Yhdysvaltalaisen salibandysarja NAFL:n Minnesota Growlers julkaisi tällä viikolla jo kevään toisen yllätyshankinnan, kun ex-jääkiekkoilija Joonas Donskoin sopimus vahvistettiin.
NAFL on sarjana vielä tuore, ja tuleva kausi on kolmas koronaviruspandemian estettyä kaksi ensimmäistä. Joukkueiden määrä on vaihdellut eri vuosina, ja kaudella 2024 mukana on kuusi joukkuetta. Sarja pelataan kesällä heinäkuun aikana, jolloin se ei kilpaile Euroopan sarjojen kanssa.
Growlersin taustoilla vaikuttaa suomalainen Yhdysvalloissa asuva yrittäjä Juha Rouvinen. Rouvinen kertoo, että hänellä ei ole salibandytaustaa, vaan hän päätyi lajin pariin poikansa kautta.
– Kaikki lähti siitä, että poika Hugo on pelannut salibandya. Hän on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta asuessaan Suomessa pitkään hän pelasi Blackbirdsissa salibandya. Muuttaessaan takaisin tänne, niin oma kiinnostukseni lähti liikkeelle. Hän on ollut mukana USA:n juniorimaajoukkueissa.
– Sitä kautta Florida Vikingsin Daniel Williamson (USA:n juniorimaajoukkuevalmentaja) pyysi häntä mukaan pelaamaan Floridaan NAFL:n ensimmäisenä vuonna. Hugo meni sinne ja olin mukana Floridan toiminnassa katsoen samalla mitä NAFL on. Sen kautta tuli pyyntö laittaa pystyyn oma franchise myös Minnesotaan.
– Jääkiekko on täällä aika laajalle levittäytynyt. Viime vuonna liityttiin ensimmäisen kerran NAFL:iin ja sitten aloitettiin pelaaja-asioiden kehitys. Otin lajiliittoon yhteyttä ja pohdittiin sitä miten saataisiin pelaajia tulemaan tänne. Viime vuonna saatiin osa pelaajista. Meillä ei ollut kuin kaksi kentällistä, mutta pärjättiin aika hyvin, Rouvinen avaa suhdettaan lajiin.
NAFL:sta on välillä puhuttu suurellisesti jopa ammattilaissarjana. Rouvinen kommentoi sarjan realiteetteja siten, että toiminta taustoilla on pitkälti talkoovoimaista. Tarkoituksena on kuitenkin haalia jonkin verran sponsoreita ja yrityksiä mukaan. Koska toiminta on myös sellaista, että tarkoitus ei ole haalia voittoa, saa joukkue jonkin verran lahjoituksia.
Pelaajat eivät pääse rikastumaan Amerikassa.
– Pelaajat, kun tulevat meille, niin he maksavat matkat tänne ja pienen korvauksen kuluista. Saadaan aika hyvin budjetti täytettyä, niin pelaajien omalla rahoituksella kuin meidän omalla rahoituksella, jota tulee muista lähteistä.
Teillä on paljon pelaajia Suomesta. He siis maksavat lennot sinne, mutta miten majoitukset ja muut seikat?
– Majoitus kuuluu hintaan. Ei se mikään salaisuus ole, että suurin osa maksaa lennot tänne ja sitten 1500 dollaria (1380 euroa) käytännön kuluja, joihin kuuluu majoitukset ja maan sisäiset lennot tai kuljetukset, Rouvinen paljastaa.
Saa sellaisen kuvan, että tässä on jotain poikkeuksia, niin puhutaanko tässä tähtipelaajista vai…?
– Meillä on pari F-liigan tason kaveria, joiden kuluista kustannetaan suurin osa. Peter Kotilainen on yksi niistä, joiden kustannuksista on neuvoteltu erikseen.
