FBC Loiston kausi on sisältänyt putkia, niin hyviä kuin huonoja. Siitä huolimatta turkulaisjoukkue taistelee kotiedusta pudotuspeleihin.
Kauden kahdella voitolla aloittanut Loisto oli neljän perättäisen tappion jälkeen pudotuspeliviivan tuntumassa, mutta lauantaina neljännen perättäisen voittonsa ottanut joukkue nousi sarjataulukon neljänneksi. Loiston päävalmentaja Joni Burman kertoo kauden alun olleen hyvin odotetun kaltainen.
– Jos pari kuukautta sitten olisi kysytty, missä ollaan tässä vaiheessa kautta, niin aika lailla noille sijoille olisin osannut veikata. Meillä on kymmenisen uutta, nuorta pelaajaa, jotka pelaavat ensimmäisiä F-liigapelejä. Peli helposti heittelehtii, kun on uusia liigapelaajia paljon. Onhan meillä omat vaikeutemme ollut. Hyvä puoli on, että meillä on aika paljon maajoukkuepelaajia (eri ikäkausimaajoukkueissa), Burman sanoi.
Kahden maalin tappio Kooveelle syyskuun lopussa aloitti neljän ottelun tappioputken, jonka aikana Loisto otti tappiot TPS:lta, Classicilta ja ÅIF:lta. Erityisesti jatkoajalla kärsitty ÅIF-tappio jäi kirvelemään Burmania, mutta se toimi myös herätyksenä joukkueelle, joka on sen jälkeen voittanut neljä ottelua putkeen.
– Koovee oli meitä vastaan todella hyvä, ja ansaitsi voittonsa. En enää laukaisumääriä tarkkaan muista, mutta meillä taisi siinä pelissä olla yli 40 laukausta. Kaikkien tilastojen mukaan meidän olisi pitänyt voittaa se peli, mutta emme niin tehneet. Näkisin, että hävisimme sen pelin viimeistelyn tehottomuuteen.
– ÅIF-peli olisi pitänyt voittaa. Myönnän suoraan, että siinä pelissä valmennus oli todella huono, eikä pelaajat juurikaan sen parempia. Niiden häviöiden jälkeen heräsimme joukkueena ja aloimme paiskimaan vielä kovemmin hommia. Toimme pelaamiseemme, varsinkin pelinavaamiseen, treenien kautta uusia, yhteisiä säveliä. Helpotimme niillä meidän pelaamista. En tiedä, olisiko heräämistä tapahtunut, jos olisimme ne pelit voittaneet. Tässä kohtaa voi sanoa, että meille teki hyvää hävitä ne pelit. Saimme siitä lisää virtaa tekemiseen, Burman tuumi.
Loisto menetti syyskaudeksi paljon tulivoimaa, kun joukkueen sisäisen pistepörssin toinen ja kolmas, Ulla Valtola ja Tuulia Lahti, lähtivät Ruotsiin opiskelijavaihtoon. Tai, toinen lähti Ruotsiin, kun taas toinen ei. Valtola lähti suunnitelman mukaan Karlstadiin, jossa hän on tehnyt kahdeksaan otteluun tehot 4+5=9. Lahti taas kärsi kesällä nilkkavamman, joka leikattiin hyvin nopeasti. Hänen sopimuksensa Karlstadiin peruttiin.
– Tuulia ei ikinä Ruotsiin lähtenyt. Ensimmäinen kuukausi opiskelijavaihdosta olisi mennyt keppien kanssa, joten hän ei lähtenyt ollenkaan, Burman paljastaa.
Burman kertoo Lahden olleen jo Loiston mukana harjoituksissa, ja alkuperäistä aikataulua nopeammin toipunut nilkka on kestänyt jo joukkueharjoitusten mukana. Paluu liigakentille voi Burmanin mukaan tapahtua muutaman viikon sisään.
– Tuulia on pystynyt nyt viime viikolla ensimmäiset harjoitukset vetämään siten, ettei tarvitse mitään huomioliiviä olla päällä. Hän alkaa parin viikon sisään olemaan pelikunnossa, hän kertoi.
Kahden pistelingon menetys, vaikkakin vain kauden alkupuoliskolle, on iso menetys mille tahansa joukkueelle. Burman ei sitä kuitenkaan jäänyt harmittelemaan, vaan keskittyi niihin pelaajiin, jotka hänellä on. Valtola ja Lahti ovat kuitenkin iloisia vahvistuksia Loiston pudotuspelikamppailuun.
– Se oli tiedossa jo alkukesästä, että he ovat jouluun asti poissa. En ole heitä sinänsä kaipaillut. Menemme sen mukaan, ketä meillä on.
