Lötjönen ei ole vakuuttunut liiton puheenjohtajan vastauksesta: ”Tämä on nollapuhetta”

toni Lötjönen (kesk.) ei saanut vieläkään järjellistä vastausta siihen, että millä perusteella pelin aktivointia ajetaan edelleen. Kuva: Ainesmedia/F-liiga

Viime viikkoina salibandyn somekeskusteluissa on ollut esillä niin sanottu ”more action” eli salibandyn aktivoiminen sääntömuutosten voimin.

Salibandyliitto julkaisi tiistaina keskusteluun pitkän vastineen, mutta tämä ei kaikkia lajiseuraajia vakuuttanut. Perkasimme salibandyasiantuntija Toni Lötjösen kanssa Kaarina Vuoren ”vastineen” läpi, ja sieltä löytyi vielä jonkin verran epäselviä asioita, vaikka kansainvälisen salibandyn tulevaisuuden suunnitelmia avattiin kohtuullisen hyvin.

Salibandyliiton puheenjohtaja Kaarina Vuori vastasi viime viikolla velloneeseen More Action -kritiikkiin tiistaina, mutta avasiko hän Suomen kannan nyt selkeästi? (Liiton sisältä on kuitenkin tuutattu aktivointi-sanaa eetteriin aika paljonkin viime vuosina sosiaalisessa mediassa)

– Olin itse nostamassa vahvasti tätä kysymystä, että miksi Salibandyliitto on valmistelemassa pelin aktivoittamiseen liittyviä toimenpiteitä, joten ensin on toki kiitettävä vastauksesta Kaarina Vuorta. On hyvä muistaa että Vuori istuu kahdella pallilla. Salibandyliitossa ja IFF:ssä ja siitäkin syystä hän joutunee asettelemaan sanansa harkitusti.

– Vuoren vastaus oli pitkä kuin nälkävuosi ja polveili myös hyvinkin kauas itse More Action -keskustelusta. Vuori avasi toki isompaa kokonaisuutta, mikä ei varmasti kaikille ole kovin tuttu ja tuli sieltä itselleni myös uutta tietoa esimerkiksi suunnitelmista muuttaa MM-kisojen ajankohtaa.

– Mutta. Valveutunut lukija kun käsittelee nimenomaan vastausta liittyen ”More Actioniin” törmää hän ongelmaan jonka nostit jo kysymyksessäkin. Nimenomaan Alakiventieltä on tullut selkeimmät ulostulot koskien pelin aktivoittamista ja More Actionia. Nyt kuitenkin kanta on kohtalaisen selkeästi se ettei pelin aktivoittamiselle ole tarvetta, eikä Suomi ole ajamassa aktiivisuussääntöä.

– Mielenkiinnolla odotan myös työryhmän kokoonpanoa. Tämä konklaavi on osaltaan vaikuttamassa IFF:n syyskuun kokoukseen, mihin jäsenmailta on pyydetty ehdotuksia koskien aktiivisuussääntöä.

Entä avasiko Vuori hyvin sitä, että miksi tätä aktiivisuus-asiaa ylipäänsä pidetään vielä esillä lajissa?

– Hän avasi että “vähemmän lajia seuraavat urheiluihmiset, joita kuitenkin tavoittelemme MM-kisoihin ja liigojen ratkaisupeleihin, usein kommentoivat hitaita hetkiä tylsiksi.”

– Usein? Millaiseen dataan tämä perustuu? Nyt sitten kiinnostaa todella paljon millaisia tutkimuksia IFF ja Salibandyliitto ovat aiheesta tehneet. Missä maissa ja missä kisoissa näitä on tehty? Mihin ja millaisiin otoskokoihin tämä Vuoren väite perustuu?

– Vuori ei avaa näitä ollenkaan. Ja niin kauan kuin ei avata, tämä on nollapuhetta.

Kumpaa viime viikon kohu oli enemmän: kansan ylireagointia vai huonoa viestintää?

