Salibandyliigassa lukuisia ennätyksiä rikkonut Henri Johansson, 38, päätti peliuransa kauden 2023-24 päätteeksi Nokian KrP:n pronssijuhlissa.

KrP:n tavoitteet olivat korkealla ja Suomen mestaruudessa. Noin kuukausi kauden päättymisen jälkeen Johansson tarkastelee uraansa hyvillä mielin.

– Nyt kun tässä on aikaa kulunut, niin kyllä mä olen todella ylpeä urasta, mikä tuli tehtyä. Vaikka kirkkain kruunu (Suomen mestaruus) jäi puuttumaan uralta, niin olen kyllä todella tyytyväinen, että sain pelata terveenä niin pitkään mitä pelasin. Kiitollisuus on päällimmäinen fiilis siitä, että sai lopettaa silloin kun itse halusi.

Oliko lopettamispäätös vaikea tehdä?

– Ei se oikeastaan. Sitä asiaa tuossa pari vuotta pyörittelin ja tällä kaudella tuli alkusyksystä sellainen fiilis, että tämä voisi olla se viimeinen kausi. Silloin vielä uskoin siihen, että uralle tulee kultainen kruunu. Se jäi sitten kuitenkin haaveeksi. Ei ollut sillä tavoin vaikea päätös. Aikansa kutakin.

– Aika pitkä ura tuli pelattua, ja se on aika harvinaista nykyään. Painaa niin monet muutkin asiat vaakakupissa kuin pelkkä pelaaminen, että senkin puolesta päätös oli suhteellisen helppo, KrP-legenda kertoo.

Yksi olennainen muutos Johanssonin päätöksen takana on perhe, sillä kotona on pieni lapsi. Perhe-elämän muutoksilla on ollut vaikutusta myös pelaamiseen.

– Meillä on 1,5-vuotias poika kotona. Tuli nukuttua vähän huonosti kauden aikana ja jos osuu parit huonot yöunet viikkoon, ja sattuu olemaan pari peliä viikossa, niin eihän se voi olla näkymättäkään. Palautumiseen sillä on isoin vaikutus.

– Koin edelleen, että vauhti ja muut asiat riittivät, eikä ollut siitä kiinni. Palautumisessa kuitenkin huomasi eron jos nukkui huonosti. Se nyt vain kuuluu tuohon perhearkeen myös se asia. Aina ei nukuta ihan täysiä tunteja ja herätään aikaisin. Pelien jälkeen saattoi olla muutenkin vaikea nukahtaa.

Johansson avaa, että KrP:n kauden pettymys on jo jossain määrin hälvennyt, kun peleistä on aikaa. Toisenlainen pettymys oli oma pelillinen rooli, joka pieneni kauden edetessä. Johansson on edelleen tyytymätön sekä omiin peliesityksiinsä ja sitä kautta rooliinsa joukkueessa.

Peliajan väheneminen aiheutti pettymyksen

Johansson julkaisi kauden jälkeen Instagramissa poikkeuksellisen päivytyksen, jossa hän kertoi viimeisestä kaudesta suorasanaisesti:

Koen että tällä kaudella mun itseluottamus lytättiin ihan täysin maanrakoon, ja välillä jopa mietin että osaanko enää edes juosta kentällä, saati että saisi pallon kanssa jotain aikaiseksi. Se kertoo aika karusti sen kuinka alas mut saatiin vajoamaan. Salibandy on itseluottamuslaji, ja jos sulla ei ole sitä, niin pelaamisesta ei tule mitään.

On karua olla liigassa 21 vuotta isossa roolissa, pelata kaikki mahdolliset ylivoimat ja pelin tärkeimmät hetket, tehden isosti tulosta, yli 1300 pistettä, ja yhtäkkiä pelaatkin 6-8 vaihtoa pelissä ilman että saat edes hikeä. Siinä on hiukan hankala kaivaa se kadonnut itseluottamus esille.

Tämä on vaan mun näkemys, mutta mielestäni olisin ansainnut uralle arvokkaamman lopun.

Johansson avaa nyt kuukautta myöhemmin, että syksy 2023 sujui pääosin hyvin, ja konkarilaituri pelasi odotetusti kahdessa kentällisessä aina marras-joulukuun vaihteeseen asti, jolloin hän teki lopettamispäätöksensä. Siinä vaiheessa ja sen jälkeen oli sekä joukkueella että hänellä itsellään vaikeampi vaihe pelillisesti.

