Liekö mitään niin paljon salibandyn seuraajia yhdistävää asiaa kuin erilaisten teknisten palveluiden toimimattomuus?
Kansa yhdistyi jälleen kokoaan isommaksi viime viikonloppuna, kun Salibandyliiton tuottama palvelu, SalibandyTV kaatui kahdesti Suomen otteluiden yhteydessä. Eikä edes oikeastaan kaatunut, vaan ei lähtenyt edes käyntiin. Salibandyliiton osalta isoimman miinuksen saa kuitenkin reagointi, sillä lauantaisessa vikatiedotteessa ei pahoiteltu sanallakaan käyttäjien näkökulmasta, vaan ongelmaa katsottiin vain liiton omasta näkövinkkelistä. Kerta se on ensimmäinenkin.
Toinen käytännössä käyttökelvottomaksi tehty palvelu on IFF:n tulospalvelu, jossa pitää rekisteröityä sekavaan emoji-helvettiin, vaan todetakseen, että niinkin olennainen asia kuin pelikello on jäänyt ohjelmoimatta palveluun kokonaan. Kaikkia palveluita tekevien pitäisi ensisijaisesti laskea kuinka monta klikkausta, skrollausta ja naputusta pitää tehdä, että löytää yksinkertaisimmat tiedot lajista.
IFF:n applikaatio on antiteesi käyttäjäystävällisyydelle, eikä tilastojen kuulu olla rekisteröinnin takana, vaikka videopalvelu onkin samassa osoitteessa. Lajin otteluseurannan kannalta kannattaa luottaa ensisijaisesti FlashScoreen, mikä toimii vapaassa käytössä. Salibandytarjonta on yllättävän laaja.
Toinen asia on palveluiden maksullisuus. Vielä viitisen vuotta sitten suuri osa kansainvälisistä peleistä oli ilmaiseksi tarjolla IFF:n Youtubessa. Nyt edes harjoituspelejä ei ole enää katsottavissa mistään ilmaiseksi. Jos mietitään rehdisti IFF:n ja Salibandyliiton roolia, niin ensisijainen tehtävä on lajin levittäminen ja tietoisuuden lisääminen, ei liiketoiminta. 20 euroa kolmesta ei toimivasta Suomen harjoitusottelusta keskiverrolla teknisellä toteutuksella on liikaa.
SalibandyTV on projektina kiinnostava ylipäänsä. Viime vuosikymmenen lopulla Vellu Maurola toi markkinoille lähes täysin samanlaisen palvelun nimellä Gamesaver, joka keskittyi täysin junioripeleihin, mutta idea oli sama. Tuolloin liitolla oli yhteistyötä myös ruotsalaisen SolidSportin kanssa. Gamesaver pudotettiin jo seuraavalla kaudella pois ja SolidSport oli pari vuotta samassa asemassa kuin SalibandyTV on.
SalibandyTV:n plussa on se, että se on lajin oma alusta, kuten Ruotsissa jo kymmenisen vuotta toiminut InnebandyTV. Miinuksena on se, että sillä yritetään tarjota kaikkea mahdollista, mutta se ei vastaa palvelun laadultaan ainakaan vielä kaupallisia palveluntarjoajia. Hyvä on se, että seurat voivat tehdä sillä rahaa, erittäin huonoa on se, että mitään vaihtoehtoa ei ole.
Kun ei ole vaihtoehtoa, ei ole kilpailua. Lajissa pitäisi kilpailuttaa myös tulospalvelut, jotka on hoidettu monopoliasemien vuoksi äärimmäisen huonosti. Aika monikin liiton ulkopuolinen on halunnut saada mahdollisuuden tarttua tulospalvelun ongelmaa, mutta Suomen liitolle on ollut tärkeintä pitää kiinni omasta asemastaan palvelutarjoajana.
Vaikka kirjoituksesta voi saada toisenlaisen kuvan, en vastusta palveluiden maksullisuutta. Ongelma on se, että monopoliasemassa olevat liitot eivät tarjoa tarpeeksi hyviä palveluita suhteessa asettamiinsa hintoihin. Esimerkiksi jos henkilö x haluaa katsoa tässä syksyllä Champions Cupia (IFF applikaatio), yhden EFT:n (SBTV) ja MM-kisat (IFF applikaatio), niin paketti maksaa kaikkiaan yli 60 euroa. Suomen pelit toki näkyy kisoissa Yleltä.
Vähemmällä hinnalla mainosten kera voi katsoa Ruutua ja molempia liigoja koko syksyn. Ruudussakin on laatuongelmia, mutta keskimäärin se hakkaa sekä IFF:n että Salibandyliiton palvelut ja pelejä on paljon enemmän tarjolla studioineen päivineen. Ei olisi vaikea valita kumpaan sijoitan, mutta yli 100 euron sijoittaminen salibandystriimeihin pelkästään syksyllä on jo paljon. Siihen voi lähteä joku hc-seuraaja, mutta ei varmasti kukaan, joka ei ole jo lajiin vihkiytynyt.
On ymmärrettävää, että liitoissa pyritään keräämään taloudellista selkärankaa, mutta ovatko ne tosiaan kaupallisia toimijoita? Heillähän on jo oikeudet eri palveluihin, mikä jättää kilpailun pois yhtälöstä. Samalla kun eri palveluille laitetaan melko korkeita summittaisia hintoja, niin sahataan omaa oksaa lajin levittämisen kannalta.
Perättäisin sanoin painottaen: kumpikaan liitto ei ole kaupallinen liikeyritys, joka taistelee markkinoilla markkinatalouden ehdolla, kun puhutaan lähetyksistä ja tulospalveluista. Kyseessä on kaksi monopoliasemassa olevaa palveluorganisaatiota, jotka leikkivät liikeyritystä unohtaen yhtälöstä kaupallisten liikeyritysten arvostaman asiakkaan ja vastuun. Toivottavasti mahdollinen taloudellinen hyöty menee lajin edistämiseen, eikä liittojen oman olemassaolon pönkittämiseen.