– Kansan ylireagointi johtuu huonosta viestinnästä. Tai vielä tarkemmin siitä, ettei IFF ole koskaan avannut tätä More Actionia. Viitataan hieman sivulausesssa alakolmiohinkkaukseen ja siihen, että on liikaa pakki-pakki-syöttelyä.

– Kun ongelmaa ei esitetä selkeästi, puhumattakaan, että sen taustalla olisi tehty laadukasta tutkimusta niin on naiivia etsiä ongelmaan vastauksia. Tässähän on myös hauskoja ristiriitaisuuksia. IFF on yrittänyt esimerkiksi peliaikaa vähentämällä kaventaa tasoeroja maiden kesken. Pelin aktivoittaminen sen sijaan kasvattaa niitä, kun tapahtumat kentällä lisääntyvät.

– Ja onhan tämä jo jonkin sortin ikiliikkuja. Meikäläinenkin on varmaan leimattu konservatiiksi joka ei halua lajiin muutoksia. Sehän ei pidä paikkaansa. Olen esimerkiksi sääntöjen tulkintaa ja niiden “aukikirjoittamista” pitänyt jo kauan pinnalla. Fyysisen pelin erityisesti sitomisen ja “roikkumisen” osalta olen halunnut vähentää niitä. Näin ollen olen kannattanut taitosalibandyn ja sen elementtien lisäämistä lajiin.

– Oma mielipiteeni on, ettei lajiin tarvitse ensimmäisenä tuoda hyökkäysaikaa tai lisää viivoja. Ne hankaloittavat lajin seuraamista. Ne eivät aktivoi peliä, vaan passivoivat karvaamista ja tuovat lisää katkoja. Itse matkisin sitä kuuluisaa NHL-tuotetta. Hyökkäämisestä tuottoisampaa ja taitosalibandy jalustalle, jolloin peli aktivoituu.

Vuoren nostamissa Future of Floorball -asioissa oli paljonkin tarttumapintaa. Erityisesti silmään pisti se, että Suomessa ajetaan sitä, että salibandya pelataan sen sääntöjen mukaan ja katsotaan mihin se riittää. Kuitenkin siellä luki myös näin: ”IFF on tehnyt fyysisen pelin linjaukset, mutta edes Top 4 -maissa tätä linjausta ei kovin hyvin noudateta kansallisissa sarjoissa”. Miten tämä on mahdollista?

– Tässä on kyllä melkoinen viestinnällinen ristiriita. Minä ja etenkin Oskari Saari ollaan jo vuosia nostettu esille, että Suomi voisi olla näissä sääntöjen ja fyysisen pelin tulkinnoissa edelläkävijä. Luotettaisiin siihen, että me viemme tuotetta eteenpäin ja muut seuraavat.

– Tämä on järjestäen tyrmätty sillä, ettei Suomi voi näitä omin päin tulkita ja että säännöt pitää olla yhteneväiset IFF:n kanssa. No nyt Vuori toteaa ettei TOP4-maat noudata sitä mitä IFF:ssä on linjattu. Toisaalta hän sanoo että “näemme paremmaksi tavaksi lisätä viihdyttävyyttä suosia taitopeliä sääntötulkintoihin vaikuttamalla”.

– Toisin sanoen viesti on, että IFF haluaa taitosalibandya, mutta Suomessa tämä ei toteudu, mutta Suomi haluaa lisätä taitosalibandya.

– Vastaus siihen miten tämä on mahdollista. En todellakaan tiedä. Tietysti yksi ongelma liittyy siihen että IFF on TOP4-maiden kansallisiin liittoihin verrattuna Mikki Hiiri -organisaatio ja etenkin Ruotsissa arvostus kyseistä organisaatiota kohtaan on olematon.

Sääntöihin muuta kommentoitavaa?

