Salibandyn MM-kisojen kokonaiskatsojamäärä jäi Pääkallon tietojen mukaan alle 90 000.
Yleisömäärät herättivät paljon keskustelua suomalaismediassa kisojen aikana, mutta Pääkallo halusi odottaa lopulliset lukemat, sillä vajavaisin tiedoin on tehty aiemmin virhepäätelmiä. Kaikkiaan katsojia oli 88 280. Se asettaa Ruotsissa järjestettävät kisat kolmanneksi heikoimmaksi vuoden 2014 jälkeen katsojamäärillä mitattuna. Lukema on myös reippaasti pienempi kuin Sveitsin ja Tshekin kisoissa oli. Zurichin kisoissa 2022 oli 155 535 katsojaa ja 2018 Prahassa ennätykselliset 181 518 katsojaa.
Kaksi heikompaa lukemaa selittyvät sillä, että Latvia putosi varhain vuoden 2016 kotikisoissa ja Suomessa vuonna 2021 pelatuissa koronakisoissa oli pandemialla vielä suuri merkityksensä. 2021 kisoissa oli 71 361 katsojaa ja Riiassa 85 110.
Ruotsin kannalta kisojen suuri heikkous oli se, että se hävisi Göteborgin vuoden 2014 kisoille noin 16 000 katsojaa. Malmö on Tukholmasta katsoen kaukana etelässä, ja vaikkei lännessä sijaitseva Göteborg ole ihan kovin lähellä Ruotsin ”ydinalueita”, niin se on vahvaa salibandyaluetta. Se, että finaalin mökki ei ollut täynnä, on lajille kohtuullisen suuri häpeä. Pitää muistaa, että Ruotsin Superfinaaleissa oli tänä vuonna yli 18 000 katsojaa.
Moni ihmetteli Malmöä isäntäkaupunkina. Paikallinen salibandy kyntää varsinkin miesten puolella ja Skåne ei kokonaisuutena ole maan vahvinta salibandyseutua muutenkaan. Yksi ehdotti, että kisapaikka oli siellä, koska muualta Euroopasta olisi helpompaa tulla paikalle ilman lentämistäkin. Kuinka paljon muualle markkinoitiin ja kuinka moni sieltä tuli, se ei selvinnyt.
Päästään myös kysymykseen markkinoinnista ja myynnistä, mikä tuntuu sakkaavan lajissa liian usein. On tavattu keksiä syitä miksi laji ei kiinnosta sen peruselementtien vuoksi, mutta aika vähän on löydetty peilistä syitä siihen, että miksi lajin suurtapahtumia ei osata myydä. Ruotsissakin osataan selkeästi myydä Superfinaali kansalle, mutta ainakin paikallisten mukaan panostus kisoihin jäi vähäiseksi. Tähän kun yhdistää sijainnin, niin ehkei lopputulos ollut niin iso yllätys.
Lajissa pitää keskittää markkinointiin vielä lisää tarmoa, sillä kun kisoista tehdään kerran neljässä vuodessa pelattava tapahtuma 2030-luvulla ja kun mukaan tulee vielä vaikeammin markkinoitavat EM-kisat, niin töitä on todellakin edessä. Koskee eritoten Suomea ja Ruotsia, sillä Tshekki ja Sveitsi ovat tässä mielessä vetäneet pidemmän korren viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Yksi kisoihin liittyvä ja kisoissa esille noussut asia on niiden seuraaminen, jos ei puhuta Suomen peleistä. Vaade siitä, että kaikki pelit ovat ilmaiseksi katsottavissa, on liioiteltu. Silti se, että tilastot ja videopalvelu, ovat samassa kehnohkosti tuotetussa häkkyrässä, nostattaa verenpainetta monilla. Ihan syystä, se ei ole ihan historian loogisin keksintö.
Kyllä sentään lajin tilastoja ja koosteita pitäisi pystyä kuluttamaan paljon helpommin. Ne ovat myös osa kisojen kokonaiskokemusta, eikä niiden pitäisi olla jonkun puolivillaisen applikaation varassa. Kumminkin nämä ovat niitä lajin matalan kynnyksen markkinointikeinoja, ja niitä ei saa tehdä kuluttajalle liian vaikeaksi.
Suomen kotikisoissa kokonaisyleisömäärät eivät ole koskaan olleet lopulta järin suuria, jos vertaa muihin järjestäjämaihin. Ehkäpä vuoden 2026 kisoissa nähdään reippaasti yli kuusinumeroinen määrä katsojia, sillä siihen ei olla Suomessa vielä koskaan ylletty. Suomella on siihen hyvät mahdollisuudet tämän vuoden MM-nosteen myötä.