Johansson tippui kolmoskentälliseen, mutta menetti pikku hiljaa myös vastuuasemansa ylivoimalla ja 6v5-pelissä. Johansson näkee, että siinä vaiheessa kolmosketjuun siirtäminen oli oikea ratkaisu, mutta sitä hän ei hyväksynyt, että kun joukkueen peli ei kulkenut kauden loppua kohden, niin uusia tilaisuuksia kokeilla ylimmissä kentällisissä ei enää tullut.

Käytiinkö näistä asioista keskustelua valmennuksen kanssa?

– Ensimmäisen kerran keskusteltiin Janne Kainulaisen kanssa tästä, kun kentällinen vaihtui kolmoskentälliseksi alkukauden jälkeen. Totesin silloin, että se on ihan ok, että omat esitykset eivät siihen väliin olleet sellaisia, että olisin ansainnut olla kahdessa ensimmäisessä kentällisessä. Jos joukkueen peli kulkee, ja esimerkiksi sen kakkoskentällisen peli kulkee, niin ymmärrän sen hyvin. He pelasivatkin aika hyvin siinä vaiheessa ja on ymmärrettävää, ettei muutoksia tehty.

– Sitten kun mentiin loppukautta kohden, niin heilläkin alkoi olla vaikeaa, mutta siinä vaiheessa ei tehty muutoksia, että oltaisiin päästy kokeilemaan sitä miten esimerkiksi jokin toinen kenttä olisi toiminut. Vähän tuntui, että se rosteri oli sementoitu, Johansson suomii.

Johansson kertoo, että kolmoskentässä oli paljon muutoksia ja pelaajat vaihtuivat ympärillä. Välillä hän pelasi neljän puolustajan kanssa. Keskusteluita käytiin vielä myöhemmin kauden aikana.

– Muistuu esimerkiksi LASB-peli. Pelasin silloin kolmoskentässä, ja pelattiin hyvä matsi ja tein voittomaalin, niin juuri sen maalin jälkeen meidän kentällinen joutui vilttiin.

– Siitä jäi pelin jälkeen kiukkua, ja asiasta juteltiin Kainulaisen kanssa seuraavassa tapahtumassa, että mistä on kyse ja pahoitteli sitä silloin, että oli ehkä virheratkaisu siihen peliin. Se kertoi koko kaudesta aika paljon, että edes ennakkoon heikompia vastaan ei oikein uskallettu vetää kolmella kentällisellä. Tosi helposti supistettiin kahteen, vaikka ei olisi ollut syytä.

Kokoonpanon supistamiseen liittyen Johansson näkee kolmoskentän roolin armottomaksi, ja sen suhteen hänellä on myös kauden tulokseen liittyvä teoria.

– Väitän, että tässä keväällä iso syy siihen, että keväällä loppui bensa oli se, että tietyt pelaajat oli aika puhki, kun oli pelanneet niin paljon. Meidän joukkueessa ”Power Break” meinasi usein sitä, että kuuden minuutin kohdalla alettiin odottaa Power Breakia ja sitten vedettiin kahdella kentällä Power Breakiin asti.

– Pahimmillaan se oli sitä, että ennen Power Breakia meidän kentällinen kävi 2-3 kertaa kentällä ja breikin jälkeen käytiin maksimissaan kerran kentällä sen erän aikana. Siinä kohdin oli aika vaikea rytmittää peliä, Johansson arvioi.

Ymmärrystä löytyy kuitenkin valmennuksen suuntaankin.

– Se on tietenkin kaksipiippuinen juttu. Tämä on tulosurheilua ja ymmärrän, että haetaan tulosta, niin silloin valmentajat tekevät omat ratkaisunsa. Tuo ei kuitenkaan helpota itseluottamuksen keräämistä, ja meillä oli monta pelaajaa, joilla se itseluottamus oli aika ohkainen. Näillä teoilla poljettiin vielä syvemmälle sitä, että monestakaan pelaajasta ei saatu parasta irti tällä kaudella.

Itseluottamus

Johanssonin aiemmasta kommenteista saa kuvan, että hänen mukaansa koko joukkueen tasolla itseluottamus ei ollut parhaalla tasolla kaudella 2023-24.

– Aika vähän oli niitä pelaajia, jotka pelasivat omalla tasollaan ja kyllä se vain näkyi tuloksessakin. Oltiin kaukana siitä mihin oltaisiin haluttu, ja myös siitä mihin omissa ja monien muiden papereissa pystytty.

– Kuten olen moneen paikkaan sanonut, niin on itseluottamuslaji tämä salibandy. Jos sitä ei ole, niin kyllä se vaikeaa on, ihan sama kenestä puhutaan. Ihan maajoukkuepelaajista lähtien on hyvin vaikeaa pelata silloin.

Onko uralla aiemmin ollut ongelmia itseluottamuksen kanssa?

