalta, niin naisten puolella mukana oleminen on ollut kehittävää. Ne asiat mitkä ovat pinnalla, ovat erilaisia kuin miesten puolella. Valmentajan roolissa joutuu paneutumaan niin erilaisiin asioihin, että niitä ei aina osaa arvata. Tässä tulee sellaisia ideoita, joita ei tule ajateltua, joita voi hyödyntää myös miesten puolella, Pulkkinen valottaa ja jatkaa pohtien.

– Kokemus on ollut ehdottomasti hyvä. Kun olen pitkään ollut sekä miesten että naisten valmentajana, niin on hyvä päivittää sitä, että missä mennään ja mitkä ilmiöt nousee milloinkin pintaan. Tiimityön merkitys nousee aina vain vahvemmaksi. Kyllä se pirun tärkeää on, että se ei ole vähentymään päin lainkaan. Päinvastoin, eli nykyinen maailman meno korostaa enemmän nimenomaan tällaista yhteistä mallia, jossa sitoudutaan yhteisiin tavoitteisiin.

Vaikka Pulkkinen on jatkanut miesten puolella Australian peräsimessä, niin on paluu miesten liigatasolle hiukan eri asia. Pulkkinen näkee seitsemän vuoden aikana tulleen kehityksen erityisesti fyysisessä pelissä, johon voidaan laskea voiman lisäksi nopeutta ja yleistä urheilullisuutta. Tilaa ja aikaa on yhä vähemmän, ja reaktiivisuus on tärkeä arvo. Pelaajat ovat hänen mukaan erittäin taitavia, mutta myös fyysisesti valmiimpia kuin kaudella 2016-17.

Pulkkinen täyttää ennen kauden alkua 70 vuotta. Hän ei ole vuoden sisään ainoa konkarivalmentaja, joka on palannut miesten liigaan. Akseli Ahtiainen liittyi Oilersin valmennusryhmään pitkän tauon jälkeen, ja Mika Ahonen palasi liigatasolle liittymällä Classicin valmennusryhmään.

Mistä tämä ilmiö kertoo?

– Kyllähän tämä laji myös kasvaa, ja ehkä positiivisessa mielessä myös vanhenee. Tästä rupeaa tulemaan sellainen perinteisempiä ja vanhempia urheilulajeja muistuttava laji, jossa myös kokeneemmat koutsit jatkavat pidempään uriaan.

– Minä olen ollut jo pitkään poikkeus tässä valmentajakunnassa iän ja taustojen myötä. Yleensä salibandyvalmentaja on 30-40 vuoden välillä oleva kaveri, joka tulee siihen vetämään muutaman vuoden todella kovalla liekillä kynttilöitä molemmista päistä polttaen ja polttaa itsensä loppuun. Kyllästyy, ja sitten 42-vuotiaana lopettaa. Eihän tuo kehitys ole hyvä.

– Toivon, että me pystytään olemaan esimerkkinä, että kyllä tätä koutsihommaa voi vetää pidempäänkin. Se on itsestä kiinni, että miten päivität tietosi, miten pidät itsesi kunnossa ja kaikki tällaiset asiat on tosi tärkeitä. Vanhoilla meriiteillä ei tässä pitkälle pötkitä. Totta kai pitää olla kokemusta, mutta koko ajan pitää elää hengessä mukana ja koko ajan olla tietoinen mitä tapahtuu, Pulkkinen arvioi.

Keski-Suomen mies maailmalla

Liigaura jatkuu nyt Lahdessa, mutta Pulkkinen on profiloitunut vahvasti Happeen mieheksi. Seuran toistaiseksi ainoa SM-kulta tuli keväällä 2014 Pulkkisen johdolla. Viime aikoina seurasta on kuulunut ikäviä asioita sen taloudellisen ahdingon vuoksi, ja se myös selkeästi painaa konkarivalmentajan mieltä.

– Olen ollut sen verran pitkään Happeen toiminnasta pois, että en tiedä näistä tappiosummista tarpeeksi kommentoidakseni. Olen kuitenkin Happeen pelejä seurannut.

– Huolestunut olen. Happeehan on mulle pirun tärkeä seura. Hirvisydän sykkii edelleen rinnassa ja eihän se mihinkään häviä. Sen takia tuntuu surulliselta lukea näitä uutisia ja toivon todella, että siellä saadaan asiat kuntoon ja tarina jatkuu.

– Tämä ei ole kurjaa pelkästään meidän kannalta, jotka ovat Happeessa toimineet, vaan koko lajiväenkin kannalta huolestuttavaa. Hirvibrändi saatiin aikaiseksi aika pirun pitkällä työllä ja sillä on hyvä maine. On se kyllä harmi jos se hiipuu siitä. Tällaisia brändejä nousee niin harvoin kuitenkin ja toivon mukaan se säilyy edelleen hengissä.

Meinaatko muuttaa Lahteen uuden pestin myötä?

– Olen jyväskyläläinen ja kotipaikka on siellä, mutta kyllähän totta kai Lahdesta asunnon hommaan. En reissukoutsiksi lähde, joten olen osan viikosta Lahdessa ja osan Jyväskylässä. Välimatka ei ole mitenkään mahdoton, mutta täältä Oulusta Jyväskylään on pitkä matka. Se on ollut aika raskastakin. Lahti on kuitenkin niin paljon lähempänä, että se mahdollistaa valmennustyön.

Niin, Pulkkinen on ehtinyt olla jonkun vuoden eläkeläinen. Hän käväisi valmentamassa Sveitsissä, mutta se loppui ennen aikojaan. Nykyinen pesti on ollut myös Jyväskylän ulkopuolella, ja niin on seuraavakin.

Ilmeisesti eläkepäivät mahdollistivat erilaisen valmennusuran?

– Kun päivätyö Jyväskylässä loppui niin se antoi mahdollisuuden, että en ollut enää Jyväskylään sidoksissa. Lapset ovat jo aikuisia ja elävät omillaan. Elämäntilanne on sellainen, että se sallii irrottautumisen. Tässä kuitenkin kokee olevansa vielä ihan hyvässä kunnossa. Ainakin fyysisesti. Henkisestä kunnosta en tiedä, että onko se ollut ikinä kunnossa.

– Motivaatiota on ja rupeaa vähän pääsemään jyvälle, että mistä tässä on kyse. Vaimon kanssa ollaan oltu jo pitkään naimisissa, niin molemmat on sillä tavoin, että ”mikäs siinä – mennään”. Onhan tämä erinomainen mahdollisuus ja täytyy tarttua siihen, Pulkkinen veistelee.