Rouvisen mukaan pelaajien reissu kestää kolmisen viikkoa. Pelaajat matkaavat ensin Teksasin Austiniin, jossa pelataan ensimmäinen turnaus. Toinen turnaus pelataan viikon päästä Nashvillessa Tennesseessä ja viimeinen turnaus pelataan Duluthissa Minnesotassa. Pelaajat pääsevät siis näkemään Yhdysvaltoja vähemmän perinteisissä matkakohteissa usean viikon reissulla.
Jalat maassa
Rouvisen kanssa keskustellessa on miellyttävää kuulla kuinka realistisesti hän suhtautuu NAFL:n kehitykseen. Visiot eivät ole yhtä lennokkaita, kuin Suomen liigan ja IFF:n maailmanvalloituspuheet. Pienet askeleet ja maltillinen kehitys ovat ensisijaisessa tähtäimessä.
– Mennään nyt kausi kerrallaan ja pienin askelin. Meillä on tarkoitus kehittää toimintaa etenkin täällä Minnesotassa, mutta Yhdysvalloissa myöskin, että saadaan lajitietoisuutta vietyä kouluille ja saadaan lajitietoisuutta vietyä jääkiekon puolelle.
– Ollaan saatu muutama koulu aloittamaan salibandyn pelaamisen virallisesti ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Hyvin pienin askelin on menty eteenpäin. Ei tämä millään tavalla nopeasti lähde liikkeelle.
– Tänä vuonna järjestämme Pohjois-Minnesotassa Duluthissa Finnfest-tapahtuman yhteydessä turnauksen, mikä lisää paikallista lajitietoisuutta. Tavoitteenamme on voittaa Troy Cup, mutta pääasiallinen tavoite on tarjota pelaajille mukava kokemus ja mahdollisuus tutustua paikalliseen kulttuuriin, Ruovinen sanoo.
Rouvinen ei sarjan kehittäistä kommentoi muuten kuin siten, että joukkueille olisi tärkeää saada kilpailukykyiset ryhmät. Koko sarjan kehityksestä vastaa enemmänkin komissaari Ryan Connor.
Miten NAFL:n pelillistä tasoa voisi arvioida?
– Asia riippuu vähän joukkueen syvyydestä. Floridalla oli viime vuonna kolme kentällistä ja ruotsalaisia maailmanmestareita, että heillä oli varmasti ylivoimaisesti paras joukkue NAFL:ssa. Tasoa on vaikea arvioida, mutta parhaimmillaan voidaan mennä Suomen ykkösdivisioonan tasolla tällä hetkellä. Joukkueissa on ihan huippuja ja voi olla yksi kentällinen ihan F-liigatasoa, mutta joukkueen kokonaistaso ei vertaudu siihen, Rouvinen pohtii.
Toisaalta taso voi tietyissä tilanteissa yltää jopa Suomen toiseksi korkeimmalle tasolle, mutta toimituksen on pakko suhtautua arvioon hiukan skeptisesti. Suomestakin on sarjaan mennyt jopa aladivaripelaajia. Se on totta, että parhaat pelaajat ovat vähintään liigatasoa.
Kyse ei ole pelkästään pelaajien tasosta. Joukkueet pelaavaat yhdessä vain muutaman viikon vuodessa, joten niiden valmentaminen on haastavaa, eikä pelillinen kehitys NAFL-kauden aikana ole kovin realistista.
Siihen liittyen: onko suunniteltu, että kausi olisi pidempi ja pelejä pelattaisiin myös eri vuodenaikoina?
– Näistä on käyty keskusteluita, mutta muutosten suhteen ollaan aika varovaisesti liikkeellä. Jos meinataan saada sarjan tasoa ja lajikiinnostusta sekä organisaatioita kehitettyä, niin kyllä meidän pitää pelata kesäaikana. Muuten ei saada Suomesta tai Euroopasta pelaajia mukaan ja silloin kilpaillaan jääkiekon kanssa. Kesäaika on sopiva saada lajille huomiota ja pelaajia Euroopasta, Rouvinen linjaa.
Donskoi
NAFL-historian toistaiseksi kovin paukku oli Growlersin sopimus Donskoin kanssa. Miten päädyitte kontaktiin Donskoin kanssa?