– Ei ole aiemmin ollut näin pahoja. Totta kai kaikille pelaajille tulee lyhyitä jaksoja, mutta niistä pääsee aika nopeasti yli. Onnistumiset ruokkii sitä, että ei jää vellomaan heikon itseluottamuksen tilaan. Ei sellaista pelaajaa varmaan olekaan, jolle ei tule huonoja jaksoja. Sen takia itseluottamus saattaa tippua, jos jakso on pidempi, mutta varmasti aiemmin helpotti sekin, että olin koko ajan isossa roolissa ja sen myötä tein myös tulosta.

Johansson sanoo senkin, että aiemmilla kausilla on löytynyt pelillinen tutkapari, mutta tällä kaudella sellaista ei löytynyt. Tehopelaaja tietää, että asia on monisyinen ja kiinni monesta asiasta. Koko urallaan lähes 1400 liigapistettä iskenyt kaikkien aikojen pistemies pelasi vaatimattomimman kautensa pisteiden valossa iskien 45 peliin tehot 18+11, mikä ei ole kuitenkaan laiturin ikä huomioiden heikko saldo. Edelliskausilla pistetahti oli kuitenkin selkeästi parempi ja esimerkiksi kevään 2023 pudotuspeleissä syntyi tehot 16+6 15 otteluun.

Johansson näkee pienemmässä roolissa myös positiivisen seikan.

– Vähän jäi sellainen fiilis kroppaan, että olisi ollut paikkoja vielä paljon enempään, mutta toisaalta olen kiitollinen siitä, että ehjänä sai vetää loppuun asti. Ei tarvinnut ihan kaikkea jättää, että nyt on siitä hyvä tilanne, että mies on ehjänä.

Kohusiirrolla KrP:hen

Johanssonin pitkällä uralla poikkeuksellista on se, että hän siirtyi Classicin mestaruutta tavoitelleesta joukkueesta isosta roolista liiganousija KrP:n paitaan kaudeksi 2009-2010. Pari ensimmäistä kautta KrP oli pudutuspeleissä, mutta sitten alkoivat vaikeammat vuodet. 2010-luvun alussa KrP pelasi jopa liigakarsintoja muutamalla kaudella.

Vasta keväällä 2018 KrP pelasi ensi kerran välierissä. 2020-luvulla joukkue on ollut vakimitalisti ja kuuluu liigan parhaisiin joukkueisiin. Vuoden 2010 maailmanmestari kohdalla voi pitää ihmeenä, että hän jäi seuraan 15 vuodeksi, vaikka varsinkin alun jälkeen oli isoja haasteita.

– Olen kiitollinen kaikista yhteisistä vuosista. Paljon muovasi pelaajana ja ihmisenä. Olihan se muutos aikoinaan periaatteessa aika karukin. Classic oli tekemässä nousua huipulle ja oli jo pelannut finaaleissa.

– Kulttuuri oli erilainen, mutta itselle se sopi siinä kohdin vähän paremmin. Kun muutama kaveri siirtyi KrP:hen niin oli helppo sopeutua. Varsinkin ne ensimmäiset vuodet ja vähän pidempäänkin oli niin, että 2-3 pelaajan voimin piti pelejä ratkoa. Olihan se myös henkisesti tosi raskasta, että piti onnistua, jos halusi voittaa, näin karrikoidusti.

– Pari kolme pelaajaa jos veti vihkoon, niin sitten hävittiin se peli. Se oli kyllä aika tylyä silloin ja tuotti myös paineita, Johansson muistelee.

Vaikka Johansson on antanut myös kritiikkiä, niin lisänimen ”Näätäkuningas” saanut Johansson haluaa kiittää KrP:ta pitkästä yhteisestä taipaleesta.

– KrP oli monivuotinen seura, ja pelasin pitkään ammatikseni myös. Asiat on hoidettu aina tosi hyvin, eikä löydy minkäänlaista moitittavaa kyllä. Oon onnellinen siitä, että olen saanut pelata niin monta vuotta KrP:ssa.

Ja lisää vielä:

– Missään nimessä ei ole ollut valmentajien kanssa kesken kauden eikä kauden jälkeenkään ollut isommin skismaa. Kauden aikana en halunnut keinuttaa venettä, enkä tuoda asiaa sen enempää julki. Ei se yleensä johda mihinkään kesken kauden.

Liigauran jälkeen

Vaikka liigaura päättyi, Johansson ei jätä salibandya.

– Aloitin toukokuun alussa junioripäällikkönä kasvattajaseura TFT:ssä ja edustusjoukkue pelaa kolmosta. En ole käynyt, enkä tiedä koska tulen käymäänkään heidän treeneissä, mutta tarkoitus olisi.

