Viime viikonloppuna Raumalla tehtiin historiaa, kun Malmön MM-kisoihin valmistava viimeinen EFT-turnaus pelattiin Kivikylän Areenalla.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun salibandymaaotteluita pelattiin Raumalla. Salibandyliitto sai turnauksen järjestämisessä paljon apua Raumalla salibandyn suurtapahtuman viime tammikuussa järjestäneeltä SalBan toiminnanjohtajalta Joni Rokosalta.

Rokosa oli turnauksen järjestelyissä mukana SalBan edustajana. Hänen mukaansa yhteistyö Salibandyliiton kanssa oli tiivistä ja onnistunutta.

– Järjestelyt tehtiin Salibandyliiton yhteistyökumppanina ja yhteistyöjärjestäjänä. Aika tiiviisti pidemmän aikaa tätä työstettiin yhdessä liiton kanssa ja pidettiin palavereita. Siitä se on lähtenyt rakentumaan. Meidän ja liiton välisessä sopimuksessa oli tarkkaan määritelty, mitä meidän täytyy ja saadaan tehdä. Viikonloppuna oli 230 eri vapaaehtoisroolia täytettävänä. Siinä oli aikamoinen organisoiminen heidän kanssaan. Mitä olen kuullut, se on sujunut vaivattomasti koko viikonlopun, Rokosa sanoi.

Suuren luokan tapahtumien järjestäminen Raumalla ei ollut Rokosalle uutta. Hän oli puuhamiehenä viime tammikuussa pelatussa jäähallipelissä, kun SalBa sai vieraakseen Porista FBT Karhut. Joukkueet kohtasivat myös tällä kertaa EFT-turnauksen yhteydessä. Vaikka tapahtuma olikin tällä kertaa kaksipäiväinen, teki Salibandyliiton mukanaolo järjestelyistä Rokosan mielestä helpompaa.

– Tämä oli huomattavasti helpompi järjestää. Silloin kaikki langat olivat seuran ja minun käsissä. En osaa heittää prosenttimäärää työtunneista, mutta selkeästi vähemmän. Isoin juttu oli henkisesti se, että turnauksen taloudellinen riski oli Salibandyliitolla, kun taas tammikuun pelissä se vastuu oli minulla. Jos olisin säheltänyt enkä osannut työtäni, olisi SalBa ollut maksajana, hän mietiskeli.

Tammikuisen tapahtuman järjestäminen antoi Rokosan mielestä hyvän pohjan hänelle ja SalBalle, jonka avulla he pystyivät olemaan mahdollisimman suureksi avuksi liitolle, varsinkin paikallisten kanssa toimiessa.

– Meistä oli varmasti iso hyöty liitolle paikallisena seurana yksittäisissä asioissa, joita välttämättä ei olisi muuten osattu huomioida. Miten säästetään, miten asioita kannattaa organisoida ja miten täällä toimitaan paikallisten ihmisten ja yritysten kanssa. Meillä oli tietyt mallit markkinoinnista alueen seuroille. Tammikuun yhteistyöstä oli varmasti isoa hyötyä. Jonkinnäköinen tuki ja turva Salibandyliitolle, Rokosa kertoi.

Yleisömäärät puhuttavat

Sekä lauantain (2213) että sunnuntain (1897) katsojaluvut jäivät kauaksi viime tammikuun areenaottelun 3083 katsojasta. Rokosan mukaan yleisömäärät osuivat lähelle niitä lukuja, mitä hän ennakkoon odotti.

– Ensimmäisessä palaverissa halusin tavoitteellisena ihmisenä kysyä yleisötavoitteista ja taloudellisista tavoitteista, ennen kun tähän projektiin sitouduimme. Salibandyliitto on varmasti parempi vastaamaan virallisista tavoitteista, mutta mikäli paikallislehdestä oikein luin, niin kolmea tuhatta tavoiteltiin. Oliko se realistista? Varmasti oli, mutta kun minulta asiasta kyseltiin, oletin lauantain luvun olevan jossain kahden ja kolmen tuhannen välissä. Sunnuntain osalta näytti jo siltä, että emme saisi edes noinkaan paljoa. En halua ole hirveän pettynyt näistä luvuista. Salibandyssa tuollaiset katsojaluvut eivät ole kauhean huonoja lukuja, hän totesi.

Miksi yleisömäärät jäivät tammikuun ottelua pienemmiksi?

– Lippujen hinnat (aikuisilla 39 euroa päivä) olivat korkeammat kuin tammikuussa. Se on varmasti yksi syy. Ilmaislippujen määrä, jota jaoimme tammikuussa, oli paljon isompi. Silloin pystyimme aktivoimaan muita alueen seuroja ja oman seuran muita joukkueita paljon paremmin lipunmyyntiin. Silloin he saivat 50 % myymiensä lippujen hinnasta itselleen. Se oli silloin ehkä jopa nerokas idea saada ihmisiä liikkeelle. Nyt se yhteinen päätös, joka tehtiin, ei antanut seuralle tarpeeksi isoa porkkanaa myydä lippuja. Ehkä siksi tätä EFT-tapahtumaa ei mietitty liikaa. Muut voivat pohtia, oliko lippujen hinnat liian korkeat. Se on jossittelua tässä vaiheessa.

Rokosan mielestä on parempi katsoa pinnan alle, miksi suuremmat katsojaluvut jäivät saavuttamatta, ja olisiko niitä voinut saavuttaa missään muuallakaan.

– On hyvä pohtia kriittisesti, olisiko missään muualla saatu isommat katsojamäärät ja missä kaupunki olisi ollut niin vahvasti mukana tapahtuman järjestämisessä, hän pohti.

EFT-turnaus oli toinen suuri jäähallitapahtuma Rokosalle ja SalBalle vuoden sisään. Nyt 35-vuotias SalBan toiminnanjohtaja haluaa hengähtää ja pitää taukoa suurten tapahtumien järjestämisestä.

– Tammikuun pelin jälkeen sanoin, että en kyllä moneen vuoteen ole itse tällaisessa mukana, mutta eihän siinä kauaa mennyt, kun olimme mukana isomman tapahtuman järjestelyissä. En halua sanoa, että ei koskaan, mutta mielestäni on ihan hyvä pitää taukoa tämän kokoluokan tapahtumasta, Rokosa huokaisi.