Naisten F-liigan puolivälierien valintatilaisuus pidettiin viime lauantaina. Illan suurin yllätys nähtiin heti tilaisuuden alussa, kun runkosarjan voittaja Classic valitsi täpärästi viidenneksi jääneen EräViikingit.
Valinta ei kuitenkaan tullut yllätyksenä EräViikinkien päävalmentajalle Kim Sällströmille, vaan hän osasi odottaa Classicin päätöstä.
– Salibandypiirit ovat niin pieniä, että minulla oli pieni ajatus, että näin voisi käydä. Joku ulkopuolinen voisi ihmetellä valintaa, kun olimme viidensiä ja kuudes oli 12 pisteen päässä meistä, eli ero oli iso. Tunnen (Classicin päävalmentaja) Jarkko Rinnettä ja hänen ajattelutapaansa sen verran, että osasin tätä odottaa, hän sanoo.
– Heillä on ollut ehkä isompia vaikeuksia tuloksellisesti muita joukkueita vastaan, joten ehkä he peilasivat sitä potentiaalia, joka noilla ehkä hieman alavireisesti pelanneilla muilla joukkueilla on. Ehkä heillä oli pieni pelko, että muut pystyisivät yllättämään ja olettavat että me emme.
EräViikinkien runkosarja päättyi viidenteen sijaan. Neljäs sija ja sitä kautta kotietu jäivät pisteen päähän. Ratkaisevaksi otteluksi päätyi helmikuun alun ottelu SaiPaa vastaan, jonka runkosarjan pistepörssin ylivoimainen voittaja Miisa Turunen ratkaisi vain 11 sekuntia ennen pelin loppua. Edes jatkoajalle asti sinnittely olisi riittänyt EräViikingeille kotietuun. Vaikka kotiedun menetys harmittaakin, on Sällström tyytyväinen joukkueensa suoritukseen.
– Koko kausi huomioiden voi olla tyytyväinen sijoitukseen ja etenkin pistemäärään. Pistemäärä on seuran runkosarjan piste-ennätys. Se, mihin ei olla tyytyväisiä, on kotiedun menettäminen SaiPaa vastaan, kun se oli meidän omissa käsissä, Sällström toteaa.
– Toisaalta pakko myös sanoa, että jos SaiPa voittaa neljässä viimeisessä ottelussa meidät, TPS:n ja Loiston, niin eiköhän he silloin ole ihan ansainneet sen kotiedun. Todella vakuuttava putki heillä, en olisi ennakkoon uskonut, että he voivat TPS:n ja Loiston molemmat voittamaan meidän lisäksi.
Valmennustyössä ei suuria muutoksia
Ensimmäistä kauttaan F-liigassa valmentava Sällström oli pitkään EräViikinkien tyttöjunioreissa valmentajana. Debyyttikausi penkin takana aikuisten tasolla ei ollut niin erilainen kuin Sällström odotti.
– Ennen tätä F-liigapestiä olen ollut vanhimpien tyttöjunioreiden kanssa seitsemän kertaa finaaleissa. En näe ihan hirveän suurta eroa. Odotin, että eroa olisi enemmän, Sällström kertoo.
– Toki peli on fyysisempää ja tulospainetta on enemmän. Meillä on nuori joukkue ikärakenteeltaan, kuten naisten liigassa yleensä on, joten kyllä sitä samaa kasvatustyötä osittain tehdään edelleen, hän sanoo.
Moni pelaaja oli kuitenkin tuttu Sällströmille heidän juniorivuosiltaan. Sällströmin mukaan tästä oli suurta hyötyä.
– Kyllä siitä oli etua. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Osaa näistä pelaajista olen valmentanut kuusivuotiaasta lähtien. Hyvin isoa osaa joukkueesta olen valmentanut 3-5 vuotta jo junioreissa.