– Totta kai otamme heidät ilolla vastaan. He ovat pelillisesti johtajatyyppejä, joten he ovat varmasti niin peleissä kuin treeneissä isoja palasia meille, Burman totesi.
Viime kaudella Loisto sijoittui runkosarjan kolmanneksi, ja voitti SSRA:n pronssiottelussa selvin luvuin 11–2. Kotiedun saavuttaminen on tälläkin kaudella nuoren turkulaisjoukkueen tavoitteena.
– Joukkue asetti loppukesästä tavoitteeksi neljännen sijan. Nyt olemme sillä sijalla, ja jos sarjataulukkoa katsoo, niin kyllä sen pitämiseen on ihan realistiset mahdollisuudet. Pidetään siitä kiinni, että saisimme kotiedun pudotuspeleihin. Sen jälkeen on mitalit mielessä, hän kertoi.
Yhden kauden pesti
Yksi aikakausi päättyi Loistossa viime kevääseen, kun pitkäaikainen päävalmentaja Matti Pienihäkkinen siirtyi syrjään valmentajan paikalta urheilutoimenjohtajaksi. Seurahistorian ensimmäisen aikuisten mitalin (pronssi) viime kaudella voittanut Loisto teki kesällä harvinaisen julkistuksen, kun se julkisti Burmanin toimivan päävalmentajana vain tämän kauden, ruotsalaisen Fredrik Olssonin ottaessa ohjat ensi kaudesta eteenpäin. Pienihäkkinen kertoo, että Olsson olisi haluttu penkin taakse jo täksi kaudeksi. Kun se ei onnistunut, Pienihäkkisen apuvalmentajana toiminut Burman oli luonteva valinta Loiston valmentajaksi siirtymäajaksi.
– Emme saaneet hänen työ- ja asumiskuvioita järjestymään niin nopeasti, että hän olisi kerennyt aloittamaan jo tästä kaudesta. ”Burre” oli luonteva valinta välikaudeksi, koska hän on ollut mukana ennenkin ja tietää siten Loiston harjoittelun tavat ja miten pelaajia kehitetään. Hän on hyvä koutsi, ja kun se oli myös Jonille ok, että hän on yhden kauden päävalmentajana, niin asia oli sitten selvä, Pienihäkkinen kommentoi.
Burman tuli siis kauteen hyvin harvinaisessa tilanteessa valmentajan näkökulmasta: hän tiesi jo etukäteen kuka hänen tilalleen tulee seuraavalle kaudelle. Burman kertoo, ettei hän tämän vuoksi lähtenyt tekemään suuria muutoksia Loiston pelitapaan.
– Alun perin mietin sitä, etten mitään kauhean isoja muutoksia lähde tekemään. Vuosi on sen verran lyhyt aika. Siinä ajassa on todella vaikea saada mitään isoja, toimivia muutoksia tehtyä.
– Nyt jos asiaa miettii, niin tällaista tämä olisi, vaikka olisikin pidempi sopimus, hän totesi.
Pääkallon kausiennakossa asiantuntija Toni Lötjönen kertoi, että hänen näkemyksensä mukaan tämä kausi on Loistolle välikausi uutta päävalmentajaa odotellessa. Burman kertoo kommentin olevan joukkueen sisällä täyttä huumoria.
– Ei tällaisesta ole joukkueen sisällä puhuttu. Joukkue on täynnä nälkäisiä pelaajia, jotka eivät pysty ajatella mitään välikausia. Se on heille ihan utopiaa, ihan mediajuttuja. Tuon takia joukkueen sisälle on tullut pieni vitsi, että jos minä joskus jotain sanon huonosti tai teen treenejä vetäessä jotain pieniä virheitä, niin voidaan todeta, että on vain välikauden välivalmentaja. Näitä sattuu, mutta tämä on joukkueen sisäinen huumorijuttu. En ole itse asiaa ajatellut yhtään, hän kertoi.
Se, mitä Burman tekee itse ensi kaudella, on epäselvää vielä itse miehellekin tässä vaiheessa.
– Täytyy kyllä sanoa, että kun kyseessä on 20. kausi putkeen valmentajana, niin ensimmäistä kertaa ei tiedä, valmentaako ensi kaudella ollenkaan. Omat kuviot ovat täysin auki, ja se, asunko edes Turussa ensi kesän jälkeen, on täysin auki. Tulevaisuus on täysi arvoitus. Voi olla, että valmennan Turussa tai jossain muualla, tai voi olla, että olen täällä tai en, enkä valmenna ollenkaan, Burman paljasti.