– Siellä pelaa paljon kavereita, niin tarkoitus on mennä siihen mukaan pelaamaan. Vaikka huippu-ura loppui, niin kilpailuhenkinen ja pallohullu olen ollut koko ikäni. Rakastan joukkueurheilua, niin jos ei olisi mitään joukkueurheilua elämässä, niin voisi olla aika vaikeaa. Niin paljon tykkään pelaamisesta.

Perhe-elämään on myös tarkoitus laittaa lisää panoksia.

– Isoin juttu on se, että antaa perheelle aikaa ja työ on onneksi todella joustavaa. Odotan innolla, että pääsen kehittämään uusia ”johanssoneita” Toijalasta. Tavoitteena on kasvattaa uusia pelimiehiä, että katsotaan kuinka käy. Paljon on töitä edessä, mutta innolla lähden kyllä kehittämään asioita. Paljon löytyy näkemyksiä siitä mihin suuntaan hommaa voisi viedä.

– Pelaamisen ulkopuoliseen elämään laitan paukut, joista perheelle isoimman osan. Aika pitkiä ovat pelireissutkin, kun lähdetään vaikka ihan vain Helsinkiin liigatasolla. Lähdetään iltapäivällä kahden aikaan ja tullaan puolilta öin, niin ne on pitkiä pätkiä pois kotoa. Pojalla alkaa olla sellainen vauhti, että sitäkin on kiva seurata ja sitä kautta näkee kasvua paremmin.

Pelaamisen lopettamista koskien Johanssonin kommentti on jopa vähän empivä kokonaisuudessaan.

– Totta kai haluan auttaa myös edustusjoukkuetta korkeammalle, mutta huipputason liigasalibandy ei kyllä houkuttele, jos ei ihmeitä tapahdu. En ainakaan vielä ole osannut ajatella, että sellaista vielä tulisi ajatusta, että tekisi mieli tehdä paluuta.

Johansson pelasi niin pitkään liigassa, että hän ehti nähdä 33 runkosarjan pelin ensimmäisen kokeiluvaiheen vuosina 2003-2006. Viimeiset kaksi kautta on pelattu taas 33 runkosarjan peliä ja Johanssonilla on asiaan selkeä kanta.

– Nuorille ja opiskelijoille ihan hyvä juttu. Perheellisille, ja suurimmalle osalle pelaajista jotka joutuvat tekemään töitä samalla, niin kova on setti kyllä tuossa muodossa. En kannata missään nimessä.

Asiassa mennään Näätäkuninkaan mukaan niin sanotusti takapuoli edellä puuhun.

– Ensin pitäisi saada päätuote kuntoon ja saada yleisöä peleihin. Ei ole itselläkään mitään yksinkertaista asiaa millä sitä yleisöä saadaan peleihin, mutta en näe, että sitä tuo 33 peliäkään tuo. Pelejä on enemmänkin tarjolla yleisölle. Nykyformaatissa on sekin, että jos pelejä on enemmän, niin pelejä on helpompi jättää aika ajoin myös välistä.

– Pelaajan näkökulmasta on hyvä lähinnä nuorille, opiskelijoille ja muutamille ammattipelaajille. En näe, että se on seuroillekaan kannattava tällä hetkellä, Johansson linjaa.

—

Henri Johanssonin ura:

– Pelasi liigassa kaudesta 2002-03 kauteen 2023-24 edustaen vuodet 2002-2009 Classicia ja vuodet 2009-2024 KrP:ta
– Saavutti liigassa neljä SM-hopeaa ja neljä SM-pronssia. Voitti Suomen Cupin Classicissa ja Krp:ssa
– Pelannut liigahistorian eniten runkosarjan otteluita (573) eniten otteluita yhteensä (711)
– Tehnyt liigahistorian eniten pisteitä (1366), eniten maaleja (782) ja antanut toiseksi eniten maalisyöttöjä (584)
– Liigahistorian ainoa pelaaja, joka on iskenyt yli 1000 pistettä runkosarjassa (1177). Myös runkosarjan maalipörssin ykkönen (678 maalia)
– 26 ottelun runkosarjan piste-ennätys kaudella 2011-12 (62+29=91)
– Aikuisten maailmanmestari 2010 ja MM-hopeamitalisti 2012. Pelasi 26 maaottelua urallaan (15+12).
– Nuorten maailmanmestari 2003

—

Pääkallo julkaisee keskiviikkona ja torstaina myös KrP:n päävalmentajan Janne Kainulaisen ja manageri Marko Salmelan haastattelut koskien Johanssonin uraa ja kommentteja.