– Hän muutti asumaan Minnesotaan vaimonsa kanssa, joka on minnesotalainen ja meillä on yhteisiä ystäviä. Heitin hänelle ajatuksen, että ”tulisitko mukaan Growlersiin vähän pelaamaan ja lajitietoisuutta kasvattamaan?”.
– Joonas on pelannut jo salibandya täällä meidän klubitasolla ja on ollut ihan hauskaa. Hän sanoi, että tulee mielellään kasvattamaan lajin näkyvyyttä, jos hän vain millään pystyy auttamaan lajin kasvua oman nimen avulla, Rouvinen kertoo.
Salibandyn konteksissa Peter Kotilaisen sopimus oli iso juttu. Kotilaisen kanssa oli keskusteltu jo vuotta aiemmin.
– Peter Kotilainen tuli Pasi Järvisen kautta, joka on meillä maalivahtina. Pasi otti Peteriin yhteyttä jo viime vuonna, kun oli pelaajapulaa ja sen päälle tuli loukkaantumisia sekä kaikkea muuta. Peter oli sosiaalisessa mediassa ollut Pasin kanssa yhteydessä ja kertoi kiinnostuksestaan, mutta viime kesänä aikataulut eivät sopineet. Tänä kesänä sopivat.
Kotilaisen ja Donskoin sopimukset ovat rikkoneet Suomessa uutiskynnyksen isoissakin medioissa. Rouvinen on yllättynyt tästä, ja arvioi seuran olevan tunnetumpi Suomen salibandypiireissä kuin Minnesotassa.
Donskoi on ollut jääkiekossa huippu-urheilija, mutta näyttöjä salibandyosaamisesta ei ole. Toisaalta NAFL voi kirjavan pelillisen tasonsa vuoksi olla oikea paikka kokeilla siipiä. Rouvisen mukaan Donskoi on pelannut jonkin verran salibandya juniorina ja seurassa klubitasolla, joka ei kerro pelillisestä tasosta vielä mitään.
Salibandyssa on ollut aiemmin tapauksia, joissa markkinointi on ollut pelaamista isompi asia. Rouvisen kommenteista paistaa se, että Donskoissa tärkein seikka on mainosarvo, eikä pelillinen panos. Rouvinen kuitenkin vakuuttaa, että Donskoi on tarkoitus pelata joukkueessa.
– Kyllä hänen on tarkoitus pelata koko ajan. Jussi Sihvonen saa sitten katsoa ja päättää mikä rooli on. Voi olla, että hän ei pääse vielä ensimmäiseen Austinin turnaukseen mukaan, mutta kahteen pääsee varmasti.
Yksi ehdoton kysymysmerkki on Donskoin päävammahistoria, josta hän on ollut avoin julkisuudessa. Salibandy on toki siistimpi laji kuin jääkiekko, mutta varsinkin viime vuosina on ollut vakavia päävammoja esimerkiksi huippupelaajilla Krister Savosella ja Alexander Ruddilla. Juuri sellaisia, joista Donskoi on kärsinyt jääkiekossa.
Donskoi on ollut avoin päävammahistoriastaan. Onko teillä sen suhteen erityisjärjestelyitä tai onko hän ollut huolissaan siitä?
– Hän ei ole ollut huolissaan, sillä jääkiekkoon verraten kontakti on paljon pienempää. Sitä me yritetään täällä myös painottaa, että salibandyssa riskit loukkaantua ovat huomattavasti pienemmät kuin jääkiekossa. Hän aikoo myös tuoda tätä asiaa tulevaisuudessa esille.
– Lajin halpuus on toinen seikka ja sitä on yritetty tuoda etenkin jääkiekkoperheille esille. Monilla perheillä ei ole varaa lähteä pelaamaan jääkiekkoa, koska kustannustaso täällä Minnesotassa on aika valtava. Salibandy voisi olla paljon helpompi ja halvempi vaihtoehto monelle perheelle, Rouvinen arvioi.