Pääkallon asiantuntijana kaudella 2023-24 toimiva Heikki Luukkonen vastaili viime aikojen kuumiin puheenaiheisiin liittyviin kysymyksiin.

Tällä kertaa ei nostettu erityisen paljoa F-liigan sarjatilannetta, vaan yleisiä lajin keskusteluaiheita.

Runkosarjassa pelataan jo viimeisen neljänneksen pelejä. Mikä on mielestäsi mielenkiintoisin kamppailu mitä käydään sarjataulukossa tällä hetkellä?

– Mielenkiinto kohdistuu erityisesti sarjan kärkijoukkueisiin. Kamppailu runkosarjan voitosta, sekä pudotuspelien vastustajien valintavuoroista ja kotiedusta takaavat panoksia jäljellä oleviin koitoksiin. Tyvipäässä jumbopaikan välttäminen parantaisi asemia ja itseluottamusta edessä häämöttäviin karsintoihin. LASBin ja OLS:n kohtaaminen tulevana lauantaina voi antaa kotijoukkueelle vielä ohuen oljenkorren ilmoittautua mukaan kilpailuun pudotuspelipaikasta.

—

Nyt on puhuttu liigan ottelumäärästä. Keskusteluissa on ollut kolme vaihtoehtoa pöydällä: 33 peliä, 28 peliä (aluelohkoin) tai 27 peliä ylemmällä ja alemmalla loppusarjalla. Mikä näistä vaihtoehdoista on mielestäsi paras ja miksi?

– Isossa kuvassa näen, että kimpoilu ei ole hyväksi ja kun päätös nykyisestä sarjajärjestelmästä (33 peliä) on tehty vastikään siinä tulisi pysyä. Liigan ja seurojen tulee kyetä kehittämään toimintaansa päämäärätietoisesti, eivätkä jatkuvat muutokset mahdollista strategioiden jalkauttamista. Nykyinen järjestelmä suosii vahvoja seuroja ja vaatii toiminnan ammattimaistumista kaikilta toimijoilta.

– Aluelohkot vääristävät kilpailua räikeästi huippujoukkueiden asemoituessa suurimpiin asutuskeskittymiin. Näiden joukkueiden välillä on lisäksi jo perinteitä paikalliskohtaamisista pudotuspeleissä. Myös taloudellisesti alueellisuus lisäisi epätasa-arvoa. Jos urheilu halutaan pitää keskiössä, niin aluelohkot eivät ole oikea ratkaisu.

– Ylemmän ja alemman loppusarjan edut ovat ilmeiset. Joukkueet saisivat enemmän otteluita samoista sijoista kilpailevia ja lähtökohtaisesti samantasoisia vastaan. Haasteina ovat mahdolliset merkityksettömät ottelut, sekä kalenterin päivittäminen kesken kilpailukauden. Näen selkeänä etuna niin seuroille, kuin F-liigallekin, että runkosarjan ohjelma on valmis heinäkuussa. Hyöty on ilmeinen kauden markkinoinnissa ja suunnittelussa.

– Nykyisen runkosarjamallin haasteet konkretisoituvat erityisesti tulevana MM-kisakautena niin urheilullisesti kuin markkinoinnillisestikin. Mielestäni ratkaisuita kauden pidentämiseksi molemmista päistä tulisi harkita. Ottelukalenterin väljyys mahdollistaisi laadukkaammat matsit ja toisi myös markkinointimahdollisuuksia. Erityisesti koulujen ja harrastusten alku elo-syyskuussa olisi otollista aikaa tapahtumaotteluille.

Huom. F-liiga tiedotti maanantaina, että se esittää 33 ottelun runkosarjalla jatkamista

—

Jonkin verran on puhuttu joukkuemäärän vähentämisestä jälleen kerran. Liigassa on toki ainakin kahden, jollei kolmenkin kerroksen väkeä, mutta olisiko mielestäsi syytä vähentää nykyistä joukkuemäärää?

– En näe, että tällä hetkellä joukkuemäärän kaventaminen olisi järkevä ratkaisu. Toivottavasti F-liigan alakerran tai Divarin kärkijengeistä löytyy kunnianhimoa ja sitoutumista kiriä etumatkaa kiinni.

—

Siirtomarkkinoiden osalta on ollut puhetta kasvattajarahasta. Mikä on oma näkemyksesi tähän keskusteluun?

– Aiheeseen on monta näkökulmaa. Salibandy on huipputasollakin amatöörilaji ja pelaajat liikkuvat työ- ja opiskelupaikkojen perässä. Juniorivuosina vanhemmat maksavat lystin ja mahdollistavat seurojen toiminnan, sekä tekijöiden palkanmaksun. Joskus nuoren pelaajan tie voi omassa seurassa olla tukossa, mutta toisessa seurassa olisi sopiva rooli tarjolla.

– Tätä taustaa vasten tuntuu erikoiselta, että pelaajan vaihtaessa maisemaa vaikkapa opiskelupaikan vuoksi toiselle paikkakunnalle, kasvattajaseura on edelleen oikeutettu taloudelliseen kompensaatioon. Toisaalta kasvattajarahat ovat niin pieniä, etteivät ne mahdollista profiloitumista kasvattajaseuraksi, saati sitten hidasta F-liigan sisäistä pelaajaliikennettä.

– Huippusalibandyn näkökulmasta kasvattajakorvaukseen liittyvä haaste on, että ikäluokan kärkipelaaja, joka on jo saattanut debytoida miesten maajoukkueessa (esim.
Juuso Ahola tai Tiitus Salokangas) on liigajoukkueeseen siirtyessään saman arvoinen, kuin juniorisarjoja kolunnut, aikuisissa vielä debyyttiään odottava leveyspelaaja.

– F-liigassa on huimia tasoeroja, eivätkä ne ole tulevina vuosina kaventumassa. Yksi mahdollisuus tasoittaa voimasuhteita olisi kohdentaa suurempia taloudellisia kompensaatioita sarjan sisäisiin siirtoihin nuorten pelaajien osalta. Toisaalta tässäkin on haasteena, että jokusen liigapelin penkiltä seurannut, maksava junioripelaaja joutuu tilanteeseen, jossa läpimurto kasvattajaseurassa ei onnistu ja urakehitys hidastuu tai jopa tyssää kun siirto heikompaan joukkueeseen vesittyy.

—

Olitte viikonloppuna pelaamassa MM-karsintoja Latvian kanssa, ja kohtasitte Suomenkin. Minkälainen kuva Suomesta jäi, ja onko sieltä nostettavissa yksilöitä esille onnistumisten muodossa?

– Suomi oli täysin omalla tasollaan ja voitti kaikki ottelut selvästi. Vaikka Suomen päädyssä ei juuri painetta ollutkaan, niin molemmat maalivahdit Oskari Fälden ja Markus Laakso esiintyivat edukseen, selvittäen kiperiä vastahyökkäyksiä eleettömästi. Puolustajista Eemeli Akola luuti totutun jämäkästi omassa päädyssä ja edisti peliä kypsillä pallollisilla ratkaisuilla. Nico Jonaeson pääsi pelaamaan vahvuuksillaan ja lukeutuu ehdottomasti turnauksen onnistujiin. Hyökkääjistä Oskari Heikkilä ja Markus Salmi pöllyttivät maaliverkkoa ahkerasti parantaen osakkeitaan äärimmäisen kovassa laiturien kisassa MM-joukkueeseen.