Kansainvälinen Salibandyliitto IFF kertoi muutama viikko sitten testaavansa sääntömuutoksia Ruotsin pääsarjoissa.
Yksi sääntö koskee rangaistuslaukauksia, jossa jatkossa ei saa vetää ilmaveivejä, mutta maaveivit ovat sallittuja. Tässä mahdollisessa pysyvässä sääntömuutoksessa ainoastaan paikataan IFF:n aiemmin tekemää huonoa sääntömuutosta, jossa säädettiin, että pallo saa mennä taaksepäin rankkarissa. Vanha sääntö oli selkeä ja esti räikeimmät veivailut.
Toisessa testattavassa sääntömuutoksessa pyritään puuttumaan vaihtopenkin toimintaan. Uuden säännön mukaan pelaajien tulee istua vaihdossa vaihtopenkillä ja toimihenkilöiden olla vaihtopenkin takana. Tällä pyritään estämään sitä, että pelaajat ja valmentajat heiluvat jatkuvasti laidan lähettyvillä siihen nojaten, joka johtaa paikoin siihen, että kurkotetaan laidan yli kentän puolelle. Yhtenä pointtina on ollut sekin, että seisovat pelaajat ja toimihenkilöt estävät katsojien näköyhteyden kentälle.
Rankkarisääntö on Suomesta katsoen erittäin järkevä, mutta Ruotsissa se on aiheuttanut parranpärinää. Irvokkaan näköisiä ilmaveivirankkareita näkee niin Ruotsissa kuin Sveitsissäkin useammin kuin Suomessa. Ilmaveiviä pelitilanteessa ei pidä kieltää, mutta rankkareista niiden suitsiminen on paikallaan.
Nykysäännöillä ja sopivalla ”kupilla” varustetulla mailalla maalin veivaaminen on helpompaa kuin vanhan säännön mukaisen rankkarin viimeistely millä tahansa tavalla. Tämän vuoksi on erikoista, että juuri tällaisesta sääntömuutoksesta voi löytää jotain negativiista.
Se, että pelaajat ja toimihenkilöt eivät saa heilua miten haluavat, on ehdottomasti järkevä muutos. Lienee hyvä lisätä, että valmentajat saavat kyllä mennä pelaajien eteen antamaan pelillisiä ohjeita, ja sääntöön on vielä lisätty löyhästi, että se on mahdollista myös muista joukkueen pelaamiseen liittyvistä syistä.
Tässä asiassa kritiikki on tullut Ruotsissa siitä, että uusi sääntö tappaa tunteen pelistä. Jos tosiaan on näin, niin lajin intensiteetti ja tunne ovat olleet todella heikoissa kantimissa. Jos valmennus ei saa joukkuettaan pelaamaan muulla tavoin kuin sekoilemalla pelin aikana vaihtopenkillä, ei joukkueella ole muutenkaan asiat kovin hyvissä kantimissa.
Kaikkein suurin huoli asiassa herää ruotsalaista salibandykulttuuria kohtaan. Nämäkö ovat tosiaan niitä asioita, joista Ruotsissa huolestutaan ja ollaan valmiita vaalimaan? Ilmaveivaaminen ja vaihtopenkin käytös? Ruotsin pitäisi olla jääkiekon Kanada ja jalkapallon Englanti ja vaalia lajikulttuuria.
Kuitenkin kun pari vuotta sitten käytiin kiivasta keskustelua siitä, että pitäisikö salibandya pelata 4v4 ja 3×15 minuutin peliajalla, vallitsi lajin emämaassa syvä hiljaisuus. Jos Suomessa ei olisi keskusteltu asiasta riittävällä pieteetillä ja kriittisyydellä, olisi muutokset saattaneet hyvinkin mennä läpi.
IFF on tarjoillut uudenlaisia aivopieruja lajin aktivoimisen suhteen. Näissäkin asioissa ruotsalaiset ovat pysyneet pääosin hiljaa. Jos joltain maalta toivoisi isompaa panosta lajin kansainväliseen kehitykseen, se on Ruotsi. Ruotsalaisilla on yleensä parempi itsetunto kuin suomalaisilla, niin ehkä heillä riittäisi selkänahka puolustaa lajin perinteitä, kun suomalaiset lajipäättäjät ovat valmiita luopumaan mistä vain yksittäisen katsoja toiveiden vuoksi.
Mutta siis ilmaveivit rankkareissa ja vaihtopenkillä istuminen? Nämäkö ovat niitä ruotsalaisille tärkeitä asioita?