– Toinen merkittävä ristiriita liittyy tähän:

“IFF:n hallitus on myös Future of Floorball keskusteluissa linjannut, että lajin sääntölinjaa on muutettava enemmän taitopeliä sallivaksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vähemmän roikkumista, kiinnipitämistä ja vartalolla sitomista.”

– Tämähän on toteutunut kaikista vähiten IFF:n tapahtumissa eli arvokisoissa missä roikkuminen ja sitominen on huomattavasti sallittavampaa kuin esimerkiksi Ruotsin ja Suomen pääsarjoissa.

– Vuori toteaa, että toteutus on ontunut ja asian vieminen käytäntöön on erittäin hankalaa. Tästä olisin mielelläni kuullut lisää, että miten ja miksi se ontuu? Mikä on tällä hetkellä ongelmakohta miksi asia ei etene, jos kuitenkin esimerkiksi IFF:llä ja liitolla on yhteinen tahtotila taitosalibandyn lisäämiseksi.

Asia johon on pakko tarttua on kisakalenteri. IFF suunnittelee kisojen siirtämistä lokakuulle. Onko tuo paras mahdollinen ajankohta kisoille?

– Voi voi…nyt sitten kisat lokakuulle jotta väistämme lumilajit, joiden maailmancupit eivät ole vielä startanneet. Ei herranjumala. Kyllä tämä on vaan huonon itsetunnon laji edelleen. Onko meidän todella väistettävä kaikkia maailman urheilulajeja, jotta saamme edes vähän huomiota? Vai pitäisikö tehdä pikku hiljaa parempaa lajin myyntiä ja markkinointia?

– Aina kyllä löytyy syy miksi emme saa ANSAITTUA näkyvyyttä. Milloin se on alakolmiohinkkaus, milloin kentällä on liikaa neliöitä ja milloin sitten kisat ovat väärässä ajankohdassa. Peilistä ei vielä ole vikaa löytynyt.

Toisekseen nyt kun tulee vielä MM-kisojen päälle EM-kisat, niin on enemmän kisoja pelattavaksi ja järjestettäväksi. Onko salibandysta tähän?

– Isoja haasteita asetellaan kyllä kansallisille liitoille ja totta kai pelaajille, valmentajille ja muillekin toimijoille seuroissa kun laji on kuitenkin puhtaasti amatööriurheilua.

– Mahdollisuutena on että rimaa nostetaan ja siihen sopeudutaan. Uhkana on että tekijät uupuvat ja poistuvat lajista.

Koska olet itse harvoja salibandytähtiä, niin kysyn tästä lopun linjauksesta: ”Lajistamme puuttuvat vahvat tähtipelaajat, ja sellaisten nostamiseksi esiin vaaditaan toimenpiteitä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla sekä yhteistyötä pelaajien, seurojen, lajiliittojen ja IFF:n välillä.” Onko realistista, että liitot olisivat helikopterivanhempina edistämässä joidenkin pelaajien tähtikulttia?

– En ihan osta tätä. On lajissa tähtipelaajia. Näiden näkyvyys ja mittasuhteet ovat vain sillä tasolla missä lajikin on.

– Kaupallisuudesta on kyllä paljon puhetta. Teot ovat sitten jääneet täysin piippuun. Näitä lajin tähtiä eivät ole kaupallisesti osanneet hyödyntää pelaajat itse, ei seurat eivätkä liitot.

Viimeiseksi: Pitäisikö Salibandyliiton irtisanoutua kokonaan IFF:n visioista?

– Ei. Salibandyliiton pitäisi vain olla paljon vahvempi edelläkävijä lajin kehittämisessä.

– Future of Floorballissa on paljon oikeaa asiaa. Mutta se on enemmän lista toiveita ja kokonaisuus on niin laaja, että siitä olisi syytä löytää ne tärkeimmät prioriteetit. Se on ollut jo vuosia IFF:n kompastuskivi, että piskuinen ja vaatimaton organisaatio yrittää tehdä vähän kaikkea.

Lue myös: Näkökulma: ”More actionia” tosiaan tarvitaan