– Pitkäjänteisestä jatkumosta kertoo seuran piste-ennätys. Meillä ei kuitenkaan ollut yhtäkään maajoukkuepelaajaa, ja vain yksi kenttäpelaaja on ollut U19-joukkueen mukana. Ei me ainakaan materiaalilla olla ylivertaisia, mutta olemme performoituneet joukkueena todella hyvin.
EräViikingeissä on pelannut myös kaksi Sällströmin omaa tytärtä, Trista, 20, ja joukkueen kapteenina viime kaudella toiminut Trine, 25, jonka tämä kausi päättyi jo viiden ottelun jälkeen hänen lähtiessä opiskeluvaihtoon. Sällström tunnistaa tilanteen hankaluuden kaikkien osapuolien näkökulmasta, mutta ei pidä sitäkään hyvänä ratkaisuna, että hänen oma urakehityksensä valmentajana pakottaisi tyttäret vaihtamaan pelipaikkaa.
– Onhan se ajoittain haasteellista. Joko sitä on helposti liian ankara, tai sitten suosii omaa lasta, tai ainakin siltä se voi näyttää muille. Objektiivisuus on välillä hankalaa. Onneksi on muuta valmennustiimiä, joiden kanssa voi asioista jutella.
– Ei se ole optimitilanne, mutta ei se niinkään voi olla, että he eivät voisi pelata seurassa tai minä en voisi valmentaa joukkuetta tämän takia. Se pitää arvioida täysin sen mukaan, onko kompetenssia ja minkälainen persoona on, Sällström kertoo.
Altavastaajana sarjakärkeä vastaan
EräViikingit lähtevät perjantaina alkavaan puolivälieräsarjaan altavastaajana runkosarjan voittajaa Classicia vastaan. Runkosarjan molemmat kohtaamiset ja Suomen Cupin välierä menivät kaikki Classicille. Päävalmentaja Sällström ei pidä tilannetta ihanteellisena, mutta näkee valinnassa myös positiivisia puolia.
– Onhan se päivänselvää, ettei kukaan halua runkosarjan ykköstä vastaansa heti puolivälierissä ennemmin kuin vaikka runkosarjan kutosta tai seiskaa. Tavallaan pelataan jo nyt välierä meidän näkökulmasta. Haluamme mennä mahdollisimman pitkälle. Mikäli me olisimme kotiedun saaneet, olisimme saaneet jonkun sijoilta 5-8 ja puolivälierissä olisimme voineet olla ennakkosuosikkeja, nyt lähdemme puhtaasti haastamaan. Toisaalta, jos onnistumme Classicin haastamaan, tulee polku eteenpäin olemaan todella mielenkiintoinen, hän sanoo.
– Koen, että meillä ei ole mitään paineita. Uskon, että Classic otti itselleen paineita ottamalla vitosen ykkössijalta. Sarja pitää hoitaa tai tulee sanomista valinnasta päättäneille.
Sällström kokee, että nykyisellä valintasysteemillä sijojen 5-8 välillä ei ole mitään arvoa, ja pohtiikin, voisiko tulevaisuudessa systeemiä hieman muuttaa ja antaa lisäarvoa paremmalle sijoitukselle tuolla välillä.
– Valintasysteemi oli tiedossa kaikille, joten ei siitä voi purnata. Tulee kuitenkin isossa kuvassa sellainen ajatus, että nyt me emme hyödy siitä viidennestä sijasta taikka 12 pisteen erosta mitenkään. Ehkä tulevaisuudessa voi miettiä, pystyisikö systeemiä hieman muuttamaan. Ehkä se voisi olla niin, että ykkönen valitsee 7 ja 8 välillä, kakkonen 6 ja jäljelle jääneen välillä ja niin edelleen, hän pohtii.
– En todellakaan valita nyt Classicin valinnasta ja ymmärrän heidän logiikan täysin, Sällström painottaa.
Altavastaajan asemasta huolimatta Sällström uskoo omaan joukkueeseensa.
– Uskon, että teemme pienimuotoisen jytkyn, ja me menemme 3-2 jatkoon.